Otin huvikseni selvää helluntailaisuudesta. Ei lestadiolaisuus tunnu ollenkaan pahalta tähän verrattuna.
HELLARIKSI?
Jos olet liittymässä helluntaiseurakuntaan, tulet kohtaamaan seuraavia seikkoja:
Pelastuksen vastaanottaminen alistetaan tietyn rituaalin taakse: uskoon tullaan alttarilla, ja se on tahdon asia, ihmisen oma "ratkaisu". Tunteeseen vetoavan puheen jälkeeen evankeliumista liikuttuneita ihmisiä kehotetaan nostamaan kätensä, sen jälkeen heitä kehotetaan nousemaan seisomaan, ja sen jälkeen heitä kehotetaan tulemaan eteen alttarille, jossa uskoontulo varsinaisesti tapahtuu. Käytännöissä on toki eroja, mutta tämä on yleisin toimintamalli. Helluntailaisuus edustaakin "ratkaisukristillisyyttä": usko tietyllä tavalla ehdollistetaan, ja voidaan oikeutetusti sanoa, että rohkeimmat saavat armon.
Sinun on siis uskottava Jeesukseen ja mentävä alttarille osoittamaan ratkaisusi. Sinun on mentävä upotuskasteelle julkisessa kokouksessa, jossa myös joudut julkisesti "todistamaan" eli tunnustamaan uskosi julkisesti mikrofonin takana. Tähän liittyy yleensä lyhyt uskoontulokertomus. Olet joutunut tekemään "parannuksen" ulkoisista paheista, mm tupakanpoltosta, sillä muutoin et pääse kasteelle ja liittymään seurakuntaan.
Seurakuntayhteyteen tullaan siis kasteen kautta. Lasten kuitenkin katsotaan olevan Jumalalle otollisia sellaisinaan, eivätkä helluntailaiset näin ollen kasta pieniä lapsia. Lapset kastetaan vasta sitten, kun he itse ovat kykeneviä tunnustamaan uskonsa eli yleensä vasta noin 10-13 vuoden iässä.
Myös jälkeen päin sinua pyydetään todistamaan, tai saatat joutua mikrofonin eteen aivan yllättäenkin, todistamaan tai rukoilemaan. Joillekin tämä on hieno mahdollisuus, mutta aremmat pelkäävät julkista esiintymistä.
Kasteen jälkeen saat osallistua ehtoolliselle, mikä on mielestäni aivan oikea järjestys.
Seurakunnassa on myös "kirjoittamattomia lakeja", muun muassa se, että kymmenyksien maksamista seurakunnalle suositellaan voimakkaasti. Julistaja saattaa opettaa, että kymmenykset tulee antaa bruttotuloista, tai muutoin on "varkaan kirjoissa". Varkaathan eivät peri Jumalan valtakuntaa, ja suurin osa seurakuntalaisista ei kuitenkaan kymmenyksiä maksa, joten suuri joukko on jatkuvan syyllisyyden vallassa. (Pahimmillaan saatetaan uhata onnettomuuksilla tai sairauksilla, jos ei ole uhraamisessa "kuuliainen Herralle".) Joka tapauksessa kitsas uhraaja (rahan antamista kutsutaan uhraamiseksi) menettää Jumalan siunauksia.
Pahimmissa tapauksissa vanhimmistolla ei ole keskenään salaisuuksia, joten "sielunhoito" ei ole luottamuksellista. Vaikeat asiat juorutaan "rukousaiheina" muille, ja rippisalaisuudet rikotaan.
Kokouksessa saatetaan kohdella seurakuntalaisia niin kuin pieniä lapsia. Helppoheikkimäisyys voi ilmetä esimerkiksi niin, että juontaja kehottaa toistamaan perässään lauseita tai tervehtimään vieressä istuvia (ikäänkuin ihmiset olisivat nautoja) tai jopa halaamaan heitä, nostelemaan käsiä yms typerää. Ihmisiä ohjataan edestä käyttäytymään ohjelmoidusti, mutta jostakin käsittämättömästä syystä nuo helppoheikit ja pellehermannit saavat yleensä suuren yleisön suosion.
