Teräsapina pakenee lapsuuden metsästä ja kaltereiden välistä

Teräsapina kirjoitti:

Teräsapina oli kuin olikin neuvokkuuden ja kärsivällisyyden katajasta veistetty tappura; aina löytyy kallioimarteen mentävä aukko harmaan kiven lohkomaasta, ja näihin lohkareiden ja kallioiden välisiin pikkukoloihin Teräsapinan ajattelu nyt hakeutui. Teräsapinatarha oli ajateltavissa kallioisen järjestyksen saarekkeeksi, jossa Muulisirkuttajien oudon pedanttinen rakkaus yksityiskohtiin ja asioiden tunnolliseen hoitoon kukoisti kuin villipalmut autiosaarella. Mutta Teräsapina oli nyt tuo kallioimarre tai kataja, joka vääjäämättä etsiytyisi Muulisirkuttajien hallinnoiman kallion murtumakohtiin ja katveisiin, koloihin ja railoihin, joista kajasti multamaa, aavistus hedelmällisen vihreän roihusta. Ensinnäkin - Teräsapina ajatteli nopeasti, katse yhä peilikuvansa rintamuksia kierrellen - se, mikä on tarkoitettu järjestelmän toimivuuden maksimoimiseksi, kuten moninkertaiset varmistukset tai toimintojen ja toimipisteiden systemaattinen kodifiointi ja koordinointi, aiheuttaa lopulta aina vastavaikutuksen ja muodostuu uhaksi järjestelmän toiminnalle. Tämä on hallitsemisen paradoksi - aihe josta kirjoitetaan sivukaupalla Turlocin Tasankokuninkaiden Suurkirjan hallintotieteen teoriaa käsittelevässä jaksossa; kirja on Sancairistien käsialaa, mikä käy ilmi jo avauslauseen runollisesta leikkisyydestä ja viittauksista uhkapelitaipumuksiin: "Ken kuninkaaks halajaa, hän narriks pian palajaa. Kaik' valta on veren taivalta mutta malta, malta - vedä kortti pakan alta..." (Suurkuninkaiden kirja, sivu 1).

KAIK' VALTA ON VEREN TAIVALTA! Siinä oli loitsu, joka nyt herätti Teräsapinan oman peilikuvansa edestä kuin lapsen joka tajuaa olevansa liian vanha huolettomaan alastomuuteen vieraiden katseiden seurassa. Teräsapina tulkitsi tämän umpimielisen hallintotieteellisen sancairismin (kuten Sancairistien umpimielisiä ajatelmia kutsuttiin gluntissa, ne olivat sancairismeja tai sarcaismeja riippuen tyylistä) muistutukseksi jokaisen valtakunnan verenperinnöstä sekä alistussuhteista; pinnan alla kyti aina, vallan kasvot olivat aina kahtalaiset ja syvien ristiriitojen uurtamat. Teräsapinan kiihkeänä työskentelevä mieli alkoi vähitellen saada tarvittavat palapelin osta kasaan ja niistä muodostui yhteenliitettynä huikea pakosuunnitelma: parakkikoodit, Muulisirkuttajat ja heidän yksioikoiset alaisensa Morsuunikoirat -- koko lysti olisi käännettävissä pakenijan eduksi tavalla, josta kirjoitettaisiin varmasti Sancairistien Suurkuninkaankirjan seuraavassa osassa, hallintotieteeen osiossa, varoittavana - tai sitten vain (mikä on todennäköisempää Sancairistien mielenlaadun tuntien) hilpeänä ja huvittavana - esimerkkitapauksena, jonka johtopäätös kuuluisi jotenkin seuraavaan tapaan: "Ällös lukitse sitä häkkiin raudalla ja rimalla joka elää vain taivaan alla ja ilmalla..."

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä