Et rakastanut minua,
vaikka minä rakastin enemmän kuin ketään.
Sydämeni oli täynnä toivoa,
mutta sinä piilouduit pelkojesi sisään.
Uskoin että se hetki muuttaisi kaiken.
Rakastin sinua ja uskoin sinuun.
Mutta sinä veit minulta toivon,
veit minulta sen mitä en ikinä
enää saa takaisin.
Enää ei siniset silmät katso
odottaen huomiseen.
Pelko on langettanut varjonsa,
joka tukahduttaa avun huudot alleen.
Ei ole enää edes sanoja,
on vain loppumaton tie,
jonka päässä sinun olisi pitänyt olla.
Mutta sinä menit,
et palannut pyyhkimään kyyneleitäni.
Kauan etsin vastausta,
mutta sitten katsoin silmiisi.
Silmistä heijastui se
minkä langetit sydämeeni.
Sinulla ei ollut toivoa.
vaikka minä rakastin enemmän kuin ketään.
Sydämeni oli täynnä toivoa,
mutta sinä piilouduit pelkojesi sisään.
Uskoin että se hetki muuttaisi kaiken.
Rakastin sinua ja uskoin sinuun.
Mutta sinä veit minulta toivon,
veit minulta sen mitä en ikinä
enää saa takaisin.
Enää ei siniset silmät katso
odottaen huomiseen.
Pelko on langettanut varjonsa,
joka tukahduttaa avun huudot alleen.
Ei ole enää edes sanoja,
on vain loppumaton tie,
jonka päässä sinun olisi pitänyt olla.
Mutta sinä menit,
et palannut pyyhkimään kyyneleitäni.
Kauan etsin vastausta,
mutta sitten katsoin silmiisi.
Silmistä heijastui se
minkä langetit sydämeeni.
Sinulla ei ollut toivoa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ihan jees :)
Hmmm...voin niin samaistua.
Hyvä runo:)