Menimme avioliittoon 70-luvulla ja meillä oli suuret häät. Paljon oli häissä uskon sisaria ja veljiä.
Tarjolla oli lihakeittoa tykötarpeineen ja tietysti kakkua ja kahvia, lopuksi oli seurat.
Tanssia ei ollut eikä ole lestadiolaishäissä. Olemme kasvattaneet lapsemme isoiksi ja olemme nyt mieheni kanssa kahden.
Nykyisin kun haluamme olla lähekkäin keinumme musiikin tahdissa, en tiedä voiko sitä tansiksi sanoa, koska emme osaa mitään tanssiaskeleita.
Olemme tulleet siihen tulokseen, että tämä ei ole syntiä koska se tapahtuu aviopuolisoiden kesken ja kenenkään näkemättä (emme siis herätä pahennusta muissa). Taivaanisä tietysti näkee, mutta luulen Hänen ymmärtävän tämän pikku paheemme
Tarjolla oli lihakeittoa tykötarpeineen ja tietysti kakkua ja kahvia, lopuksi oli seurat.
Tanssia ei ollut eikä ole lestadiolaishäissä. Olemme kasvattaneet lapsemme isoiksi ja olemme nyt mieheni kanssa kahden.
Nykyisin kun haluamme olla lähekkäin keinumme musiikin tahdissa, en tiedä voiko sitä tansiksi sanoa, koska emme osaa mitään tanssiaskeleita.
Olemme tulleet siihen tulokseen, että tämä ei ole syntiä koska se tapahtuu aviopuolisoiden kesken ja kenenkään näkemättä (emme siis herätä pahennusta muissa). Taivaanisä tietysti näkee, mutta luulen Hänen ymmärtävän tämän pikku paheemme
Vastaukset 17
Vanhimmat
En usko, että taivaanisä laskee synniksi teidän kahdenkeskisiä touhuja ja olettehen aviosakin.
Hyvää jatkoa liitollenne ja Taivaanisän siunausta.
Nämä ovat herttaisia hetkiä mieheni kanssa. Aika usea tänne kirjoittavista tuntuu luulevan, että meidän lestadiolaisten elämä on ankeaa puurtamista ja pelossa elämistä.
Toki meilläkin on ihan samat arkiset huolet ja vastukset kuin muillakin. Taivaanisä kyllä auttaa, kun itse tekee parhaansa, Hän ei anna suurempaa taakkaa kuin mitä jaksamme kantaa.
Itselläni on ollut ohjeena vaikeissa paikoissa, että. Kaikella on aikansa ja kaikki ajallaan.
Taivaanisän siunausta kaikille aviopareille. Hoitakaa liitoanne.
Meilläkin oli vl-lestahäät samalla vuosikymmenellä.
Ennen häitä minä kysyin puhujaveljeltäni: "Saako aviopari tanssia keskenään kotonaan?" Vastaus:"Lisääntymään meidät on pantu eikä tanssaamaan." Hän oli itsekin naimisissa.
Muistan vastauksen aina tällaisissa yhteyksissä. Kyllä siinä nuoren morsiamen romantiikkahaaveet ammuttiin alas, vaikka en itsekään perinteisiä tanssitilaisuuksia hyväksynyt. Se oli tyly vastaus, mutta sille ajalle hyvin sopiva.
En ole vl-miestäni tuolla asialla kiusannut. Rytmimusiikki on jo sellaista, jota hän ei halua kuulla. Muuten menee hyvin yhä vielä, riittävän hyvin...
Jes. 58:5 Tälläinenkö on se paasto, johon minä mielistyn, se päivä, jona ihminen kurittaa itseänsä? Jos kallistaa päänsä kuin kaisla ja makaa säkissä ja tuhassa, sitäkö sinä sanot paastoksi ja päiväksi, joka on Herralle otollinen?
Luuk. 15:22 Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa;
Luuk. 15:23 ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa,
Luuk. 15:24 sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään.
***Luuk. 15:25 Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia, kuuli hän laulun ja karkelon.***
Luuk. 15:26 Ja hän kutsui luoksensa yhden palvelijoista ja tiedusteli, mitä se oli.
Luuk. 15:27 Tämä sanoi hänelle: 'Sinun veljesi on tullut, ja isäsi teurastutti syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.'
Luuk. 15:28 Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; mutta hänen isänsä tuli ulos ja puhutteli häntä leppeästi.
Luuk. 15:29 Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: 'Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa.
Kai siitä oman syntisen lihan kurittamisesta joku repii nautintoa. Heillehän on oma nimityksensä, ainakin maallisessa mielessä.
Mutta uskonnollinen merkitys itsensä kiusaamisessa liittyy varmaan siihen pyhyyden tunteeseen, kun ajatellaan, että Jumalan tahtoa tässä täytetään. On otettu mukamas oikealla tavalla Jeesuksen kehoitus itsensä kieltämisestä ja ristin kantamisesta.
Jos ei sitten kaikistellen onnistuta, niin onhan sitten Jumalan armo olemassa loppuvajeeseen. Oman sisimmän vaatimuksesta sekin hoituu pakkoripin avulla. Ja taas kurinalainen matka jatkuu entistä ehompana!
Ei tuolla tiellä voi sanoa, että armo opettaa!
