Tiiättekkö

Että jotain on tehtävissä. Koulukiusaamisen vuoksi kehitin ympärilleni suojamuurin. Mitä minä sellaisilla kavereilla, jotka minua loukkaavat. Noin vuosi sitten tämä muuri kuitenkin särkyi.Kohtasin ihanan ihmisen, mutta suhteemme ei kestänyt hänen elämäntilaanteensa vuoksi. Hän sai minut tajuamaan, kuinka yksinäinen kovan kuoreni alla olenkaan. Nykyisin, särkynyt sydämeni ei kestä pienintäkään pettymystä elämässä, koska suojamuuria ei enää ole. Tuntuu, että minut on kirottu yksinäisyyden loputtomaan kuiluun. Menneisyyteni takia minun on lähestyä uusia ihmisiä ja tunnen olevani umpikujassa. Auttaako tähän enää mikään kuin päättää maallinen vaelluksensa oman käden kautta.

Kirottu kirjoitti:

Että jotain on tehtävissä. Koulukiusaamisen vuoksi kehitin ympärilleni suojamuurin. Mitä minä sellaisilla kavereilla, jotka minua loukkaavat. Noin vuosi sitten tämä muuri kuitenkin särkyi.Kohtasin ihanan ihmisen, mutta suhteemme ei kestänyt hänen elämäntilaanteensa vuoksi. Hän sai minut tajuamaan, kuinka yksinäinen kovan kuoreni alla olenkaan. Nykyisin, särkynyt sydämeni ei kestä pienintäkään pettymystä elämässä, koska suojamuuria ei enää ole. Tuntuu, että minut on kirottu yksinäisyyden loputtomaan kuiluun. Menneisyyteni takia minun on lähestyä uusia ihmisiä ja tunnen olevani umpikujassa. Auttaako tähän enää mikään kuin päättää maallinen vaelluksensa oman käden kautta.

käy sivulla www.ciy.fi/chat ja sieltä valitset jonkin huoneen minne menet, juttelet vain reippaasti muiden kanssa, ja jos ei sinua huone miellytä sen voi aina vaihtaa ja muitakin chättisivuja on

ja voit vaikka tehdä deitti-ilmoituksen

voimia sinulle

Kirottu kirjoitti:

Että jotain on tehtävissä. Koulukiusaamisen vuoksi kehitin ympärilleni suojamuurin. Mitä minä sellaisilla kavereilla, jotka minua loukkaavat. Noin vuosi sitten tämä muuri kuitenkin särkyi.Kohtasin ihanan ihmisen, mutta suhteemme ei kestänyt hänen elämäntilaanteensa vuoksi. Hän sai minut tajuamaan, kuinka yksinäinen kovan kuoreni alla olenkaan. Nykyisin, särkynyt sydämeni ei kestä pienintäkään pettymystä elämässä, koska suojamuuria ei enää ole. Tuntuu, että minut on kirottu yksinäisyyden loputtomaan kuiluun. Menneisyyteni takia minun on lähestyä uusia ihmisiä ja tunnen olevani umpikujassa. Auttaako tähän enää mikään kuin päättää maallinen vaelluksensa oman käden kautta.

Kuulostapa tutulta. Ainakaan et ole ainoa tossa tilanteessa... miä luulen ja olevani yksinäinen koko loppuelämäni. Enää en edes uskalla tutustua ihmisiin kun monta kertaa on pettyny. En myöskään kestä enää pettymyksiä, enkä jaksa edes uskoa että kelpaisin kenellekään kaveriksi.
Outoa että yksinäisiä ihmisiä on niin paljon eikä ne kohtaa toisiaan.
No, jotenkin sitä vaan pitää jaksaa päivä kerrallaan... voimia sulle :)

Kohtalotoveri kirjoitti:

Kuulostapa tutulta. Ainakaan et ole ainoa tossa tilanteessa... miä luulen ja olevani yksinäinen koko loppuelämäni. Enää en edes uskalla tutustua ihmisiin kun monta kertaa on pettyny. En myöskään kestä enää pettymyksiä, enkä jaksa edes uskoa että kelpaisin kenellekään kaveriksi.
Outoa että yksinäisiä ihmisiä on niin paljon eikä ne kohtaa toisiaan.
No, jotenkin sitä vaan pitää jaksaa päivä kerrallaan... voimia sulle :)

Lohduttaa edes vähän tietää, että kaltaisiani on muitakin! Voimia myös sulle.

Kirottu kirjoitti:

Lohduttaa edes vähän tietää, että kaltaisiani on muitakin! Voimia myös sulle.

...hyvä ihminen ainakaan itsellesi pahaa tee. Siitä ei ole koskaan mitään hyötyä. Tee kuten muut tässä ovat sanoneet ja etsi seuraa vaikka väkisin. Eiköhän sinullekin jostain ystävä löydy.
Pettymyksen pelko on minullekin tuttua. En ole koskaan seurustellut ja pelkään pettyväni enemmän kuin mitään muuta. Siksi en uskalla itse etsiä ystäviä mistään ja kun kukaan ei minunkaan luokseni tule, niin sitten olen yksin ja yritän vain tottua ajatukseen.
Rohkeutta ja voimaa siulle! :)