Olen vasta 6 vko:lla raskaana ja mietin että milloin kannattaa kertoa lähisuvulle. Kyseessä on ensimmäinen lapsi. Siskoilleni olen jo kertonut että saa jutella ja kysellä raskaudesta. Nyt mietin että uskaltaako mieheni vanhemmille kertoa kauan odotettua uutista.
Milloin kertoa?
Tikru
121838
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kolme kuukauttahan on se "riskiraja" eli vaikka sitten kun se on ohitettu. Mitä sitä turhia heti kertomaan kun raskauskin on vasta alussa.
Jos jotain ikävää tapahtuu, on silloin tarpeeksi kurjaa muutenkin, ilman että tarvitsee vielä selitellä asiaa kaikille. Kerro kun 3kk on kulunut.
Olen nyt viimeisilläni raskaana. Raskaus alkoi kaksosraskautena, mutta kolmannen raskauskuukauden lopulla menetin toisen vauvoista. Tämä toinen vaavi voi oikein hyvin ja olo on muuten ollut koko raskauden ajan hyvä, mutta eipä tuotakaan tapahtunutta sitten tarvinnut käydä jokaisen tutun kanssa läpi, kun olimme pitäneet asiat omana tietonamme.
Tsemppiä teille! Toivottavasti menee kaikki hyvin!
itse en pahemmin aikaillut kun omalle ja miehen perheelle kerrottiin, muille tutuille ja kavereille vasta 12 viikon jälkeen kun keskenmenon riski ei ole enää niin riski!!
Olen samaa mieltä kuin edellinen eli milloin siltä tuntuu että haluaa kertoa. Se on sinun ja miehesi oma "projekti" ei appivanhempien, mutta luonnollisesti tulevat isovanhemmat ovat innolla odotuksessa mukana. Itse kerroimme mieheni kanssa kun 12 viikkoa tuli täyteen.
Takana on yksi keskenmeno, joten oli itsellänikin hieman varautunut olo alkuvaiheessa, sitten kun masuvauva pysyi siellä missä pitääkin yli tuon 12 viikon niin helpotuin, samoin mieheni ja silloin olikin jo kiva hyvillä mieleillä kertoa ilahtuvile isovanhemmille!
Itse ei aiota kertoa miehen vanhemmille ollenkaan. Sittenpähän näkevät jos tulevat käymään.
No tää nyt ei kuulu tähän. Ei kaikki varmasti ole appivanhempiensa silmissä yhtä huonoja kuin minä.
Mutta siis yleisellä tasolla. Varmaan
helpoimmalla pääsee jos ei paljon puhele ennen sitä kolmea kuukautta. Eipähän tarvi sitten kertoa uudelleen jos homma meneekin pieleen. Ja jos oikein fatalistisesti ajattelee, eipähän tapahdu mitään, kun ei liian aikaisin hehkuta.:) Meillä tulee kolme kuukautta täyteen näinä päivinä, itse olen kertonut äidilleni, mies parhaalle kaverilleen. Ei varmaan mitään suurempaa julistusta tehdä vieläkään mutta jos joku kysyy niin kai sitä nyt voi jo kertoa totuuden.:)
Hei,
minä siirryn ihan näinä päivinä neljännelle kuulle... minä oon kertonu parille kaverille, töissä (näkyy jo niin selvästi) ja vanhemmilleni, miehen sukulaiset ei tiedä vielä mitään. Mekin tavataan niin harvoin, että voi mennä vielä kuukausiakin ennen kuin saavat tietää.
Missä päin sinä asustelet ? ja milloin sun laskettu aika ?
Meillä ihan samanlaisia ajatuksia :)
terkuin MÄ
Minä möläytin asian omalle äidilleni heti samana päivänä kun testitulos näytti positiivista.
