Jos menen kokeeseen ja jätän tyjän paperin, niin saako aina uusia ja vaikuttaako se uusinnassa saamaani numeroon negatiivisesti verrattuna siihen että olisin tehnyt sen alk.per koetilanteessa?
Kurssin uusiminen
bfs
92252
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
voi jättää ja osallistua hylätyn uusintakokeeseen. Ainoastaan negatiivinen vaikutus voi uusinnasta olla puhuttaessa kielistä. Kielien uusintakokeessa ei oteta huomioon kuuntelua, eikä sanakoetta. Kannattaa siis uusia, jos ei sanakokeet ja kuuntelu ole sitä ominta alaansa. Silti voi saada täydet pisteet.
Uusitakokeiden tulokset pyöristetään suoraan kurssiarvosanaksi. Tähän ei siis vaikuta tuntiaktiivisuus, yms. (esim 7.5=8).
Tämä on niitä kysymyksiä joita ei pitäisi kysyä netissä. Riippuu täysin lukiosta, joten kysy opettajiltasi.
Meillä oli niin että uusintakoe arvosteltiin ja se vaikutti kurssiarvosanaan aivan niin kuin normaali koekin, mutta uusintaan ei saanut mennä 'huvikseen' eli pelkän tyhjän paperin jättöä varsinaisessa kokeessa ei katsottu hyvällä.
Täytyy kysyä omasta koulusta ja omalta opettajalta, koska käytäntö vaihtelee. Lakien mukaan uusintakokeen perusteella annetaan arvosana aivan samoin perustein kuin muutenkin, joten esimerkiksi minä otan huomioon kurssin arvosanaa uusintakokeen jälkeen antaessani kaikki kurssin aikana tehdyt sanakokeet, kuuntelut, kirjoitelmat ja muut työt aivan kuten olisin ottanut kurssinkin aikana.
Aivan toinen juttu on sitten se, että jos oppilas selvästi taktikoi jättämällä tyhjän paperin, niin olen aika usein antanut seiskan, kasin tai ysin oppilaalle kurssista vitosen - ja perustellut sen tuntiosaamisella. Kyllä on sen jälkeen kyseinen oppilas miettinyt uudemman kerran taktikoinnin kannattavuutta.
..lukematta jättämiseen, ja sitten jättää tyhjän paperin. Et voi olla niin julma, että mikäli pätevällä syyllä jättää tyhjän paperin, annat rangaistukseksi vitosen!
Itselläni jäi pariin kokeeseen lukematta niinkin yksinkertaisesta syystä, kuin että vakava depressiokausi oli meneillään, ja silloin e-n- s-a-a-n-u-t luettua, tehtyä ylipäätään mitään.
Palautin paperin tyhjänä ja uusin, kun tilanteeni oli parempi. Numeroon ei vaikuttanut tyhjän paperin jättäminen.
Hei, opettaja, joskus takana voi olla muutakin kuin laiskuutta, jos paperi tulee tyhjänä. Jokaiselle pitää antaa tasavertaisesti toinen mahdollisuus, olet noudattanut uusintakoearvostelun periaatteita väärin, mikäli olet tarkoituksella laskenut arvosanaa tyhjän paperin takia!
Sinulle ei tekisi yhtään pahaa tutustua arvosteluun ja oikeudenmukaisuuteen vähän paremmin.
se jäi siis sanomatta, että jos on pätevä syy (sellaisia ovat olleet sairaus, yllättävien vieraiden tulo kotiin, sadonkorjuu jne.) niin olen lähtenyt siitä, että oppilas ei vain jätä tyhjää paperia vaan tulee minun kanssasi siitä puhumaan. Silloin on sitten aina sovittu, että saa tulla joko uusintakokeeseen tai sitten olen jopa järjestänyt aivan oman kokeen oppilaalle. Siis en ole koskaan tyhjän paperin takia laskenut kenenkään arvosanaa, koska silloinhan ei mitään arvosanaa ole edes olemassa - tyhjä paperi on nolla arvoinen. Sen sijaan olen joskus antanut vitosen - se on enemmän kuin tyhjällä paperilla saisi muuten. Uusintakokeissa sitten arvostelu on aina ollut ihan normaalia, arvosanan on saanut samalla perusteella kuin kurssilla saisi - aivan toinen juttu on sitten se, ettei uusintakokeeseen ole päässyt kun ei ole tullut hylättyä.
Mutta jos on vain mitään sanomatta jättänyt tyhjän paperin, niin sitä olen pitänyt laiskuutena. Sinun kannattaisi tutustua arvosteluun ja oikeudenmukaisuuteen paremmin, koska kyllä lukiolaisen on kyettävä vaikka olisi minkälainen depressio tahansa sen verran opettajalle sanomaan, että nyt tuntuu niin pahalta etten ole pystynyt kokeisiin lukemaan. Varsinkin kun en päinvastaisista luuloistasi huolimatta ole mikään hirviö vaan minun kanssani kyllä pystyy aina asioista keskustelemaan. Ja jos oppilas on kirjoittanut siihen muutoin tyhjään koepaperiinsa sen syyn uskaltamatta tulla asiasta sanomaan, niin senkin olen aina hyväksynyt ja sitten on järjestetty asiat uudelleen.
