Olen nyt totaalisen loppu ja lopulliselta olo tuntuukin. Lääkärin mielestä parantumiselle ja kuntoutumiselle toiveet ovat lähinnä hyvä onni -tyyppisiä. Hoito vain reseptien kirjoitusta jatkossa ja akuuttina sitten osastolle. Eli kuntoutustukikin loppuu siksi.
Eli mulla reilut 400 euroa kuukaudessa lyhennykset lainoista jotka meni aikoinaan opintoihin ja sairauden hoitoon yksityisellä. Asun vuokralla. Lääkkeisiin menee siihen maksukattoon asti alkuvuodesta.
Töihin pitäis siis pystyä jos edes jostain jotain sais, koska työttömyyskorvaus ei tule riittämään edes lainan lyhennykseen. En vain pysty. En pääse sängystä ylös joka päivä. En saa mitään tehtyä. Lääkitys on maksimissaan ja hiottu sopivimmaksi mahdolliseksi vuosien mittaan. Sähköt yms tehty.
Pitäiskö hakea vielä yksityiseltä apua, jos mtt katsoo, ettei voi mitään tehdä. Sieltä vois saada jotain jatkoa kuntoutustuelle?
Vai pitäiskö jättää homma tähän ja lopettaa ittensä. Muuta en oikein enää pysty tekemään. Enkä näe muita vaihtoehtojakaan.
Vähän on tavallaan katkera ja lopullinen olo jos MTT:kin luovuttaa.
Eli mulla reilut 400 euroa kuukaudessa lyhennykset lainoista jotka meni aikoinaan opintoihin ja sairauden hoitoon yksityisellä. Asun vuokralla. Lääkkeisiin menee siihen maksukattoon asti alkuvuodesta.
Töihin pitäis siis pystyä jos edes jostain jotain sais, koska työttömyyskorvaus ei tule riittämään edes lainan lyhennykseen. En vain pysty. En pääse sängystä ylös joka päivä. En saa mitään tehtyä. Lääkitys on maksimissaan ja hiottu sopivimmaksi mahdolliseksi vuosien mittaan. Sähköt yms tehty.
Pitäiskö hakea vielä yksityiseltä apua, jos mtt katsoo, ettei voi mitään tehdä. Sieltä vois saada jotain jatkoa kuntoutustuelle?
Vai pitäiskö jättää homma tähän ja lopettaa ittensä. Muuta en oikein enää pysty tekemään. Enkä näe muita vaihtoehtojakaan.
Vähän on tavallaan katkera ja lopullinen olo jos MTT:kin luovuttaa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
www.vates.fi, tuettua työllistymistä ynnä muuta mielenterveyskuntoutujille. Löytyisikö klubitalosta tms uutta?
Mä en ole ulkopuolisten arvioiden mukaan edes työkykyinen. Sit toisaalta mun koulutus jne.. edellyttäis kuitenkin isommille paikoille ja sellaisella olinkin ennen, että mieluummin ottas kaikki tai ei mitään. Motivoituminen alan ulkopuoliseen tukityöhön pienellä palkalla on erittäin vaikeaa.
Ei riitä se, että parantuu tai parantuu osittain. Monen asian pitää tulla kuntoon tavalla tai toisella, jotta elämästä saisi kiinni. Asunnottomaksi en enää palaa. Puoli vuotta aikaan riitti.
Et siis ole ainut ihminen, joka on ajautunut tuohon työttömyys ja velkahelvettiin. Oletkohan nyt aivan varmasti ymmärtänyt oikein nuo MTT:n kommentit. Minun on hyvin vaikea uskoa, että joku ammattilainen menisi edes huonona päivänä väsyksissään laukomaan moista potilaalleen. Tilanteesi arvioinnissa auttaisi paljon, jos tiedossa olisi summittainen ikäsi ja diagnoosi jonka pohjalta Sinua hoidetaan sekä sairauden kesto. Voit olla varma siitä, että Sinunkin varallesi kyllä apua löytyy, joten lopeta hyvä ihminen tuo itsemurhan suunnitteleminen. Aivan ensimmäinen ehdotus, jonka voin Sinulle tehdä on se, että opettele hyväksymään se seikka, että olet sairastunut. Ei sairaus tee ihmistä ihmisenä sen paremmaksi tai huonommaksi kuin ennenkään. Voimaa vain kevääseesi!
hassua, mutta näin se on. Lääkärin mielestä ei kuntoutustoimia ole tai asioita joilla perustella kuntoutumista, joten kuntoutustukea ei voi saada. Asian muutti se, että koulussa sain viimeisen kurssin suoritettua joka oli roikkunut 3 vuotta. Jos olisin opiskelija olisi se peruste kuntoutustuelle. No ei olisi kannattanut valmistua.
