Meillä on 2 uroskissaa. Toinen on leikattu ja 8 vuotta, toinen taas on leikkaamaton ja 8 kuukautta. Vanhempi on ollut meillä jo pennusta asti. Ongelmana on että nuorempi kissa kiusaa jatkuvasti toista kissaa. Se hyökkää sen kimppuun, leikkii sen hännällä ja vaanii sitä. Se tekee aina niin kun näkeekin vanhemman kissamme. Yleensä vanhempi kissa ei sitten jaksa tälläistä ja tästakös syntyy tappelu joka kerta! Kissat tuijottavat toisiaan tiiviisti silmiin ja hyökkäävät toistensa kimppuun. Vanhempi kissamme näyttää välillä ihan puolikuolleelta ja on hyvin stressaantunut. Emme kuitenkaan haluaisi antaa kumpaakaan kissaa pois. Olemme yrittäneet pitää niitä eri huoneissa mutta tämä ei siltikään estä tappeluita. Mikä neuvoksi? Luuletteko että nuorempi kissa lopettaa jatkuvan ärsyttämisen iän myötä? Vai auttaisiko jos sen leikkaisi? ja sitten vielä että onko totta että kollikissa yleensä lähtee kotoa kokonaan pois jos sitä ei leikata?
Tappelevat kissat!
Tepi
58315
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuinka kauan nuorempi kissa on ollut teillä? Suorititko "esittelyn", kun se tuli?
Tässä suora lainaus Helena Telkänrannan kirjasta Matka kissan mieleen:
"... silloin, kun perheeseen tulee uusi kissa: tekemällä uuden eläimen ensin osaksi kodin tuttua hajumaailmaa. Oman kodin haju - siellä asuvien ihmisten, muiden eläinten ja tuttujen tavaroiden ominaishajujen yhdistelmä - vaikuttaa kissan tunne-elämään voimakkaasti. Ennen kuin uusi eläin tuodaan kotiin, hajunvaihtoa voi harrastaa hieromalla esimerkiksi pyyhkeellä vuoroin uutta eläintä sen ollessa vielä edellisessä kodissaan ja vuoroin omaa kissaa. Vielä tehokkaampi keino ominaishajujen levittämiseen on, että kotiin tuotu uusi eläin pidetään ainakin viikon ajan eri huoneessa kuin kissa, enen kuin ne näkevät toisiaan, ja omistaja käy tänä aikana usein koskettelemassa molempia."
Ja tähän kopioin tekstin aikaisemmasta vastauksestani kysymykseen kissojen tutustuttamisesta. Tämä teksti perustuu amerikkalaisen Pam Johnson-Bennettin ohjeisiin (muistutan vielä, että verkko-ovivaihe ei kuulu varsinaiseen tutustuttamiseen, sitä käytetään ainoastaan, jos tutustuttaminen ei etene minnekään ja kissat tappelevat edelleen. Me laitoimme verkko-oven neljän ja puolen kuukauden jälkeen ja kahden viikon kuluttua (Feliwayn avulla) kissat tulivat toimeen keskenään):
"TUTUSTUTTAMINEN
Kissat ovat terrotoriaalisia eläimiä, joten ei koskaan pidä vain heittää uutta kissaa vanhan seuraan, talossa jo asuvan kissan ensi reaktio on puolustaa reviiriään. Tässä eräs hyväksi havaittu tapa tutustuttaa kissat toisiinsa niin, että selvitään ilman ongelmia:
Eristä kissat, pistä tulokas omaan huoneeseen hiekkalaatikon ja ruoan ja veden kanssa. Aloita "hajuvaihdolla" eli hiero kissoja vaikka sukalla, erityisesti naaman alueelta, ja heitä tulokkaan hajusukat toisen kissan haisteltavaksi ja päinvastoin. Sitten voit alkaa päästämään tulokkaan tutkimaan muita huoneita kuin omaansa, toisen ollessa suljettuna johonkin, älä anna kissojen nähdä toisiaan. Päästämällä tulokkaan muualle kämppään se pääsee levittämään sinne omaa hajuaan ja toinen tottuu sen hajuun koko asunnossa.
Kun tulokas tutkii muuta asuntoa, päästä toinen kissa sen huoneeseen tutkimaan (älä siis anna kissojen nähdä toisiaan).
