Kertokaas neitsytmiehet ja miksei kokemusta omaavat naisetkin, että sopiiko neitsytmiestä kuvaamaan adjektiivit ujo ja pidättyväinen? Olen saanut jonkinlaisen yhteyden kunnolliseen neitsytmieheen, mutta kylläpä on vaikeaa ottaa hänestä selkoa. Tiedän että jotain tunteita hänellä on minua kohtaan, mutta tuntuu kuin asiat olis jääneet rullaamaan samaan tilanteeseen. Tunteeni olen jo hätäisenä joskus tuonut esille, mutta sitten olen jo yrittänyt luovuttaakin kun en tiedä odotanko turhaan. Keskustelua on vaikee saaha aikaseks ja yleensä nautinkin vaan hänen seurataan silloin kun hän siihen antaa mahdollisuuden. Jaksan kyllä odottaa, kun vain tietäisin etten tee sitä turhaan =)
Kertokaa neitsytmiehet tai joku ;o)
passion
101391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
joo tota olen neitsyt nainen ja tiedän olevani todella varovainen ihmisten kanssa ja varsinkin ihmisten jotka välittävät ja tykkäävät todella paljon.... Eli tapaan tyypin joka on aivan ihana ja homma sujuu, mutta sitten jotain tapahtuu vetäydyn kuoreeni ja rupean etsimään siitä tyypistä vikoja miksi ei homma toimi... eli pelkään ihan saatanasti ja se johtuu siitä että on pari kertaa saanut takkiin ja pahasti... Siksi olen jo 4 vuotta sinkku oma valinta... varmista mihin mies on valmis ja ahdistaako häntä elä missään nimessä kysy silloin varmasti häntä rupea ahdistamaan..... NEUVO: Hiljaa hyvä tulee... Et tee turhaa työtä anna vaan löysää hihnaa kyllä routa porsaan kotiin tuo...
Tulihan taas tahtoa odottaa ja edetä hitaasti, kiitos sinun kommenttisi =) Toivottavasti joku sopiva tekee töitä sinun luottamuksen saamiseksi!! Kaikki ajallaan.
Olen samassa jamassa..kyllä sopivat.ikävä kyllä..mínulle sopivat enemmänkin..spontaani ja sosiaalinen..eli melkeinpä kaksi vastakohtaa..olen saanut kuulla myös samankaltaisia neuvoja..jaksa odottaa, kyllä hiljaa hyvää tulee..tuntuu vaan että en enää jaksa! No koska välitän aivan hirveesti neitsyt-jätkästäni en aio näin helpolla lopettaa..myös minä olen tuonut tunteeni esille..se tuntui luonnolliselta..mutta saattoi olla vikatikki tai sitten ei..voihan olla, että nyt kun hän tietää että välitän..on hänellekin helpompaa suhtautua omiin tunteisiinsa,eikä hänen tarvitse arvuutella, välitänkö minä vai en!
Mutta tsemppiä sulle ja toivottavasti jatkat odottaa! :o)
En usko että teet sitä turhaan, siis odottelet! =)
Mehän jo kyseisestä aiheesta taidettiin keskustella aikaisemminkin sinun kertomuksesi pohjalta =) Eilen vietin tosi mukavan illan kyseisen neitsytmiehen kanssa ja sain taas varmuutta lisää. Jaksetaan odotella ja olla kärsivällisiä.
Jeps, me keskusteltiin kyllä jo kyseisetä aiheesta..mua on ainakin auttanut kun tietää että muillakin on samanlaisia ongelmia :o)
Ja taas jaksaa mennä eteenpäin ja odottaa kärsivällisesti..kiva että sulla oli ihana ilta! Mäkin meen huomenna neitsyt-mieheni luo..meillä on vielä se ongelma että hän opiskelee eri paikkakunnalla..mutta olemme kyllä tiiviisti yhteyksissä joka päivä ja viikonloput yhdessä!
Tsemppiä! :o)
Varma merkki neitsyen ihastumisesta on juuri tuollainen käyttäytyminen. Suuret impulsiiviset tunteenpurkaukset karkottavat neitsyen.
..ja jollain tavalla luotan ihmistuntemukseeni, joka on usein auttanut erinäisissä ihmissuhteissa. Ja olen myös tämän miehen kohdalla huomannut sen, että heti jos minä olen pidättyväisempi ja "hiljenen" hän antaa itsestään enemmän. Kiitos ajatuksistasi!
Olen yhdessä neitsytmiehen kanssa. Olen ollut hyvin pitkälle passiivisempi vaikka oikeastaan olen juuri sellainen räiskyvä ja dramaattinen ihminen. En halua menettää tätä ihanaa miestä, joten olen antanut hänen tavallaan määrätä tahdin, etten pelästytä häntä luotani tulisuudellani ja tunteilullani.
Olemme kaukosuhteessa, koska asumme aika kaukana toisistamme. Onneksi vain pari kuukautta vielä. Viime kerralla kun jouduin lähtemään hänen luotaan, pirautin pari kyyneltäkin ja sanoin etten haluaisi lähteä, neitsytmieheni meni aivan lukkoon. Kai tuollainen tunteilu sitte vähän pelästytti häntä, vaikka tiedän ettei hänkään halunnut minun lähteväni.
Pidetään kinni neitsytmiehistämme! :)
noh...ehkä hieman... Omaa neitsytmiestäsi "jallitin" kolme vuotta, ennenkuin hän tajusi että olen tosissani kiinnostunut hänestä! Mutta sitten se olikin menoa eikä meininkiä.... Itse ole skorppari, ja täytyy tunnustaa että minä olen se osapuoli, joka ei paljon puhu tunteista-neitsytmies on aivan ihana, ja mikä parasta, ei "heitä läppää" tunteista vaan myös tarkoittaa mitä sanoo, sekä hyvässä että pahassa :)
Älä anna periksi, saat varmasti upean miehen tuosta vielä :)))
..meinaa taas välillä usko loppua, mut eipä tässä kai kiire mihinkään. Tunteellisena kalana on vaan vaikee välillä olla, kun ei tarkaan tiedä mitä toinen ajattelee. Tulee varmaan vaan mietittyä asiaa liikaa =)