Löysin puoliiksi sattumalta vanhoja kirjoituksiani. Tällainen kirjoittamani huumorijuttukin sattui silmiini. Tiedän, ettei omien kirjoituksien uudelleen esille laittaminen ihan niitä fiksuimpia juttuja ole, mutta ehkä tämän sallitte..=)
Insinööri Erkki Martikainen istui suuren suunnittelutoimiston takimmaisessa nurkassa ja mittaili kynsiään suhdeviivaimella. Vielä saisivat kasvaa 0.5 mm ennen kuin ne olisi leikattava. Kello oli 15.56 ja työpäivä oli päättymäisillään. Erkki oli tarkka mies. Hän ei ollut koskaan lähtenyt liian aikaisin töistä, puhumattakaan, että olisi aamulla myöhästynyt. Uransa alkuvuosina, joita nyt oli kertynyt tässä toimistossa 24, hän oli saapunut työpaikalle minuuttia vaille, kun piti aamulla viedä Sirkka vaimo synnytyslaitokselle. Se ei ollut enää toistunut.
Erkki laski viivaimen pöydälle suoraan linjaan kirjoitusalustan kanssa ja nousi seisomaan. Kello oli 16.00. Erkki otti takkinsa vasempaan käteen ja salkkunsa oikeaan ja käveli varmoin askelin kohti konttorin ovea. Matkaa oli 38 askelta, tosin talvella lumen liukastaessa lattiaa niitä saattoi kertyä yli neljäkymmentäkin. Erkki asteli selkä suorana ohittaen kahvinurkkauksen. Nuoremmat kollegat istuivat pöydän ääressä, kun yksi heistä huikkasi:
-Erkki hei, odotappas..Erkkiä harmitti, sillä hän sekosi askelten laskemisessa.
-Niin, mitä asiaa? Erkki kysyi kääntyen heidän puoleensa.
-Tota, ollaan lähdössä päivälliselle ja ehkä vähän tuulettumaan ja ajateltiin, jos vaikka lähtisit mukaan? kysyi heistä nuorin. Erkki katsoi nuorta miestä säälien ja lausui painottaen joka sanaa:
-Hyvät herrat, Ettekö tiedä, että pitkällisen evoluution perustavia voimia oli juuri itsekuri ja tarkkuus detaljeissa. Ne saivat aikaan nykyihmisen ja juuri ne erottavat meidät eläimistä: Itsekuri ja tarkkuus, Erkki saarnasi monotoonisella äänellä.
-Joo, ihan miten vaan..ehkä joskus toiste.., nuorin sanoi ja jatkoi muiden kanssa keskustelua.
Erkki hymyili sisäisesti, tietenkään sitä näyttämättä ulospäin, kun oli onnistunut vaientamaan nuoren pyrkyrin. Hän astui ulos rakennuksesta ja istahti autoonsa. Erkki suuntasi moottoritielle ja ajoi kotiinsa täsmälleen 5 km/h alle nopeusrajoituksen ja täsmälleen samaa reittiä kuin muinakin päivinä 24:n vuoden aikana. Hän saapui kotipihalleen, pysäköi autonsa ja käveli sisään.
-Minä täällä, hän lausui astuessaan eteiseen. Se ei ollut Sirkka vaimolle suurikaan yllätys. Sirkka valmisteli ruokaa keittiössä eikä vaivautunut edes vastaamaan. Erkki ripusti takkinsa henkariin, vetoketju oikealle ja istuutui pöydän ääreen. He nauttivat aterian hiljaisuudessa ja syötyään Erkki avasi TV:n ja istuutui nojatuoliinsa. Sirkka puuhasteli keittiössä ja saatuaan työt valmiiksi, hän meni miehensä seuraksi olohuoneeseen. Sirkka kaivoi käsityönsä ja alkoi askarrella neuleensa parissa.