Kun nämä hajututustumiset sujuvat hyvin ilman sähinöitä, murinoita ja kissat näyttävät rentoutuneilta haistellessaan toistensa tuoksua, eivätkä luimistele yms, voit aloittaa lyhyet tapaamiset lahjonnan avulla. Jos kissasi ovat ruokamotivoituneita, lahjo niitä jollain erikoisherkulla, jos ne ovat leikkimotivoituneita, niin noudata toisessa tähän laittamassani linkissä olevia ohjeita. Voit tarvita avuksesi toisen henkilön.
Muista myös leikittää kissojasi tällä tavalla silloinkin kun ne ovat yksin, se saa vanhemman tuntemaan itsensä varmemmaksi ja tulokkaan turvallisemmaksi ja kaikki saavat poistaa turhia energioita ja patoutumia positiivisella tavalla.
http://www.ivillage.com/pets/expert/behavior/articles/0,,167006_69704,00.html
Muista edetä kissojen vauhdilla. Kun olette edenneet tapaamisiin asti, ne on syytä pitää hyvin lyhyinä; parempi 30 kertaa päivässä 10 sekunnin ajan kuin 5 kertaa päivässä 5 minuutin ajan ja se päättyy tappeluun. Tarkoituksena on jättää kissoille tapaamisesta positiivinen mielikuva, jonka ne yhdistävät toisiinsa. On siis erittäin tärkeää päättää tapaamiset positiivisen ilmapiirin vallitessa, jos yksikään kissa alkaa näyttää siltä, että se edes *miettii* hyökkäämistä, erota kissat heti! (Hyökkäysajatuksen muodostumisen huomaat, kun kissan pupillit laajenevat, se keskittää katseensa toiseen kissaan ja menee kyyryyn, josta se kohta ponkaisee kimppuun.) Jos tuntuu, että tapaamiset sujuvat huonosti, pistä kissat erilleen pariksi päiväksi ja aloita uudestaan nopeutetulla hajuvaihdolla.
Ota avuksesi Feliway-haihdutin (suihkekin on, mutta tehoaa paremmin paikallisesti, esim. pissaongelmissa). Sitä saa apteekeista ja eläinlääkäreiltä.
Muista leikkiä molempien kissojen kanssa ja huomioida varsinkin ongelmakissa, jos se huomaa, että saa enemmän leikittämistä, enemmän herkkuja ja huomiota uuden tulokkaan läsnäollessa, sen ajatusmalli muuttuu, se yhdistää tulokkaaseen kaikki nämä mukavat asiat, eikä pidä sitä poisajettavana tunkeilijana.
Tässä vielä toinen linkki, jossa on ohjeet oikeanlaiseen leikittämiseen (on hyvin tärkeää saada leikki muistuttamaan metsästystä, niin kissa saa purettua saalistusviettinsä leikkiin eikä muihin kissoihin):
http://www.ivillage.com/topics/pets/0,,167006,00.html
Muista, että kissat ovat yksilöllisiä ja etene niiden osoittamalla vauhdilla. Joillakin kestää viikon, pari, jotkut vaativat monta kuukautta. Etene hitaimman vauhdilla.
Jos tuntuu, että edistystä ei tapahdu, on tehtävä uudelleentutustuttaminen:
Erota kissat vaikka pariksi päiväksi, jotta ne saavat hengähdystauon toisistaan, sitten vaan alusta uudestaan. Kokeile vaikka leikittää molempia kissoja erikseen ennen kuin syötät niitä yhdessä, se poistaa turhia energioita ja ne saavat metsästytviettinsä tyydytetyksi johonkin muuhun ennen tapaamista.
Ennen kuin aloitat tapaamiset uudelleen, voit laittaa verkko-oven kämppään, toinen kissa toisella puolella, toinen toisella. Meillä oltiin vuorotellen yksin ja yhdessä jommalla kummalla puolella, leikitettiin ja lahjottiin kissoja herkuilla molemmilla puolilla yhtäaikaa ja erikseen. Samalla pidettiin Feliway-haihdutinta verkko-oven lähellä.
