kuinka te jaksatte ja miten vietätte aikaanne?
miten saatte rahat riittämään?
mistä saatte puhtia pyörittää lasten kanssa arkirumbaa?
mitä opetatte lapsillenne ja mitä teette ettette vaivu epätoivoon?
miten saatte rahat riittämään?
mistä saatte puhtia pyörittää lasten kanssa arkirumbaa?
mitä opetatte lapsillenne ja mitä teette ettette vaivu epätoivoon?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mitä jaksamista siinä on, jos saa olla kotona, ei tarvitse tehdä töitä. Helppoa elämää!
minä antaisin mitä vaan että pääsisin oman alani töihin ansaitsemaan rahaa ja omanarvontuntoa. et tiedä miltä tuntuu kun tullaan päin naamaan sanomaan että mitäs yhteiskunnan elätti!!
ystävät eivät enää kutsu kylään, emme ole enää arvokkaita ihmisiä kun emme ole työssä. valitettavasti lapsemmekaan eivät ole harrastuksissa, koulussa jne. enää muiden veroisia koska me vanhemmat emme ole enää taloudellisesti hyvinmenestyviä.
olet kuitenkin arvokas ihminen vaikket töissä olekaan. koeta nostaa häntä pystyyn. ei työ ole ainoa ihmisyyden mitta,
ei ne suuret tulot vaan pienet menot kerryttävät rahavaroja.meillä oli mies töissä ja minä työttömänä kolmen alle neljä vuotiaan lapsen kanssa, ja SAIN siis hoitaa itse lapset kotona, käytimme paljon ilmaispalveluita, seurakunnankerho, avoin päiväkoti, ja YSTÄVÄT pysyivät statuksestamme huolimatta ne jotka eivät hyväksyneet taloudellista tilaamme eivät ystäviä olleetkaan ja kärsivät omaa tyhmyyttään tappion ku luopuivat näinkin mukavista tuttavista ja näin menettivät potentiaaliset ystävät:))))))))
anyway, neuvoisin sinua kohentamaan itsetuntoa ja elämään täysillä niillä resursseilla joita on eli terveys, lapset, parisuhde, kyky nauttia elämästä,
käännä vaikeudet voimavaroiksi ZEMIÄ
Teillä on sentään toisenne ja olette terveitä. Olkaa onnellisia siitä ja pitäkää huoli toisistanne.
Kaikilla ei ole sitä rakasta aviomiestä jolle kiukutella pahaa oloaan, jolle kertoa murheensa, jonka olkapäätä vasten painaa päänsä ja itkeä, jolle kertoisi päivän tapahtumat jne.
Toisilla taasen ei ole sitä lasta, jonka puuhia voisi seurailla, jonka kasvua ja kehitystä voisi ihailla, jonka pehmeän posken voisi tuntea omaansa vasten, josta voisi olla ylpeä.
Jollain saattaa olla kyllä lapsi, muttei voi leikkiä niinkuin sinä omasi kanssa. Kaikilla ei ole terveyttä, ei mahdollisuutta olla lapsensa kanssa niinkuin teillä.
Nauti siitä mitä sinulla on, kaikki ei saa olla itsestään selvyyttä. Mieti, jos menettäisit ympäriltäsi jonkun hyvin rakkaan tai terveytenne, ehkä opit arvostamaan sitä mitä sinulla on.
eikä pääse siksi työhön. tulevaisuutemme on minun mahdollisen työni varassa. tosiaan tiedän mitä on kun terveys menee.siinä menee ihmisarvo tässä yhteiskunnassa.
Aivan samoja kokemuksia! Tosin just nyt en millään haluaisi lähteä töihin, mutta tällä kertaa joudun vähän kesken äitiysloman. Täytyy yrittää löytää tästäkin taas niitä positiivisia puolia...hmmmmm.. Paistaa se päivä joskus risukasaankin! Tsemppiä sulle! =D
Minä ja perheeni jaksamme ihan kohtalaisesti, kiitos kysymästä.
