mulla on jo tässä pitemmän aikaa ollut "iso" vauvakuume. mies ei vain vielä haluu lasta.tuntuu ettei se ole ikään valmis.olen kuullut,että monet ei isyyteen ole valmiita vaan siihen kasvaa ja oppii.mitä mieltä muut olette?
ollaan vielä nuoria(itse olen 19 ja mies 23),mutta koen asian silleen, että en halua tehdä lapsia vanhana vaan nuoremmalla iällä.se on helpompaa..äitini on ollut yli 40 kun mut sai ja hänellä on reuma.tätäkin olen ajatellut,nuorempana jaksaa paremmin.ymmärtää niiden tarpeita esim. murkkuiässä jne. olenko aivan idiootti kun ajattelen näin?
koen olevani valmis äidiksi,haluan rakastaa ja hoitaa.huonot päivät menee samalla tavalla kuin hyvätkin.vastuun tiedän ja olen valmis siihenkin.
mistä mies tietää olevansa valmis?voinko nopeuttaa tätä jotenkin?ottakaa kantaa!
ollaan vielä nuoria(itse olen 19 ja mies 23),mutta koen asian silleen, että en halua tehdä lapsia vanhana vaan nuoremmalla iällä.se on helpompaa..äitini on ollut yli 40 kun mut sai ja hänellä on reuma.tätäkin olen ajatellut,nuorempana jaksaa paremmin.ymmärtää niiden tarpeita esim. murkkuiässä jne. olenko aivan idiootti kun ajattelen näin?
koen olevani valmis äidiksi,haluan rakastaa ja hoitaa.huonot päivät menee samalla tavalla kuin hyvätkin.vastuun tiedän ja olen valmis siihenkin.
mistä mies tietää olevansa valmis?voinko nopeuttaa tätä jotenkin?ottakaa kantaa!
Vastaukset 19
Vanhimmat
...jos molemmat lasta haluatte. Jos kuitenkin miehesi ei lasta halua, älä ainakaan painosta, koska jos sitten myöntyy vain sinun mieliksesi, ei varmasti ole hyvä asia suhteenne kannalta.
Pyydä miestäsi kertomaan suoraan mielipiteensä asiasta. Jotkut miehet eivät koskaan halua koskaan lapsia.
Tärkeää on myös se, että taloudelliset asiat ovat järjestyksessä. Ainakin toisella vakituinen työpaikka ja muutenkin talous turvattu ettei tarvitse avustusten perässä juosta.
tiedän tunteesi, minun mieheni pelkää myös isäksi tuloa ja on jo 28- vuotias. luulen että miehet eivät ehkä koskaan ole valmiiksi valmiita kuten me naiset. he kun "kokevat" vauvan konkreettisesti vasta sen synnyttyä, kun me kannamme maha-asukkeja 9kk. nyt meillä on jätetty ehkäisy pois ja emme suunnittele vauvan tuloa, vaan se tulee jos on tullakseen. siihen tilanteeseen sitten sopeudutaan aja myötä eikä hössötellä se kummemmin. tsemppiä teillekin, kyllä asiat kääntyvät parhain päin kun miehesi saa aikaa miettiä.
niinkuin sananlasku sanoo.
tuntuu, ettei vaan malttas oottaa kasvavaa mahaa,pahoinvointia ja kaikkia muita oireita.ja ennenkaikkea sitä uuden elämän alkua.
rahatilanne meillä on aivan ok,että sen kannalta ainakin pärjättäis.ollaan vuokralla,mulla kohta koulu loppu. töissä olen viikonloppuisin ja lomilla,että se nyt on vaan miehestä kiinni.
yhdestäkään ehkäisy menetelmästä en tykkää.pilleireistä tulee kauheesti sivuvaikutuksia,kortsut hankaa ja miehelle ne on liian pieniä. nyt olen ajatellu kokeilla nuvaring:ia,et jos se sopis paremmmin.
luulen, että osa syynä miehen "haluttomuuteen" vauvan suhteen on se, et mitä muut ajattelevat(sen vanhemmat,kaverit)
todellakin olen samaa mieltä sun kans, et isyyteen tuskin on koskaan valmis,et siihen kasvaa.
olis kiva,jos miehetkin antasivat kommentteja(harvoin kyllä varmaan lukevat täällä)
Et ole ollenkaan höhlä, vaik ajattelet tuolla lailla... Minä olen 20-vuotias ja raskaana 6 kk. ja ajattelin asian aivan samalla tavalla. On paljon kivempaa, kun on itsekin vielä suhteellisen nuori kun ne lapset lentää pesästä. Pystyy sitten taas nauttimaan siitä miehen kans kahdestaan olosta, kun ei ole vielä aivan ikäloppu :).
