Kuinka opiskelun saa sujumaan masentuneena?
Olen kärsinyt koko syksyn sietämättömästä väsymyksestä, enkä saa mitään aikaiseksi. Tentit ovat rästissä ja harjoitustyö tekemättä. Poissaoloja oli yhden jakson aikana 81 tuntia.
Pakko olisi kuitenkin opiskella, että saisin ammatin ja pääsisin työelämään.
Saan kursseista arvosanaksi 1-2, vaikka tietäisin pystyväni parempaan, jos vain pystyisin opiskelemaan täysillä.
Aamuisin kouluun lähtö tuntuu ylitsepääsemättömältä esteeltä. Joudun pakottamaan itseni lähtemään vaikka itku kurkussa.
Mitä tällaisessa tilanteessa voisi tehdä?
Olen kärsinyt koko syksyn sietämättömästä väsymyksestä, enkä saa mitään aikaiseksi. Tentit ovat rästissä ja harjoitustyö tekemättä. Poissaoloja oli yhden jakson aikana 81 tuntia.
Pakko olisi kuitenkin opiskella, että saisin ammatin ja pääsisin työelämään.
Saan kursseista arvosanaksi 1-2, vaikka tietäisin pystyväni parempaan, jos vain pystyisin opiskelemaan täysillä.
Aamuisin kouluun lähtö tuntuu ylitsepääsemättömältä esteeltä. Joudun pakottamaan itseni lähtemään vaikka itku kurkussa.
Mitä tällaisessa tilanteessa voisi tehdä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Lukiossa olessani juoksin terveydenhoitajan luona lähes päivittäin. Nyt olen korkeakoulussa viimeistä vuotta ja opiskelupaineiden hellittämisen myötä stressi ja ahdistuneisuuskin on vähentynyt. Olin välillä töissä ennen korkeakouluun pääsyä ja se oli kyllä paljon rennompaa puuhaa koska työt pystyi jättämään työpaikalle päivän jälkeen. Jotkut idiootit väittävät aina että jollen jaksa koulussa niin miten jaksan töissä? Se on eri asia, työpaikkaa voi kuitenkin vaihtaa helpommin kuin koulua vaikka sen saanti voikin olla vaikeaa. Sen vuoksi en stressaa työn vuoksi, koulu on vaan semmoinen saatananmoinen pakko mikä pitää ensin saada alta pois, koska ilman koulutusta ei saa työpaikkaa vaikka osaamista olisikin. Hölmöä se on pelkkien papereiden takia opiskella mutta maailma on paska. Tänäänkin koski vatsaan niin kauheesti etten meinannut pystyä lähtemään kouluun, mutta pakko se on hoitaa.
Tiedän tuon tunteen jota kuvailit ja voi olla ettei se itsestään siitä parane. Oletko puhunut kenenkään kanssa vielä asiasta? Voisit soittaa suoraan mielenterveystoimistoon ja varata aika lääkärille. Saisist ainakin vastauksia kysymyksiisi ja tarvittaessa jatkotoimenpiteitä.
Tai sitten terv.keskuksen lääkärille jos ne vaikka laittaa labraan vähän verikokeisiin, onhan se ehkä hyvä katsoa vähän veriarvoja myös.
Mutta joka tapauksessa, tee jotain, jos vain jaksat!
Tsemppiä ja voimia hoitaa asiaa!
Olen käynyt terveydenhoitajalla useamman kerran.
Verikokeitakin on otettu, mutta niistä ei ole löytynyt mitään epätavallista.
Lopulta minut ohjattiin lääkäriin. Yritin selittää lääkärille parhaani mukaan pahaa oloani. Hän katsoi minua ihmeissään sanoen, etten näytä masentuneelta. Kummallista, ettei lääkäri tiedä, että potilaan ulkonäön perustella ei pystytä arvioimaan, kuinka sairas hän on.
Minut passitettiin uudelleen verikokeeseen. Tiedän jo etukäteen, ettei siitä tulla löytämään mitään epätavallista.