Usein käy niin, että tilaisuuteen tulijan halua omaan rauhaan ei kunnioiteta, vaan kaikkia kehotetaan siirtymään etupenkkiin ja lähelle puhujaa ja muita ihmisiä. Ne, jotka eivät siirry paikaltaan, julistetaan niskoittelijoiksi tai pässeiksi lampaiden joukossa. Ihmiset pyritään aivopesemään klooneiksi lukemattomilla tavoilla. Ihmiset voidaan jaotella "tuottajiin ja kuluttajiin", "ylistäjiin ja kuolleisiin", "hyödyllisiin ja seurakunnan taakkana oleviin", "miinuksiin ja plussiin" yms. Ihmisistä pyritään siis tekemään ulkoapäin ohjautuvia, vaikka aito hengellinen kasvu edellyttäisi ilman muuta ohjautumista ihmisen sisältä käsin. Esimerkiksi "ylistämisen" suhteen sanotaan ihmisille, kuinka ja milloin pitää nostaa käsiä, tanssia tai hyppiä jne. Voimakas ja karismaattinen kansannaurattaja ja -kiihottaja saa ihmiset tekemään aivan käsittämättömiä asioita. Opissa ei välttämättä ole aina moitittavaa, mutta yhteisissä kokoontumisissa tapahtuva manipulaatio on helluntailaisuudelle erittäin ominaista. Terveimmillään julistustyö on kuitenkin hoitavaa armon julistusta, jossa ei mainitunlaisia lieveilmiöitä ilmene. Joukossa on näet eräitä armoitettuja ja oikeamielisiä saarnamiehiä, joilla on Jumalalta saatu kyky ravita seurakuntaa Sanalla. Esimerkkinä suuresti kunnioittamani edesmennyt Mauri Vikstén.
Parhaassa tapauksessa olet löytänyt samanmielisten joukon, jonka kanssa on hienoa palvella Jumalaa. Löydät paikkasi ja tehtäväsi seurakunnan toiminnassa, etkä esitä minkäänlaista kritiikkiä. Jos olet innokas, aktiivinen ja usein äänessä, etenet helposti myös johtotehtäviin. Into on tärkeämpää kuin taito.
Saatat kokea kutsumukseksesi julistajan tehtävän: helluntaiseurakunnassa saarnaajaksi pääsee helposti, ilman minkäänlaista koulutusta. Olet vain rohkea ja innokas puhumaan ihmisille. Raamattuopisto on olemassa ja sitä toki suositellaan, mutta sen kurssien suorittamista ei mitenkään vaadita. Monille Jumalan palvelijoille tästä ura urkeneekin, mutta valitettavasti on todettava, että joukossa on melkoisia puliveivareitakin...
On hyvä muistaa, että helluntailaisille Jumala on tärkeämpi kuin sinä. Mielihyvin saat palvella heidän kanssaan Jumalaa, laulaa reippaita lauluja ja tehdä evankelioimistyötä, mutta jos et mukaudu normistoon, välittäminen loppuu siihen. Kärjistetysti voidaan sanoa, että helluntailaiset eivät rakasta ihmistä vaan omaa helluntailaisuuttaan. Etsitään Jumalaa niin kiihkeästi, että lähimmäinen unohtuu, vaikka Jumala löytyisi juuri tuosta lähimmästä ihmisestä...
Toiminnan kriittinen arviointi on yleensä täysin tuomittavaa. On tosin huomattava, että kritiikin mieltäminen rakentavaksi vaatii kritiikin kohteelta aina melkoista kypsyyttä. Arvostelua ei sallita oikeastaan missään määrin. Kriitikot tuomitaan vikoilijoiksi, oman pesän likaajiksi ja jopa "syöpäsoluiksi", jotka hajottavat yhteyttä. Oman näkemykseni mukaan kriittisyys on kuitenkin aidon kasvun edellytys. Ilman rakentavaa kritiikkiä ja sen käsittelyä ei tapahdu kasvua. Hengellisin termein voidaan sanoa, että kritiikki olisi osattava tulkita Jumalan puheeksi. Jeesus ja profeetat ovat näet hyviä esimerkkejä oman aikansa kriitikoista, erityisesti jumalanpalveluksen suhteen.
Profetointia saatetaan käyttää vallan välineenä, jota vastaan kukaan ei uskalla asettua. Joku saattaa tulla siis kertomaan sinulle viestin Jumalalta. Yleisimmin profetointia harrastetaan kuitenkin siten, että se julistetaan yleisesti kaikien kuullen, eikä se kohdistu suoraan keneenkään henkilöön. Profetointi lienee ainoa asia, jota erityisesti kehotetaan arvostelemaan. Mutta jos saarnaaja profetoi, harvassa ovat arvostelijat.