Jos sinun mielestäsi on oikeudenmukaista se, että oppilas pätevän syynkin vallitessa vain jättää tyhjän paperin mitään opettajalle ilmoittamatta, niin silloin olen mielelläni epäoikeudenmukainen. Mutta olen ollut opettajana niin kauan, että aivan varmasti tunnen ja tiedän arvosteluperusteet paljon paremmin kuin sinä.
Jos itse käyt koulua jossa opettajille ei voi tällaisia päteviä syitä ilmoittaa vaan oppilaat ainoastaan jättävät tyhjiä papereita, niin sääliksi käy. Meillä nimittäin opettajien ja oppilaiden kesken on sen verran hyvät välit, että asioista voidaan keskustella ihan kaikessa rauhassa. Tai näin ainakin päättelen siitä, että näitä päteviä syitä tulee vuosittain minulle eteen. Valitettavasti salassapitovelvollisuus estää minua kertomasta millaisia oppilaskohtaloita on eteen tullut viime vuosina ja kuinka paljon näiden oppilaiden ongelmia on koetettu ottaa huomioon ja vetää heitä mukana niin, että heillä olisi elämässään edes jokin kiinnekohta.
Hiukan tässä suutuin, anteeksi. Mutta kommenttisi oli NIIN epäreilu kun ajattelee kuinka tässä on toiminut vuosikymmenien ajan, että tulipa kirjoitettua!
Jatkan sen verran vielä, että omassa kommentissani totesin, että jos oppilas selvästi taktikoi - kyse ei silloin ole mistään mainitsemastasi syystä vaan ihan selvästä taktiikasta, josta joskus on kuullut oppilaan naureskelevan kokeesta poistuessaan tyyliin: "Jätin tyhjän paperin kun en viitsinyt lukea, niin saan lukuaikaa uusintakokeeseen." Jos tällainen ei ole mielestäsi tuomittavaa oppilaan käytöstä, niin mikä sitten.
..ja pyydän anteeksi kieltämättä vähän loukkaavaakin kommenttiani.
Olen nyt (toivottavasti) päättämässä neljän vuoden lukio-opintojani koulussa, jossa en ole juurikaan viihtynyt tietynlaisen kilpailuilmapiirin takia.
Kohdalleni on osunut pari opettajaa, joille olen pystynyt sairaudestani kertomaan, mutta on niin liian monta, jotka eivät tajua mitään, oikeasti. Oma oponi oli kovinkin vastahakoinen kun ilmoitin, etten jaksa lukiota kolmessa vuodessa, kerroin masennuksesta ja et käyn psykolla ja syön lääkkeitä jne, pitkän keskustelun jälkeen hyvin nyrpeästi hän suostui 3,5 vuoteen. Kävin koulun terveydenhoitajan juttusilla, joka sitten pyynnöstäni kävi vielä juttelemassa opolleni tilanteestani. Oponi suhtautuminen oli yhä vastahakoista. Totesin, että neljään vuoteen menen, koska pari jaksoa lisää ei paljon auta. Sen koommin en oponi kanssa jutellut (kaksi vuotta sitten), ja jossain vaiheessa hän jäi virkavapaalle. Olisi varmaan pitänyt näyttää vasemman valtimon päällä oleva arpi, että oponi olisi tajunnut, että olen oikeasti aika hädässä.
Että näin joustavaa meillä on se lukioajan pituus. Vakava masennuskaan ei meinaa riittää päteväksi syyksi!
Olen kahlannut lukiota läpi vaihtelevin arvosanoin, ja opettajien suhtautuminen on vaihdellut. En ole edelleenkään (pian kuudes masennusvuosi menossa..) oppinut hyväksymään sairauttani, olemaan häpeämättä tätä. Toki on parempia kausia, jolloin koulukin sujuu paremmin, mutta huonompina kausina en vain kykene juurikaan itsestäni puhumaan vieraalle ihmiselle (opettajille). Joskus kirjoitin koepaperiin jotain syytä, mutta monta palautin tyhjänä. Ja uusin.
Ymmärrän kantasi kyllä, kun tarkemmin ajattelen. Taktikointi on minunkin mielestäni väärin. On ikävää, että te opettajat joudutte tekemään ylimääräistä työtä kyseisen takia.
Olen pahoillani, että vähän kuohahdin. Olen vain tällainen katkera oman kaupunkini ehdottomasti suosituimman lukion kasvatti, jolle kyseinen paikka, ilmapiiri ja arvostelutyyli ei sopinut.
