Onkohan kukaan synnyttänyt ilman miestä tai muuta tukihenkilöä? Valitsisitko toisin, jos nyt menisit synnyttämään?
Me ollaan mieheni kanssa tultu siihen tulokseen, että hän ei ole niitä miehiä, jotka haluavat nähdä vaimonsa siinä tilassa. Satuin vielä hiljakkoin olemaan kokeneen perheterapeutin luennolla, jossa nimenomaan sanottiin, että isiä jotka eivät halua osallistua synnytykseen, ei missään tapauksessa saa syyllistää, eli siitä asiasta ei tosiaankaan aiota potea syyllisyyttä eikä selitellä kenellekään.
Mietin nyt vain sitä, että olisiko kuitenkin hyvä olla joku tukihenkilö, vaikka äiti tai jo synnyttänyt ystävä. Tarkoitukseni oli alunperin synnyttää pienemmässä keskussairaalassa, jossa isäni on ylilääkärinä, eli kätilö ei ainakaan siellä sylkis naamalle (kuten kuvaannollisesti joillekin kavereilleni on käynyt) ja palvelu muutenkin olis varmasti asiallista. Opiskeluhommien takia joudunkin nyt synnyttämään yliopistosairaalassa ja palvelu on varmaan ihan hyvää sielläkin mutta minuun ei varmaan siellä ehditä kiinnittämään niin paljon huomiota. En toki väitä että kotipaikkakuntani sairaalassakaan kukaan olisi koko ajan pitämässä kädestä, mutta siellä on niin vähän synnyttäjiä yleensäkin, että varmaan tunnelma ei ole yhtä kiireinen.
Jos oletetaan, että toimenpide kaikkineen kestää vaikka sen kauhujuttujen 36 tuntia, joudunko siis olemaan enimmäkseen koko ajan yksin ja miltä se tuntuu? Voiko toisaalta mies olla mukana vaikka alussa ja häipyä paikalta kun näyttää että meininki alkaa mennä tyyliin verta ja suolenpätkiä? Entäs jos mies ei ole äksonissa mukana ollenkaan, kuinka äkkiä hän sitten pääsee näkemään pienokaisensa? Jos oletetaan että hän odottelee vaikkapa kotona, josta on sairaalaan n. 200 metriä.
Sekavaa sökellystä mutta kiva jos joku viitsii vastata jotain.:)
Yksin synnyttäneet
14
4509
Vastaukset
- yksin synnyttänyt
Meillä on pian 4- vuotias tytär. Synnytyksen aikaan mieheni oli työn vuoksi ulkomailla ja olimme jo aiemmin sopineet, että synnytän yksin. Hän ei halunnut mukaan ja lomat ym.vietimme kun vauva oli jo kotona.
Supistukset alkoivat yöllä ja ystäväni(lapsemme kummi)vei minut sairaalaan ja olikin siellä aika paljon seuranani.Supistuksia kun oli ja kivuliaita, mutta paikat eivät auenneet...
Lopulta, 38 tunnin jälkeen pääsin synnytyssaliin, sain seurakseni kätilöopiskelijan, joka oli aivan ihana!Minulla oli kovat poltot jotka tuntuivat selässä ja hän osasi hieroa ja auttoi muutenkin.Kätilötkin olivat todella upeita.
Minun synnytykseni oli todella rankka,yli 50h ja lopusta en edes muista mitään. Sain 2 epiduraalia ja olin niin kurjassa kunnossa etten olisi näin jälkeenpäin ajatellen ketään tuttua halunnut siihen.Tyttö olikin melkein 5kg...
Jos saamme seuraavan, katsomme tilanteen mukaan. Olisihan se kiva, jos mies olisi lähellä, mutta jos loppu on samanlainen kuin aik. ehkä pyydän hänet odottelemaan käytävään...
Minun synnytykseni oli harvinaisen rankka ja tyttö imaisi lapsivettä, sydänäänet hävisivät ja hän vietti 3pvä keskolassa. Kukaan ei arvannut kuinka iso lapsi syntyisi!- mutta minulle ei traumoja jäänyt ja toivottavasti saamme sisaruksia neidillemme..
Tsemppiä sinulle!Jokainen synnytyshän on erilainen! - Risto reipas
Kyllä meitä yksin synnyttäjiä on. Takana on kolme synnytystä ja ekaan tämä sairaalakammoinen isä oli kyllä tulossa mukaan. Minä en pystynyt keskittymään olennaiseen riittävästi, joten "ajoin" miehen odotushuoneeseen.Hänet haettiin sitten paikalle välittömästi kun vauva syntyi. Muihin synnytyksiin häntä en ole halunnut ja ihan hyvin on mennyt. Sukulaiset on vähän ihmetellyt valintaa eivätkä ehkä tiedä päätös synnyttää yksin on tullut minulta.