TV:stä tuli ajankohtaisohjelma, mikä käsitteli nuoria ja lävistyksiä. Ohjelmassa nuori nainen otti itselleen napakorun ja oli siitä kovasti ylpeä. –Hmph..saatananpalvojia, totesi Erkki ja vaihtoi kanavaa. Sirkka vilkaisi miestään huokaisten. Sirkka oli rehevä nainen. Nuoruutensa maatilalla viettänyt nainen, joka oli voittanut aikoinaan kotikylänsä rehusäkin kantokilpailut mennen tullen. Ikäisensä pojat olivat hämmästellen katsoneet, kun Sirkka kipitti kaksi 40 kg:n säkkiä kainalossaan vauhtia, mihin kukaan muu ei kyennyt. Edelleen Sirkka oli riski ja hyväkuntoinen nainen, vaikka kiloja olikin kertynyt ympärille. Sirkka laski käsityön syliinsä.
-Erkki, mentäisiinkö jo makuukammarin puolelle?, hän kysyi varovasti.
-Kellohan on vasta 19.35, et kai ole kipeä?, Erkki vastasi.
-Ei kun…ajattelin jotain muuta…, Sirkka jatkoi vaihtaen asentoaan. Erkki ei kuunnellut, sillä TV:stä tuli mielenkiintoinen ohjelma kardaaniakselin kehittäjästä. Sirkka katsoi miestään ja poistui makuuhuoneeseen.
Ohjelma päättyi ja Erkki sulki TV:n. Kello oli 20.00 ja oli aika järjestellä postimerkkikokoelmaa. Hän asteli työhuoneeseensa ja levitti kansiot pöydälle. Pöytälaatikosta hän nosti esiin uusimman hankintansa, sarjan olympiavoittajia. Tarkoitus oli ryhmitellä uudet merkit kansioon. Työhuoneen ovi aukesi ja Sirkka astui sisään. Hänellä oli yllään satiininen, lyhythelmainen yöpaita.
-Erkki, katsohan mitä hankin tänään, Sirkka sanoi viekoittelevasti ja nosti helmaa pyörähdellen kuin ballerina lattialla. Erkki laski kansion käsistään ja katsoi vaimoaan.
-No mutta Sirkka! Kuinka sinä nyt tuollaisen..nythän on talvi ja etkö tiedä, että noin ohutkankaisen asun lämmöneristyskerroin on aivan olematon?, Erkki kysyi ja pitkästä aikaa hänen kasvoillaan oli ilme.
-Niin, mutta kun ajattelin, että pitäisit siitä ja kun minun tekisi vähän mieli.., Sirkka jatkoi varovasti. Erkki oli hiljaa ja odotti vaimonsa jatkavan.
-Tekisi mieli mitä? En ole ajatusten lukija, Sirkkaseni.
-No sitä, ymmärrätkö…haluaisin vähän jumpsutella, sanoi Sirkka ja istahti työpöydän reunalle.
-Varo hyvä ihminen!, Erkki sanoi, -Istuit juuri olympiavoittaja merkkien päälle! Sirkka nousi postimerkit kankussaan ja Erkki nyppi niitä otsa kurtussa pinseteillään.
-Haluaisin sinua, Erkki kulta…siis sänkyyn..,Sirkka sanoi laskien kädet miehensä olkapäille. Erkki nyppi viimeisen postimerkin pakarasta ja katsoi vaimoaan kysyvästi.
-Kuukauden toinen lauantaihan on vasta ylihuomenna, rytmihän menee aivan sekaisin.., Erkki sanoi vakavana.
-Eikö voitaisi tämän kerran, minä pyydän, Sirkka aneli.
-Mutta evoluution perustana on ollut itsekuri ja tark…, Erkki saneli, mutta Sirkka sulki kädellään hänen suunsa. Sirkka nousi ja käveli ovelle.
-Tulehan sitten, hän huikkasi ovelta ja poistui.
-Ja uutisetkin on katsomatta…, Erkki yritti, mutta Sirkka oli jo makuuhuoneessa.
Erkki sulki kansiot ja käveli harmissaan makuuhuoneeseen. Sirkka retkotti jo sängyllä hymyillen miehelleen. Erkki avasi paitansa napit, jotka oli aina ylös asti napitettuina, ja viikkasi sen tuolille. Hän riisui housunsa ja tarkasti niiden prässit. Sukat ja alushousut Erkki pinosi housujen päälle ja kävi vaimonsa viereen vasemmalle kyljelleen makaamaan ja vilkaisi herätyskelloa. Erkki odotti, että sekuntiviisari saavuttaisi kahdentoista ja painoi sitten keskisormensa toiseen niveleen asti sisään Sirkan vaginaan.
