Joku sanoi että EL on salaseura, ja mielestäni tämä pitää kyllä aika hyvin paikkansa, ainakin omalla kohdallani. Tosin olen viime vuosina vieraantunut seurakunnastani, ja syyt ovat pääosin samoja kuin nuo alla olevat häpemisen syyt.
Eli:
- Naurettavat ulkoiset pukeutumissäännöt (kravatittomuus, huivit) Koska en ymmärrä näiden syytä ja tarkoitusta, enkä hyväksy niitä niin en kehdannut nuorena mainostaa esikoislestadiolaisuuttani. En ollut niin rohkea lapsena (esim. koulussa) että olisin hehkuttanut näitä muille. Parempi oli olla hissun kissun.
- Aikuisena olen huomannut olevani vähän pihalla ns. normaalista elämästä koska olen elänyt nuoruuteni pelkästään EL nuorien kanssa. Taas ollaan hissun kissun.
- Kolmas syy häpeämiseen ja suurin syy etääntymiseen on EL seurakunnan "virallinen" linja, johon on kuulunut mm. poissulkeva seurakuntaoppi, seurakunnan yhtenäisyyden korostaminen uskon ydinkysymysten kustannuksella ja saarnaajiin ja vanhimpiin kohdistuvan luottamuksen korostaminen uskon ydinkysymysten kustannuksella.
Virallisella linjalla tarkoitan linjaa jota suurimmaksi osaksi kuulen saarnoissa käydessäni seuroissa.
Toki tunnen myös syvästi uskovia ihmisiä, jotka korostavat ainoastaan kristuksen sovintotyötä, ja näitä ystäviä tulee välillä käytyä seuroissakin tapaamassa.
Harras toive on, että seurakunnan linja muuttuisi enemmän kristusta korostavaksi, jolloin niin moni ei varmaankana äänestäisi jaloillaan. (Tai mistäpä sen tietää)
Eli:
- Naurettavat ulkoiset pukeutumissäännöt (kravatittomuus, huivit) Koska en ymmärrä näiden syytä ja tarkoitusta, enkä hyväksy niitä niin en kehdannut nuorena mainostaa esikoislestadiolaisuuttani. En ollut niin rohkea lapsena (esim. koulussa) että olisin hehkuttanut näitä muille. Parempi oli olla hissun kissun.
- Aikuisena olen huomannut olevani vähän pihalla ns. normaalista elämästä koska olen elänyt nuoruuteni pelkästään EL nuorien kanssa. Taas ollaan hissun kissun.
- Kolmas syy häpeämiseen ja suurin syy etääntymiseen on EL seurakunnan "virallinen" linja, johon on kuulunut mm. poissulkeva seurakuntaoppi, seurakunnan yhtenäisyyden korostaminen uskon ydinkysymysten kustannuksella ja saarnaajiin ja vanhimpiin kohdistuvan luottamuksen korostaminen uskon ydinkysymysten kustannuksella.
Virallisella linjalla tarkoitan linjaa jota suurimmaksi osaksi kuulen saarnoissa käydessäni seuroissa.
Toki tunnen myös syvästi uskovia ihmisiä, jotka korostavat ainoastaan kristuksen sovintotyötä, ja näitä ystäviä tulee välillä käytyä seuroissakin tapaamassa.
Harras toive on, että seurakunnan linja muuttuisi enemmän kristusta korostavaksi, jolloin niin moni ei varmaankana äänestäisi jaloillaan. (Tai mistäpä sen tietää)
Vastaukset 91
Vanhimmat
Hyvä ja kuvaava sana tuo salaseura. Julkisuutta on ollut vähän, se on totta. Toisaalta joukkomme on pienikin. Pahinta on vielä sisäisenkin tiedottamisen ongelmat tänä päivänä. Kun ne saisi kunnolla toimimaan, niin eiköhän se näkyisi heti uloskin päin.
Näinhän se on yksilönkin kanssa. Jos on paljon ristiriitoja ja pelkoja, niin hiljaa ihminen nurkassaan silloin kyyhöttää. Pelko ja häpeä ovat erittäin estävä yhdistelmä.
Meillähän on aika iso ja mielestäni hyvin äänekäskin ryhmä, joilla on hyvin voimakas tarve eristäytyä ja rakentaa muuria turvaksi maailmaa vastaan. He myös aktiivisesti nyt puuhaavat koko herätysliikettämme suomenkin osalta eroon luterilaisen kirkon toiminnoista.
Miten heidän asenteitaan sitten voisi muuttaa, se on tuhanne taalan kysymys.
Nyt on reilun kymmenen vuotta ollut vielä sellainen johtoryhmä, joilla on myös hyvin voimakas tarve eristäytyä kirkosta ja muista uskovista. Ruotsissa ja norjassa on jo nyt otettu käyttöön oma Kaste ja HPE.
Edellä kertomieni syiden vuoksi Empty boxin esittämä skenaario on kyllä hyvin relevantti ja ajankohtainen.
Edelleen ja paljon tarvitaan nyt esirukouksia ja paljon tarvitaan myöskin ihan todellista rakkautta. Rakkaushan on sitä, että me kaikessa asetamme toisen ihmisen tarpeet tasavertaisina omiemme rinnalle. Rakkaus luo turvalliset puitteet joiden sisällä muutoksetkin ovat mahdollisia. Kovuudella ja laillisuudella ei saada muuta kun vahinkoa aikaan.
Meillä on todella ihana nuorten joukko. Kiitos Jumalalle heistä, olen iloinnut heistä. Nyt olisikin aika kohdata myös nuorten tarpeita nykyistä enemmän.
Mikään muu ei ihmistä paranna, ei rakenna ja virvoita, kun pudas evankelumi Krituksesta.
Meillä todellakin on tartuttu perinteisiin aivan liian kouristuksenomaisesti. Niillä on tärkeä sijansa ja merkityksensä, mutta niitä ei voi nostaa Jumalan sanan rinnalle ja ohi. Silloin on menetelty väärin.
Nuorethan ovat luopumassa tietyistä perinteistä. Meillä pitää olla vastaus siihen: Jeesus Kristus ja hänen rakkautensa ja vanhurskautensa. Älämölö ei tänä aikana enää ole toimiva tapa kohdata nuoria.
Mutta synti on ja pysyy syntinä. Minkä Raamattu synniksi osoittaa, se on synti maailman loppuun asti. Lain tarkoitus on osoittaa syti synniksi ja osoittaa, ettei ihminen voi koskaan eikä millään pelatua minkäänlaisten lain töiden tai hyvienkään perinteiden voimalla. Ihminen pelastuu ainoastaan ottamalla Kristuksen lahjavanhurskauden uskolla vastaan. Siinä vanhurskaudessa on myös VOIMA KAIKKEA SYNTIÄ JA SAASTAISUUTTA VASTAAN.
Uskossa vapaa, Kristuksessa iloitseva nuori, on ihan eri lähtökohdissa maailmaa vastaan, kun häpeilevä ja jatkuvassa pelossa ja syyllisyydessä elävä nuori. Kristuksen lahjavanhurskaus on se lääke josta lähtee voima.
Puustavi kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.
Ellei ole sitä lääkettä vapaasti ja ehdoitta saatavana, niin nuori hakee sitten kyllä lääkkeet tuskaansa muualta, nimittäin ravintolasta, viinakaupasta seksistä ym.
Yhdessä Hengessä ja rukouksessa Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimessä Empty box:in kanssa: AAMEN!
Mielestäni esikoislestadiolaisten viralliset (tai edes epäviralliset) omat nettisivut olisi hyvin kiireellistä saada. Varsinkin nuorille ei nykyään oikeastaan mikään ole edes olemassa, jos sitä ei löydy netistä. Sen huomaa jo ihan itsessäänkin. Ja jos jostain haluaa tietoa, niin ensimmäiseksi sitä hakee netistä eikä välttämättä tule edes ajatelleeksi, että tietoa voisi löytyä myös muualta. Ja vaikka tulisikin mieleen, niin ei viitsi lähteä etsimään.
Joten nettisivut pitäisi saada pystyyn heti paikalla! :)
Niinhän sitä sanotaan Raamatussa, että maailmassa,mutta ei maailmasta...Ongelma on varmaankin meillä yhteinen:miten saada nuoret(ja vanhatkin) säilymään uskossa vaikeassa maailmanajassa, jossa ihmiselle näyttää kaikki olevan sallittua.
Vähän ihmettelin tuota mainitsemaasi tiedotus-ongelmaa. Tarkoitatko, ettei teillä kulje sisäinen info tapahtumista yms vai puhuvatko saarnaajat hiukan eri korostuksilla aiheuttaen epävarmuutta?
Muistaakseni lestadiolaisuudessa alunperin päätöstä pysyä kirkossa perusteltiin esim. sillä että teemme lähetystyötä myös omassa kansankirkossamme ja sen pappienkin parissa(?)
Täten julkituomme päätöksemme. Me kolme viisasta miestä eli Itämaan tietäjää olemme walinneet el kirahwin ylösrakentamaan puuttuvat nettisivut. Tämä päätöksemme on tehty glopaalisti, yksi meistä tuumaili palmun alla, toinen vaivaiskoivun kartveessa ja komas meistä merten ulapoilla. Tässä mielipiteessämme me yhdistymme yhteen ääneen ja pyydämme Sinua oi arvoisa Kirahwi, tee tämä jalo työ.
:)!
Ehdottomasti kyllä.
Mutta kun kirahwi ei osaa tehdä mitään hienoja sivuja... Ja toiseksi, mitään virallisia sivuja kirahwi ei ainakaan voisi tehdä, mutta ehkä epäviralliset? Osoitetusta luottamuksesta kiittäen. :)
Kysymys on vähän syvällisemmästä infosta. Jonkun verran tässä asiassa on jo edettykin, eli on jo päästy liikkeelle.