Vauvani meni kesken ja äitini hössötti ja stressasi asiasta kauheasti. Silti olen iloinen, että ehdin kertoa, sillä lähennyimme niinä viikkoina, joina ehdimme keskustella vauvoista, ennen kuin vauvani menehtyi. Äiti myös teki selväksi, että loukkaantuisi, jos saisi tietää minun olevan raskaana vasta monta kuukautta siitä kun olen itse tiennyt uutisen!
mun oli pakko kertoo äitille kun se suunnitteli kesäksi yhteistä ulkomaanmatkaa, joten sanoin että ei oikeen käy kun vauva syntyy heinäkuussa. meni hiljaseks. :-) parille kaverille sanoin ja muut ootin viikolle 14 asti kun olin käynyt ultrassa.
Hanna 16 3
Me aloimme kertomaan vauvasta ensimmäisen ultran jälkeen (rv 13), paitsi omille vanhemmilleni kerroin jo viikko testin teon jälkeen =)
Eli onhan se niin iloinen asia, että on vaikea olla hiljaa :) Me kerrottiin innoissamme kaikille heti testin jälkeen. Siitä sitten kuukausi ja tuli keskenmeno. Kadutti, että olin kertonut. Kaikki kyseli ja moneen kertaan joutui selittämään ja vastailemaan tyhmiin kysymyksiin, kun muutenkin tuntui pahalta. Ja aikuiset ihmiset osaa olla tosi tahdittomia.
Vahingosta viisastui. Nyt on uusi yritys ja rv13. Eilen oli ultra ja kaikki ok. Eiliseen asti pidettiin asia visusti salassa jopa vanhemmilta. Nyt kun uskallan itsekin ensimmäistä kertaa olla iloinen tästä raskaudesta, voin kertoa jo muillekkin. Ja "vaikeimmat" kehitysvaiheet ovat ohi.
Tsemppiä sulle odotukseen ja toivottavasti kaikki menee näistä manailuista huolimatta hyvin :)
Minä ainakin kerroin heti, kerronhan muistakin tärkeistä asioista läheisilleni. Jos jotain menee vikaan kuuluuhan sekin elämään ja varmasti tiedän saavani tukea ystäviltä ja ainakin äidiltä.
Kouluun, töihin ja kaikille kavereille/ tutuille en kuitenkaan jaksaisi selitellä jos vaikka keskenmeno tulisi, joten pidän asian vielä ainoastaan lähipiirin tiedossa.
Enkä varmaan olisi ehkä kertonut niinkään monelle, mutta sattui että samana päivänä kolme ystävää kysyi olenko raskaana. No en viitsinyt valehdellakaan.. On se ihanaa kun muutkin odottavat meidän pientä jo innolla..
ihmisille ekan ultran jälkeen, joka oli 7. raskausviikolla - silloin nähtiin sydämen syke. Syynä se, että minusta tosiaankin ilot ja surut kuuluvat elämään, ja haluan jakaa molemmat läheisimpieni kanssa. En voisi nähdä heitä ja olla heidän kanssaan "normaalisti", jos olisin jättänyt esim. sellaisen asian kuin keskenmenon heille kertomatta.
Muutenkin minusta tuntuu, että keskenmenot ovat aivan liian tabu asia yhteiskunnassamme; kuitenkin ne ovat niin yleisiä. Kaikkia varmaan helpottaisi, jos niistäkin voitaisiin puhua avoimemmin.
Ikään kuin keskenmeno tekisi ihmisestä tässä meidän suoritus- ja yksilökeskeisessä yhteiskunnassamme jotenkin epäonnistuneen muiden silmissä! Minua ainakin helpotti suunnattomasti, kun sain puhua läheisteni kanssa omasta keskenmenostani - ensimmäisen raskauden aikana, joka siis meni kesken, kerroimme läheisille vasta kun keskenmeno oli tapahtunut. Päätimme sen jälkeen, että seuraavaksi kerromme aiemmin. Taatusti he olisivat olleet todella huolissaan, että mikä minulla oikein on, jos en olisi asiasta heille kertonut. Olin nimittäin aika rikki tapahtuman jälkeen kauan aikaa.