–Jonkin verran kosteammat olosuhteet kuin normaalisti, Erkki mietiskeli itsekseen ja alkoi liikuttaa sormea rytmikkäästi. Hän laski mielessään painalluksia: 1…2…3…4..ja keskittyi herätyskellon viisaria seuraten. Tarkoitus oli suorittaa 120 painallusta 90 sekunnin aikana. Erkki muisteli, kuinka joskus nuorempana hän oli intoutunut painamaan 160 kertaa samassa ajassa. –Sitä vallatonta nuoruutta, Erkki myhäili itsekseen. …117…118…119 ja 120. Samalla kun Erkin sormi oli työskennellyt Sirkassa, oli Sirkka vemputtanut miestään. Erkki vilkaisi haaroihinsa ja sanoi vakavana:- Oikein hyvä Sirkka, ajoitus osui juuri kohdalleen. Penikseni näyttäisi olevan valmis, siis 11,4 cm paisuvaiskudosta.
Erkki siirtyi vaimonsa jalkojen väliin ja asetteli Sirkan jalat symmetrisesti kupeittensa sivuille. Erkki tarkasti silmämääräisesti polviensa välisen etäisyyden ja vartalonsa kulman suhteessa Sirkan horisontaaliseen pituusakseliin. Hän vei peniksen huulille ja valmistautui suoritukseen.
-Etkö voisi tehdä sen takaapäin?, Sirkka kysyi anoen. Erkin alaleuka putosi ja hän katsoi vaimoaan kuin vierasta.
-Sirkka hyvä, sehän on evoluution vastaista! Itsekuri velvoittaa meitä erottumaan eläinmaailmasta. Suurin osa nisäkkäistähän, kuten esimerkiksi koirat, lisääntyvät siten, Erkki sanoi.
-Lisääntyvät..mitä me tässä lisäännytään, vanhat ihmiset! Haluan vain rakastella, Sirkka sanoi harmistuneena.
-Voi Sirkka, oletkos ottanut oikeat lääkkeet? Sinähän olet aivan holtiton!, Erkki lausui ja valmistautui uudestaan suoritukseen. Hän ojensi kätensä yöpöydälle, jossa oli metronomi. Erkki vapautti heilurin ja sekunnin välein tulevat naksahdukset kaikuivat huoneessa. Erkki tuijotti keskittyneesti seinään ja keskittyi rytmiin. –Sisään...ulos...sisään…ulos, hän supisi työntäen lantiotaan joka toisella naksauksella alas, joka toisella ylös. Sirkka yritti nostella lantiotaan ja veti Erkkiä käsillään vaatien nopeampaa tahtia. –Erkki, nopeammin, jooko..hän kuiskutti miehelleen.
Erkki lopetti työnnöt ja sanoi vakavana: -Itsekuri ja tarkkuus, siinä evoluution..Hän alkoi, eikä huomannut, kuinka Sirkan ilme muuttui. Suu puristui viivaksi ja otsa rypistyi. Vuosien aikana kertyneet paineet alkoivat murtaa patoa ja saivat hiljalleen vallan.
-Erkki Perkele!, Sirkka karjaisi ja kierähti miehensä alta. Erkki nojasi edelleen käsillään sänkyyn ja katsoi ihmeissään, minne vaimo katosi. Sirkka otti metronomin, heitti sen säpäleiksi seinään ja siirtyi miehensä taakse. Erkki oli edelleen käsiensä ja polviensa varassa sängyllä. Sirkka nappasi Erkin kullista kiinni, kasteli sormen suussaan ja survaisi sen Erkin persiiseen syvemmälle kuin toiseen niveleen.
-Aaaiiii! Erkki ulisi. Sirkka runkkasi kullia ja pyöritteli sormea Erkin anuksessa. –Vai koirat nussii takaapäin, tässä sulle, saatanan koira, Sirkka puhisi pumppasi sormellaan.
-Sirkka, sinun sormesi on anuksessani, Erkki sanoi hämmästyneenä ja yritti kurkkia olkansa yli.
-Turpa kiinni, inssin retku. Meidän kylällä heinäseipäätkin oli rennompia kuin sinä!, Sirkka jylisi.