Tuo sinun ilmaisusi "kaikki sallittua" eli turvallisten rajojen, ja niiden asettajien puuttuminen, eli kypsä vanhemmuus, olisikin
hyvä aihe vähintäänkin useamman kirjan kirjoittamiseen. Siitä aiheesta joku sana.
______________________________________________________________
Lestadiolaisuudessa tuo rajoja koskeva ongelma on osin toisenlainen, kun ns. maailmassa, eli rajat ovat usein niin tiukat ja tarkat, että ne tuottavat paljon syyllisyyttä ja häpeää, sekä sisäisiä voimakkaita ristiriitoja, joiden kanssa nuoret sitten kamppailevat. "Rima" on niin korkealla, etteivät suruttomiksi kutstutut, eli tavalliset ihmiset voi edes tajuta sitä. Sillähän täällä usein ihmetellään "haavi auki" sitä, mikä on lestadiolaisen aivan tavallista elämää.
Lestadiolaisuudessa, (ihania poikkeuksia lukuun ottamatta), on hyvin syyllistävä, vikoleva ja syntikeskeinen julistus. Eli ihmiselle tehdään hänen surkeutensa ja syyllisyytensä hyvin selväksi. Saarnaaja saattaa luetella puolikin tuntia vain pelkkiä syntejä ja synnin vaaroja.
Saatanan syvyydet tunnetaan lestadiolaisuudessa varmaan paremmin, kun missään muualla. Armon ilon ja vapauden laita Kristuksessa Jeesuksessa onkin sitten hieman toisin.
Siitä johtuen rauha ilo ja vapaus Kristuksessa hämärtyy ja tulee hyvin ns. ansiosidonnaiseksi. Tästä muodostuu sellainen, ikään kuin
"onnistuneiden", vahvojen ja terveiden ihmisten kristillisyys, jossa heikot, raajarikot, ontuvat ja haavoitetut ihmiset eivät saa juurikaan apua.
Tee parannus, elä paremmin, elä sinäkin, kuten minäkin elän, elä niinkuin minä opetan. Nämä ovat usein kuultuja neuvon sanoja. Viesti on tietenkin puettu, (koodattu) kuinkas muuten, kauniiksi hengelliseksi kaanaan kielisiksi viestiksi. Mitä tällä julistuksella on sitten merkitystä huumekierteessä elämästään kamppailevalle ihmiselle, tai alkoholiriippuvuuden kanssa syvässä syyllisyydessä ja häpeässä taapertavalle heikolle syntiselle? Hän näkee ympärillään kallisiin merkkivaatteisiin verhottuja hyvätuloisia ihmisiä, jotka tulevat seuroihin kiiltävillä Mersedes Benz, BMW, tai AUDI henkilöautoillaan
Mutta vastaus on kuitenkin aina sama: Muutu toiseksi ja tee kuten minä sanoin, niin minä rakastan sinua. Osta sinäkin oikea Mersu. Muutoin ovesta pihalle.
Johtajisto on tehnyt näin lakihenkisellä julistuksellaan tietyllä tapaa olonsa helpoksi.
On superkristityt joista jo mainistin, valtaosa on näitä.
Näin menetellen on tullut julistajille myös mahdolliseksi kehua ikään kuin omilla saavutuksillaan, kuinka hieno ja yksimielinen seurakunta ja kristillisyys me olemme.
Roskat on pantu maton alle, sitähän tämä käytännössä merkitsee.
Eipä silti todellisuudessakin esikoislessut on valehtelematta valtaosaltaan valioporukkaa monessakin mielessä.
_________________________________________________________________
Minä toivoisin kuitenkin sitä ennen kaikkea, että meillä olisi erilaisilla ihmisillä ja ihmisryhmillä ihana ja turvallinen olo keskenämme ja todellinen AVOIN JA TEESKENTELEMÄTÖN rakkaus. Olisimme kaikessa avoimet ja rehelliset toinen toisillemme. Ja ennen muuta armahtavaiset toisten heikkouksiin nähden.
Sitä ei tule ennen, kun Kristus saa todellisen Johtajan paikan, ja suurin seurakunnassa tulee kaikkien palvelijaksi ja pieneksi, Kristuksen esikuvan mukaisesti.
Seurakuntaa ei voi koskaan johtaa ylhäältä päin, vaan aina alhaalta päin. Kristus on ylhäällä, me muut alhaalla. "Etsikää sitä kuin ylhäällä on kussa Kriastus istuu Jumalan oikealla kädellä."
Jos saarnaajat pysyvät seurakunnalle alamaisina, sen palvelijoina Jumalan sanalla, ja jokainen seurakuntalainen pysyy toinen toisensa alamaisena, niin kuin Raamattu kehottaa, niin ei meillä ole hätää.
Mutta jos julistajista tulee seurakunnan käskijöitä ylhäältä päin väärällä tavalla, ja kristityistä terävähampaisia raatelijoita toinen toistaan kohtaan, niin silloin ei rakkaus toimi, eikä siinä seurakunnassa ole kenenkään hyvä olla silloin. Ellei parannusta tule, niin sellainen seurakunta kuivuu lopulta kokoon, kuin rusina.
Taas kerran helluntai nuori hehkuttaa. Tunnustit juuri eriseuralaisuutesi.
En oikein ymmärrä mitä tarkoitat.
Olen kerran elämässäni käynyt helluntalaisten nuortenillassa, siinä on kaikki kokemukseni heistä.
Seuroissa olen käynyt suunnillen elämäni 20 ensimmäistä vuotta vähintään kerran viikossa, sen jälkeen harvemmin. (Lisäksi nuortenillat, isot seurat yms.)
Ole onnellinen jos et koe samalla tavalla kuin minä. Luuletko ettei minusta olisi mukava asua "turvallisessa hengellisessä kodissa" jossa "sairaat parannetaan ja köyhille saarnataan evankeliumia"? Sellaiseksi en ole enää viime aikoina EL seurakuntaa kokenut.
Vaikka tippaakaan en kehu. Sinähän eriseurainen olet.
Ne jotka Kristuksen kanssa eivät maailmanlaajuisesti rakenna, ne hajottavat.
Seurakunnassani on valitettavasti kovaääninen hajottajaporukka, joista sinä olet yksi. Sen henkesi ilmoittaa heti. Herra auttakoon sinua Tielle, joka on Kristus.
Tuo hävytön nimitteli minua hellauntainuoreksi ja hänen seurakuntansa hajottajaksi.
Munulla on hyvät yhteydet seurakuntaani ja rukoilen myös sen puolesta monet rukoukset.
Pyydän rukousrintamaan muitakin, jotka kannatte rukouksen Henkeä. Seurakuntaamme ollaan viemässä vikapolulle, valitettavasti. Vaikka keisarilla nyt nähdäänkin kauniin vaatteet päällä, niin ne ovat kangastus.
Näin ei ole alkukristillisyydessä uskottu eikä myöskään opetettu. Muun muassa juuri suhteesta Lutherin opetuksiin ja kirkkoon. Siitä on dokumentteja paljon olemassa.
Tee se.
Mitähän siellä sivuilla pitäisi olla?
Varmaan niihin sivuihin pitäisi liittyä keskustelupalsta ainakin? Mielestäni joku LYRS:in palstan tapainen voisi olla hyvä, jossa nimimerkkinsä voi suojata rekisteröitymällä, mutta rekisteröityminen ei ole kuitenkaan pakollinen. Tosin pidän suomi24:n puurakenteesta enemmän kuin LYRS:in ja Ruukun rakenteesta, jossa kaikki kirjoitukset tulevat samaan linjaan.
Uskon että Jumala johdattaa tämän. Mielestäni lest. rakenne, haarautumat ja miten uskomme ja puolueetonta selvitystä hajaannuksista
Keskustelupalsta saisi olla, ja nimimerkki rekisteröitävissä. Ehkä rekisteröinti jopa pakollinen mutta se ei saisi olla liian monimutkainen tehtävä. Kaikille avoin foorumi, mutta rekisteröinti pienenä puskurina tasaamassa kaikista lyhytjänteisimpien kirjottajien avautumiset.
Rakenne vaikka tämmönen tai sitten erilainen, kunhan ei kaikkia kirjoituksia samaan pötköön. Mieluummin vaikka jakaa sen keskustelun usealle sivulle. Esim Ilta-Sanomien keskustelupalstalla on kymmenen viestiä per sivu, joka on vähän selkeämpi tapa kuin Ruukun tuhatviisisataa viestiä per sivu.
Chatin sinne voisi kanssa laittaa, ehdottomasti :)
Makkerin sivuiltahan löytyy aika hyvät historiikit yleisista lestadiolaisuuteen liittyvistä asioista, joten siihen puoleen ei varmaankaan tarvitsisi niin keskittyä. Yleinen esittely el-puolesta, toiminnan jakautuminen maantieteellisesti, kuvat rukoushuoneista :) ja keikkakalenteri.
Sivujen ulkoasuun varmaan löytyy tekijöitä, ja sisältöäkin rupeaisi helposti kerääntymään kunhan joku vain laittaa projektin käyntiin ja hommaa ylläpitäjät.
muukalaisen ääni kuuluu makkerin sivuilla, uskon että kun zoomataan taaksepäin vielä tarkemmin, historia näkyy oikeampana. Es.lest. sivu tuo jo sinänsä uutta näkökulmaa, korostukset ovat toiset ainakin jonkinverran. Tällä en halua ottaa kantaa makkeriin, kirjoitan vain tunnepohjaisista vaikutelmistani, kuten siitä että leeviläisistä voi ottaa muutakin mukaan kuin ikivanhoja lehti-ilmoituksia.
Keskustelupalstan puuttuminen voidaan tulkita pakkovaikenemiseksi. Sen mukanaolo kiehuvan (hornan)kattilan perässävetämiseksi. Keskustelu vaati valvontaa, muutoin se on täynnä feikkisexiä.