Armo opettaa varmasti, jos haluaa täysin armon varassa taivaltaa uskontiellä. Ei siihen saa pakkoa ja kuritusvaatimusta laittaa!
Miksi tuota on monen niin vaikea uskoa?
Tuntuu niin ihmeelliseltä kun sinä kirjoitat ihan naulan kantaan. Miten se voikin mennä noin
kirkkaasti sinulta. Tai... tiedänhän sen, mutta en silti voi olla ihmettelemättä.
Kiitos Jumalalle sinusta ja siitä että hän on sinutkin valkeuteensa nostanut ja lahjoittanut Pyhän Henkensä sinulle.
Tosiaan "kieltää itsensä" on sitä, että ei lainkaan turvaa lihaan autuuden asiassa, vaan ainoastaan Kristuksen ansioon ja armoon.
Luepa siskoni Herrassa ajatuksen kanssa, mitä rakas veljemme Paavali tuosta aiheesta kirjoittaa:
Fil. 3:1 Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi.
Fil. 3:2 Kavahtakaa noita koiria, kavahtakaa noita pahoja työntekijöitä, kavahtakaa noita pilalleleikattuja.
Fil. 3:3 Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan HENGESSÄ palvelemme Jumalaa ja kerskaamme KRISTUKSESSA JEESUKSESSA, emmekä LUOTA LIHAAN,
Fil. 3:4 vaikka minulla on, mihin luottaa lihassakin. Jos kuka muu luulee voivansa luottaa lihaan, niin voin vielä enemmän minä,
Fil. 3:5 joka olen ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä ja olen Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, hebrealainen hebrealaisista syntynyt, ollut lakiin nähden fariseus,
Fil. 3:6 intoon nähden seurakunnan vainooja, LAIN VANHURSKAUTEEN nähden NUHTEETON.
Fil. 3:7 Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi.
Fil. 3:8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, TUNTEMISEN rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että VOITTAISIN OMAKSENI KRISTUKSEN
Fil. 3:9 ja minun havaittaisiin OLEVAN HÄNESSÄ ja OMISTAVAN, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee KRISTUKSEN USKON KAUTTA, sen vanhurskauden, joka *TULEE JUMALASTA* *USKON* PERUSTEELLA;
Täysin armon varassa, rakas sisareni. Näin se on!
Olet Kristuksen opin juuri oikein uskonut ja oikein ymmärtänyt. Kiitos Jeesus sinun rakkaudestasi!!!
Luin ajatuksella laittamasi Raamatun kohdat.
Ne sopivat hyvin tuohon aiheeseen, jota käsittelimme. Paavali tuntui todella läheiseltä.
Luin ja YMMÄRSIN...Juuri nuin se on!
vaikkei siinä mitään erityisiä tanssiaskeleita olekaan. (Mutta ei toki syntiä.)
se on totta,että tuo on aivan luontevaa kahden ihmisen yhteistä hellyyttä jne,mekin joskus näin toimimme.Jumala sen ilon on luonut.
....on painon siirtoa jalalta toiselle....aivan kuin kävelykin, eikä kävely ole syntiä.
Jatkakaa vain ihmeessä tätä sylitysten oloa, se on ihaninta juuri oman kullan kanssa.
kuin tanssikin, eikä tanssi ole syntiä.
Jatkakaa ihmeessä.
Että jos *kahden* olisikin puhunut jostakin uskovaiselle hyvin tärkeästä asiasta eikä vain tanssista, niin olisit sanonut sen synniksi ja vl harhaopiksi, mutta nyt kun olikin maailmallinen tapa kyseessä, niin se kelpasi sinullekkin.
Mistä sinä muka luulet tietäväsi, mitä minä luen synniksi.
Et tunne minua, joten jätä omat luulosi vain omiksesi.
Sinäkin jokaisen tavua olet täällä kommentoimassa.
Itsetuntoasiko vai omaa uskoasiko pönkität.
Pistäähän se jo mäkättämään. Yritä ymmärtää!
Etelä Norjan tuntureilla on suuria lammas- ja pässilaumoja. Siellä se vasta mäkätys ja määkynä kuuluu. Siellä on muutoin hiljaista kun hautuumassa, niin se lampaiden elämä kuuluu kivasti. Pienet karistatkin piipittävät äitiensa nisien perään.
meidät avioparit on toinen toisellemme luotu, mekin joskus kahdestaan ollessamme saatamme liikkua musiikin tahtiin ja viettää romanttista hetkeä yhdessä.
Eikö olekin ihanaa. Siunausta vaan teille!
Tanssiakkin, mutta vähälle se on jäänyt, mutta mitä tällainen keinunta on, mielestäni kaipuuta tanssilattialle.
Eipä ketään uskovaista kaukana ole maailma ja maailmallisuus. Kyllä tuo tanssi on jotenkin perässä kulkenut vaikken itse enään tanssikkaan.
Tanssiminen on jonkinlaista parittelua, itse en sitä niin pahana pidä, mutta ehkä joillakin on pipot siinä suhteessa liian tiukat ?, tai kokevat asian niinkuin minä että tanssikoot muut, mutta minä en siihen enään ryhdy, koska se mielestäni on uskovaiselle sopimatonta.