Verkko-oven nerokkuus on siinä, että kissat haistavat ja näkevät toisensa, mutta eivät pääse kimppuun. Verkko-oven alkuvaiheessa on tärkeää saada kissojen huomio kiintymään muualle, kuin toiseen kissaan, siksi herkut ja leikit. Heti kun toinen kissoista keskittyy vaanimaan toista, ei muuta kun lelut esiin, siksi olisi parempi, että näissä verkko-ovisessioissa olisi kaksi ihmistä mukana.
Pidä verkko-ovea yllä päivittäin, mutta aloita ihan lyhyillä ajoilla, voit sitten pidentää aikaa kun huomaat, että kissat rentoutuvat. Jossain vaiheessa voit jättää verkko-oven ylös siksi aikaa kun olet itse poissa, sitten voit (kissojen reaktioita tarkkaillen) jättää sen kokonaan pois kun olet itse kotona, mutta laittaa paikalleen kun olet poissa. Jätä aina jotain virikettä molemmille puolille, ruuat, vedet ja hiekkalaatikot.
Voit käyttää vaikka vauvaportteja, pari, kolme päällekkäin, niin etteivät pääse yli, tai, niin kuin me teimme, ostaa puutarhaan tarkoitettua muoviverkkoa (pienisilmäistä, tarkoitettu köynnöskasveille yms). Me laitoimme silmukkaruuvit oven molemmille puolille, kiinnitimme verkon tiukasti toiselta puolelta rautalangalla (muovipäällystetyllä) ja toiselta puolelta sidoimme kiinni silmukoihin narulla ja availimme sitä kuin ovea. Kannattaa työntää vaikka oksa yms alareunan väliin, meillä ryömittiin verkon ali, kunnes tuimme sen. Samoin kannattaa laittaa verkko oven yläkamanaan asti, kun esim. meidän toinen kisu kiipesi verkkoa ylös kuin apina...
Verkko-ovivaihe on kieltämättä hieman hankala, jos on pieni asunto, mutta jos sen saa viritettyä vaikka yhden huoneen ovelle, niin sitten voi vaihdella kissojen vuoroja siinä huoneessa ja muualla ja kämpässä.
Tässä lisää lukemista!
http://www.ivillage.com/topics/pets/016700600.html
meillä ainakin loppui kun nuorempi leikkautettiin.
Se alkaa olla sukukypsä,ja leikkaamaton on lähes aina leikattua korkeammalla laumassa.
koko ero kuitenkin yksi tekijöistä.Onhan pentu kuitenkin velä jonkun verran pienempi.voit jo huoletta viedä pennun leikattavaksi,eiköhän tilanne sitten helpota.onnea!
Tuskin tuo nyt niin vakavaa on. Meillä on kaksi leikattua urosta, toinen on kolmivuotias ja toinen kaksi risat. Pojilla on välillä semmoiset valtataistelut että karvatupot pölisevät ilmassa ja välillä käy niin raivo (?) että ulina on kova. Silti kuitenkin kohta nukutaan sulassa sovussa ellei sitten kaverin korvia pestä. Totta kai se tuonikäiselle vanhalle herralle ottaa jo vähän voimille nuorison "leikit" mutta tuskin tuosta kannattaa nyt huolestua.
Nuoremman leikkausta suosittelisin kyllä, meinaan kun kasvaa ihan täysikokoiseksi niin olettaisin että alkaa kilpailu reviirin hallinnasta. Ja se tarkoittaa jokaikisen paikan merkkausta. Leikatut kollit eivät merkkaa reviiriään, ainakaan virtsaamalla, kynsiä kyllä teroitetaan jokapaikkaan kun vain silmä välttää.
Tuo leikkaamattoman kollin karkaaminen on ehkä vähän liioiteltua mutta kylläkin totta. Sehän ei jää toisen reviirille jos se ei saa sitä itselleen vohkittua jolloin se ottaa hatkat. Eli suosittelisin leikkausta. Jo ihan senkin vuoksi että nyt kevään tullessa mouruaminen jää vähemmälle =)
auttoi nuoremman kissan leikkaus. Kauhea meininki oli sitä ennen; matot aina kasassa ja yöllä ei saanut nukuttua kissojen takia. Nyt kaikki hyvin ja ovat 24 h erottamattomia.
Joo, meillä myös sterilointi auttoi riitoihin. Leikkaamaton kissa hyökkäili leikatun sisarensa kimppuun. Nyt rauhallista.