Johdonmukaista opillista näkemystä on hyvin vaikea muodostaa helluntaiseurakunnan opetuksen perusteella. Se johtuu siitä, että omaa teologiaa ei oikeastaan ole olemassakaan. Ja eri puhujien puheet ovat lisäksi ristiriidassa toistensa kanssa. Seurakunnilla ei ole määriteltyä opillista profiilia. On vain spontaaneja puheita, ja Raamatun sanotaan riittävän opilliseksi ohjeeksi. Käytännössä on vain niin, että Raamattua voidaan kirjaimellisestikin tulkita tuhansilla eri tavoilla. Helpoimmalla pääset, kun et liikoja analysoi puheita vaan otat hengelliseksi ravinnoksesi sen, mitä irti saat. Siis syöt kalan, heität ruodot pois, ja unohdat mitä söit. Teologian puuttumisesta johtuu mm se, että syntikäsite on varsin kehittymätön. Takerrutaan ulkoisiin seikkoihin, jotka eivät riko millään tavalla lähimmäistä vastaan, mutta vaietaan mitä törkeimmistäkin loukkauksista, joita jopa vallankäyttäjät itse saattavat kohdistaa lähimmäisiinsä. Lähimmäisenrakkauden periaatetta ei siis ole sisäistetty. Ei kertakaikkiaan tajuta, että Jumalan palveleminen toteutuu juuri lähimmäisen palvelemisena. Oireellista on, että valitettava ymmärtämättömyys tässä kaikkein tärkeimässä asiassa on lyönyt leimansa koko helluntaikenttään.
Kuten kaikki muukin touhuaminen, myös sielunhoito on usein ammattitaidotonta: asiat "rukaistaan" alttarilla. Esirukoilija saattaa vieläpä möläyttää suureen ääneen arat asiasi kaikkien korville. Paljon on puoskarointia ilmennyt tässä asiassa. Se ei ehkä ole tahallista pahuutta mutta pahuutta kuitenkin, tyhmyydestä johtuvaa.
Jos päätätkin erota seurakunnasta, se ei kaikissa seurakunnissa noin vain onnistukaan. Sinut erotetaan, mikä julkisesti myös kuulutetaan. Sinua pidetään luopiona. Seurakunnan julkista profiilia varjellaan yli kaiken. Seurakunta on pyhien yhteys, sen ulkopuolella ei ole pelastusta. Tämän asian suhteen on toki poikkeuksiakin.
HELLARIKSI?
Jos olet liittymässä helluntaiseurakuntaan, tulet kohtaamaan seuraavia seikkoja:
Pelastuksen vastaanottaminen alistetaan tietyn rituaalin taakse: uskoon tullaan alttarilla, ja se on tahdon asia, ihmisen oma "ratkaisu". Tunteeseen vetoavan puheen jälkeeen evankeliumista liikuttuneita ihmisiä kehotetaan nostamaan kätensä, sen jälkeen heitä kehotetaan nousemaan seisomaan, ja sen jälkeen heitä kehotetaan tulemaan eteen alttarille, jossa uskoontulo varsinaisesti tapahtuu. Käytännöissä on toki eroja, mutta tämä on yleisin toimintamalli. Helluntailaisuus edustaakin "ratkaisukristillisyyttä": usko tietyllä tavalla ehdollistetaan, ja voidaan oikeutetusti sanoa, että rohkeimmat saavat armon.
Sinun on siis uskottava Jeesukseen ja mentävä alttarille osoittamaan ratkaisusi. Sinun on mentävä upotuskasteelle julkisessa kokouksessa, jossa myös joudut julkisesti "todistamaan" eli tunnustamaan uskosi julkisesti mikrofonin takana. Tähän liittyy yleensä lyhyt uskoontulokertomus. Olet joutunut tekemään "parannuksen" ulkoisista paheista, mm tupakanpoltosta, sillä muutoin et pääse kasteelle ja liittymään seurakuntaan.
Seurakuntayhteyteen tullaan siis kasteen kautta. Lasten kuitenkin katsotaan olevan Jumalalle otollisia sellaisinaan, eivätkä helluntailaiset näin ollen kasta pieniä lapsia. Lapset kastetaan vasta sitten, kun he itse ovat kykeneviä tunnustamaan uskonsa eli yleensä vasta noin 10-13 vuoden iässä.