Varmaankin on hyvä ratkaisu, jos mies on seuranasi niin kauan kun voi tai tunnet tarpeelliseksi. Joskus siinä on sellaista turhaa odottamista eikä välttämättä tapahdu mitään. Kyllä sieltä voi lähteä kesken pois kahville, röökille tms.- Anna
kuulla etten ole ainoa, joka ei pidä niin tarpeellisena sitä miehen läsnäoloa. Omani on ainakin niin herkkä kaikille hajuille ja "saastaisille" asioille, että kumpikin epäilemme ettei esim. seksielämä sujuisi enää koskaan sen jälkeen.:) Hyvä pointti tuokin että lopussa voi olla niin rikki ettei halua ketään katsomaan. Eli enköhän minäkin hoida homman ihan itsekseni. Yksinhän tämä homma on loppujen lopuksi vietävä alusta loppuun, oli siinä rinnalla sitten kuka tahansa.
Ulkopuolisten reaktioita mietimme pitkään itsekin kun luulimme että kaikki isät ovat mielettömän kiinnostuneita kaikesta raskauteen ja synnytykseen liittyvästä, mutta tuo psykologin lausunto josta jo mainitsin, vapautti meidät niistä ajatuksista. Voi olla että meillä ainakin isän suhtautuminen lapseenkin muodostuu alusta asti paremmaksi, jos hän näkee vain sen kauniin lopputuloksen eikä sitä kaikkea kamalaa millä siihen on päädytty.
- Risto reipas
Siihen voisi vielä puuttua, kun joskus ollaan sitä mieltä, että isän on hyvä nähdä kuinka vaikeaa se synnyttäminen on. Nimittäin kyllähän se ukko sen omasta naisestaan huomaa, jos siitä on "rutistettu kaikki mehut irti". Kyllä ne näkee sen kovan työn. Synnytyksissä ei minulla ollut yhtään vaihetta, että olisin halunnut siihen vielä miehen rinnalle tsemppaamaan ja hikeä pyyhkimään. Paitsi tietysti ihailemaan "lopputuotetta". En ehkä ole joukkueurheilija enempi sellainen yksilölajien harrastaja kai sitten.
- Mam
Minäkin olen synnyttänyt aina yksin tai paremminkin ilman tukihenkilöä tai miestä. Onhan siellä kätilö ja lääkäri tarvittaessa, ja itselleni on aina kätilöopiskelija pitänyt seuraa, jos olen halunnut. Mieluummin olen yksin ollutkin. En todellakaan ole osannut synnytyksiin miestäni kaivata. Kaiken huippu olisi joku anoppi tai äiti....ei totisesti olisi minun juttuni. Minun mieheni on luonteeltaan sellainen, että hänen pitää toimia ja saada tuntea olevansa oikeasti avuksi. Joku hien pyyhkiminen tai hierominen onnistuu kyllä henkilökunnaltakin. Sitä paitsi minä en ole synnytyksissä edes kestänyt toisen kosketusta. Siitäkös mieheni olisi ilahtunut, jos olisin vielä komentanut hänet pitämään näppinsä irti minusta.
- teresa
Mam kirjoitti:
Minäkin olen synnyttänyt aina yksin tai paremminkin ilman tukihenkilöä tai miestä. Onhan siellä kätilö ja lääkäri tarvittaessa, ja itselleni on aina kätilöopiskelija pitänyt seuraa, jos olen halunnut. Mieluummin olen yksin ollutkin. En todellakaan ole osannut synnytyksiin miestäni kaivata. Kaiken huippu olisi joku anoppi tai äiti....ei totisesti olisi minun juttuni. Minun mieheni on luonteeltaan sellainen, että hänen pitää toimia ja saada tuntea olevansa oikeasti avuksi. Joku hien pyyhkiminen tai hierominen onnistuu kyllä henkilökunnaltakin. Sitä paitsi minä en ole synnytyksissä edes kestänyt toisen kosketusta. Siitäkös mieheni olisi ilahtunut, jos olisin vielä komentanut hänet pitämään näppinsä irti minusta.