Omasta kokemuksesta sanoisin, että miehet on harvoin heti yhtä valmiita hankkimaan lapsia kun me naiset. Mutta kyllä se ns. "isän vaistokin" kasvaa siinä raskausaikana ja varmasti vielä enemmän sen jälkeen,kun se vauva on syntynyt ja miehelle ikään kuin käsin kosketeltava juttu.
Raskaaksi tulemista ei voi oikein nopeuttaa, muuta kuin laskemalla ovulaatio ja harrastamalla sit seksiä siinä 12-15 päivien paikkeilla kierrosta. Ja vaik se vauvakuume onkin varmasti tosi kova :), niin kannattaa yrittää silti unohtaa se vauvan hankinta. Elimistö näet pistää hanttiin, kun rupeaa liikaa toivomaan raskaaksi tuloa. Kun sen unohta, raskaaksi tuleminen saataa tapahtua aivan yllättävän nopeasti. Kokemusta on tästäkin! Mutta toivoitaan, että pääsette pian yrittään vauvan hankintaa ja et tärppäis mahd. pian. Hyviä kevään jatkoja!
hyvästä mielipiteestä.
omalta kohdalta lapsuutta muistan,että kun murkkuikä alkoi niin vanhemmat eivät oikein ymmärtäneet.kun ite olis nuorena äiti niin varmasti ymmärtäisi paremmin nuoren tarpeet ja halut. kuitenkin olen saanut todella hyvän kasvatuksen ja olen siitä kiitollinen vanhemmilleni,äitihän sen suuremman henkisen työn on tehnyt.isällähän nyt ei ole niin suurta vastuuta,yleensä katotaan et jos lapsesta tulee "heittiö"et minkälaisen kasvatuksen on saanut ja äiti syypää jos on epäonnistunut.
onnea sulle ja teille! toivottavasti kaikki sujuu hyvin!
Totta turiset, siitä lasten kasvattamisesta. Isä on kuitenkin ehkä ennemmän se, joka tuo sen leivän pöytään ja äidin huoleksi jää usein lasten kasvatus. Minun äitini oli 19 kun sai ekan lapsen. Ja 38-vuotiaana siitä tuli mummo :).
Äiti sanoi meille aina samaa, että niiden lasten kanssa jaksaa paljon paremmin, kun on nuori niitä tehdessä. Lisäksi minusta tuntuu, että äidin kanssa oli tosiaan helpompi käsitellä joitain tiettyjä murkkuiän ongelmia, kun äiti ei sillon ollut vielä neljääkymmentä.
En halua tietenkään väheksyä sinun vanhempiasi, vaikka he ovatkin tehneet sinut iäkkäämpinä. Varmasi he ovat rakastaneet sinua aivan yhtä paljon ja kasvattaneet mahdollisimman parhaalla tavalla. Ja heillä on sitä paitsi ollut varmasti enemmän elämän kokemusta, kun taas minun vanhemmillani ja sekin on rikkaus antaa lapsilleen :).
Omalta kohdaltani haluaisin silti tehdä lapset nuorena. Ja toiset meistä on kuitenkin valmiita aikaisemmin tekemään lapsia, kun toiset ja minusta tuntuu, et ne lapset pitää tehdä sillon, kun itse tuntee olevansa valmis! Mutta taas tuli romaani kirjotettua :). Pärjäile ja hyvät jatkot sinulle !
Ei se kyllä aina ole niin, että äiti hoitaa kodin ja lapset ja isä käy töissä. Meillä isän sairastuttua aikoinaan työkyvyttömäksi äiti lähti sitä leipää tienaamaan ja isukki hoiti kodin ja mukulat. Ja hyvin hoitikin :)
aina ole niin, et isä osallistuu hoitoon vähemmän. Minulla oli lapsena ihan sama juttu: äiti sairastui vakavasti ja oli vuoden pidempiä ja lyhempiä jaksoja sairaalassa. Tällöin isä hoiti ja huolehti meistä lapsista. Ja onhan nykyään paljon enemmän koti isiä, jotka jää äidin äitiysvapaan jälkeen kotiin, että äiti pääsee työhön. Ja näille isille nostan todella hattua :). Heillä on mahdollisuus tutustua siihen omaan lapseen paremmin ja kehittää häneen lämmin suhde...