Myös jälkeen päin sinua pyydetään todistamaan, tai saatat joutua mikrofonin eteen aivan yllättäenkin, todistamaan tai rukoilemaan. Joillekin tämä on hieno mahdollisuus, mutta aremmat pelkäävät julkista esiintymistä.
Kasteen jälkeen saat osallistua ehtoolliselle, mikä on mielestäni aivan oikea järjestys.
Seurakunnassa on myös "kirjoittamattomia lakeja", muun muassa se, että kymmenyksien maksamista seurakunnalle suositellaan voimakkaasti. Julistaja saattaa opettaa, että kymmenykset tulee antaa bruttotuloista, tai muutoin on "varkaan kirjoissa". Varkaathan eivät peri Jumalan valtakuntaa, ja suurin osa seurakuntalaisista ei kuitenkaan kymmenyksiä maksa, joten suuri joukko on jatkuvan syyllisyyden vallassa. (Pahimmillaan saatetaan uhata onnettomuuksilla tai sairauksilla, jos ei ole uhraamisessa "kuuliainen Herralle".) Joka tapauksessa kitsas uhraaja (rahan antamista kutsutaan uhraamiseksi) menettää Jumalan siunauksia.
Pahimmissa tapauksissa vanhimmistolla ei ole keskenään salaisuuksia, joten "sielunhoito" ei ole luottamuksellista. Vaikeat asiat juorutaan "rukousaiheina" muille, ja rippisalaisuudet rikotaan.
Kokouksessa saatetaan kohdella seurakuntalaisia niin kuin pieniä lapsia. Helppoheikkimäisyys voi ilmetä esimerkiksi niin, että juontaja kehottaa toistamaan perässään lauseita tai tervehtimään vieressä istuvia (ikäänkuin ihmiset olisivat nautoja) tai jopa halaamaan heitä, nostelemaan käsiä yms typerää. Ihmisiä ohjataan edestä käyttäytymään ohjelmoidusti, mutta jostakin käsittämättömästä syystä nuo helppoheikit ja pellehermannit saavat yleensä suuren yleisön suosion.
Usein käy niin, että tilaisuuteen tulijan halua omaan rauhaan ei kunnioiteta, vaan kaikkia kehotetaan siirtymään etupenkkiin ja lähelle puhujaa ja muita ihmisiä. Ne, jotka eivät siirry paikaltaan, julistetaan niskoittelijoiksi tai pässeiksi lampaiden joukossa. Ihmiset pyritään aivopesemään klooneiksi lukemattomilla tavoilla. Ihmiset voidaan jaotella "tuottajiin ja kuluttajiin", "ylistäjiin ja kuolleisiin", "hyödyllisiin ja seurakunnan taakkana oleviin", "miinuksiin ja plussiin" yms. Ihmisistä pyritään siis tekemään ulkoapäin ohjautuvia, vaikka aito hengellinen kasvu edellyttäisi ilman muuta ohjautumista ihmisen sisältä käsin. Esimerkiksi "ylistämisen" suhteen sanotaan ihmisille, kuinka ja milloin pitää nostaa käsiä, tanssia tai hyppiä jne. Voimakas ja karismaattinen kansannaurattaja ja -kiihottaja saa ihmiset tekemään aivan käsittämättömiä asioita. Opissa ei välttämättä ole aina moitittavaa, mutta yhteisissä kokoontumisissa tapahtuva manipulaatio on helluntailaisuudelle erittäin ominaista. Terveimmillään julistustyö on kuitenkin hoitavaa armon julistusta, jossa ei mainitunlaisia lieveilmiöitä ilmene. Joukossa on näet eräitä armoitettuja ja oikeamielisiä saarnamiehiä, joilla on Jumalalta saatu kyky ravita seurakuntaa Sanalla. Esimerkkinä suuresti kunnioittamani edesmennyt Mauri Vikstén.
Parhaassa tapauksessa olet löytänyt samanmielisten joukon, jonka kanssa on hienoa palvella Jumalaa. Löydät paikkasi ja tehtäväsi seurakunnan toiminnassa, etkä esitä minkäänlaista kritiikkiä. Jos olet innokas, aktiivinen ja usein äänessä, etenet helposti myös johtotehtäviin. Into on tärkeämpää kuin taito.