Erkki nytkähteli vaimonsa käsittelyssä. Sirkka veti sormensa ulos ja läimäytti pari kertaa avokämmenellä Erkin karvaisia kannikoita niin että läiskähti. Erkki ulahti, muttei uskaltanut liikkua, Sirkka kun oli häntä paljon vahvempi. Sirkka veteli kullia ja välillä läpsäytteli punertuvia kannikoita. Erkki tunsi sisällään, kuinka tunne, joka yleensä esiintyi suunnilleen metronomin 190-200 naksauksen välillä, alkoi lähestyä. Uusi tapa lähestyä tuota olotilaa alkoikin kiinnostaa Erkkiä.
-Öh, Sirkka, hän sanoi, ehkä me voisimme, siis ihan tutkimus mielessä, kokeilla sitä koirien tapaa..? Sirkka vilkaisi miestään ja huomasi tämän olevan tosissaan. Sirkka hymyili ja kävi sängylle kontilleen.
-Tulehan sitten, senkin sonni..!, Sirkka sanoi ja paljasti märän rakonsa Erkille. Erkki asettui Sirkan taakse ja kiinnostuneena tutki kiiltelevää vakoa. Hän arvioi kosteuden määrää ja mietti, oliko syynä kenties Sirkan ajatusmaailma vai käytännön toim…
-Nyt jumalauta se kulli sisään tai sulle käy kuin tolle metronomille!, Sirkka huusi ja Erkki totteli oitis. Kalu solahti rehevien pakaroiden väliin ja pitkästä aikaa Erkki nussi ilman metronomin antamaa rytmiä. Vaistomaisesti hän hakeutui tuohon vanhaan tahtiin, mutta Sirkan komennot saivat hänet kiihdyttämään vauhtia. Erkki tunsi kuinka kehon valtasi outo, hallitsematon kiima ja hetken hän taisteli vastaan tuota eläimellisyyttä. Sirkan supisteleva vako vei kuitenkin voiton ja Erkki päästi luonnonvoimat jylläämään. Hän jyysti vaimoaan hullun kiilto silmissään ja vitjapallit läpsähtelivät Sirkan reisille. Erkin sormet leipoivat takalistoa ja lantio hakkasi kuin tikka vasten Sirkan pakaroita. Järisyttävä orgasmi lähestyi ja Erkin katse sumeni. Hän tunsi kuinka paksut spermaryöpyt kulkeutuivat kohti kullia ja sykäyksittäin roiskuivat Sirkan sisään. Koskaan aiemmin ei Erkki ollut karjaissut lauetessaan, mutta nyt hän mylvi kuin myskihärkä ja upotti kyntensä pehmeään kankkuun. Erkki kouristeli orgasmin käsittelyssä kunnes viimein lysähti vaimonsa päälle raukeana. Erkin suusta valui kuolaa ja hän huohotti raskaasti.
-Olipas..se..aikamoinen..huh.., Erkki sopersi puolikuolleena ja uupuneena kierähti Sirkan viereen.
-Ihanaa kulta, Sirkka sanoi ja suuteli Erkkiä otsalle.
Aamulla Erkki valmistautui töihin lähtöön kuten ennenkin. Hän kampasi jakauksen millimetrin tarkasti ja tarkasti kauluspaitansa ja housujensa kunnon. Hän puki takkinsa, otti salkkunsa ja huikkasi ovelta: -Näkemiin, tulen sitten 16.25. Se ei ollut Sirkalle mitään uutta. Erkki starttasi autonsa ja suuntasi kohti moottoritietä. Lähestyessään ramppia hän katsoi itseään peilistä ja muisteli eilistä iltaa. Hän tuijotti taustapeiliä pitkään, avasi kauluspaitansa ylimmän napin, polkaisi kaasun pohjaan ja kiihdytti täysillä moottoritielle.
-Evoluutio, itsekuri ja tarkkuus….Ja vitut!, Erkki sanoi ja nauraa räkätti survaistessaan isompaa vaihdetta sisään. Moottori mylvi ja Erkki nautti vauhdista puikkelehtiessaan moottoritiellä autojen välissä.
