Yön pimeys.
Se sitoo minut, saa minut muistamaan.
Nyyhkytys korviini kantautuu, niin surullisena,
niin onnettomana.
Olenko se minä?
Kuka minua auttaisi, kantaisi ulos tästä surun
huoneesta,jossa seinätkin itkevät ikävää ja
varjot heijastavat kuvasi peiliin.
Kuka minut syliinsä ottaisi, veisi parempaan
huomiseen, missä ei tarvitsisi tuskaa tuntea?
Kuka,
kuka tulisi ja puhaltaisi sydämeltä kaiken kipeän,
onnen kultahiput tilalle ripotellen?
Rakas, tiedän, sinä sen olisit tehnyt.
Sinä lupasit, sinä vannoit, luonani pysyisit
ikuisuuden, lupaisit ettei edes kuolema meitä
erilleen saisi.
Raks, tule ja vie minut mukanasi taivaaseen.
Tule ja vie minut paikkaan jossa enkelit laulavat
laulujaan ja pilvet on valeanpunaista
vaahtokaramellia.
Rakas, tulisitko sinä jälleen viereeni kertoen
tarinaa kahdesta toisiinsa rakastuneesta, tuttu
tarina jossa pääosassa me kaksi.
Ottaisit minut jo luoksesi, en tahdo elää ilman
sinua, en kosketustasi, merituulen henkäystä
hiuksissasi.
Vain tämä tyhjyys, musta aukko sisälläni jonne ei
edes aamuauringon säteet yllä valaisemaan pimeää
mieltäni.
Miksi annoit kaiken kauniin kuolla mukanasi,
miksi pakkasit ilon ja nuoruuteni vapauden
mukaasi, sillä tuskalla sinä minut kahlitsit.
En olisi sallinut sinun tuntea sitä.
Mutta minussa se on minun sisälläni.
Se ei anna unohtaa, öisin se minua valvottaa ja
muistuttaa sinusta unissani.
Että ainaiseksi olet mennyt, et luonani ole enää.
Meri meidät erotti ja kuinka minä sitä vihaankaan!
Se vei mukanaan sydämmeni, jätti tilalle kivun.
Miksi, miksi sinä minut tänne jätit?Millä
helvetin oikeudella sinä menit?
Hyvä Jumala, miksi sinä rankaiset minua näin,
mikset antanut rakkaani elää!
Mutta minä löydän hänet luotasikin. Minä tiedän
tieni hänen luokseen.
Ja sen jo voin kuulla.
Meren kutsun hiljaisen.
Otatko minut meri?
Autatko minua pääsemään onneen, rakkaani luokse?
Ja minä juoksen nimeäsi huutaen. Minä tulen,
odotathan minua?
Onnen kyyneleet poskillani, pian olen luonasi.
Ei suru perässäni juokse, se tietää hävinneensä,
se antaa minulle tilaisuuden,
se antaa takaisin unelmani.
Meren aallot minua kutsuvat, pyytävät, anelevat.
Tule, sukella onneen.
Minä tulen, meri pyyhkii kasvoiltani kyyneleet,
aallot kuljettavat pois tuskani.
Olen luonasi.
Kaipasin.
Tieni löysin takaisin lämpöösi.
Se sitoo minut, saa minut muistamaan.
Nyyhkytys korviini kantautuu, niin surullisena,
niin onnettomana.
Olenko se minä?
Kuka minua auttaisi, kantaisi ulos tästä surun
huoneesta,jossa seinätkin itkevät ikävää ja
varjot heijastavat kuvasi peiliin.
Kuka minut syliinsä ottaisi, veisi parempaan
huomiseen, missä ei tarvitsisi tuskaa tuntea?
Kuka,
kuka tulisi ja puhaltaisi sydämeltä kaiken kipeän,
onnen kultahiput tilalle ripotellen?
Rakas, tiedän, sinä sen olisit tehnyt.
Sinä lupasit, sinä vannoit, luonani pysyisit
ikuisuuden, lupaisit ettei edes kuolema meitä
erilleen saisi.
Raks, tule ja vie minut mukanasi taivaaseen.
Tule ja vie minut paikkaan jossa enkelit laulavat
laulujaan ja pilvet on valeanpunaista
vaahtokaramellia.
Rakas, tulisitko sinä jälleen viereeni kertoen
tarinaa kahdesta toisiinsa rakastuneesta, tuttu
tarina jossa pääosassa me kaksi.
Ottaisit minut jo luoksesi, en tahdo elää ilman
sinua, en kosketustasi, merituulen henkäystä
hiuksissasi.
Vain tämä tyhjyys, musta aukko sisälläni jonne ei
edes aamuauringon säteet yllä valaisemaan pimeää
mieltäni.
Miksi annoit kaiken kauniin kuolla mukanasi,
miksi pakkasit ilon ja nuoruuteni vapauden
mukaasi, sillä tuskalla sinä minut kahlitsit.
En olisi sallinut sinun tuntea sitä.
Mutta minussa se on minun sisälläni.
Se ei anna unohtaa, öisin se minua valvottaa ja
muistuttaa sinusta unissani.
Että ainaiseksi olet mennyt, et luonani ole enää.
Meri meidät erotti ja kuinka minä sitä vihaankaan!
Se vei mukanaan sydämmeni, jätti tilalle kivun.
Miksi, miksi sinä minut tänne jätit?Millä
helvetin oikeudella sinä menit?
Hyvä Jumala, miksi sinä rankaiset minua näin,
mikset antanut rakkaani elää!
Mutta minä löydän hänet luotasikin. Minä tiedän
tieni hänen luokseen.
Ja sen jo voin kuulla.
Meren kutsun hiljaisen.
Otatko minut meri?
Autatko minua pääsemään onneen, rakkaani luokse?
Ja minä juoksen nimeäsi huutaen. Minä tulen,
odotathan minua?
Onnen kyyneleet poskillani, pian olen luonasi.
Ei suru perässäni juokse, se tietää hävinneensä,
se antaa minulle tilaisuuden,
se antaa takaisin unelmani.
Meren aallot minua kutsuvat, pyytävät, anelevat.
Tule, sukella onneen.
Minä tulen, meri pyyhkii kasvoiltani kyyneleet,
aallot kuljettavat pois tuskani.
Olen luonasi.
Kaipasin.
Tieni löysin takaisin lämpöösi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.