jos joku osais kertoo onko tää alkava jonku sortin häiriö. Eli nyt tää syy siihen. Laihduin viimekesänä yli 8kg. Tosi nopeeta reilussa kuukaudessa.(en yrittänyt laihduttaa) no sit tuli pari kuukauden aikana pari kiloo takas. Ja aloin pelätä lihovani lisää ja rupesin käymään vaa'alla joka päivä. ja käyn lenkillä tai salilla päivittäin. Ja sit mä saaatan syödä päivällä tosi vähän. Ja sit välillä iltasin tulee kauhee himo johkiin ruokaa tai karkkiin, ja ahmin ku on niin kova nälkä. ja sen jälkeen tulee katumus ja aatelen et tulipahan taas lihottua. Tää oli aika sekava juttu mut jos joku saa selvää ja tietää et oks tää normaalas viittis vastata. Niin ja sit viel oon normaali painoinen indeksin mukaan
alkava syömishäiriökö?
yks vaan
2501
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tietenkään tuo ei ole normaalia.ja toivottavasti ei tuosta pahennu.mulle itelleni tulee usein tosi paha mieli just samalla tavalla kuin sullakin,mutta taistelen kyllä sitä vastaa että koitan olla masentumatta koska ei ole syytä,eikä ole sullakaan.koska sä kulutat joka päivä urheilemalla ni tottakai voi syödä sen jälkeen vaikka sitten paljon ruokaa.tietenkään karkkia yms.ei kannata AHMIA mutta jos tulee syötyä ni hei,sulla ei ole mitään hätää.ota se asenne ettet ole lihomassa jos syöt.en usko että tuossa tilanteessa voit lihota,ei kannata syödä myöskään liian vähän jonain päivinä,sillon ei jaksa urheillakkaan niin hyvin.yritä ajatella positiivisesti,niin kauan kuin urheilet,ei kannata alkaa pelleilee ruoan kanssa siinä luulossa että on lihava!
mulla itelläni alko vähän samaan tapaan, en tosin edes musita kovin tarkasti niitä aikoja, mutta kavereiden mukaan mei jotakuinkin noin... sitten se matka pohjaa kohti alkoi :(
mutta yhdellä mun puolitutulla näkyi samoja merkkejä, jolloin puutuin asiaan ja pikku hiljaa asia parani. hän kääntyi ravintoterapeutin puoleen, jo yksi keskustelu riitti. plus tietenkin minun kanssaan jutteleminen päälle. saatoin olla tunkeileva, mutta ainakin hän välttyi syömishäiriöltä :)
Mutta sinulla, kutn ystävälläni, on se hyvä puoli että te huomaatte ettei se ole normaalia. itse olin silloin nin sokea, että pidin sitä aivan tavallisena.
kannattaa kääntyä jonkun ammattilaisen puoleen, hoito kun täytyy lähteä sieltä pään sisältä...
onnea sinulle, yritä jaksaa=)