Saatat kokea kutsumukseksesi julistajan tehtävän: helluntaiseurakunnassa saarnaajaksi pääsee helposti, ilman minkäänlaista koulutusta. Olet vain rohkea ja innokas puhumaan ihmisille. Raamattuopisto on olemassa ja sitä toki suositellaan, mutta sen kurssien suorittamista ei mitenkään vaadita. Monille Jumalan palvelijoille tästä ura urkeneekin, mutta valitettavasti on todettava, että joukossa on melkoisia puliveivareitakin...
On hyvä muistaa, että helluntailaisille Jumala on tärkeämpi kuin sinä. Mielihyvin saat palvella heidän kanssaan Jumalaa, laulaa reippaita lauluja ja tehdä evankelioimistyötä, mutta jos et mukaudu normistoon, välittäminen loppuu siihen. Kärjistetysti voidaan sanoa, että helluntailaiset eivät rakasta ihmistä vaan omaa helluntailaisuuttaan. Etsitään Jumalaa niin kiihkeästi, että lähimmäinen unohtuu, vaikka Jumala löytyisi juuri tuosta lähimmästä ihmisestä...
Toiminnan kriittinen arviointi on yleensä täysin tuomittavaa. On tosin huomattava, että kritiikin mieltäminen rakentavaksi vaatii kritiikin kohteelta aina melkoista kypsyyttä. Arvostelua ei sallita oikeastaan missään määrin. Kriitikot tuomitaan vikoilijoiksi, oman pesän likaajiksi ja jopa "syöpäsoluiksi", jotka hajottavat yhteyttä. Oman näkemykseni mukaan kriittisyys on kuitenkin aidon kasvun edellytys. Ilman rakentavaa kritiikkiä ja sen käsittelyä ei tapahdu kasvua. Hengellisin termein voidaan sanoa, että kritiikki olisi osattava tulkita Jumalan puheeksi. Jeesus ja profeetat ovat näet hyviä esimerkkejä oman aikansa kriitikoista, erityisesti jumalanpalveluksen suhteen.
Profetointia saatetaan käyttää vallan välineenä, jota vastaan kukaan ei uskalla asettua. Joku saattaa tulla siis kertomaan sinulle viestin Jumalalta. Yleisimmin profetointia harrastetaan kuitenkin siten, että se julistetaan yleisesti kaikien kuullen, eikä se kohdistu suoraan keneenkään henkilöön. Profetointi lienee ainoa asia, jota erityisesti kehotetaan arvostelemaan. Mutta jos saarnaaja profetoi, harvassa ovat arvostelijat.
Johdonmukaista opillista näkemystä on hyvin vaikea muodostaa helluntaiseurakunnan opetuksen perusteella. Se johtuu siitä, että omaa teologiaa ei oikeastaan ole olemassakaan. Ja eri puhujien puheet ovat lisäksi ristiriidassa toistensa kanssa. Seurakunnilla ei ole määriteltyä opillista profiilia. On vain spontaaneja puheita, ja Raamatun sanotaan riittävän opilliseksi ohjeeksi. Käytännössä on vain niin, että Raamattua voidaan kirjaimellisestikin tulkita tuhansilla eri tavoilla. Helpoimmalla pääset, kun et liikoja analysoi puheita vaan otat hengelliseksi ravinnoksesi sen, mitä irti saat. Siis syöt kalan, heität ruodot pois, ja unohdat mitä söit. Teologian puuttumisesta johtuu mm se, että syntikäsite on varsin kehittymätön. Takerrutaan ulkoisiin seikkoihin, jotka eivät riko millään tavalla lähimmäistä vastaan, mutta vaietaan mitä törkeimmistäkin loukkauksista, joita jopa vallankäyttäjät itse saattavat kohdistaa lähimmäisiinsä. Lähimmäisenrakkauden periaatetta ei siis ole sisäistetty. Ei kertakaikkiaan tajuta, että Jumalan palveleminen toteutuu juuri lähimmäisen palvelemisena. Oireellista on, että valitettava ymmärtämättömyys tässä kaikkein tärkeimässä asiassa on lyönyt leimansa koko helluntaikenttään.