Sekä lääkäri että psykologi ovat samaa mieltä, minun tulisi tehdä kuntoutussuunnitelma. Ehdotin joitain toimia ja heidän mielestään niihin ei ole resursseja, joten ei kuntoutustukeakaan.
Olen alle 30 f30.2 tai 3 vakava uusiutuva masennus psykoottisin piirtein ´ epävakaa persoonallisuus. Paha atopia ja testosteronin korvaushoito. Siinä noi päädiagnoosit.
Sairauden hyväksyn, mutta sen kanssa en voi elää. Se ei tee minua huonommaksi, mutta se tekee taloudellisesti elämän mahdottomaksi nykytilanteessa. Kadulle en enää elävänä palaa, kun pois sieltä viimein pääsin.
Viimeinen käynti psykologille oli tänään mtt:ssä ja se siitä. Voin kai mennä sinne "uudeksi" asiakkaaksi. Menen ainakin kokeilemaan. EA:sta mut on aina lähetetty suljetulle. Yksityiselle voisin raapia rahaa kasaan jotenkin, vaikka pölliä. Ihan lopussa olen, joten ei ole mitään menetettävää.
Mielestäni Sinun kannattaisi ensisijaisesti todella hakeutua vielä sinne mielenterveystoimistoon, jos se on mahdollista. Onko tuo aiemmin mainitsemasi lääkäri, jonka kommenteista kerroit avauskirjoituksessasi psykiatri vai yleislääkäri? Annoit ymmärtää, että olet ollut aikaisemmin jo työelämässä. Oliko Sinulla jo silloin näitä psyykkisiä oireita? Onko hormoonihoidon aloituksella ja näillä masennusoireiden ilmestymisellä jotakin ajallista yhteyttä keskenään? Tuo mainitsemasi diagnoosi mielestäni jo sellaisenaan tarkoittaa sitä, että kuntoutuksesi on tarpeellista ja perusteltua.
Se lääkäri jonka mainitsin on MTT ylilekuri, psykiatrian erik. väittelemässä kuulemma masennuksesta tai jotain sellaista. Eli sinne mä meen heti ku pääsen ekan kerran tsempattua itseni ulos kämpästä.
Olin viimex duunissa esimiesasemassa, tosin mulla oli kova lääkitys koko ajan ja pää kesti vain 11kk ja lopuks jouduin osastolle. Kämppä oli lähteny jo useampi kuukausi aikaisemmin ja koisin silloin autossa ja duunis. Alkoholia meni tottakai ku vitutti koko ajan. Dokasin duunissakin. Mul oli ollut jo vuosia lääkitys ja oireita pidempään. Murrosikään asti oli epilepsia. Intti keskeytyi psyykkisten ongelmien vuoksi.
Hormonihoito aloitettiin lopulta yksityisellä, koska tasot oli olleet jo pari vuotta alle viitearvojen ja sillä oli huomattava vaikutus mielialaan. Se auttoi huomattavasti ja sain tosiaan tehtyä sen vikan kurssinkin, mutta kaikkea se ei ratkaissut. Alkoholian en ole enää vuosiin juonu enkä kamaa käyttäny.
Mielestäni mulla on mahdollisuus kuntoutua ja päästä duuniin takas, mutta lekurin mielestä kuntoutumismahdollisuudet ovat olemattomat. Se sano, että vain 10 prossaa kuntoutuu, 20% tekee itsarin ja loput kroonistuu. Väittelevänä se tietää nää ja mä toisaalta pidän rehellisyydestä.
Oikeastaan asia kiteytyy siten, että jos on resursseja ja varoja käytettävissä, niin mä olen sairas, mutta jos ei, olen terve ja työkkärin karenssilla koska en pääse sängystä ylös. Onkohan somaattisella puolella samoin?
Mutta jos ammattilainen luovuttaa niin kyllä mä olen silloin saanut siunauksen ja tiedän kivuttoman varman tavankin.
