olisin vielä täällä
jos edes joku, kuka vain
olisi osoittanut, että välittää
minusta.
hengittäisin vielä,
jos joku olisi jaksanut tavata minua
osoittaa että en elä täällä turhaan,
hyväksynyt minut vierelleen.
te jaksoitte käyttää minua vain hyväksenne
ja satuttaa,
satuttaa minua pienen sydämeni kyllyydestä.
että välittäneet, vaikka pyysin teitä lopettamaan
että ottaneet kuuliviin korviinne.
liekin toitte lähelleni, poltitte siipeni
joilla yritin lentää eteenpäin
vaikkakin hitaasti,
mutta sentään yritin.
aivan liian kauan,
ja senkin tein aivan turhaan.
en vain enää jaksanut
katsoa kuinka laimin lyötte minua.
en enää jaksanut odottaa huomiseen,
katsoa,
löytyykö maailmasta joku,
joka välittäisi.
niinpä sinä perjantaina, yksinäisenä ja mustana
otin veitseni ja ranteelleni sen asetin.
hitaasti sitä siinä keinutin,
kunnes syvään painoin
ja annoin henkeni valua vereni mukana.
hitaasti mutta varmasti.
viimein liekki sammui
minun yksinäisessä ja epätoivoisessa sydämessäni.
se oli siellä kitunut ja kytenyt
turhaan ja niin yksinään.
vieläkään,
näiden kolmen vuoden jälkeen,
haudallani ei ole kukaan käynyt.
jos edes joku, kuka vain
olisi osoittanut, että välittää
minusta.
hengittäisin vielä,
jos joku olisi jaksanut tavata minua
osoittaa että en elä täällä turhaan,
hyväksynyt minut vierelleen.
te jaksoitte käyttää minua vain hyväksenne
ja satuttaa,
satuttaa minua pienen sydämeni kyllyydestä.
että välittäneet, vaikka pyysin teitä lopettamaan
että ottaneet kuuliviin korviinne.
liekin toitte lähelleni, poltitte siipeni
joilla yritin lentää eteenpäin
vaikkakin hitaasti,
mutta sentään yritin.
aivan liian kauan,
ja senkin tein aivan turhaan.
en vain enää jaksanut
katsoa kuinka laimin lyötte minua.
en enää jaksanut odottaa huomiseen,
katsoa,
löytyykö maailmasta joku,
joka välittäisi.
niinpä sinä perjantaina, yksinäisenä ja mustana
otin veitseni ja ranteelleni sen asetin.
hitaasti sitä siinä keinutin,
kunnes syvään painoin
ja annoin henkeni valua vereni mukana.
hitaasti mutta varmasti.
viimein liekki sammui
minun yksinäisessä ja epätoivoisessa sydämessäni.
se oli siellä kitunut ja kytenyt
turhaan ja niin yksinään.
vieläkään,
näiden kolmen vuoden jälkeen,
haudallani ei ole kukaan käynyt.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hui, miten "kylmä" runo... Minulla kulki ihan
kylmät väreet selkää pitkin, kun aloin
ajattelemaan tuota runoa.
Kun ajattelee jotian ihmistä, joka kulkee aina
yksin... Niin kai sitä pitää seuraavan kerran
mennä juttelemaan hänelle. Kukaan ei saa olla
yksin!
Todella upea runo, pisti ajattelemaan paljon! =)
satuttava runo.. kouraisee syvältä sisältä..
ajattelemaan se todella pisti..
Tosi surullinen mutta hyvä runo.Toivottavasti se
ei vaa kertonu oikeesti kenenkään elämästä ja
kuolemasta...
Mut kuitenki hyvää kesää sulle ja muutenki hyvät
jatkot!