Luotetaan Johdatukseen.
Totuushan on että ilman näitä nettisivujakin tullaan mainiosti toimeen. Monet säästyvät kylmiltä puheilta/kirjoituksilta.
Eikä täällä kirjoitukset useinkaan ole kovin rakentavia. Vaikka me muut kuinka kovasti haukumme lyömme esim. Vanhoillisia ilman rakkautta mitä se hyödyttää.
Kuinka silloin voimme saada vasta rakkautta heiltä. Vanhoilta opettajilta olemme saaneet oppia että sen minkä olemme voittaneet sen olemme rakkaudella voittaneet.
Nettisivut voidaan jättää toteutettaviksi siksi kunnes kansan sivistystaso on noussut toisia kunnioittavalle tasolle.
Virallinen tiedotuskanava ehkä olisi paikallaan mutta, Ruukun kaltaista roskaposti infopankkia en kannata.
esikoislestadiolaisten epävirallinen lehti ja nettikanava?
Itse näen tämän ev.lut. kirkkomme tilan niin langenneena, että en tiedä kannattako siinä roikkua väkisin mukana. Kun siltä ei mitään tunnu saavan.
Mutta kirahveille ja muille eksoottisille kannustusta nettisivujenkin suhteen!
Olen todella sitä mieltä, että esikoisuuteen pitäisi saada oma keskustelupalsta, avoin. Nettiruukku on menettänyt täysin mahdollisuutensa, kun mentiin salainen tunnus - käytäntöön.
Esitänkin tässä, että joku aloittaisi esim. täällä suomi -24 palstalla oman sivuston esikoislestadiolaisille. Olisin jo itse kysellyt tätä mahdollisuutta, mutta en osaa näitä tekniikan asioita.
Jos tällainen oma es.lest sivusto avattaisiin, uskon, että suosio olisi takuuvarma.
Olen samaa mieltä!!!
Se ei onnistu niin kauan kun Suomessa on avohoitopotilaita. Tämä on nähty jo kerran aikaisemmin, ruukku palsta piti lopettaa juuri näiden avopotilaiden takia.
Suomessa on ja tulee olemaan aina avohoitopotilaita. Opetelkaamme elämään rauhallista rinnakkaiseloa heidän kanssaan.
palstaa voidaan ylläpitää, vaikka täälläkin on varmasti paljon avohoitopotilaita....
olen mieluummin sellainen kuin laitostunut, vaikeaahan se tietenkin välillä on
Olet oikeassa, julkinen foorumi olisi hyvä.
Ruukussa on tällä hetkellä käytännössä vain muutama kirjoittaja (5-10) loput lukee ja kommentoi ehkä kerran kuussa.
Ei sellainen toimi pitkän päälle. Parempi on mennä livenä juttelemaan jollekin kaveripiirille niin saa suuremman otannan.
Ei näköjään sujetun osastonkaan netti toimi.
Takuuvarma juttu joo.
Sinulla tuntuisi olevan kyllä villa. Älä sinä siis yritä huijata.
Mistä haluaisitte keskustella nettisivuilla, jos saan olla utelias?
keskustella kaikkista uskooni liittyvistä asioista. (Varmaan pitkälti samoista kuin täälläkin haluaisin)
On tämäkin ihan hyvä palsta, mutta VL:iä on sen verran paljon, ettei aina jaksa kaikkia juttuja edes lukea, jolloin osa itseäkin koskettavista keskuluista jää huomaamatta.
Itse en ole pahemmin keskusteluihin vielä osallistunut, saa nähdä millaiseksi mieli muuttuu...
Olen itse vl ja minun kantilta katsottuna näyttävät lähes kaikki vl-avaukset olevan ei-vl:ien tekemiä. Siksi keskustelu junnaa näissä samoissa sääntö-synti-asioissa. Mut kun kahlaa, löytää helmiäkin:)
Itse hyppään esimerkiksi kaikki sellaiset keskustelut armotta yli, joissa lukee otsikossa sana 'ehkäisy'. EVVK! Niitä tuntuu olevan suurinpiirtein joka toinen keskusteluista...
kiinnosta tippaakaan synnytyksiin ja valtavaan lapsimäärään nääntyvät lestadiolaisäidit.
"EVVK!".
Oukei. Tuli selväksi!
Eihän se ole sinun murheesi. Jätä nuo asiat lestadilaisäitien haltuun. Sinä et niille asioille mitään voi. Tämä ilmiö ei uhkaa mitenkään meidän populaatiotamme.
Sinä ja kaltaisesi pilkkaavat vääräleuat eivät ole kuitenkaan lainkaan huolestuneita yli äyräidensä paisuvasta seksisyntien tulvasta, joka kohta hukuttaa koko kansan ja maailman väestön. Miksi?
Pitäisi sentään osata vähän suhteuttaa asioita!
"Daavidkin tanssi iloliikutuksissa ja housut valuivat,... vai oliko jokin viitta, mutta pippeli häneltä vilkkui kuitenkin ihan julkisesti näkyvissä."
Totta kai se kiehtoo. Tai... paljon enemmänkin, minä uskon siihen. Tanssistahan olikin kyse!
Kuule, ei se johdu siitä, etteikö ehkäisy kiinnostaisi. Tämä kun vain ei ole polttava ongelma esikoisuudessa. Esikoisuudessa on aina hyväksytty ehkäisy terveydellisistä syistä. Joillekin se raja on kuusi lasta, joillekin vähän enemmän, joillekin vähemmän. Mutta enpä tunne monta esikoislest. perhettä, jossa olisi yli kymmenen lasta. Tai ovat ainakin harvinaisia.
tiedosta. Teillä näyttää tilanne olevan eri mallilla (järkevämmällä) kuin vanhoillisten keskuudessa.
Ruma ilmaisu "synnytyskone" pätee siis vain vl-naisille. Valitettavasti heille.
Olen kokenut esikoislestadiolaisuuden nimen alla kulkevan uskon, elävän kristillisyyden, tärkeimmäksi asiaksi elämässäni.
Usko, johon Jumala minut johdatti, on vapauttanut minut syntitaakastani ja antanut iloa ja rauhaa sekä varmuuden siitä, että elämän matkan päättyessä pääsen taivaan kotiin. Tämä usko ja julistus on ollut samanlaista kymmeniä vuosia, joina olen saanut mukana seurata. Ja uskon, että se on ollut samanlaista jo kaksituhatta vuotta.
Aika ajoin vihollinen hyökkää kovemmin kristillisyyttä vastaan ja yrittää langettaa, jos se olisi mahdollista, valitutkin. Sata vuotta sitten oli samanlaista irtiottoa elävästä uskosta kuin on nytkin. Ylläolevat kannanotot ovat suuri osa osoituksena siitä, että rakasta kristillisyyttämme revitään taas. Mistähän tämä uusi valkeus on nyt tullut? Aina näköjään löytyy sellaisia ihmisiä, jotka luulevat olevansa viisaampia kuin seurakunta ja usko, johon he itsekin ovat aikanaan syntyneet. Sellaiset ihmiset rupeavat sanelemaan ja vaatimaan, että kaikkien kristittyjen uskon on muututtava samanlaiseksi kuin heidän. Kunpa Taivaan Isä varjelisi minua tuollaiselta ulkokohtaiselta suhtautumiselta ja antaisi minun aina pysyä pienenä. Helppoa on arvostella, vaatia ja repiä. Mutta yritäpäs korjata asioita ja olla nöyrä!
Minua ei pätkääkään kiusaa jotkut ulkoiset tavat ja tottumukset. Sitä paitsi pään peittämiseen kehoittaa Raamattu! Sinulle ei varmaan ole koskaan kirkastunut usko oikealla tavalla.
Seurakunnan virallinen linjahan on aina ollut kutsuva ja armahtava. Sellaisia seuroja en ole ikinä kuullut, joissa työnnettäisiin poispäin. Aina on saarnattu, että armon ovi on auki katuvaisille syntinsä tunteville ihmisille!
Seurakunnan yhtenäisyyttä ei varmasti ole korostettu uskon ydinkysymysten kustannuksella. Eikä myöskään saarnaajiin ja vanhimpiin kohdistuvaa luottamusta ole ikinä korostettu uskon ydinkysymysten kustannuksella.
Korvasi ovat kääntyneet nurin ja puhut pahaa elävästä uskosta!
Kaikki puheet ja saarnat seuroissa perustuvat Raamattuun ja vain Raamattuun. Mutta ota huomioon, että lahjat ovat moninaiset ja täydentävät toisiaan.
Jos uskosi on kuivumassa ja käyt seuroissa vain ystäviäsi katsomassa, niin kerrohan missä sinä sitten kuuntelet elävää Jumalan sanaa. Sitähän sinne seuroihin mennään kuuntelemaan ensisijaisesti. Toki ystävien tapaaminenkin on tärkeää.
Minun seurakunnassani, esikoisissa, korostetaan vain ja ainoastaan Kristusta syntiemme sovittajana. Miten sitä voisi vielä enemmän tehdä, en ymmärrä.
Tuntuu erittäin pahalta ja surulliselta tuollainen parjaaminen. Näen selvästi, että oma mieli on kylmentynyt ja usko muuttumassa kuolleeksi sellaisilla, jotka repivät alas viinamäen aitoja, jotta sudet pääsevät raatelemaan kristittyjä.
Minun uskoni on kuin suitsevainen kynttilän sydän, mutta sen on Jumala luvannut kuitenkin antaa palaa, Hän ei sitä sammuta. Mutta pelottaa, että tuollaiset muurin repijät rikkovat muuria niin paljon, että maailman tuulet pääsevät muurin raoista puhaltelemaan niin kovasti, että ristiveto saattaa sammuttaa lepattavan liekin.