Kiitos suorista ja rehellisistä vastauksista. Tsemppaa nyt ja mene sinne MTT:oon. Minusta tilanteesi ei ole niin paha kuin miltä saattaisi näyttää seuraavista syistä. Olet käynyt läpi rankan vaiheen elämässäsi ja selviytynyt siitä tähän päivään saakka; SINULLA ON SISUA. Olet pystynyt saattamaan opintosi loppuun ja lopettamaan dokaamisen, mikä on hyvä asia; SINULLA ON VOIMAA. Olet selkeästi ilmoittanut, että paluuta kadulle ei ole ja haluat vielä joskus työskennellä koulutustasi vastaavissa työtehtävissä; SINULLA ON TAHTOA JA PÄÄMÄÄRÄ. Näyttäisi siltä, että nuo kovat koettelemuksesi ovat jossain määrin lamauttaneet Sinulta uskoa omiin mahdollisuuksiisi, mikä on toisaalta täysin ymmärrettävääkin. Älyäkään sinulta ei puutu, sen huomaa analyyttisestä tavastasi käsitellä omaa tilannettasi. TOIMI HYVÄ VELI. MENE SINNE MTT:oon ensin ja jos homma siellä ei toimi, niin sitten sinne yksityiselle. PALAUTA USKO OMIIN MAHDOLLISUUKSIISI SELVITÄ! ITSEMURHA EI OLE VAIHTOEHTO, SE MITÄTÖISI KAIKEN SEN TYÖN MITÄ OLET TÄHÄN ASTI JO JOUTUNUT ITSESI KANSSA TEKEMÄÄN. VOIMIA NYT SEURAAVAAN ASKELEESEEN!
En enää uskalla. minut laitetaan suljetulle. Ei ole muuta mahdollisuutta. Pakenen tai puolustaudun. MTT:n mielestä olen terve. En ole. Toivon että olisi kuntoutusta tai lääkkeitä. En uskalla mennä enää sinne. Haluan elää haluan todella. Yritän aamulla lähteä pois maasta. elän niin pidempään. Eläisimpä edes viikon. Olen pahoillani, todella pahoillani. todella. kiitos.
Pakeneminen ei ole hyvä vaihtoehto. Mielestäni MTT on nyt parempi tie. Tarvitset kyllä tukea ja kuntoutusta sekä asianmukaisen lääkityksen ja Sinulla on lakisääteinen oikeus saada hoitoa. Printtaa tämä kirjeenvaihtomme paperille ja ota se mukaasi, kun menet käymään MTT:ssa. Ei ketään ihmistä voi pompotella sairauden kustannuksella resurssipulaan vedoten. Rohkeutta ja voimaa Sinulle! Älä pakene niin elämä voittaa!
Olen niin loppu että voi olle etten jaksa. Silti mä pelkään että mut tullaan hakemaan. Mul on insuliiniä tarpeeksi ja lääkkeitä.
"Tarvitset kyllä tukea ja kuntoutusta sekä asianmukaisen lääkityksen ja Sinulla on lakisääteinen oikeus saada hoitoa. Printtaa tämä kirjeenvaihtomme paperille ja ota se mukaasi, kun menet käymään MTT:ssa. Ei ketään ihmistä voi pompotella sairauden kustannuksella resurssipulaan vedoten. "
Läkisääteistä hoitoa ei saa jos resursseja ei ole. Se on ihan ymmärrettävää. Kyllä sairaita ihjmisiä pompotellaan esim kuntoutustuen hakeminen on todella vaikeaa. Itse sain sen aikanani puoli vuotta myohässä eli puoli vuotta elin vipeillä, dyykkauksellä ja nälässä. Kämpän sain pysymään. Ainut syy lykkäykselle oli, ettei lääkärillä óllut 9kk aikaa kirjoitta b-todistusta. Eli itse olin ajoissa liikkeellä ja ajattelin että asia sujuisi 3kk mutta se vei 9kk.
mtt:ssä uhataan joka kerta pakkohoidolla. Pelottaa enkä louta henkilökuntaan. Nyt sanotaan, että olen kroonisesti sairas, mutta rahan puutteen takia mut tulis mennä työkkäriin, joka laittaa heti karenssin päälle. Mä joudun ryöstää tai tappamaan edes elääkseni.
Ei sellaista painetta voi kestää mikä mtt:ssä on mulle luotu. Mulla ei ole vaihtoehtoja kui tappaa itseni muuten mä tápan jonkun toisenkin.. en uskalla valua enempään sekasuuteen j aitkuisuuteen.
MUlla on oikeus hoitoon, mutta sen saaminen on mahdotonta.
Onko Sinulla lähiomaista tai ystävää, jonka kanssa voisit keskustella tilanteestasi? Oletko koskaan yrittänyt etsiä apua esim. mielenterveysasioihin erikoistuneista puhelinpalveluista? Niiden numeroita löytyy esim. http://www.tukiasema.net Olen edelleenkin sitä mieltä, että sopivalla kuntoutuksella tilanteesi normalisoituisi melko pian. Tuo yksityinen puoli voisi olla myös hyvä mahdollisuus. Oletko yrittänyt kuntasi sosiaaliviranomaisten kanssa keskustella koskaan tilanteestasi? Voisiko sieltä saada apua hoidon kustannuksiin?