ja kaikki olen tehnyt vain sairaalahenkilökunnan kera.En ole minäkään sinne miestä kaivannut en keksi mitä hän olisi siellä tehnytkään.Ennen synnytystähän mies voi olla osastolla niin kauan kun haluaa ja sitten hyvällä tuurilla sattuu kiva kämppis kenen kaa voi kilpaa valittaa ja vaihtaa tuntemuksia,tai niinkuin minulla jonkun lapsen syntyessä että sain olla yksin joka oli minusta siinä tilaanteessa myöskin ihanaa.Ja tosiaan sairaalat on täynnä noita opiskeliojoita jotka ovat kyllä seurana jos tarvitsee.Mies ja mahdolliset sisarukset pääsevätkin melko heti kun äiti vaan jaksaa ottaa vastaan katsomaan.Kyllähän suurin osa äideistä on ollut puolisoidensa kanssa kun minäkin olen yksin ollut,mutta kaikki tekee niin kuin parhaaksi katsovat....
- Anna
teresa kirjoitti:
ja kaikki olen tehnyt vain sairaalahenkilökunnan kera.En ole minäkään sinne miestä kaivannut en keksi mitä hän olisi siellä tehnytkään.Ennen synnytystähän mies voi olla osastolla niin kauan kun haluaa ja sitten hyvällä tuurilla sattuu kiva kämppis kenen kaa voi kilpaa valittaa ja vaihtaa tuntemuksia,tai niinkuin minulla jonkun lapsen syntyessä että sain olla yksin joka oli minusta siinä tilaanteessa myöskin ihanaa.Ja tosiaan sairaalat on täynnä noita opiskeliojoita jotka ovat kyllä seurana jos tarvitsee.Mies ja mahdolliset sisarukset pääsevätkin melko heti kun äiti vaan jaksaa ottaa vastaan katsomaan.Kyllähän suurin osa äideistä on ollut puolisoidensa kanssa kun minäkin olen yksin ollut,mutta kaikki tekee niin kuin parhaaksi katsovat....
Tuossa kun otit puheeksi nuo opiskelijat. Kätilöopiskelijoita siellä siis tuntuu ainakin olevan mikä ihan kiva varmaan mutta entäs lääkärinpoikaset? Hyöriikö niitä siinä mukana katselemassa? Kun itse satun opiskelemaan samaa alaa, tosin en kovin pitkällä vielä mutta ei hirveästi kiinnosta jotkut ylemmän vuosikurssin jullit siinä tsiigailemassa. Siinä vaiheessa voi oikein huonolla tsägällä olla jo omia kurssikavereitakin. Tiedän että potilaat on aina vain potilaita mutta omasta puolestani vierastan ajatusta olla potilaana jollain tutulla.
Kauhulla ajattelen aina yhden kaverini kokemusta kun koko projektia seurasi vierestä poju jonka kanssa sattui koulussa aina samaan aikaan syömään... Voiko niitä kieltää päästämästä paikalle? - Mam
Anna kirjoitti:
Tuossa kun otit puheeksi nuo opiskelijat. Kätilöopiskelijoita siellä siis tuntuu ainakin olevan mikä ihan kiva varmaan mutta entäs lääkärinpoikaset? Hyöriikö niitä siinä mukana katselemassa? Kun itse satun opiskelemaan samaa alaa, tosin en kovin pitkällä vielä mutta ei hirveästi kiinnosta jotkut ylemmän vuosikurssin jullit siinä tsiigailemassa. Siinä vaiheessa voi oikein huonolla tsägällä olla jo omia kurssikavereitakin. Tiedän että potilaat on aina vain potilaita mutta omasta puolestani vierastan ajatusta olla potilaana jollain tutulla.
Kauhulla ajattelen aina yhden kaverini kokemusta kun koko projektia seurasi vierestä poju jonka kanssa sattui koulussa aina samaan aikaan syömään... Voiko niitä kieltää päästämästä paikalle?Itselleni ei ainakaan ole koskaan osunut lääkäriopiskelijaa paikalle. Synnytyksessä ei yleensä edes tarvita lääkäriä. Kyllä luulisi äidillä olevan oikeus kieltää "ylimääräistä" henkilökuntaa tulemasta paikalle, mutta toisaalta, mistäs he oppivat, elleivät tositilanteesta....Ja ponnistusvaiheessa minulla ainakin on aina ollut sellainen fiilis, että vaikka kuvausryhmä osuisi paikalle, niin mitä väliä. Minulla muuten on omalääkärinä ja neuvolalääkärinä ollut koulukaveri, joten kaikkeen tottuu.