Olen harmitellut, etten vaihtanut lukiota aikanaan, olisin selvinnyt paremmilla arvosanoilla ja helpommalla kuin meidän todella tiukalla arvostelulla.
Meidän lukiollemme maine ja ylioppilaskirjoituksissa menestyminen on tärkeää, mikä kyllä ilmenee yleisessä suhtautumisessa.
Ongelmatapaukset tuntuvat olevan häpeä, ja neljänneksi vuodeksi jääviä katsotaan todella korkealta alaspäin.
Lukiossani opettajien suhtautuminen uusintakokeisiin vaihtelee. Toisille on aivan sama, milloin kokeen tekee, ja toiset taas lähes kieltäytyvät uusintakokeesta. Kuka milläkin perusteluin.
Te opettajat olette vain ihmisiä, siinä missä muutkin. Jotkut oppilaat valitettavasti luulevat pystyvänsä huijaamaan ja taktikoivat, sitten on meitä, jotka vaikenevat. On kuitenkin epäreilua automaattisesti pitää taktikointina tyhjää paperia, koska sen jättäjänä voi olla joku kaltaiseni, joka ei yksinkertaisesti kykene asiasta kertomaan. Kukahan keksisi jonkinlaisen mittarin, joka selvittäisi kunkin tarkoitusperät?
Pahoittelen alunperäistä suhtautumistani. On helppo syytää turhautumista muiden, syyttömien niskaan. Oman kouluni opettajakuntahan asiasta saisi kuulla ja oppia suhtautumaan paremmin meihin, jotka emme aina jaksa.
Siis turhaan minäkin hermostuin, mutta on meillä opettajillakin aika lailla pinna kireällä juuri näihin aikoihin kun ylioppilaskirjoitukset alkavat. Tahtovat yöunet olla aika levottomia opettajillakin.
Mutta kenties siihen suhtautumiseen oppilaiseen meillä täällä vaikuttaa se, että kun olemme pieni paikkakunta ja lukio on vähän toista sataa oppilasta kooltaan, niin me tunnemme kaikki oppilaat ja he tuntevat meidät kaikki. Siinä syntyy pakostakin sellainen tietynlainen ilmapiiri, joka olisi sinulle ilmeisesti ollut myös hyväksi, jos olisit tällaiseen pieneen maalaislukioon eksynyt. Meillä kun noita neljän vuoden opiskelijoita on joka vuosi, ja olemme ylpeitä siitä jos saamme heidät pidettyä mukana niin pitkään, että he jaksavat koulunsa käydä ja pääsevät ylioppilaiksi. Olemme tietysti hyvin ylpeitä niistä, jotka kirjoittavat useita laudatureja, mutta aivan yhtä ylpeitä olemme niistä, jotka monien vaikeuksien keskellä ovat jaksaneet koulunsa käydä ja valkolakkinsa saada. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun meidän koulumme opettajat ovat vapaatunneillaan istuneet luokassaan (ja vielä ilman varsinaista korvausta) antamassa tukiopetusta jollekin oppilaalle, jolla on ollut pitempiaikainen poissaolo sairauden tai vaikkapa tuollaisten henkisten ongelmien takia joista puhuit. Ainahan sekään ei ole auttanut, koska emme me mitään ihmeidentekijöitä ole, vaan ihan tavallisia opettajia ja ihmisiä, mutta kun kaikki tuntevat toisensa niin pakostakin siinä syntyy sellainen halua jollain lailla olla apuna. Vastapuolena on sitten se, että oppilaatkin yleensä uskaltavat ainakin jollekin opettajista kertoa juuri tällaisista vaikeuksista, ja ilmeisesti se heitäkin sitten auttaa eteenpäin.
Että tällaista täällä meillä, ja toivottavasti jaksat masennuksesi kanssa kuitenkin elämääsi rakentaa eteenpäin. Minullahan se alkaa olla jo ehtoopuolella...
Mainitsen vielä kerran, että en siis suinkaan AUTOMAATTISESTI pidä taktikointina sitä, jos oppilas jättää tyhjän paperin, ja meillä on kyllä täällä itse asiassa niin hyvät välit oppilaisiin, että jos joku niin tekee otan kyllä häneltä itseltään ensin selvää mikä oli syynä. Mutta joskus olen, kun on esiintynyt SELVÄÄ taktikointia, toiminut alunperin mainitsemallani tavalla ja antanut vitosen oppilaalle, jonka normaali taso on huomattavasti korkeampi. Tässäkin täytyy sitten ottaa huomioon se, että omassa oppiaineessani on sen verran monta kurssia, ettei yhden kurssin vitonen merkitse muuten tasaisessa numerosarjassa päättöarvosanassa yhtään mitään, etenkin kun opettajalla on lain suoma oikeus keskiarvon perusteella määräytyvää arvosanaa korottaakin.