On läheisiä, jotka voivat jo pahoin tilanteeni takia. Moni muukin on hoidossa ja osa käsi liipasimella. En voi puhua enempää.
olen soitellut auttaviin puhelimiin, en usko jumalaan. Puhelimet ovat aika turhia.
kunnan sos. viranomainen antoi kerran 425 euron lainan lääkäriä varten. Heidän mielestään asia kuuluu vakuutusyhtiölle ja Mtt:lle joka siis heitti hanskat tiskiin. Pe on työkkärissä joku juttu ja jos menen sinne tälläisin lääkityksin minulle kutsutaan poliiisi. En voi siis mennä.
Minua on kohdeltu kaltoinkin ja ajatttelin viedä mukanani yhden tai kaksi jotka ovat kaltoin kohdelleet. Se olisi kohtuullista. Vain ajatus kostosta pitää vielä hengissä. Sopivaa kuntoutusta ei ole saatavissa ja sen osalta minut on tulkittu parantumattomaksi. Sähköäkään ei loppupeleissä annettu, vaikka kaksi kertaa piti. En todennäköisesti olisi hýötynyt siitä.
Yksityiselle tajusin juuri aamulla, että en saa rajojani riitäämään, enkä saa lainattua. Taidan olla kuollut.
Kiitos kaikesta avusta mutta taidan ollakuollut. kunhan jaksaisi edes itsensä tappaa. pitäisi kiivetä pari kerrosta korkeammalle, kun kaveri hyppäsi keittiöstä ja jäi eloon.
Otapa maanantaiaamuna kaksi puhelua. Soita ensin sinne työkkäriin ja kerro tilanteestasi. Varmasti saat lykkäystä käynnillesi. Toinen puhelu sitten sinne sosiaalitoimistoon. Kerro sinnekin tosiasiat. Jos vetoavat MTT:oon, niin kerro kokemuksesi sieltä ja vaadi heitä järjestelemään Sinulle hoitoonpääsy. Toimi näin hyvä ystävä!
Työkkäriin mä en varmaan pääse enkä ehdi soitta ku se on jo aamusta.
Soppalaan en uskalla soittaa, mulle se on antanu monet itkut.
MTT :n ajattelin mennä, mutta vain viemaan kirjeen. Annan siihen vanhempien osoitteen vastaukselle, ku itse en uskalla jäädä odottelemaan jos haku taas käynnistyy. En tiedä heidän hoitoonpääsy tarkoittaa suljettua ja siihen mulla ei enää riitä voimat. Se paikka on helvetti. Ei sieltä tervehdytä töihin.
MTT on luovuttanut ja siirtänyt mut oman onneni nojaan. Ne sano et jos tulee paha olo tuu uusiksi no kävin jo seuraavana päivänä itkien ja mut passitettiin vaan kotiin.
Kyllä meidän joidenkin täytyy kuolla, koska elämiseen ei ole mitään realistisia mahdollisuuksia.
Saitko kirjeesi rustatuksi?
Laitoin luottamuspulasta. En pidä m1:llä uhkailusta. Laitoin nykutilasta. Pyysin uutta aikaa. Vetosin lakissääteiseen oikeuteeni.
Pyysin epikriiseja sillä olin jo varnnus yksityisellä sähköhoitosarjan 660E (kerta x 10 kertaa.
Epikriiseja en sanut. En nitääm muutakaan. Asiaa hoitavat ovat lomalla. Toinen ylilääkäri palaa kun on kirjoittanut väikkärin nyt 4 kuukauden virkavapaus. psykologi palaa kunnen loma loppu elii usean viikonpäästä. Hoitoa ei voida ilmen heidän lupaansa tehdä (olenheidän politas) epikriisit on mahdollista saada vasta kun tulevat lomatla.
Yksityiselle sopinut aika meni umpeen ja seuraava sitten jonojen tyhjennettyä.
täysin vastuutonta,ettei sijaisia oteta ja että ne eivät voi hoitaa edes paperihommia epikriisit, vai onko niissä tsilisoitavaa, kun vastaanotto sanoi, että meidän lääkärille on katsottava ne ensin kauttaaltaan.
Positiivista asiassa on se, että olet nytkäyttänyt asiaasi taas eteenpäin. Se on ihan hyvä juttu. Oikeassa olet siinä, että on täysin edesvastuutonta päästää henkilökunta viikkokausiksi lomille ilman, että heidän potilaidensa jatkohoito on turvattu lomien aikana. Olisiko seuraavan kirjeen oikea osoite Terveydenhuollon oikeusturvalautakunta?
Ei apua. ei korppi korpin silmää noki.