Insinööri Erkki Martikainen istui suuren suunnittelutoimiston takimmaisessa nurkassa ja mittaili kynsiään suhdeviivaimella. Vielä saisivat kasvaa 0.5 mm ennen kuin ne olisi leikattava. Kello oli 15.56 ja työpäivä oli päättymäisillään. Erkki oli tarkka mies. Hän ei ollut koskaan lähtenyt liian aikaisin töistä, puhumattakaan, että olisi aamulla myöhästynyt. Uransa alkuvuosina, joita nyt oli kertynyt tässä toimistossa 24, hän oli saapunut työpaikalle minuuttia vaille, kun piti aamulla viedä Sirkka vaimo synnytyslaitokselle. Se ei ollut enää toistunut.
Erkki laski viivaimen pöydälle suoraan linjaan kirjoitusalustan kanssa ja nousi seisomaan. Kello oli 16.00. Erkki otti takkinsa vasempaan käteen ja salkkunsa oikeaan ja käveli varmoin askelin kohti konttorin ovea. Matkaa oli 38 askelta, tosin talvella lumen liukastaessa lattiaa niitä saattoi kertyä yli neljäkymmentäkin. Erkki asteli selkä suorana ohittaen kahvinurkkauksen. Nuoremmat kollegat istuivat pöydän ääressä, kun yksi heistä huikkasi:
-Erkki hei, odotappas..Erkkiä harmitti, sillä hän sekosi askelten laskemisessa.
-Niin, mitä asiaa? Erkki kysyi kääntyen heidän puoleensa.
-Tota, ollaan lähdössä päivälliselle ja ehkä vähän tuulettumaan ja ajateltiin, jos vaikka lähtisit mukaan? kysyi heistä nuorin. Erkki katsoi nuorta miestä säälien ja lausui painottaen joka sanaa:
-Hyvät herrat, Ettekö tiedä, että pitkällisen evoluution perustavia voimia oli juuri itsekuri ja tarkkuus detaljeissa. Ne saivat aikaan nykyihmisen ja juuri ne erottavat meidät eläimistä: Itsekuri ja tarkkuus, Erkki saarnasi monotoonisella äänellä.
-Joo, ihan miten vaan..ehkä joskus toiste.., nuorin sanoi ja jatkoi muiden kanssa keskustelua.
Erkki hymyili sisäisesti, tietenkään sitä näyttämättä ulospäin, kun oli onnistunut vaientamaan nuoren pyrkyrin. Hän astui ulos rakennuksesta ja istahti autoonsa. Erkki suuntasi moottoritielle ja ajoi kotiinsa täsmälleen 5 km/h alle nopeusrajoituksen ja täsmälleen samaa reittiä kuin muinakin päivinä 24:n vuoden aikana. Hän saapui kotipihalleen, pysäköi autonsa ja käveli sisään.
-Minä täällä, hän lausui astuessaan eteiseen. Se ei ollut Sirkka vaimolle suurikaan yllätys. Sirkka valmisteli ruokaa keittiössä eikä vaivautunut edes vastaamaan. Erkki ripusti takkinsa henkariin, vetoketju oikealle ja istuutui pöydän ääreen. He nauttivat aterian hiljaisuudessa ja syötyään Erkki avasi TV:n ja istuutui nojatuoliinsa. Sirkka puuhasteli keittiössä ja saatuaan työt valmiiksi, hän meni miehensä seuraksi olohuoneeseen. Sirkka kaivoi käsityönsä ja alkoi askarrella neuleensa parissa.
TV:stä tuli ajankohtaisohjelma, mikä käsitteli nuoria ja lävistyksiä. Ohjelmassa nuori nainen otti itselleen napakorun ja oli siitä kovasti ylpeä. –Hmph..saatananpalvojia, totesi Erkki ja vaihtoi kanavaa. Sirkka vilkaisi miestään huokaisten. Sirkka oli rehevä nainen. Nuoruutensa maatilalla viettänyt nainen, joka oli voittanut aikoinaan kotikylänsä rehusäkin kantokilpailut mennen tullen. Ikäisensä pojat olivat hämmästellen katsoneet, kun Sirkka kipitti kaksi 40 kg:n säkkiä kainalossaan vauhtia, mihin kukaan muu ei kyennyt. Edelleen Sirkka oli riski ja hyväkuntoinen nainen, vaikka kiloja olikin kertynyt ympärille. Sirkka laski käsityön syliinsä.
-Erkki, mentäisiinkö jo makuukammarin puolelle?, hän kysyi varovasti.
-Kellohan on vasta 19.35, et kai ole kipeä?, Erkki vastasi.