Kuten kaikki muukin touhuaminen, myös sielunhoito on usein ammattitaidotonta: asiat "rukaistaan" alttarilla. Esirukoilija saattaa vieläpä möläyttää suureen ääneen arat asiasi kaikkien korville. Paljon on puoskarointia ilmennyt tässä asiassa. Se ei ehkä ole tahallista pahuutta mutta pahuutta kuitenkin, tyhmyydestä johtuvaa.
Jos päätätkin erota seurakunnasta, se ei kaikissa seurakunnissa noin vain onnistukaan. Sinut erotetaan, mikä julkisesti myös kuulutetaan. Sinua pidetään luopiona. Seurakunnan julkista profiilia varjellaan yli kaiken. Seurakunta on pyhien yhteys, sen ulkopuolella ei ole pelastusta. Tämän asian suhteen on toki poikkeuksiakin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
"uskoon tullaan alttarilla"
ja koko tarina sisältää niin paljon potaskaa ja suoranaisia valheita, että en viitsi ruveta korjailemaan.
Uskoo ken tahtoo.
..ja iso sellainen!!
Sun viestissä oli KAIKKI TÄYTTÄ VALHETTA!!
varmaankin jonkun lestaadiolaisen kirjotus..!!
Tottakai kun menet meijän hellujen kokoukseen niin katsot sitä kaikkea touhua kritisoiden, mustavalkoisten lasien läpi, pelokkaana ja etsien siitä touhusta kaikkea saatanallista Jumalan palvelusta jossa ei palvellakaan sitä oikeeta Jumalaa vaan Ssaatanaa että ei ihme jos kirjoituksesi oli sen mukainen.
Jokainen ihminen saa vapaasti vaikka istua kun muut seisoo toisin kuin esim. kirkossa siel katottas vähän pitkään. En kuitenkaan yhtään halveksi luterilaisia enkä lestaadiolaisia yms.
Itse saatan monesti istua kun muut seisoo tai joskus jopa toisin päin.
Ja lapset kastetaan silloin kun he itse sitä haluavat ITSE!! itse minunkin piti sanoa vanhemmilleni että mä haluan seurata Jeesusta, mennä kasteelle. Ja niin on myös moni helluntaiseurakuntalaiseeen perheeseen kuuluva lapsi jättänyt menemättä kasteelle, se on ENNEN KAIKKEA IHMISEN OMA USKON RATKAISU kettään ei pakoteta mihinkään!! niinku te lestat!!....piiikittelen nyt ihan tahallani...
Jokaisen ite täytyy ottaa se pelastus vastaan, Jeesuksen Kristuksen sovitustyö kun hän kuoli kaikkien ihmisten puolesta golgatan ristillä..
se että ihmistä pyydetään alttarille kokouksen päätteeksi on vain että:
"Jos täällä on tänään joku joka haluaa ottaa Jeesuksen Kristuksen sovitustyön vastaan, kääntyä ja tehdä parannuksen niin voi tulla tänne eteen ja me rukoilemme sinun puolestasi. Myös muut eisrukosuta haluavat voivat tulla tänne eteen rukoiltavaksi."
Sinne ei ketään väkisin raahata, täysin vapaasti ihmiset saa sinne mennä ruoiltavaksi.
Kun ihminen on kääntynyt ja tehnyt parannuksen on raamatun mukaista mennä kasteelle, sekin sen ihmisen omasta aloitteesta!!
Ketään ei siis ikinä pakoteta mihinkään vaan kaikki on vapaaehtoista.
Kun ihminen liitetään seurakunnnan jäseneksi kun hän on käynyt kasteella hän yleensä kyllä kertoo lyhyen todistuksen uskoon tulostaan. Sitten me KOKO SEURAKUNTA rukoilemme ja siunaamme häntä..että vaikkapa näin omassa mielessäni rukoilen "kiitos että vedit Heidin luoksesi ja hän sai ottaa pelastuksen vastaan. Siunaa Heidiä ja Heidin koko elämä. Siunaa Heidin perhettä, sukulaisia´ja ystäviä. Auta että missä ikinä Heidi kulkeekin niin hän saisi olla sinun kirjeenäsi niille ihmisille jotka eivät vielä sinua tunne, anna hänelle viisautta kertoa sinusta ihmisille. Auta että Heidi juurtuisi syvälle sinuun kiinni, vahvistua ja kasvaa uskossa. Mä ylistän sua Isä, kiitos kaikesta...."