Minä en häpeä uskoani, enkä sitä, että elän Jumalan sanalle kuuliaisuutta osoittaen. Ei se aina ole tietenkään helppoa, mutta halu on olla kuuliainen elävälle sanalle.
Vikoja kyllä löytyy niin saarnaajista kuin sanan kuulijoistakin, jos niitä etsiä halutaan. Mutta on aina muistettava, että ei itsekään ole synnitön ja viaton! Me emme kukaan ole enkeleitä, et sinäkään, joka muita arvostelet.
Anna minun pitää uskoni, älä revi ja pilkkaa sitä. Se on minulle maailman tärkein asia, tarvitsen sitä! Jos se ei kelpaa sinulle, ei sitä tarvitse minulta ja muilta tarvitsevilta viedä!
Jos joku etsii uskoa itselleen, niin kait hän nyt kirkkoihin ja rukoushuoneisiin ensin menee, eikä netistä rupea etsimään kaiken saastan keskeltä. Ja vaikka täältä jotain asiaan liittyvää löytäisikin, niin ei täältä ikinä saa oikeaa käsitystä seurakunnan uskosta ja elämästä. Kaikki teksti on jollakin tavalla värittynyttä. Parasta mennä kuuntelemaan paikan päälle, sillä usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta.
Aidan pystyttäjät haluavat pystyttää wiinamäen aidan seurakunnan sisälle!
Outoja puhut! Elävässä kristillisyydessä vain Jumala sanassaan asettaa rajat seurakunnalle. Ei minun korviini ole muuta kuulunut.
"Kuulkaa toinen vertaus: oli perheenisäntä, joka istutti viinamäen, ja pani aidan sen ympärille."
Millaisesta aidanrakentamisesta sinä olet kuullut saarnattavan?
Kirjoituksesi oli hyvä kuvaus siitä miten ajattelin itse n. kymmenen vuotta sitten.
Sanot, että parjaan EL seurakuntaa.
On totta että en tuonut kommentissani EL:n hyviä puolia esiin mikä oli väärin siinä mielessä että tämä on julkinen foorumi. Pyydän anteeksi kommentin yksipuolisuutta.
Jos menee keskustelemaan kahden kesken kenen tahansa saarnaajan kanssa, niin kyllä katuvalle julistetaan synninpäästö jeesuksen sovintotyön nimissä. Tämä on seurakunnan paras puoli eikä tämä olekaan EL seurakunnassa pielessä. Jos olisi, niin en vaivautuisi valittelemaan missään palstoilla tai muuallakaan, vaan painuisin muille maille etsimään elävämpää seurakuntaa.
Kirjoitin tuossa kahdesta eri asiasta, jotka osittain nivoutuvat yhteen.
1. Miksi minun kohdallani EL vaikuttaa salaseuralta.
2. Miksi olen etääntynyt seurakuntani toiminnasta.
Koen etääntymisen seurakunnasta olevan saatanan vaikutusta minussa, mutta samalla myös saatanan vaikutusta seurakunnassa. En usko että voisin tuntea sen suurempaa armoa kuin mitä olen tuntenut joskus kun minulle on julistettu synnit anteeksi.
Kaipaan sitä samaa ruokaa jota olen ennenkin saanut.
Yleensä yritän kuunnela avoimella miellä josko jotakin evästä saisin seuroista. Välillä saan evästä, välillä en. Lieneekö se jumalan tahto tai perkeleen metku niin siihen en osaa vastata. Usein tuntuu siltä että isoista seuroista saan enempi evästä.
Sen tiedän, että turhaudun saarnoista joiden pääosa käsittelee seurakunnan tilaa eikä uskon ydinkysymyksiä. Sellaisen saarnan aikana tekee mieli häipyä takavasemmalle.
Sanot myös ettei sinua kiusaa pätkääkään mitkään ulkoiset tavat ja tottumukset. Hyvä niin. En väittänytkään että kymmeniä vuosia EL seurakunnassa olleen aikuisen ihmisen pitäisi kiusaantua niistä.
Kerroin oman kokemukseni ajalta jolloin olin nuori ja epävarma itsestäni. Siinä tilanteessa ei auta se, että joka paikassa sanotaan sinun olevan erilainen ja valona jossakin pahassa maailmassa ilman tanssia telkkaria ja kravattia. Jeesukseen sydämestään uskova ihminen on kyllä valona, vaikka sitä ei hänelle kukaan mainostaisikaan. Jos taas lain alla oleva ihminen kuulee moista, hän yrittää omilla tempuillaan "valaista" pahaa maailmaa. (niinkuin minä aikanani olisin tehnyt jos olisin uskaltanut).
Sanot että linja on aina ollut kutsuva ja armahtava. Miksi sitten joiltakin saarnaajilta on vaadittu luottamusta joihinkin toisiin saarnaajiin perustelematta vaatimusta raamatulla? Ei luottamusta voi vaatia, se pitää ansaita. Tästä luottamuspula asiasta on tietääkseni pyydelty anteeksi puolin ja toisin, mutta ei julkisesti. (Tämän kertoi minulle saarnaaja joka oli paikalla). Miksi julkista anteeksipyyntöä ei ole esitetty jos liian kovia sanoja on sanottu käytännössä julkisesti? Millä perusteella vaaditaan sakramenttien siirtämistä Evlut seurakunnalta EL:ille? Miksi arvostellaan venäjälle tehtävää lähetystyötä? Miksi korostetaan vanhinten kirjoja eikä vuorisaarnaa? Miksi vain me pääsemme taivaaseen?
Millä paikkakunnalla muuten käyt seuroissa? Jos vaikka joskus pääsisi kuuntelemaan.
Etkö vielä lirauttaisi jonkun murheen kyyneleen noiden syntisten puolesta.
Minä voin vuodattaa kahdetkin kyyneleet sinun puolesta murheen kyyneleet ja Leilan puolesta ilon kyyneleet.
Siellä toinen kunnon kristitty. Kunnon kristitynhän tuntee siitä, että hän vuodattaa kyyneleitä toisten puolesta...sitä kunnonpi, mitä vuolaammin kyynelvuo virtailee.
Minulla on samanlainen kokemus kuin Leilalla. Tärkein kysymys omakohtaisesti on, että usko säilyisi elävänä: Syntisenä, mutta armahdettuna haluan vaeltaa elämäni iltaan asti.
Sitä uskoa haluaa toivottaa myös muille. Minulle kelpaa Paavalin neuvo: "Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, kun pidätte esillä elämän sanaa."
Olen saanut kokea uskovaisen vanhemman ehkä kaikkein onnellisimman tapahtuman, kun tuhlaajapoika on palannut Isän kotiin. Oma poikani, jolle olin jankuttanut sekä vanhassa että uudessa aatamissa vuosia, sai armon palata takaisin. Ei minun jankutuksen takia vaan siksi, että Taivaan Isä herätti elävän synnin tunnon. Silloin kun vanhin mielessään ajattelee, että kaikki toivo on mennyt ja sopeutuu tilanteeseen ja koettaa kovettaa sydämensä, silloin kuuluu ääni: Onko tilaa vielä yhdelle? Nyt hän on armahdettuna ja tyytyväisenä vaeltamassa kristillisyyden tiellä, enkä ole kuullut kyselevän: Miksei saa tehdä sitä ja tätä, miksei saa ottaa sitä ja tätä? Kaikki ulkonaiset menettävät merkityksensä, toisin kuin meillä, joille Getsemane ja Golgata usein jäävät kovin kaukaiseksi.
Olen huomannut, että kun minulla menee huonosti uskon asiat, niin aina haen syitä siihen toisista, harvoin itsestäni. Milloin joku läheinen aiheuttaa huonon uskomiseni, milloin joku kristitty, joka ärsyttää.
Seuroissa en ole kokenut, että minua olisi saarnoissa työnnetty loitommalle. Aina on kuulunut rakkauden kehotus: Usko, usko, usko ja sen voimasta vaella.
Suokoon Jumala etten kasva ymmärtävämmäksi kuin älykkyysosamääräni edellyttää... :)
Tunnen olevani heikkoa tekoa. Tulen voimattomaksi siellä missä havaitsen riitaa ja haluan vetäytyä. Taistelkoot suuret sankarit, jos luulevat jotakin taistelulla voittavansa.
Minulle riittää, ettei armon ovea suljeta...
Leila ja Matkaaja. Kukapa es.lest.:suudessa olisi estänyt elämästä koruttomasti vaatetettuna ja puritaanisesti eläen uskomasta, ei kukaan. Siihen on ollut aina vapaus. Ja tulee olemaan.
Ongelman ovat aiheuttaneet legalistiset, eli lakihenkiset ulkoisten tapojen WAATIJAT, JOIDEN PILLIN MUKAAN PITÄISI KAIKKIEN muidenkin sitten "TANSSIA".
Jos ja KUN heille ei Lutherin oppi kelpaa, niin kaikkien pitäisi sitten erota kirkosta. Jos he juoksevat kirkossa kokoontuvia syntisiä pakoon kirkosta, niin kaikkien pitäisi tehdä samoin, koko seurakunnan siis, yhdessä heidän kanssaan.
Tästähän on kysymys. Seurakunnallamme on patenttivastaus kaikkiin kysymyksiin: Tarkat ulkoisen elämän rajat vuosimallia 1900. Vahinko vain, että elämme jo vuotta 2004. Olemmeko me Amisseja?
Verratkaapa itseänne muslimeihin, ette pärjää todellakaan lähellekään yksinkertaisuudessa, tämä on totuus. Mutta pelastaako asustein toteutettu yksinkertaisuus ihmisen helvetistä?
Olen 100%: vakuuttunut, että asusteiden yksinkertaisuus ei auta pätkääkään viimeisellä tuomiolla. Eikä auta sekään vaikka asuisimme valkeiksi kalkituissa haudoissa. Kristus vertasikin sattuvasti farisealaisuutta juuri sellaiseen hautaan. Ja kyllä se todella kammottava onkin, ulkoiseen pikkutarkkuteen uskonsa perustavan ihmisen seura. Ei siinä ole rakkaus läsnä.