-Ei kun…ajattelin jotain muuta…, Sirkka jatkoi vaihtaen asentoaan. Erkki ei kuunnellut, sillä TV:stä tuli mielenkiintoinen ohjelma kardaaniakselin kehittäjästä. Sirkka katsoi miestään ja poistui makuuhuoneeseen.
Ohjelma päättyi ja Erkki sulki TV:n. Kello oli 20.00 ja oli aika järjestellä postimerkkikokoelmaa. Hän asteli työhuoneeseensa ja levitti kansiot pöydälle. Pöytälaatikosta hän nosti esiin uusimman hankintansa, sarjan olympiavoittajia. Tarkoitus oli ryhmitellä uudet merkit kansioon. Työhuoneen ovi aukesi ja Sirkka astui sisään. Hänellä oli yllään satiininen, lyhythelmainen yöpaita.
-Erkki, katsohan mitä hankin tänään, Sirkka sanoi viekoittelevasti ja nosti helmaa pyörähdellen kuin ballerina lattialla. Erkki laski kansion käsistään ja katsoi vaimoaan.
-No mutta Sirkka! Kuinka sinä nyt tuollaisen..nythän on talvi ja etkö tiedä, että noin ohutkankaisen asun lämmöneristyskerroin on aivan olematon?, Erkki kysyi ja pitkästä aikaa hänen kasvoillaan oli ilme.
-Niin, mutta kun ajattelin, että pitäisit siitä ja kun minun tekisi vähän mieli.., Sirkka jatkoi varovasti. Erkki oli hiljaa ja odotti vaimonsa jatkavan.
-Tekisi mieli mitä? En ole ajatusten lukija, Sirkkaseni.
-No sitä, ymmärrätkö…haluaisin vähän jumpsutella, sanoi Sirkka ja istahti työpöydän reunalle.
-Varo hyvä ihminen!, Erkki sanoi, -Istuit juuri olympiavoittaja merkkien päälle! Sirkka nousi postimerkit kankussaan ja Erkki nyppi niitä otsa kurtussa pinseteillään.
-Haluaisin sinua, Erkki kulta…siis sänkyyn..,Sirkka sanoi laskien kädet miehensä olkapäille. Erkki nyppi viimeisen postimerkin pakarasta ja katsoi vaimoaan kysyvästi.
-Kuukauden toinen lauantaihan on vasta ylihuomenna, rytmihän menee aivan sekaisin.., Erkki sanoi vakavana.
-Eikö voitaisi tämän kerran, minä pyydän, Sirkka aneli.
-Mutta evoluution perustana on ollut itsekuri ja tark…, Erkki saneli, mutta Sirkka sulki kädellään hänen suunsa. Sirkka nousi ja käveli ovelle.
-Tulehan sitten, hän huikkasi ovelta ja poistui.
-Ja uutisetkin on katsomatta…, Erkki yritti, mutta Sirkka oli jo makuuhuoneessa.
Erkki sulki kansiot ja käveli harmissaan makuuhuoneeseen. Sirkka retkotti jo sängyllä hymyillen miehelleen. Erkki avasi paitansa napit, jotka oli aina ylös asti napitettuina, ja viikkasi sen tuolille. Hän riisui housunsa ja tarkasti niiden prässit. Sukat ja alushousut Erkki pinosi housujen päälle ja kävi vaimonsa viereen vasemmalle kyljelleen makaamaan ja vilkaisi herätyskelloa. Erkki odotti, että sekuntiviisari saavuttaisi kahdentoista ja painoi sitten keskisormensa toiseen niveleen asti sisään Sirkan vaginaan.
–Jonkin verran kosteammat olosuhteet kuin normaalisti, Erkki mietiskeli itsekseen ja alkoi liikuttaa sormea rytmikkäästi. Hän laski mielessään painalluksia: 1…2…3…4..ja keskittyi herätyskellon viisaria seuraten. Tarkoitus oli suorittaa 120 painallusta 90 sekunnin aikana. Erkki muisteli, kuinka joskus nuorempana hän oli intoutunut painamaan 160 kertaa samassa ajassa. –Sitä vallatonta nuoruutta, Erkki myhäili itsekseen. …117…118…119 ja 120. Samalla kun Erkin sormi oli työskennellyt Sirkassa, oli Sirkka vemputtanut miestään. Erkki vilkaisi haaroihinsa ja sanoi vakavana:- Oikein hyvä Sirkka, ajoitus osui juuri kohdalleen. Penikseni näyttäisi olevan valmis, siis 11,4 cm paisuvaiskudosta.