Ihan täysin omin sanoin aina rukoilemme...
Ja se miksi ihmisiä kehoitetaan siirtymään etupenkkeihin on täysin loogista, jos on täysin älliäpäässä niin ymmärrät sen kyllä, mutta kun näytät olevan nuin BLONDI ni enpä viitti ees selitellä sitten kun et kuitenkaan sitä ymmärtäisi. Itse ainakin istun just sinne minne haluun eikä kukaan saa mua siirtyyn siitä paikasta mihkään vaikka saarnaaja tai vastaava vähän kehottaiskin!!
Mut se on ihan niin että kun edestäpäin ensin täytetään rukoushuone niin on muitten jotka esim. tulevat myöhässä ni tulla sit sinne täyteen rukoushuoneeseeen istuun... ihan loogista..!!
Mä en tiedä mahdunko mä tohon hellureitten muottiin vaikka itekki oon ollu hellu ihan pienest pitäen. Sillä ite ainakin voin täysin hyvällä omalla tunnolla esim. lounaalla juoda lasin viiniä ja mä ainakin ennen kaikkea rakastan JUMALAA ja jos mä RAKASTAN JUMALAA niin miten mä voin olla muka rakastamatta lähimmäisiäni?????
ainakin mulla on tosi paljon ei uskovii ystävii, niistä mä välitän todella paljon ja muistan niitä aina rukouksissanikin. MÄ oon joilekki niistä jopa ainuut ihminen johon ne oikeesti pystyy luottaan ja kertoon vakavammistakin asioista, kuten yheltä ateisti ystävältäni sain noin 2 vuotta sitten itsemurha puhelun, en ´voinu kuin itkeä ja sit mieheni kanssa rukoilin, mulla se meni kyllä täysin itkun puolelle..en voinu muuta kuin itkee ja tärisin ihan hulluna, koska todella VÄLITÄN tästä mun ateisti ystävästäni tosi paljon, koska se on todella ihana ihminen!!
ja sitten rukouksemme kuultiin, meitä oli heti ympäri suomee iso rukousrengas rukoilemas sen puolesta, se toimii tx-viestillä ... (;
Kyl mun mies soitti tonne hälytyskeskukseenkin...
mut mun kaveri selvis siitä..Jumalan kiitos!!
Et toikin sun väittees tosta et hellarit ei rakasta muita ihmisii on valetta,,,
toista se on lessuilla, mitä oon tuntennu. Kukaan muu ei oo mua koulussakaan kiusannu ku lestat, lestat on pilkannu mun uskontoo, ovat haukkunu mua että:hellu....
ja mun kavereita kans, se loppu siihen kun mun kaverini huus takasin etä entäs ite? oikea Lestaadiolainen!!
ja se jätkä meni täysinpunaiseksi häpeästä..!!
Ja ne jotka mulle yleensä kouluaikana valehteli ni oli juuri näitä Lestaadiolaisia...ne puukotti selkään juorus ja valehteli.. oli joukossa joku tosi mukavakin tyyppi mut yleensä kyllä näin!!
Me ollaan ihmisiä kaikki. Ja meil on vähän erilaiset uskonnot mut kunnioitetaan kuitenkin toisiamme. Itse ainakin kunnioitan Lestadiolaisten uskontoo ja olen käyny teijän seuroissakin ja suviseuroilakin´ois mielenkiintosta käydä. Mä tykkään teidän saarnaajien tyylistä puhua asoita jotenkin niin sellasta selkeesti ja ytimekkäästi tuovat asiat esille..... mulle ei ois mikään ongelma olla lessu...
että silleen..
-Jumalan siunausta sullekkin rr.ääretön rakas uskon sisar vai velikö olet?-
>> Me ollaan ihmisiä kaikki. Ja meil on vähän erilaiset uskonnot mut kunnioitetaan kuitenkin toisiamme. Itse ainakin kunnioitan Lestadiolaisten uskontoo ja olen käyny teijän seuroissakin ja suviseuroilakin´ois mielenkiintosta käydä. Mä tykkään teidän saarnaajien tyylistä puhua asoita jotenkin niin sellasta selkeesti ja ytimekkäästi tuovat asiat esille..... mulle ei ois mikään ongelma olla lessu... >>
Jep. Siunausta sulle. Nivalassa on muuten ens kesän suviseurat..;)
että avaaja on vl-valehtelija.