Kyllä on todella ihana olla rakastavien ihmisten keskellä, kokemuksesta tiedän, kiitos Herralle.
Mutta entäs ne hengelliset, lihansa vanhurskautta tarkoin vaalivat, joilla on vielä hyvin tarkat silmät lähimmäistensä vikojen suhteen? Omista synneistä viis, kunhan vaan ovat "sopivia" syntejä.
Voi valehdellakin lähimmäisistään miten lystää. Voi puhua kirkosta ja sen opetuksistakin, mitä sylki suuhun tuo. Papeista voi valehdellakin, ihan mitä kulloinkin huvittaa.
Luterilaisen Kansankirkkomme jakaman Ehtoollisen voi valehdella olevan katolista uhrioppia, vaikka todistettavasti se ei sitä ole.
Voi vapaasti haukkua Jumalan luomia ja lunastamia ihmisiä sioiksi ja vuohiksi julkisilta paikoilta. Omin korvin olen kuullut, joten ei sovi yhtään epäillä. Suljin tuon kuultuani tosin välittömästi puhelimeni, josta saarnaa kuuntelin.
Ja voi puhua hyvin loukkaavasti vaikkapa suomalaisille luotetuille lähetysmiehille, joilla on Jumalan sanan tuntemus aivan toista luokkaa, kun arvostelijalla onkaan.
Pyydän, älkää enää viitsikö yrittää peittää sitä, mikä on totta, sillä vain totuuden kohtaaminen tekisi vapaaksi.
Paljossahan me puutumme jokainen sen tiedämme. Kukaan ei ole erehtymätön ja puuttuvina saamme uskoa, mutta totuutta JUMALA haluaa kuitenkin aiha salatuimpaan saakka. Tämä on totuus.
Tule sellaisena kun olet, sillä Jumalalta et voi mitään kitenkaan salata, on aivan turha teeskennellä. Täällä ajassakin seinilläkin on korvat nykyään. Ei kannata valehdella, eikä kaunistella.
Jumala ei hylkää syntistä koskaan, siihen saamme aina luottaa, mutta hänen edessään ei voi teeskennellä. Seurakunnan edessäkin se on vain itsensä pettämistä, nykyisin tieto kulkee jo valon nopeudella maailman jokaiseen kolkkaan.
Vanhat konstit eli salailu, pois selittäminen ja tulkitseminen kaikkien muiden puolesta ovat kohta loppuun käytetty keino. Saatte olla siitä varmat.
Hiukan hämää tuo Nuinin käyttämä sana Lutherin oppi, onko Luther rakentanut oman oppinsa, minun mielestä ei. Eikö se kaikki mikä meille on jätetty ole juuri Kristuksen oppi. Eikö Kristus itse opettanut ensimmäiset opetuslapsensa jotta he julistavat tätä Hänen oppiansa kaikille luoduillensa. Tämä oppi on kaikkien luettavissa raamatusta, josta Lutherkin on sen sieltä lukenut. Tätä samaa autuuden oppia Lutherkin on aikanaan saarnannut. Myöskin meidän aikana on tuo sama oppi Lestadiuksen kautta saarnattu. On vain yhtä oppia meidän käytössä, kaikki muut ovat omanvanhurskauden oppeja, jotka sotivat kristuksen oppia vastaan.
Sinä et pysy totuudessa, vaan kirjoittelet kuin vanhempi veli haukkuen kristityt ja kristillisyyden (lukuunottamatta itseäsi tietenkin).
Ei minulla ainakaan ole menossa mikään yksinkertaisuuskilpailu eikä salailukampanja. Onhan kaikista asioista puhuttu ja jankutettu vuositolkulla. Mikä asia sinulta on jäänyt käsittelemättä?
Ja on valetta, että esikoislestadiolaisuudessa olisi "Tarkat ulkoisen elämän rajat vuosimallia 1900." Silloinhan meillä pitäisi olla omat vaatturit ym systeemit. Meillä ainakin kristityt käyttävät tavallisia kauppoja ja luulenpa että samoin on muillakin paikkakunnilla.
Sinä kirjoitat että "Olen 100%: vakuuttunut, että asusteiden yksinkertaisuus ei auta pätkääkään viimeisellä tuomiolla. Eikä auta sekään vaikka asuisimme valkeiksi kalkituissa haudoissa. - - - Ja kyllä se todella kammottava onkin, ulkoiseen pikkutarkkuteen uskonsa perustavan ihmisen seura. Ei siinä ole rakkaus läsnä."
Sanopa, kuka väittää, että asusteiden yksinkertaisuus auttaa viimeisellä tuomiolla? Lupaan syödä hatullisen vanhoja Lahden litteitä, jos tuot sellaisen esikoislestadiolaisen minun eteeni, joka tuota väittää.
Kommentoi nyt kuitenkin edes kerran Paavalin ja Pietarin opetuksia. Oliko heillä KAMMOTTAVA ULKOISEEN PIKKUTARKKUUTEEN PERUSTAVIEN IHMISTEN SEURA? Olen huomannut, ettet koskaan suvaitse vastata, kun sinulta tätä kysytään.
"Älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista kaunistusta, älkää hiuslaitteita, kultakoruja tai hienoja vaatteita. Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista. Näin kaunistivat itsensä entisajankin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan."
"Samoin tahdon, että naisten kaunistuksena on hillitty esiintyminen, vaatimattomuus ja säädyllisyys -- eivät tukkalaitteet (vanhakäännös: kaharahiukset), kultakorut, helmet tai kalliit vaatteet, vaan hyvät teot, niin kuin sopii naisille, jotka tunnustavat palvelevansa Jumalaa."
KAMMOTTAVIA LEGALISTEJA NUO APOSTOLIT!!!
Olisi paljon sanottavaa tuohon tekstiisi, mutta kuka jaksaa ja mitä se hyödyttäisi. Minulle on erinomaisen hyvin selvillä sinun katkeruutesi syyt, mutta koska olen sen aikaisemmin jo sanonut, en viitsi toistaa.
"Koetelkaa kaikki, ja pitäkää se mikä hyvä on.
Välttäkää kaikkea, mikä pahaksi näkyy.
Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teitä kokonansa, että koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne meidän Herran Jesuksen Kristuksen tulemisessa nuhteetoinna pidettäisiin.
Hän on uskollinen, joka teitä kutsunut on ja sen myös täyttää.
Rakkaat veljet, rukoilkaa meidän edestämme."
Sanokaapa kuinka väärämielinen olen ajatellessani näin...
Seurakunnassamme on tällä hetkellä paljon asioita, joista keskustellaan, yksi niistä on uuden ehtoolliskaavan käytön sopivuus. Olen jonkin verran perehtynyt aiheeseen, eli lukenut perusteluja eri kannanotoille asiassa.
Rehellisesti täytyy sanoa, etten tiedä, mikä mielestäni on oikea käsitys, tai ehkä ajattelen, ettei minun tarvitse asiaa kovin perinpohjaisesti edes pohtia, vaan mennä omasta tarpeestani käsin ehtoolliselle silloin kun on siihen oma tarve. Näin eivät ajattele kaikki.
Kirkossa haluan pysyä, olen siellä kasvanut...äitini oli kanttorina varhaislapsuuteni ajan, joten kirkosta on minulla vain hyviä muistoja.
Ongelmani taitaa olla se, että en osaa sisäistää jotakin käsitystä asiasta itse sitä ymmärtämättä ja valehdella ainakaan itselleni en voi.
Minulla on hyviä uskonystäviä, jotka keskenään ajattelevat eri tavalla mm ehtoolliskäytännön perusteista. En voisi valita heidän väliltään.
Mutta ennenkaikkea, tämä esikoislestadiolainen seurakunta on minulle rakas, siellä olen hengen ja elämän saanut ja uskon, että siellä elävää Jumalan sanaa saarnataan, mihinkään muualle ei minun tarvitse lähteä. Viime viikonlopulla olin isoissa seuroissa ja sain sydämelläni asti kokea, miten armollista ja vapauttavaa on se sana, mitä siellä julistettiin.
Näissä mietteissä, kun huomisen työpäivän ohjelma vielä vasta takaraivossa...mutta kommentoikaa, jos teille jotakin kirkastuu. Jumalan Rauhaan, nimetön
Mikä valehtelija sinä oletkaan! Häpeä!
Minua vaan risoo tuollainen kun ihmisten omiatuntoja sidotaan kaikenlaisiin ihmisoppeihin.
Minä olen iloinen ja vapaa mies Jeesuksessa Kristuksessa. Älä sinä keksi omia valveitasi minusta. Ja yritä vielä löytää syytä sinun vaalheisiisikin minusta. ierä mies sanon minä.
Sinä et vaan halua edelleenkään nähdä tutuutta seurakuntamme tilasta, sen tietyiltä nyt mainitsemattomilta osin.
Suomessa on jokseenkin tilanne hyvä kyllä.
Olen kanssasi samaa mieltä.
Vertaan tätä 1960-l arkkitehtuuriin. Kun rintamamiestaloon piti rakentaa tyyliin täysin sopimaton elintasosiipi ja vaihtaa kalustetyyli teak-voittoiseksi niin että koivu ja mänty ei olleet mitään.
Henkisellä ja hengelliselläkin tasolla tapahtuu samankaltaista.
esittää asiasi
Taisin tehdä väärin tänne kirjoittaessani. Haluan selventää sen verran, että uskon KAIKKIEN saarnaajien saarnaavan oikein uskon peruskysymyksistä eikä minullA OLE SARVEA OTSASSA kallellaan mihinkään ilmansuuntaan.