Meillä ainakin mieheni on aina ollut se, joka on tiennyt haluavansa lapsia ja minä puolestani olen empinyt. Ihmettelen, kuinka hän ei ole hermostunut tai painostanut, kun olen pitkiäkin aikoja puhunut siitä, että en halua lapsia ollenkaan. Nyt kun viime syksynä aloin sulaa ajatukseen lapsista, huomaan hänen olevan älyttömän onnellinen. Ja meillä on ainakin tarkoitus, että mieheni käyttää osan vanhempainlomasta tai jää hoitovapaalle, kun minä lähden töihin. Tämä on mielestäni ihan ehdoton juttu, sillä en halua isää, joka ei osaa hoitaa lapsiaan yhtä hyvin kuin äiti. Meillä tulotasokin on mieheni kanssa sama, joten rahan vuoksi ei minun kannata olla kotona ja hänen töissä, vaan yhtä hyvin hän voi olla kotona. Epäilyttää, kuinka olisin koskaan innostunutkaan lasten saannista, jos mieheni ei ottaisi isälle kuuluvaa vastuuta, joka ei siis ole pelkästään työssä käynti. Uskon, että elämäni mullistuu sitten joskus kun se lapsi tulee, niin paljon etten ilman osallistuvaa isää siihen uskaltaisi edes ryhtyä... Siksi en voi ymmärtää naisia, jotka suunnittelevat lasta vaikka miestä ei tunnu kiinnostavan yhtään...
kukaanhan ei ole täällä painostamassa miehiään vaan jakamassa kokemuksia ja keskustelemassa asioista.
joillekin(esim.sulle)on ura tärkeempi,kuin muu.ainakin sain sellasen kuvan tekstistäsi.
itse olen sitä mieltä, että perhe tulee ensin muita juttuja. tietysti työpaikka on tärkeä,ei sillä..
yleensä vauvakuume liittyy naisellisuuteen ja äidin vaistojen heräämiseen. se tapahtuu jokaisella omaan aikaan,toisilla aikaisemmin kuin toisilla.
En niinkään tarkoittanut painostamista vaan sitä mitä tälläkin palstalla moni nainen surkuttaa, että miten saisi miehenkin innostumaan lapsen teosta&isäksi tulosta ja saada miehen pään kääntymään. Eli ei kuulosta hyvältä pohjalta perheen perustamiselle, tuskin kannattaa odottaa hirveitä apuja lasten hoidossa vastahakoiselta isältä. Ja itse en uskaltaisi moisen kanssa perhettä perustaakaan.
Koska tosiaan muutkin elämän osa-alueet ovat minulle tärkeitä kuin vain perhe. Eikä se tarkoita, että perhe ei olisi etusijalla. En esimerkiksi usko, että jaksaisin kovin täyspäisenä olla kotiäitinä pitkiä aikoja vaikka kuinka ihanan lapsen saisin (tosin ainahan mieli voi muuttua, mutta luulenpa tuntevani itseni). Niinpä tulen tarvitsemaan työn ja harrastukset vastapainoksi. Ja varsinkinkin kun on mies, joka tosiaan haluaa hoitaa lasta kotona. Tosin eipä hänkään montaa vuotta varmaankaan kotona jaksaisi olla. Mutta yleinen ajatushan on, että mies on superisä jos jää kotiin, mutta äiti pitää uraansa tärkeämpänä jos ei halua olla kotiäitinä vuosikausia... Sain juuri tuolle asialle vahvistusta "minä vaan":n kommentista...
pitkät perinteet sillä, että naiset hoitaa lapset ja kotityöt,mies elättää perheen. olen ite kans sitä mieltä,että yleensä enemmän perhe on naisen vastuulla.ei niinkään miehen elätettävänä.molemmat elättää.tosiaan on ihailtavaa, että miehestä tulee "superisä". vastuu on kuitenkin molemmilla.
asioista saa olla erimieltä.
itse koen sen niin,että kun lapset syntyy niin jään kotiin niitä hoitamaan. mieskin saa jäädä jos haluaa. en pakota mihinkään.rahallisesti ei ole ongelmaa. kuitenkin odotan innolla,kun mieheni on valmis isäksi ja aletaan saada tulosta!