Tämä on kuin painajaista. Kukaan ei usko minua.
soitat suoraan mielenterveystoimistoon!
Missä päin asut? Toivottavasti teiltä löytyy sieltä lääkäri.
Nuo yleislääkärit on joskus vähän tuommoisia...
Sen takia just ehdotankin suoraan sitä mttstoa.
Ja eihän se haittaa vaikka soitatkin, ainakin olet yrittänyt. Joskus avun saaminen on vähän nahkeeta mutta pitää itse ottaa ohjakset käsiin, jos vain jaksaa.
Yritä jaksaa tämän puhelun ottaa!
Alan vähitellen uskomaan, etten olekaan sairas, kun kaikki vähättelevät pahaa oloani. Avun hakeminen vaikeutuu siis entisestään. Masentuneena en saa muutenkaan mitään aikaiseksi. Aamuisin haluaisin jäädä vain sängyn pohjalle murehtimaan elämääni.
Asun Oulussa. Täältä luulisi löytävän parempiakin lääkäreitä, kuin tuo yksi yleislääkäri, josta kerroin.
http://www.ppshp.fi/hoitoketju/kunnat/oulu.htm#6
http://www.oulu.ouka.fi/sote/terveys/mielenterveys.htm#Mielenterveyskeskukset
http://www.nettinappi.fi/mista_apua/jos_yksin.html
On valitettavaa että lääkärit tekevät yleistäviä johtopäätöksiä pelkän ulkonäön perusteella. Mutta vielä pahempaa on se, että alan lääkärit suhtautuvat ihmisiin alentuvasti ja/tai vähättelevästi (puhun kokemuksesta) ja kuvittelevat että lääkkeillä saadaan masentuneet ihmiset terveiksi. Opiskeluajan masennus on todella rankka juttu ja siksi onkin hyvä että olet hakenut aktiivisesti asiaan helpotusta.
Kiitos :) Kuinka näin avuliaita ihmisiä voikaan olla olemassa?
Kun Oulussa asut, niin tämäkin on hyvä www.voimala.info, kelan kustantamaa tukea nuorille. Lähetteeksi riittää esim. koululääkärin lyhyt selvitys tms::))
Ollaan vähän samassa mäessä... ; )
Ja kun kerran jaksaa toista auttaa niin antaa hyvää mieltä itselleenkin.
Toivon että saat apua jostain koska masennus voi mennä hoitamattomana vähän turhan pahaksi ja raskaaksi jutuksi.
Ja mielummin hakee "vähän turhaankin" apua kun se että odottaa liian kauan.
Tsemppiä!
Itse käyn lukiota 3. vuotta ja on koko lukion ajan ollut aina aivan PIRUN väsynyt ja koulunkäynti sekä koko elämä on siitä kärsinyt. Tästä on ollut seurauksena mm. ahdistuneisuutta (lähinnä sen takia kun koulusta jää kokoajan jälkeen) ja masentuneisuutta.
Nyt tosin olen saanut tietää, että kyseessä on joko uniapnea tai masennus. Kumpikin vaihtoehto on ei-haluttua, mutta toivottavasti saan asian hoidettua mahdollisimman pian, niin tuskaista on tämä elämä tällä hetkellä.
Sama täällä, en tiiä miten pirussa itekkään koulussa jaksais. Oululainen muuten oon mäkin, täällä käyn terapiassa ym mut silti tuntuu että vaikka koulu on tien toisella puolella niin silti ei millään pysty sinne asti vääntymään. Apua kannattaa kuitenki yrittää hakea tai jos asiat niin menee ettei vaan jalka enää nouse niin koulusta lomalle. Lukiossa ollessa olin puol vuotta pois koska en enää jaksanut itseäni rääkätä enkä mä sitä päätöstä kadu. Et sä sitä koulua varten elä vaan itteäs.
eikö olisi tärkeämpää ensin hoitaa itsensä kuntoon, ja sitten koulu..ei sillä ole suurta merkitystä elämässä jos muutaman vuoden myöhemmin valmistuu. tärkeintä ettei polta itseään loppuun..