Minä olisin pystynyt siihen,
olisin onnistunut, mutta en edes yrittänyt.
Istuin hiljaa yksin kotona, huoneessani.
Minulla oli Liian paljon aikaa liian vähän
tekemistä. Liian paljon aikaa ajatella.
Liian monia ajatuksia, Liian vähän aikaa
selvitellä niitä ja yhtäkkiä kaikki oli turhaa,
en välittänyt enää mistään mitään. Mieli tyhjänä
istuin, Apatia nosti ruman päätään, Masennus
liittyi sen seuraan, Yksinäisyys ja hiljaisuus
aikaan sai sen, Mieleni tuhosi jälleen päivän
huomisen.
Miksi Ajattelin, Miksi muistin. En tiedä,
ei sillä ole väliä en halua nähdä enää tätä
runoa. En halua taas huomista tuhota.
olisin onnistunut, mutta en edes yrittänyt.
Istuin hiljaa yksin kotona, huoneessani.
Minulla oli Liian paljon aikaa liian vähän
tekemistä. Liian paljon aikaa ajatella.
Liian monia ajatuksia, Liian vähän aikaa
selvitellä niitä ja yhtäkkiä kaikki oli turhaa,
en välittänyt enää mistään mitään. Mieli tyhjänä
istuin, Apatia nosti ruman päätään, Masennus
liittyi sen seuraan, Yksinäisyys ja hiljaisuus
aikaan sai sen, Mieleni tuhosi jälleen päivän
huomisen.
Miksi Ajattelin, Miksi muistin. En tiedä,
ei sillä ole väliä en halua nähdä enää tätä
runoa. En halua taas huomista tuhota.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...todella kaunis...
Todellisuus on kauniin rumaa.
Kirjoitin siitä kauniin osan,
mutta surullisuus oli siinä kiinni.
nähtävästi minulla on joku pakkomielle pistää
joka runoon joku kirjoitus virhe.. se on pakko
olla siellä ja sitten kun sen lukee lävitte ei
sitä itse siinä näe vastakun monta päivää
myöhemmin.