Erkki siirtyi vaimonsa jalkojen väliin ja asetteli Sirkan jalat symmetrisesti kupeittensa sivuille. Erkki tarkasti silmämääräisesti polviensa välisen etäisyyden ja vartalonsa kulman suhteessa Sirkan horisontaaliseen pituusakseliin. Hän vei peniksen huulille ja valmistautui suoritukseen.
-Etkö voisi tehdä sen takaapäin?, Sirkka kysyi anoen. Erkin alaleuka putosi ja hän katsoi vaimoaan kuin vierasta.
-Sirkka hyvä, sehän on evoluution vastaista! Itsekuri velvoittaa meitä erottumaan eläinmaailmasta. Suurin osa nisäkkäistähän, kuten esimerkiksi koirat, lisääntyvät siten, Erkki sanoi.
-Lisääntyvät..mitä me tässä lisäännytään, vanhat ihmiset! Haluan vain rakastella, Sirkka sanoi harmistuneena.
-Voi Sirkka, oletkos ottanut oikeat lääkkeet? Sinähän olet aivan holtiton!, Erkki lausui ja valmistautui uudestaan suoritukseen. Hän ojensi kätensä yöpöydälle, jossa oli metronomi. Erkki vapautti heilurin ja sekunnin välein tulevat naksahdukset kaikuivat huoneessa. Erkki tuijotti keskittyneesti seinään ja keskittyi rytmiin. –Sisään...ulos...sisään…ulos, hän supisi työntäen lantiotaan joka toisella naksauksella alas, joka toisella ylös. Sirkka yritti nostella lantiotaan ja veti Erkkiä käsillään vaatien nopeampaa tahtia. –Erkki, nopeammin, jooko..hän kuiskutti miehelleen.
Erkki lopetti työnnöt ja sanoi vakavana: -Itsekuri ja tarkkuus, siinä evoluution..Hän alkoi, eikä huomannut, kuinka Sirkan ilme muuttui. Suu puristui viivaksi ja otsa rypistyi. Vuosien aikana kertyneet paineet alkoivat murtaa patoa ja saivat hiljalleen vallan.
-Erkki Perkele!, Sirkka karjaisi ja kierähti miehensä alta. Erkki nojasi edelleen käsillään sänkyyn ja katsoi ihmeissään, minne vaimo katosi. Sirkka otti metronomin, heitti sen säpäleiksi seinään ja siirtyi miehensä taakse. Erkki oli edelleen käsiensä ja polviensa varassa sängyllä. Sirkka nappasi Erkin kullista kiinni, kasteli sormen suussaan ja survaisi sen Erkin persiiseen syvemmälle kuin toiseen niveleen.
-Aaaiiii! Erkki ulisi. Sirkka runkkasi kullia ja pyöritteli sormea Erkin anuksessa. –Vai koirat nussii takaapäin, tässä sulle, saatanan koira, Sirkka puhisi pumppasi sormellaan.
-Sirkka, sinun sormesi on anuksessani, Erkki sanoi hämmästyneenä ja yritti kurkkia olkansa yli.
-Turpa kiinni, inssin retku. Meidän kylällä heinäseipäätkin oli rennompia kuin sinä!, Sirkka jylisi.
Erkki nytkähteli vaimonsa käsittelyssä. Sirkka veti sormensa ulos ja läimäytti pari kertaa avokämmenellä Erkin karvaisia kannikoita niin että läiskähti. Erkki ulahti, muttei uskaltanut liikkua, Sirkka kun oli häntä paljon vahvempi. Sirkka veteli kullia ja välillä läpsäytteli punertuvia kannikoita. Erkki tunsi sisällään, kuinka tunne, joka yleensä esiintyi suunnilleen metronomin 190-200 naksauksen välillä, alkoi lähestyä. Uusi tapa lähestyä tuota olotilaa alkoikin kiinnostaa Erkkiä.