Eli, minua vaivaa se, ettei minulla ole enemmän valoa suuntaan eikä toiseen tässä ehtoollisasiassa, kirkostaeroamisasiaa minun ymmärtääkseni ei edes vakavasti pohdita. Ehtoollisen sakramentti on minulle henkilökohtaisesti tärkeä asia, joten en tiedä, voisinko mennä paikallisseurakuntani kirkkoherralta kysymään, käytetäänkö seurakunnassamme v 1968 käsikirjaa...
Mutta en halua myöskään asettua periaatteellisesti vastustamaan saarnaajilta saatuja ohjeita/neuvoja, uskon, että heidät on meille paimeniksi kutsuttu....
En tiedä, kysessä on lähinnä kognitiivinen dissonanssi....jota en oman järkeni valolla saa ratkaistua. Matkaajan puheesta kuvastuu nöyryys ja rakkaus ja toivoisin voivani olla samanlainen...pohdin asioita tahtomattani...
En jatka täällä enää, tämä ei ole minulle sopiva paikka.
Kuka on puhunut koruttomasta vaatetuksesta ja puritaanisuudesta? Sinä! Jotkut todella elävät yksinkertaisuudessa, mutta huomioi tämä!: silti he eivät vaadi muita niin tekemään. He ovat iloisia ja onnellisia uskossaan, palvelevat kristityitä kodeissaan, tekevät parannusta synneistään. Siitä kaikestako heitä syytät?
Kun taas sinä ja kumppanit olette saaneet päähänne, että porukkaa täytyy opettaa ja hiljalleen käännyttää maailmallisuuten, jossa itsekin elätte. Ette ole tyytyväisiä mihinkään, arvostelette jatkuvasti toisia kristityitä ja puhutte pahaa selän takana, ja suunnittelette strategioita omien asioittenne ajamiseen. Ei vaikuta kovin kristilliseltä. Teidän pillinne mukaan pitäisi jokaisen tanssia.
Lutherkin jo aikanaan sanoi, että pitää olla kirkko kirkon sisällä. Olemme taas tulleet samantyyppiseen tilanteeseen, jossa kirkossa pitäisi tapahtua uskonpuhdistus! Mutta sinä kumppaneinesi yrität viedä eläviä kristityitä kuolleeseen kirkkoon. Lutherin oppi ei kelpaa teille, väännätte ja käännätte koko uskon asian niin, että jos joku teidän neuvojanne seuraa, joutuu hän kuolleeseen tilaan ja elävä uskoo kuivuu pois.
Enkä ole kirkosta eroamisesta kuullut muilta kuin teidän porukoiden suusta. Kirkosta ei ole erottu Ruotsissakaan. Kaste ja ehtoollinen on otettu omien saarnaajien tehtäviksi. Suomessa ei vielä ole tarvinnut niin tehdä.
Vapaakirkolliset ovat kauan jo ihmetelleet, että miksi esikoislestadiolaiset vielä kuuluvat kirkkoon, joka on hylännyt Raamatun opit niin monessa kohtaa. Mutta kristityt haluavat kuulua kirkkoon, jos kirkko vain mahdollistaa sen. Raamattu on ylin auktoriteettimme.
"Tarkat ulkoisen elämän rajat" ?? Minkälaiset silmät sinulla oikein on? Kun käyt seuroissa, katso vähän ympärillesi ja mieti kirjoititkohan omia mielikuviasi ! Uskotko itsekään noihin juttuihisi?!
Sinä taidat ymmärtää sanan yksinkertaisuus aivan eri tavalla kuin minä. Sinusta se on jotain äärimuotoista köyhyyttä tai kaapuilua ja tekemällä tehtyä yksinkertaisuutta. Minusta se on siistiä tavallista pukeutumista ja elämista uskossa pitäen kalliina kaikki kristillisyyden opetukset ja "vähimmät käskyt", jos nyt edes ymmärrät mitä ne ovat.
Ei kukaan esikoislestadiolainen kuvittele pelastuvansa asusteilla, ei kalliilla eikä yksinkertaisilla ja halvoilla! Luuletko todella jonkun noin ajattelevan? Jos luulet, alan ymmärtää kaikkia muitakin kotkotuksiasi.
Sinä olet nyt langennut aika pahasti, Nuin. Saatana on viekoitellut sinut ajatusmaailmassasi järjen kiemuroihin! Sieltä on vaikea nousta, mutta nöyrä mieli ja särkynyt sydän kelpaavat Jumalalle. Pyydä Taivaan Isältä itsellesi näkeviä silmiä, että huomaisit miten nyt poljet Herran laumassa pieniä karitsoita ja lampaita mutaojaan, jossa on vain kuravettä juotavaksi. Temppelin kynnyksen alta virtaa sellainen vesi, jota lampaat janoavat ja sinä juottaisit vain kuravettä.
Kyllä me lampaat kuulemme ja tunnemme Paimenen äänen. Ette pysty meitä erehdyttämään. Jumala meitä auttakoon ja antakoon uskon voimia lisää. Myös teille apua rukoilen, että selviäisitte eksytyksestänne.
Tämä ei oikeastaan ole minunkaan paikka kun aina meinaa vanha aatami nousta esille. Toivottavasti pystyn tekemään saman päätöksen kuin sinä. Epäilen tosin... Kun joskus tuntuu siltä että on pakko näyttää, että kyllä minä ymmärrän.
Olen samaa mieltä kanssasi, mitä sanoit saarnaajistamme. Samoin olen sitä mieltä, että ehtoolliskysymyksessä on liikaa teologiaa näin maallikon kannalta. Kirkosta ei kukaan ole eroamassa minun tietääkseni.
Toivotan sinulle 'nimetön el' Taivaan Isän siunaamaa matkaa. Muista minua esirukouksissasi, etten jää matkasta.
Minulle on ongelma kirkon virkakysymys. En muista, että kukaan EL olisi noussut vastarintaan, kun Gunnar Jönsson 70-luvulla jyrisi, että kristittyjen paikat tulee olla tyhjänä kirkossa, kun naispappi on toimittamassa jumalanpalvelusta. Nyt ei kaikille sekään opetus kelpaa. Minulle ei ole selvinnyt, mistä toisenlainen valkeus on tullut joillekin. Käsittääkseni kaikki lähetystoimen saarnaajat ovat tässä kysymyksessä yksimielisiä.
Toinen asia, joka minua on täällä vaivannut, on se että Suomessa jotkut luulevat tietävänsä Ruotsin kirkon tilanteen niin hyvin, että voivat olla ruotsalaisille neuvonantajina. Minä veikkaan, että harvan kielitaito edes siihen riittää, puhumattakaan muista edellytyksistä.
Nyt rauhaisaa yötä kaikille.
Naispappeusasia on meilläkin monimutkainen. Hyväksymme sen, että ihmisillä voi olla erilainen vakaumus asiasta. Joku nainen(ei vl tietenkään) voi siten vakaumuksensa takia toimia pappina, emme halua syrjiä tällaista ihmistä. Onko naispappeus niin paha synti ihmiselle, ettei tällä koskaan ole esim. mahdollisuutta tulla liikkeenne sanan kuuloon? Olemmehan kaikki syntisiä ja vajavaisia.Joskus meillä on ollut naispappi avustamassa ehtoollistilaisuuksissa, työvuorojen mukaan.
Omaan perhejuhlaani ottaisin kyllä mieluiten miespapin.
>>Suomessa jotkut luulevat tietävänsä Ruotsin kirkon tilanteen niin hyvin, että voivat olla ruotsalaisille neuvonantajina.
Ainakin minulle sopii mainiosti että Ruotsin seurakunta päättää itse suhteestaan Ruotsin kirkkoon. Suomen ja Ruotsin kirkot ovat täysin eri asioita, eikä niitä pidä sotkea keskenään.
Tuo sanomasi pätee mielestäni yhtä hyvin toisin päin.
Ei Ruotsalaisten pitäisi tulla Suomen lähetysmiehiä neuvomaan suhteessan Suomen kirkkoon.
Mikäli e.m. nimetön ja Matkaaja kaikkoaisivat, tulos lähenisi "erästä" keskustelupalstaa jossa on vinoutunut osallistujarakenne, niinpä keskustelu on riittämättömän yksipuolista. On suurata hengenravintoa ja sielun virkistystä saada lukea näitä. Älä pelkää matkaaja vanhaa aatamia kun kukin on oma itsensä ja kirjoitukset tuo nin luonteen kuin hengellisen ajatusmaailman pöydälle, se on antoisaa. En tarvitse fraasimyllyposetiivia veivaamaan ketään.
Tarkoitan rintamamiestalolla uskovia. Ehkä vertaukseni ontuu....?
Olen samaa mieltä kanssasi. En enää kävisi täällä, jos en edes joskus saisi lukea selviä ja kirkkaita elävän kristillisyyden hengen täyttämiä ajatuksia. Niistä tulee hyvä mieli ja sydän kiittää Jumalaa tällaisista ihmisistä.
Enimmäkseen tänne kirjoittelevat sellaiset, joiden ajatusmaailma jo on kääntynyt elävää uskoa vastaan ja jotka itse rakentavat omia tikapuitaan taivaaseen ja uskottelevat itselleen, että vain he seuraavat Lutherin oppia.
Oliko mitenkään mahdollista että nuo kirkkoon menijät kävisivät pappilássa esittämässä huolensa, että älkää hyvät papit muuttako niitä ehtoolliskaavoja paavin mallin mukaan. Silloin ei meidänkään tarvitsisi nähdä huolta rakkaasta kirkostamme. Eikä meidän tarvitsisi riidellä keskenämme onko se kaava meille sopiva.