Kiitos uudesta arvonimestäni!
ps. en suinkaan ole itse kys. tekstiä kirjoittanut
täältä löytyy:
http://www.james.pp.fi/hellarit.html
tuollaisia valheita tietämättä asiasta itse mitään.
Millähän sanalla sinua kuvailisin? Säälittävä ONKILIERO.
Ja vinkiksi vain ettei todellakaan kantsi uskoo kaikkee mitä netissä lukee ...
etä silleen... !!!!!!!!!!
uskonpas minäkkin että luterilaiset ja lestat yms. pääsee taivaaseen vaikka ovatkin lapsikastetut...
voi äly älä jätä!!
Onhan se erikoinen ”Kristinusko”.
Mietitään vaikkapa nyt julkisuudessa ollutta Upsalan lähellä tapahtunutta. Helluntailaispastori tappoi vaimonsa, meni uudelleen naimisiin toisen naisen kanssa, murhautti myöskin tämän vaimonsa ja kokoajan piti rakastaitajatarta. Nykyisen rakastajattaren entisen miehenkin hän aikoi murhauttaa(mies tosin säilyi hengissä ihmeen kaupalla).
Näin siis helluntailaisuudessa 2000-luvulla.
Ja helluntailaiset antoivat hänen tehdä ”työtänsä”, siihen asti kunnes virkavalta sen keskeytti. On aivan turha väittää, etteivät nämä asiat olleet kylän muiden helluntailaisten tiedossa. Pienessä yhteisössä useamman rakastajattaren pitäminen varmasti tiedetään, varsinkin kun kysymyksessä on heidän päällikkönsä.
Samaisessa Iltasanomassa myöskin kerrottiin, ettei helluntailaisnaisella ole oikeutta koskaan kieltäytyä seksistä jos mies sitä haluaa.
Tai esimerkki Suomesta: Helluntailainen leiripastori sai rauhassa vuosia käyttää lapsia seksuaalisesti hyväkseen, kenenkään siihen puuttumatta.
Kyllä on todella julmaa touhua.
ne varmaan sen tietääkin, mitä hellareiden makuukamareissa tapahtuu. Nainen ei voi kieltäytyä seksistä. Hah-haa. Niiden pitäis haastatella helluntailaismiehiä!!
samaa tapahtuu myös muiden uskontojen piirissä ihan samalla tavalla!!
ja se hellu pastori ei tottavie voinut olla oikeesti uskossa, ainahan niitä susia pukkautuu mukaan....jotka eivät oikeesti oo uskossa tai uskomassa...
et sillei!!
Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. Olet kirjoittanut pitkän kannanottosi Helluntailaisuuteen ilmeisesti kuulopuheiden perusteella, tai jonkun seurakuntaan pettyneen ihmisen mustamaalausten perusteella. Jos olet uskova ihminen, tiedät, että olet vastuussa sanoistasi Jumalan edessä. Älä suhtaudu kevyesti tuollaiseen loanheittoon, vaan tee parannus.
Olen ollut pari vuotta Helluntaiseurakunnassa ja voin sanoa, että suurin osa kirjoituksestasi oli pelkkää valhetta ja mehän kaikki tiedämme, kun on valheen isä.
Minun ymmärtääkseni Uppsalan helluntaiseurakunta oli erottautunut helluntaiseurakuntien yhteydestä omaksi vapaaksi joukokseen eikä siis varsinaisesti kuulunut helluntailaisuuteen (Ruotsin helluntaiherätyksen keskusjärjestöön).
Sairaita ja manipulatiivisia vallankäyttäjiä löytyy monista piireistä enkä usko minkään kristillisen piirin hyväksyvän vääryydessä elämistä.
Lestadiolaisena voin sanoa, että tuntemani helluntailaiset ovat mukavia ja tunnollisia ihmisiä eivätkä missään tapauksessa opeta ja elä siten miten Uppsalan villit tekevät.
Emme voi alkaa tuomita koko helluntaiherätystä jonkun sairaan yksilön perusteella.
Se on aivan eri asia, että opillisissa kysymyksissä me luterilaisina ja lestadiolaisina olemme helluntailaisten kanssa eri mieltä monissakin asioissa.
Tosi hieno kommentti! Näihän se tosiaan on
Suurkiitos!
Varokaa hellureita kaikki lukijat!