- minä vain
Mam kirjoitti:
Itselleni ei ainakaan ole koskaan osunut lääkäriopiskelijaa paikalle. Synnytyksessä ei yleensä edes tarvita lääkäriä. Kyllä luulisi äidillä olevan oikeus kieltää "ylimääräistä" henkilökuntaa tulemasta paikalle, mutta toisaalta, mistäs he oppivat, elleivät tositilanteesta....Ja ponnistusvaiheessa minulla ainakin on aina ollut sellainen fiilis, että vaikka kuvausryhmä osuisi paikalle, niin mitä väliä. Minulla muuten on omalääkärinä ja neuvolalääkärinä ollut koulukaveri, joten kaikkeen tottuu.
Kätilö kysyy, voiko opiskelija olla mukana ja sinä itse päätät haluatko vai et.
Voit siis kietäytyä, jos siltä tuntuu.
Minä synnytin yksin alateitse ja toisella kerralla oli kaksi opiskelijatyttöstä mukana. Kokemus ei ollut hyvä.
Minusta se synnytys, joka meni ihan yksin, oli parempi kuin tuo, missä opiskelijat hääräsi koko ajan ympärillä, ja minua häiritsi se, olisin paremmin jaksanut yksin, ja se häiritsi, että he tuijottivat jalkopäässä kun tutkittiin ja kun itse synnytys tapahtui. Mutten enää iljennyt pyytää pois kun olin jo luvannut.
Osastolla he sitten olivat "koko ajan kimpussani" ja vaativat osallistumaan vetämiinsä tuokioihin enkä ilennyt jäädä pois vaikken olisi millään jaksanut. Minusta he olivat sellaisia kikattavia kakaroita, ..
Viimeisin lapsi on sektiolla ja siihenkin kysyttiin haluanko opiskelijan mukaan. Koska se oli sektio ja mies oli mukana, suostuin. Opiskelija kiitti myöhemmin ja toivotti onnea vauvasta,ja se oli kauniisti tehty, vaikken siinä vaiheessa oikein tajunnut koko juttua (siellä synnytyssalissa). hänelle se oli ollut opettavainen ja upea kokemus. Sektiossa sitä väkeä oli niin paljon ympärillä että unohdin kokonaan koko opiskelijan.
"koekaniineksi" löytyy aina vapaaehtoisia. Ei minulla ole mitään velvollisutta sellaiseen, jos siltä ajatus ei tunnu hyvältä. Synnytys on niin intiimi ja iso juttu.
- Samppa
jättäisi sitä asiaa kokematta. Yhdessä synnytyksessä olen ollut mukana kun meille syntyi tyttövauva. Se on maailman mahtavin kokemus !!!
Toisaalta haittapuoleva oli, että tuntui pahalta kun näki rakastamansa naisen tuskat, eikä voinut mitään asialle tehdä ! Se oli asian ikävin puoli.
Voi kun miehetkin voisivat synnyttää... hehee
tekisin sen mielelläni ! - Mökö
Minun mieheni ei ollut mukana synnytyksessä, eikä ollut tukihenkilöäkään. Hyvin meni!
Minulle tämä sopi mainiosti, koska esim. kivunsieto kykyni on parempi kun saan keskittyä kipuun yksin.
Kätilö tuli paikalle nappia painamalla, jos häntä tarvitsin ja sillä tavalla en tuntenut olevani ihan yksin.
Kun mieheni kanssa juttelin ennen synnytystä ja selvisi ettei hän tule sinne mukaan, tiesin etten ketään muuta haluakkaan. Mieheni olisi SAANUT tulla jos olisi halunnut, mutta ketään muuta en sinne olisi huolinut mukaan. Miestänikään en tuntenut siellä mitenkään tarvitsevani, totta puhuen päin vastoin.
Mutta tämä sopi siis minulle, muilla voi olla toisin. Jokainen on yksilö, toiset kestävät vaikeat tilanteet paremmin, kun on joku tukena, toiset taas yksin.
Minulla synnytys käynnistettiin ja mieheni oli seuranani pari tuntia, kun odoteltiin että jotain alkaisi tapahtua. Sitten hän lähti kotiin ja tuli takaisin kun poika oli jo syntynyt.
Hän siis tuli katsomaan poikaa synnytys-saliin.