Tässä on sellaista kirjoitusta johon voi kaikilta kohdilta yhtyä. Tämä on repinyt Nuinin ja hänen heimolaiset alasti eikä heillä ole mitään millä peittäisivät noita valheenruhtinaan töitä. Vaikea on siihen mitään lisätäkään, joten toivotan Leilalle Jumalan siunausta ja huolenpitoa koko sydämestäni. Ilotsen että vielä löytyy muutamia joilla on vanhurskauden sota aseet oikeassa käytössä. Tässä on myös kuulunut oikean hyvän lammasten paimenen ääni.
Kuulin, että keväällä on tulossa palaveri, jossa Suomen saarnaajat pohtivat sakramenttiasiaa. Painoastavatkohan Lapin vanhimmat suomalaisia, kun jo taas noita palavereja?
Huolehdi sinä ensin omasta sielun autuudesta, kallisarvoisen sielusi.
Surullista, ettet voinut kommentoida asiaa itseään. Kerroin vain, että taas on aiheesta kokousta tulossa ja minusta se on huolestuttavaa, vaikken yhtään mitään mistään tiedä, en tietenkään.
Olen ulkona kuin lumiukko. Jotenkin vaan ärsytti ennakkoasenne että wanhimmat olisi mörköjä jotka syö pieniä keijukaisia. Kristittyin kokoukset ovat aina hyvä asia ja ne pidetään Jeesuksen nimeen.
Ilmeisesti asia koettu jotenkin vaikeaksi, koska sen käsittely siirrettiin loppiaisesta maaliskuulle.
Ruotsista tuli viimeisimmässä kirjeessä täsmennys siihen, mitä on ollut aavisteltavissa jo aikaisempien pohjalta, eli että heidän mielestään Suomen muutama vuosi sitten käyttöön otetussa liturgiakaavassa on jotain vikaa ja siksi pitäisi osallistua vain vanhan kaavan mukaan toimitettaviin jumalanpalveluksiin. Tämä on sinänsä aika jännä juttu, koska tähän asti esikoislestadiolaisten seuroissa järjestetyissä ehtoollisjumalanpalveluksissa on ollut uusi kaava, myös esim. viime mikkelinpäivseuroissa ja juhannusseuroissa. Loppiaisseurojen kaavasta en tiedä. Mutta voi olla että tämä kanta tuli sen verran yllättäen, että haluttiin lisäaikaa ennen kuin sitä käsitellään.
En tiedä onko Ruotsista tämän lisäksi tullut "painostusta" myös sakramenttien ottamiseen kokonaan omaan käyttöön, mutta Suomen sisäpuolelta sellaista painostusta ainakin on tullut. Viimeisimpänä esimerkkinä nimilista, jota on alettu kerätä.
Mutta eiköhän ne saarnaajat hoida asian kotiin päin, ja jos eivät hoida niin se on sitten voi, voi...
Listat kiertää. Jos et laita nimeäsi kyseiseen listaan, laittavat keräilijät sinun nimesi toiseen (mustaan)listaan!
Älkää hyvät ihmiset silti laittako nimeänne nyt kiertävään listaan!
Pelotteena käyttävät mustaa listaa. Mutta Jumalan lapset eivät pelkää mustia listoja eikä muutakaan. Saatana on nyt hyvin vihainen eläville kristityille. Luottakaamme Jumalan johdatukseen!
Minusta on lainvastaista laittaa kenenkään nimiä mihinkään listaan ilman asianomaisen lupaa. Olen tietoinen paperista, josta käy ilmi miten nämä nuin-mieliset suunnittelevat asioidensa eteenpäin viemistä. Tällaista takanapäin salassa pohdittua ja juonittua meininkiä nuinit harrastavat. Otankin selvää mitä tässä mustalista-asiassa pitäisi tehdä.
Ketkä ovat järjestäneet kyseiset ehtoollisjumalanpalvelukset, joissa on ollut uusi kaava käytössä? Toiset saarnaajathan hyväksyvät kaiken kirkossa tapahtuvan uudistuksen ymmärtämättä mistä on kyse. Ja onhan "rohkeata" vastustaa toisten saarnaajien, kristittyjen ja vanhimpien mielipidettä. Ehkäpä sellaisesta saa kiitosta samanmielisiltä hengenheimolaisilta. Sitä ei koskaan tiedä.
Ruotsista ei tule painostusta. Ruotsalaiset ovat sivistyneitä ja osaavat keskustella, kuten hyvin tiedät! Joistakin asioista he ovat sanoneet olevansa surullisia, mutta se on sivistyneiden ihmisten tapa ilmaista tunteensa ja käsityksensä. Kuten huomaat suomalaisten veljien tavasta hoitaa asioita, se on painostusta ja haukkumista ja väkisin yrittämistä. Rakkaudesta ei ole tietoakaan!
Mainitut seurat on järjestetty Lahdessa. Lahdessa on ollut tietääkseni uusi kaava käytössä joka-ainoassa esikoislestadiolaisten jumalanpalveluksessa siitä asti kuin se tuli käyttöön aina tähän päivään asti. Toivottavasti lahtelaisten selkäranka kestää taipumattomana edelleenkin ja siellä ei lähdetä mukaan näihin viimeaikaisiin vanhan kaavan hömpötyksiin. Minusta tuntuu, että siellä ollaan muutenkin paljon terveemmällä pohjalla kuin monella muulla paikkakunnalla.
Samoin Helsingissä on ollut järjestetty viim vuosien ajan ehtoollinen esikoislestadiolaisille noin joka toinen kuukausi, ja aina on ollut uusi kaava käytössä tähän asti. Helsingin isoissa seuroissa syksyllä eräs mies oli tehnyt aloitteen vanhan kaavan mukaisesta jumalanpalveluksesta ja niin tapahtui. Mutta ymmärtääkseni senkin jälkeen on ollut näitä paikallisille esikoislestadiolaisille tarkoitettuja ehtoollisia uuden kaavan mukaan, mutta tästä en ole ihan varma koska en ole itse ollut paikalla.
Mikä se musta lista oikein on? Minä en tiedä mistään muusta mustasta listasta kuin siitä toisesta, jossa vaaditaan sakramenttien ottamista "omiin käsiin". Ei kai siihen voida kirjoittaa ketään vain sen perusteella, että ei suostunut allekirjoittamaan toista? Niiden kerääjätkinhän ovat ihan eri ihmisiä...
Tai ehkä he kirjoittavat muistiin, kuka ei allekirjoittanut, ettei tarvitse kysyä enää uudelleen? Kai se ihan okei on siinä tapauksessa. Ja tietää sitten muutenkin vähän suurinpiirtein, mitä kukakin ajattelee.
Ajatuksieni herää, tämä on miellyttävää että voi vapaasti ajatella ynnä teidän kanssanne.
Sorry vain tämä hoono muisti, muistan nytkin vain ydinkohdan. Kirkolliskokouksessa, johon kirkkoisä Augustinus osallistui, oli hän jossain asiassa ihan yksin omaa mieltään. Kuitenkin hänen kannastaan tuli kirkon kanta ! Tässä jos olisi voittanut enemmistö, olisi mennyt vikaan.
Sosialistinen liike otti jo alkuvaiheessa joukkovoiman korostamisen aseekseen. Tätä ilmentävät urheilukentillä järjestetyt joukkovoimisteluesitykset. Kansallishenki otti aseekseen pohjolassa joukkokokouksissa laulamisen, kuten Virossa.
August Isaksson kirjoittaa jossain, ettei "seurain suuruus" ratkaise vaan asian oikeellisuus - en muista sanatarkasti, mutta hyvin sanottu.
Listoja parempi olisi monipuolinen kyselykaavake, jossa olisi paljolti vaihtoehtoja. Mitä nämä vaihtoehdot sitten olisivat, sitä en pysty vetämään hihastani. Yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona näkisin v 1701 kaavan käytön, kuten rukoilevaisten nostalgisempi siipi käyttää. Ja kirkolla ei ole ollut sitä vastaan mitään. Myös herää ajatus, voisiko kaava olla vain runko, johon voisi lisätä osia sitä mukaa kuin Pyhä Henki antaa. Kun katselin hajatietoja Sveitsin uskonpuhdistajan Kalvinin kirkonmenoista, hän sisällytti kirkonmenoihin vapaata rukousta. Kaavoihin ei tarvitse siis kangistua, mutta lisäosat ei saa myöskään olla harhaoppia.
Minusta jokainen saa viettää HPE:n missä ja milloin tahansa, sisällinen puolihan on tärkein eikä se, onko viini rypäleistä vai viinimarjoista eli herukoista.
Se listan väri on minun oma lisäys. Mutta tiedän, että nyt kerätään nimiä listaan sellaisilta, jotka kannattavat ehtoollisen uudistamista (ja samalla ajavat ajatusta, jossa ihmisellä olisi jotain viemistä Jumalalle).
Jos joku ei kirjoita nimeään siihen listaan, merkataan hänen nimensä toiseen listaan. Siis kerääjät merkkaavat itse toisten nimiä toiseen listaan. Tämä toinen lista ei ole mikään sakramenttien omiin käsiin ottajien lista, vaan ko. keräilijöiden itse pitämä laiton lista!
Minä en ole kuullutkaan sellaisesta listasta, johon kerättäisiin sakramenttien omiin käsiin ottamista kannattavien nimiä. Tiedätkö missä sellainen lista kiertää?
Minusta ei missään tapauksessa saisi ilman lupaa kirjoittaa kenenkään nimiä mihinkään listaan. Miksi jonkun pitäisi tietää mitä kukakin ajattelee ja mitä se haittaa vaikka kysyisi uudelleenkin??! Hyvä ihme sentään mihin on tultu. Ja mitä tästä eteenpäin. Tällaista se liika harrastuneisuus tuo tullessaan. Koko ajan pitää repiä ja raastaa.
Ensin on synnytty elävään uskoon tässä seurakunnassa ja sitten yhtäkkiä se sama oppi ei enää kelpaakaan. Mistä se uusi valkeus on tullut? Mitä on tapahtunut jo pois nukkuneille, helvettiinkö ovat menneet?!! Meillä on apostolinen usko, niin vanha, eikä vieläkään kaipaa uudistamista. Uskon pitää olla sama eilen, tänään ja huomenna. Älkää hajoittako.