-Öh, Sirkka, hän sanoi, ehkä me voisimme, siis ihan tutkimus mielessä, kokeilla sitä koirien tapaa..? Sirkka vilkaisi miestään ja huomasi tämän olevan tosissaan. Sirkka hymyili ja kävi sängylle kontilleen.
-Tulehan sitten, senkin sonni..!, Sirkka sanoi ja paljasti märän rakonsa Erkille. Erkki asettui Sirkan taakse ja kiinnostuneena tutki kiiltelevää vakoa. Hän arvioi kosteuden määrää ja mietti, oliko syynä kenties Sirkan ajatusmaailma vai käytännön toim…
-Nyt jumalauta se kulli sisään tai sulle käy kuin tolle metronomille!, Sirkka huusi ja Erkki totteli oitis. Kalu solahti rehevien pakaroiden väliin ja pitkästä aikaa Erkki nussi ilman metronomin antamaa rytmiä. Vaistomaisesti hän hakeutui tuohon vanhaan tahtiin, mutta Sirkan komennot saivat hänet kiihdyttämään vauhtia. Erkki tunsi kuinka kehon valtasi outo, hallitsematon kiima ja hetken hän taisteli vastaan tuota eläimellisyyttä. Sirkan supisteleva vako vei kuitenkin voiton ja Erkki päästi luonnonvoimat jylläämään. Hän jyysti vaimoaan hullun kiilto silmissään ja vitjapallit läpsähtelivät Sirkan reisille. Erkin sormet leipoivat takalistoa ja lantio hakkasi kuin tikka vasten Sirkan pakaroita. Järisyttävä orgasmi lähestyi ja Erkin katse sumeni. Hän tunsi kuinka paksut spermaryöpyt kulkeutuivat kohti kullia ja sykäyksittäin roiskuivat Sirkan sisään. Koskaan aiemmin ei Erkki ollut karjaissut lauetessaan, mutta nyt hän mylvi kuin myskihärkä ja upotti kyntensä pehmeään kankkuun. Erkki kouristeli orgasmin käsittelyssä kunnes viimein lysähti vaimonsa päälle raukeana. Erkin suusta valui kuolaa ja hän huohotti raskaasti.
-Olipas..se..aikamoinen..huh.., Erkki sopersi puolikuolleena ja uupuneena kierähti Sirkan viereen.
-Ihanaa kulta, Sirkka sanoi ja suuteli Erkkiä otsalle.
Aamulla Erkki valmistautui töihin lähtöön kuten ennenkin. Hän kampasi jakauksen millimetrin tarkasti ja tarkasti kauluspaitansa ja housujensa kunnon. Hän puki takkinsa, otti salkkunsa ja huikkasi ovelta: -Näkemiin, tulen sitten 16.25. Se ei ollut Sirkalle mitään uutta. Erkki starttasi autonsa ja suuntasi kohti moottoritietä. Lähestyessään ramppia hän katsoi itseään peilistä ja muisteli eilistä iltaa. Hän tuijotti taustapeiliä pitkään, avasi kauluspaitansa ylimmän napin, polkaisi kaasun pohjaan ja kiihdytti täysillä moottoritielle.
-Evoluutio, itsekuri ja tarkkuus….Ja vitut!, Erkki sanoi ja nauraa räkätti survaistessaan isompaa vaihdetta sisään. Moottori mylvi ja Erkki nautti vauhdista puikkelehtiessaan moottoritiellä autojen välissä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
*nauraa* Olen tämän silloin aikaisemminkin lukenut mutta aina se vaan naurattaa, tee tällaisia lisää! olet kyllä taitava kirjoittaja! lisää näitä!
perhana, käynyt meillä vakoilemassa, tuo kun oli niin tuttua tarinaa. Mutta tuo loppu meni kyllä riman alta, eihän kunnon insinööri noin voi riehaantua enää, toista se oli Onaniemen aikoina...
Sehän tässä huvittavinta onkin, että esikuva tarinan Erkki Martikaiselle löytyi ihan omalta työpaikalta! Tämä insinöörin live versio... on kuule tarkkaakin tarkempi mies.. Kuitenkin hyvinkin miellyttävä herrasmies!
kolahti kyllä, oon tällainen hippi-insinööri....
Kiitos paljon. Luin tuon kyllä jo silloin aiemminkin, mutta oli se vaan hauska lukea uudestaankin. Hyvät tarinat eivät lukemalla kulu :)