niin. Psykologia kiinnostaa, on aina kiinnostanu. Mutta kun mua pelottaa että jos olisin psykologi, musta saattais olla potilaille enemmän haittaa kun hyötyä. Siis nimenomaan jos käydään läpi heidän mielen viidakoitaan..
Mutta mitäs muuta psykologi tekee (olen tosi tietmätön..mutta vielä tässä on yliopistovaiheeseen pari vuotta aikaakín..) ja entäs sossun homma?
Mutta mitäs muuta psykologi tekee (olen tosi tietmätön..mutta vielä tässä on yliopistovaiheeseen pari vuotta aikaakín..) ja entäs sossun homma?
Vastaukset 13
Vanhimmat
pitääkö muuten osata hyvin matikkaa? Siis jos aikoo pyrkiä lukemaan psykologiaa? Vai pärjääkö tämmönen tavallinen pulliainenkin, joka nyt jotekuten kertotaulun taitaa?
Psykologina voi työskennellä monenlaisissa toimissa: opettajana, tutkijana, ravintoterapeuttina, koulupsykologina, yrityksen palveluksessa jne. Matematiikkaa ei tarvitse murehtia, yhteen- ja kertolaskulla pärjää vallan mainiosti.
Ei psykologi voi työskennellä ravinto/ravitsemusterapeuttina!
Nojoo, ei ehkä suoraan psykologin koulutuksella, mutta oikeilla sivuainevalinnoilla sekin on varmasti mahdollista.
Tilastotiedettä pitää osata nykyään ilmeisesti kaikkien (?) yliopistojen pääsykokeessa, jos hakee opiskelemaan psykologiaa. Mutta sisulla ja tarmolla senkin opiskelee, jos vaan on motivaatiota lukea pääsykokeisiin. Tilastotiedettä kuuluu myös jonkin verran ainakin Helsingin yliopistossa suoritettavaan psykologian maisterin tutkintoon, mutta kyllä niistäkin kursseista selviää, vaikka ei mikään matikka-nero olisikaan.
Psykologian maisteriksi valmistunut voi tehdä monenlaisia töitä. Ei siis välttämättä tarvitse päätyä psykiatriseen sairaalaan tai terveyskeskukseen. Vaihtoehtoja ovat esim. työskentely perheneuvolassa, koulupsykologina, ammatinvalintapsykologina, työskentely vanhusten parissa, neuropsykologin työ, terapeutti, konsultti, tutkija, opettaja...
niin, kiitosta kaikille vastanneille, tästä kai sitten alkaakin oman uran suunnittelu ;)
Tohon yhteen aikasempaan viestiin vaan sen verran haluisin lisätä, että ei tilastomatematiikasta nyt ihan pelkällä yhteen ja kertolaskuopeilla pärjää, kyllä se on kohtalaisen vaativaa hommaa! Pääsykokeista kolmasosa oli matematiikkaa eikä todellakaan mitään helppoa sellaista, vielä kun piti pärjätä ilman laskinta. Mutta tarkoituksena ei ole pelotella, sillä jos psykologia kiinnostaa niin matematiikka ei kyllä ole esteenä unelmalle. Toiset joutuvat tekemään matematiikan kanssa enemmän töitä kuin toiset, mutta kyllä siitä selviää! Eli siitä vain pyrkimään ja tervetuloa joukkoon :)
Ilman laskinta? Kyllä minä muistaisin, että pääsykokeissa olis saanut käyttää laskinta. Onhan ne laskutoimituksetkin välillä aika pitkiä.
Eilen surffailin eri psykan laitosten sivuilla ja pääsykokeethan vaihtelee ihan laitoskohtaisesti, toisissa sanottiin, että laskinta ei saa kokeessa käyttää ja yhdessä (en vain muista nyt missä) sanottiin, että laskinta käytetään kokeessa, ne tulevat laitoksen puolesta, mainittiin laskimen merkki & malli (casio jotain...) Mutta tehtävät on varmasti hyvin erityyppisiä silloin kun edellytetään laskimen käyttöä ja silloin kun laskinta ei saa käyttää.
Ainakaan Turun pääsykokeissa ei tarvittu tilastomatematiikan osuudessa kuin sisälukutaitoa. Ei laskinta, ei laskuja, kysymykset tyyliin: "voiko tapahtuman todennäköisyys olla yli 1? Kyllä/Ei?" Ainakin Tampereella taitaa olla laskennallisempi koe, mutta Turkuun tuo "kohtalainen haastavuus" ei kyllä päde, ei sitten milllään.
Helsingissä pitää osata laskea pääsykokeessa, eli siinä on kunnon laskuja (tai oli ainakin ennen, tämän vuoden kokeesta en tiedä). Kannattaa siis ilmeisesti mennä Turkuun, jos haluaa päästä helpommalla sisään. ;)
Joo, tänä vuonna Helsinkiin taitaa olla taas astetta vaikeampi päästä, kun noita pääsykoevaatimuksia katselee. Onneksi ei tarvitse enää päätään vaivata noilla.