Kun luin kirjoituksesi, minulle tuli seuraava mielikuva:
Kirjoituksesi tahdissa marssi natsiarmeija eteenpäin, harmaisiin pukeutuneena, kiiltävät saapaskengat tasaisesti läsähtäen asfalttiin, aseet valmiina tulitukseen...
Mielenkiintoista sinänsä!
Olen rauhaa rakastava ja arka ihminen. Ja haluaisin niin uskoa rauhassa ilman noita turhanaikaisia rämistyksiä ja repimisiä suuntaan ja toiseen.
Armeijaa en kykenisi johtamaan enkä pidä harmaista vaatteistakaan, värilliset ovat kauniimpia ja iloisempia. Kiiltonahkakengät ovat joskus kiehtoneet.
Mutta tulipa mieleeni kirjoituksestasi, että uskon kilpi ja muut uskon sota-aseet ovat kyllä tanassa. Puolustan elävää uskoa ja kristillisyyttä niin paljon kuin Jumala voimia ja uskallusta antaa.
Muutoksia on tapahtunut niin tapakultuurissa kuin julistuksessakin!
Tiesitkös, että Kolmannen Valtakunnan armeijan pukusuunnittelijana toimi Boss - muotinimi nykyäänkin.
Täältä lisää...www.lexikon-der-wehrmacht.de/
Tämä nyt oli sellainen sivuraide, onneksi rautateittemme kiskoleveys on ...
Eiväthän tavat sinua taivaaseen vie! Voi hyvä ystävä sentään sinun kanssasi. Mihin sinäkin oikein uskot!
Ja Julistuksessa nimenomaan on tullut sitä uutta ääntä ja valkeutta, joka johtaa kuolleeseen uskoon siellä kirkon helmassa. Sellaista julistusta emme tarvitse.
Pysykäämme siinä kaksituhatta vuotta vanhassa julistuksessa ja opissa. Se ei suinkaan tarkoita sen ajan mukaisiin vaatteisiin tai säkkiin pukeutumista. Älkää vääristelkö.
Uskon pitää olla sama eilen, tänään ja huomenna; maailman loppuun asti. Amen!
Se sosiaalinen paine, paine, paine, PAINE. Se on niin kova, että PÄÄ hajoAA, kun haluaisi tehdä toisin, etkä voi, mikäli mukana meinaat olla!!!
Ja aikoinaan kotona: Ei saa tehdä tätä, ei tuota, ei saa lähteä luokkaretkelle, ei Linnanmäelle, ei, ei, ei....
niin kertoisitko, millaista uutta oppia tarjotaan, kiitos
En minä ole tuollaista kokenut. Mistä se paine tulee? Omasta itsestäsikö, kun et voi elää sanan mukaan? Eihän me täydellisiä olla kukaan. Siinähän se usko mitataan. Jaksanko uskoa epäonnistuneena kristittynä?! On myönnettävä, että en pysty itse enkä yksin. Tarvitsen Vapahtajan verta haavoihini ja uskoni vahvistukseksi.
Ei minun kotona ollut tuollaista, ettei saanut tehdä sitä tai tätä. No, ei saanut kirota, eikä rahapelejä pelata. Ei saanut mennä teatteriin eikä elokuviin. Jos riiteli, piti pyytää anteeksi. Jos teki väärin jossain asiassa se piti korjata ja pyytää anteeksi. Olihan sitä opetusta, mutta se oli aivan oikein. En ole ollenkaan katkera siitä. Sain mennä luokkaretkillekin. Lintsi tai vastaavat ei ollut suotava, mutta omin nokkineni sinne menin enkä sieltä mitään hyvää kyllä saanut, jos nyt en aivan pahaakaan. Onhan se sellainen huvittelupaikka. Kaamea musiikki huutaa joka paikassa ja meno on kuin ennen maailmanloppua. Ei se nyt niin paha asia ole, jos siellä ei kehoiteta käymään tai jos jollain jää käymättä siellä. Turha paikka.
Taitaa olla niin, että monet asiat ovat kiinni vanhempiemme luonteesta myös.Tarkoitan, että miten asian esittää jälkikasvulleen. Meille aina selitettiin miksi jotain ei ollut hyvä tehdä. Ja jos kuitenkin teki, siitä sai sitten itse huonon omantunnon, kun ymmärsi, että oli syntiä jossain tullut tehtyä. Kyllä sen äkkiä huomasi jo nuorena, että vanhemmat olivat oikeassa varoittaessaan tiettyihin paikkoihin menemästä.
Voin myös sanoa, että jotkut tahot pitävät vanhempianikin, kuten minuakin, tiukkiksena, mutta kun tunnen heidät niin hyvin, kuten tästäkin voit lukea, eivät he ole ollenkaan mitään tiukkiksia. Kuten en minäkään. Paineita tulee vain itsestä ja omasta kelvottomuudesta, mutta kristillisyys ja sen opetus niin kuin se on tähänkin asti ollut, on oikeaa. Nykyisin vaan yritetään tuoda uusia maailman tuulia sisälle kristillisyyteen. Väärää hengellisyyttäkin yritetään ujuttaa meille. Mutta ne, joilla on hengen eroittamisen lahja, huomaavat kyllä missä piru tuo omia ansojaan meille.
Kyllä se sinulle selviää, kun vähän aikaa näitä avauksia lueskelet. Minusta tuntuu kuitenkin, että taidat tietää asiat paremmin kuin yrität esittääkään.
tuntuu kuin mua olisi potkaistu nokkaan....
Edustat juuri niitä tiukkiksia, joita yritän kiertää kaukaa. Teidät on kasvatettu SYYLLISTÄMISEEN ja SYYLLISTÄTTE muut.
Lukematon määrä isien perinnäissääntöjä, joita kristitityn tulisi noudattaa. Ja sitten huono omatunto, jos ei aina siihen pysty. Ja taas on asiaa saarnaajaveljen kaulaan. Hyötyyhän siitä tuo veli setelin verran! Ja taas on kevyt olo muutaman hetken. Mutta seuraavana sunnuntaina sitten on taas viikon perinnäissääntöjen rikkomista "tunnolla". Ja ei muuta kuin uusi kierros!
Tämä sama neuvo koskee em. kirjoittajaa itseään ja kaikkia muitakin. kaikkina aikoina on opetettu että uskon salaisuus säilytetään puhtaassa omassa tunnossa. eräs vanha edesmennyt saarnamies on opettanut: omatunto pitää säilyttää puhtaana saastasta joka alati tarttuu. kertoi myöskin esimerkin miehestä joka 30. vuotta oli seurannut kristillisyyttä eikä kertaakaan ollut puhdistanut omaatuntoansa. epäili minkälainen usko sellainen on että voi kaikkien paskojen kanssa uskoa.
Olipa lapsellinen kannanotto, vailla mitään totuus pohjaa. Tälläiset mielipiteet kuvastaa että kirjoittajalla ei ole ollut omakohtaisia kokemuksia syvällisemmistä uskon asioista. Takertuu noihin pinnallisiin ulkonaisiin asioihin joissa hän itse askartelee, vaikka näkee muiden viat päällimmäisenä. Naurettavia ja sairaalloisia puheita "Hyötyyhän siitä tuo setelin verran!"....Todella naurettavaa tekstiä missä on sinun uskonelämäsi kysyn vaan kun vahdit muiden elämää. Silloin kun on vika ja köyhyys omassa itsessä aletaan vahtaamaan toisten elämää löytyiskö sieltä vikoja.
Arvoisa Ragnhild!
Sinun vastauksessasi el-miehelle tulee esille yksi sairastuttavimmista piirteistä esikoisuudessa tai missä tahansa ihmisyhteisössä: toisen ihmisen kokemusta ei oteta todeksi, koska se on erilainen kuin oma. Tällaisella asenteella mitätöidään eri tavalla kokevan ihmisen oikeus olla tunteva ja aidosti kokeva erilainen ihminen. Siis eri, kuin minä.
Kun itse ahdistuu toisen kokemuksista, kun jollain tasolla ymmärtää, että toisen erilainen kokemus on aito, ja oma psyyke on niin ahtaalla, ettei voi piiruakaan antaa periksi toiselle, otetaan käyttöön ikiaikainen leimakirves; SYYLLISTETÄÄN:
Kirjoitit; En minä ole tuollaista kokenut. Mistä se paine tulee? Ja sitten nämä iki-ihanat tappavat sanat, suoraan tikarilla kärsivän sydämeen; OMASTA ITSESTÄSIKÖ; KUN ET VOI ELÄÄ SANAN MUKAA!!!
Rakas Ragnhild, tieténkin omasta sydämestä, mistäs muualta.
Huomaatko rakas Ragnhild tämän pirullisen juonteen: ensin ei noin voi kokea, koska MINÄ EN OLE KOKENUT, siis kielletään toisen persoonan olemassaolo. Ja sitten armahdus, sinä oletkin olemassa: SE ON SINUN SYNTINEN SYDÄMESI. Nöyrry, kerjää, anoa armoa. Ja jos et nöyrry, hylkääminen, ja taas yksi raato lisää kieriskelemään tien oheen.
Näin se toimii.
"Ja taas on asiaa saarnaajaveljen kaulaan."
Syntien anteeksipyytäminen ja anteeksisaaminen on niin herkkä Jumalan ja ihmisen välinen asia, että minä en tohtisi puuttua siihen pilkkamielellä.
Minusta tämä ikävä kyllä haiskahtaa hieman samanlaiselta, kuin evankelista Luukas kertoo erään sanoneen: "... et sinä ole minulle vohlaakaan antanut, riemuitakseni ystäväini kanssa."