Mulla on 5 ja 7v lapsoset,ja meillä menee ihan mukavasti.Toki kun itse opiskelen,niin pinnaa kiristelee välillä,mutta meidän perheen suurin huolenaihe on se,että isompi muksuista omaa huolehtivan ja ihanan isän ja tapaa tätä säännöllisesti.Pienempi ei tapaa isäänsä juurikaan,isällä kun ei mielenkiinto riitä.Ja siitä aiheesta meillä on itketty monet itkut,kun isompi pakkaa kassinsa ja lähtee isälle,ja toinen itkee,että miksei mulle koskaan edes isi soita.Ja minä olen aikani yrittänyt,lopullisesti luovutin 4kk sitten,kun huomasin,että pyynnöistä huolimatta miehestä ei isäksi ole.Onko kohtalotovereita?
Ihan onnelinen yh..
Santra
151195
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Meillä kaksi lasta ei näe koskaan isäänsä,ja kaksi näkee kerran vuodessa,mutta kyyneleitä on useita vuodatettu.Lapset on nyt jo tottuneet että isät eivät välitä heistä.
Todella ikävää kun sinulla vain toinen isä välittää lapsestaan.Voitteko se tehdä jotain kivaa yhdessä sen nuoremman pojan kanssa kun olette kahdestaan,silloin se ei tunnu lapsesta niin pahalta kun se tietää että kun veli menee isän luokse niin se saa äidin kanssa tehdä jotain kivaa....pulkkamäkeä,kirjastoa......vaikka mitä voi löytyä.Hyvää kevättä teille!
Kiitos viestistä,kiva kuulla että kaikesta selvitään ajallaan.Hauskaa kevään odottelua.
Täällä yksi "kohtalotoveri". Lasten ollessa pieniä,isä ei juurikaan halunnut pitää lapsiin yhteyttä. Nyt kun lapset ovat teini-ikäisiä,isä soittelee heille ja haluaisi pitää yhteyttä.Lapset eivät enää ole kovin innostuneita tapaamaan isäänsä.
Viime kädessä se vanhempi,joka hylkää lapsensa,kärsii eniten.
Voimia ja iloa elämään!!
Oli mukava kuulla kohtalotovereista..niin olen ajatellutkin,että tod.näk. sitten kun lapsi hieman kasvaa,voi isä taas innostua,mutta toivon ka luulenkin tietäväni,että siinä vaiheessa häntä ei enää tarvita.Kiitokset mielipiteestä,ja mukavaa kevään odotusta.
Meillä jatkui vuosia tilanne sellaisena, että isä tapasi lapsiaan muutaman kerran vuodessa - useimmiten silloin, kun oli rahapulassa ja päätteli, että minulta liikenisi vähän vippiä. Väsyin asiaan ja lasten kyselyihin. Ajan myötä kyselytkin loppuivat, lapset ymmärsivät olla haikailematta sellaisen perään, jota ei aidosti ole arjessa. Ainut asia, joka vähän herätti isän, oli kun vaihdoin lasten sukunimen heidän toiveestaan. Elatusmaksuista en edes uneksinut - kaupungilta toki sain minimin.
Mutta vuosi sitten isä kuoli. Lapset valuttivat yhden-kaksi kyyneltä ja siinä kaikki. Nuorimmainen sanoo, ettei hänellä koskaan mitään isää ollutkaan - ja on omalla tavallaan oikeassa. Vanhimmat totesivat, että parempi näin - nyt ei tarvitse ajatella , ettei isä välitä. Ei kuulema tarvitse kadehtia niitä yh-lapsia, joilla on kontakti molempiin vanhemppinsa.
Mutta kyllä meillä kuolemasta puhuttiin paljonkin. Jollain tavalla lapsetkin ymmärsivät, että nyt se isättömyys on lopullista - ei ole edes aikuisena mahdollisuutta "löytää" isää elämäänsä. Kaikista ihmisistä ei vain, hyvistä aikeista huolimatta, ole vanhemmiksi. Ole rehellinen lapsellesi, älä suurentele, mutta älä myöskään silottele isän toimia. Lapsen pitää saada surra menetettyä isää, mutta hänellä pitää myös säilyä mahdollisuus kohdata isänsä vaikkapa vähän vanhempana.
Noin siinä käy kun huoraa, lapsia on monen miehen kanssa, kukapa viitsisi äpäröitä tavata. Ja äidillä vielä opinnot kesken, olisit käyttänyt aikasi vähän toisen lailla, niin et olisi tuollainen!
Minulla ei ole yhtään äpärää..olen ollut naimisissa molempien lasteni isien kanssa,tämä isä joka ei lastaan tapaa,lähti ehkä juuri sinun kaltaisen horatsun perään.Ja olen jo 30 vuotias,ja useamman vuoden välillä töitä tehnyt,uuden ammatin kimpussa painiva äiti.Että niin sitä makaa kuin petaa,mitenhän sinä horatsu mahdat nukkua,lattialla;)?
Lapsentekoon tarvitaan kaksi osapuolta. Nainen on useimmiten sitten se joka vastuun lapsista kantaa kun mies jatkaa pukkihyppelyään...
Yksinhuoltajat ovat niin sinisilmäisiä kullinkaipaajia. Kuka tahansa saa luriteltua heidät sänkyynsä. Sinkut ovat jo vähän haastavampi homma, kun niille ei helposti tehoa "isälliset" sadut ja lapsirakkaus.
nyt eksynyt, menehän sinne hoitolaan, iltaloma loppuu ja lääkkeet odottaa...
olet ihan nimesi veroinen. Onko kenties omat kokemukset taustalla niin kipeänä, että toisia solvaamalla yrität ylentää itsesi? Olet säälittävä. Onneksi en ole tuollainen, kuin sinä!
Oletko kateellinen, kun joku jaksaa vielä opiskella lastenkasvatuksen ohella? Itse et siihen pystyisi; tekstistäsi henkii harvinaisen vähälahjainen ihminen.
valvoja voisi siirtää tuon "horatsun"
lapiolla avittaen
käsinkoskematta
takaisin huussin alle maatumaan
mullitelkoon siellä
-hyh hyh-
sinne vaan kompostoitumaan...etpä olis voinut enää paremmin keksiä käyttöä tollaselle.
en ole samalla tavalla kohtalotoverisi ( mieheni on kuollut ), mutta toivotan sinulle näistä horatsu-paroista huolimatta hyvää jatkoa ja ratkaisujen löytymistä pulmaasi.
Voimia teillekin,todella paljon,sillä varmasti tarvitset niitä vieläkin enemmän kuin me.Horatsusta huolimatta päät pystyyn ja kevättä odottelemaan ja iloista mieltä teille kaikille=)