:) harjoitus tekee mestarin...
Taitaa olla aika vallitseva käsitys yhä vieläkin että miehet "eivät osaa" olla lasten kanssa yksin. Onneksi olen itse saanut olla todistamassa tuota väitettä vääräksi, sekä oman isäni että nyt rakkaan kummipoikani kohdalla :)
Eihän tietysti isi korvaa koskaan äitiä, kuten ei äitikään isää!
Olet löytänyt loistomiehen :)
Olen ehdottomasi samaa mieltä siitä, että lapsi hankitaan vasta kun MOLEMMAT sitä haluavat!
OIS JOSKUS HIENOA OLLA ISÄ JA SITTEN SELLAINEN JOKA OLISI PALJON KOTONA.ME TEKISIMME PALJON KAIKENLAISTA JA MUUTA. OLISIMME JOPA LOMALLA ESPANJASSA
Ikähän ei mikään este ole, oma äitini on tullut ensimmäisen kerran äidiksi 19-vuotiaana, ja loistavasti pärjäsi. Lapsethan ei todella mitään estä, äitinikin opiskeli itselleen ammatin kolmen pienen lapsen äitinä. Rankkaahan se tietysti voi olla, sitä en kiellä.
Harmittavia asioita nämä, miehet tuntuu aina tulevan jälkijunassa.. Itsellä kokemusta, pari vuotta olen yksikseni kuumeillut, tylsää touhua! Onneksi pian päästään perheenlisäystä yrittämään!
Toivotaan että pääsette miehesi kanssa jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen, puhumistahan tuo vaatii. Eihän siihen mitään ihmeratkaisua keksi, jos toinen ei halua niin ei halua.. Puhu miehesi kanssa, koska hän olisi valmis. Auttaa ehkä sinua, jos tiedät milloin miehesi on valmis yrittämään.
Jakselemisia!
Kiva kuulla että jollakin muulla on myös hirvee vauvakuume...
Itse olen jo kohta 24 vee..
No mutta puhumalla asiat selviää, ja täytyy myös kuunnella toisen mielipide ja odottaa että molemmat on valmiita.. painostus ei auta, ainakin meidän kohdalla pahenti vain asiaa.
No nyt olen ollut kärsivällinen jo pari vuotta ja nyt mieheni alkaa olla pikkuhiljaa valmis, pillerit jätin pois (yhteinen päätös) äskettäin, jotta menkat ehtii tasaantua ennen kuin aletaan yrittää.
Yritän ajatella asiat positiivisesti, että nyt ehdin olla opiskelun jälkeen hetken työelämässäkin ja tärkeintä: haluamme molemmat lasta!
Puhukaa ja ole kärsivällinen =)
meillä on sama juttu..mä oon 19 ja poikakaverini 24. oon haaveillu lapsesta jo pitkän aikaa mut kaverini ei oo siihen yhtään valmis. Oon viime aikoina puhunu paljon lapsista jotta saisin hänellekin vauvakuumetta mutta ei.. Poikakaverini kyllä tykkää lapsista ja leikkii aina kummilapsienikin kans. Viimeks sain vastauksen että 10 vuoden päästä voidaan suunnitella..en mitenkään jaksa oottaa niin kauan ja ikääki ois jo aikalailla ensisynnyttäjäks. Olen sitä mieltä että lapset pitää tehä nuorena jotta niitten kans jaksaa olla. Toivottavasti saadaan pian miehemme pehmitettyä ajatukseen lasten hankinnasta:) !!!
Mulla on sama tilanne, itellä ollut jo pitkään vauvakuume (pillerit lopetin kesäkuussa 03) haikeana katselen vauvanvaatteita kaupassa yms. kovasti haluan oman pienokaisen koen olevani valmiksi äidiksi, tiedän että lapsesta on kova vastuu ja aina ei ole helppoa, mutta tiedän selviytyväni kaikesta siitä. Olen 22v. ja haluan saada lapsen nuorena. Mies kuitenkin aloitti opinnot viime syksynä joten toisaalta ymärrän hänen syynsä että vauva saattaisi häiritä opiskelua. Tämä "kuume"kuitenkin on kova ja pettymys suuri aina kun menkat alkavat. Olisi kivaa jakaa ajatuksia/tunteita jos haluat mailaa osoitteeseen [email protected](muutkin saa mailata)