Ainakaan Helsingissä naistenklinikalla, ei mitenkään kontrolloitu isän tulemista ja menemistä synnyts-salissa. - Laura
Minun mieheni ei työmatkan takia päässyt mukaan. Ennen synnytystä pelkäsin, ettei lapsi syntyisi ennen kun mieheni joutuu lähtemään, mutta kun niin kävi, löysin asiasta positiivisiakin puolia. Itse huomasin sietäväni kipua parhaiten, kun saan keskittyä vain ja ainoastaan itseeni ja rentoutumiseeni. Kun esim. rentouduin ammeessa yli kaksi tuntia, itseäni keinutellen ja hymisten, mietin, ettei miehelläni olisi ollut mitään virkaa siinä ammeen laidalla toljottamassa. En varmaan olisi sietänyt puhetta tai kosketusta supistuskipujen aikana. Ennen sairaalaan menoakin, supistusten alettua, teki mieli huutaa "turpa kiinni" jokaiselle, joka minulle puhui, sairaalaan kyyditsijällenikin...
Ponnistusvaiheessa en olisi edes huomannut mieheni läsnäoloa. Se tietenkin harmittaa, ettei hän ollut näkemässä lasta heti syntymän jälkeen.
Kaiken kaikkiaan minulle jäi positiivinen fiilis yksin synnyttämisestä. Synnytykseni tosin sujuikin hyvin, lapsi oli maailmassa hiukan yli seitsemän tuntia sairaalaan saapumiseni jälkeen. En osaa sanoa, olisinko kaivannut tukea, jos synnytys olisi pitkittynyt ja ollut vaikea. Voi olla, että mitä enemmän olisin väsynyt, sitä vähemmän olisin tukea kaivannut... Luonnekysymys.
Joka tapauksessa, jos miehesi kerran asuu lähellä, ja pääsee tarvittaessa nopeasti sairaalaan, voit minun mielestäni reippaasti uskaltautua synnyttämään yksin. Miehesi pääsee kyllä paikalle heti lapsen synnyttyä tai muuten, jos häntä kaipaat. Ei tukihenkilön ole pakko joka sekunti vieressä nököttää... - ei kivaa yksin
Moi !
Mun mies sanoi, että ei halua olla paikalla kun lapsi syntyy. Sovittiin sitten niin, että kun alkaa olla se hetki, että lapsi syntyy, hän lähtee ulos. Ja lähti myös.
Olisi ollut tosi ankeeta olla siellä yksin !!!
Että onneksi mies halusi olla tukena avautumis ym. vaiheen !!! - äiti
Olen synnyttänyt kaikki 4 lastamme yksin omasta tahdostani. Olen sellainen, että jos minulla on oikein vaikeeta, haluan silloin olla yksin. Mieheni ymmärsi tämän, eikä tupannut mukaan.
En missään vaiheessa kaivannut häntä, tuskin edes pystyin asiaa miettimään siellä. Mutta synnytyksen jälkeen oli todella ihanaa nähdä taas.
Lapsemme ovat jo murrosiässä kaikki, mutta kyllä heidänkin syntyessä oli miesten tapana osallistua synnytykseen. Itse en vain sitä halunnut, enkä ole huomannut asian mitenkään vaikuttaneen isän ja lasten välisiin suhteisiin.
Isä on hoitanut lapsia ihan alusta alkaen jokaisen kohdalla, eikä ole milloinkaan kieltäytynyt olemasta heidän kanssaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävä sinua
Onkohan sulla ollut sama tunne kuin mulla viimeisten parin päivän aikana, eilen varsinkin. Ollaan oltu ihan lähellä ja k273613- 412459
Otavassa tapahtuu!
Rakennuspalo, yläkerta tulessa. Henkirikosta epäillään. Tiettyä henkilöautoa etsitään, minkä mahdollinen epäilty ottanut362294Tulemmeko hyvin
Toimeen ja juttuun keskenämme? Luulen, että sopisit hyvin siihen ☀️ympäristöön, paljon kaikkea erilaista.♥️mietin tätä s72057Tiedän kuka sinä noista olet
Lucky for you, olen rakastunut sinuun joten en reagoi negatiivisesti. Voit kertoa kavereillesi että kyl vaan, rakkautta431572- 381519
- 131309
- 1271302
Pitkäaikaiset työttömät työllisyystöillä takaisin yhteiskuntaan
Vaikka se vähän maksaakin, niin parempi on valtion teettää hanttihommia, jottei yksilöistä tule yhteiskuntakelvottomia.2661275Kesäseuraa
Kesäseuraa mukavasta ja kauniista naisesta. Viesti tänään mulle muualla asiasta jos kiinnostaa Ne ketä tahansa huoli, t451265