Katsos kun olen kerran kaikkeni menettänyt, niin sitä osaa antaa arvoa nykyisyydelle. Että on pari tervettä lasta. (Ensimmäinen antoi odotuttaa itseään, ja ennen häntä tuli keskenmeno). Että tässä maassa on sosiaaliturva. (Vanhempieni nuoruudessa ei ollut.) Saan nukkua rauhassa yöni (ex valvotti kännissä örisemällä). Työmarkkinatuki ym. tuet ei mene tupakkaan ja viinaan. (Juopon exän kanssa rahaa oli käytettävissä huomattavasti vähemmän.) Minulla on jälleen uusi elämäntoveri, jota etsin monta vuotta. (Kaksi aviomiestä on pitänyt jättää.) Että saan sairauksiini hyvää hoitoa ja hyvät lääkkeet, että voin elää suhteellisen kivutonta elämää. (Pahimpaan aikaan olin liikuntakyvytön.)
Vietämme aikaamme monella tavalla mieheni kanssa. Teemme yhdessä kotityöt. Käymme kaupungilla mielen virkistykseksi lähes päivittäin. Siellä tapaa muita samassa elämäntilanteessa olevia. (Tässä kaupungissa työttömyyttä ei mielestäni tarvitse hävetä, on sitä niin paljon!) Käymme kirjastossa lukemassa lehtiä. Katsomme telkkaria. Käymme seurakunnassa (ns.vapaissa suunnissa), jossa tunnen olevani täysin samanarvoinen toisten kanssa. Lenkkeilemme...nautimme luonnon kauneudesta. Innokkaana odotamme kesää ja uimarannoille pääsyä. Kesätapahtumia torilla...
Rahat riittävät kohtalaisen mukavasti. (Joku aika sitten olin yksinhuoltaja, joten talous kohentui hieman, kun sulhaseni muutti meille). Rahaa jäisi huomattavasti enemmän käyttöön, ellei tarvitsisi ostaa lukuisia lääkkeitä, mutta en valita. Niiden avulla pysyn jokseenkin toimintakykyisenä.
Jos synkät fiilikset valtaavat mielen, ajattelen, että monella asiat ovat paljon huonommin. Harvassa on se työ, jonka voin ottaa vastaan, niin vajaakuntoinen olen. Odotankin, että sosiaaliset yritykset saisivat sijaa tässä maassa.
tekstistäsi huokui elämänkokemus. itselläni sitä on ilmeisesti vielä liian vähän nähdäkseni vaikean tilanteemme yli..
mut kiitos sulle, ja lykkyä pyttyyn. onhan tässä elämässä paljon hyvääkin ja asioilla on tapana muuttua aina johonkin suuntaan, myös parempaan...
...äitiyslomani olen viettänyt peruspäivärahalla ja hoitovapaani aikoina on perheen ainoat tulot olleet kotihoidontuki ja lapsilisät. Kuitenkin 5 vuotta meni ihan mukavasti, vaikka kolikotkin venytti soikeiksi. Aika kului oikein mukavasti ommellessani lapsilleni vaatteita...itse asiassa siihen olisi uponnut enemmänkin aikaa kuin mitä oli käyttää .. leipoessani ja hoitaessani kotia. Siihen aikaan meillä olikin koti tiptop-kunnossa, vaan eipä ole enää :o( Lasten kanssa ulkoiltiin paljon, tehtiin eväsretkiä luontoon, käytiin leikkipuistoissa ja kierreltiin katsomassa Helsingin nähtävyyksiä (kiitos ilmaiselle julkiselle liikenteelle). Lisäksi askarreltiin paljon. Kiireetöntä ja pullantuoksuista elämää, josta nykyisin vain haaveilee.
Toki taloudellinen tilanne huolestutti, mutta en antanut sen nousta elämää hallitsevaksi asiaksi. Edullista ruokaa sai, kun oli päivät aikaa kierrellä tarjousten perässä ja tehdä itse.
Lapsista ja luonnosta sain voimani jaksaa. Mulla oli tietenkin tuossa erona se, että olin vapaaehtoisesti vuosia persaukinen. Nautin jokaisesta hetkestä, koska tiesin, että jonain päivänä on pakko mennä töihin ja sen jälkeen ei sitten aikaa riitä kuin pakolliseen arjen pyöritykseen.
että on aikaa juosta tarjousten perässä. Sitä mekin "harrastetaan" harva se päivä.
Leipomiseen on tosiaan aikaa... ja mieheni tekee lumitöitä sukulaisilleni.
On aikaa lueskella netistä iltasanomat yms.
Ei hassumpaa tämä työttömän elämä!
........miten saisin pienen leskeneläkeeni ja peruspäivärahan riittään ,olen 2 opiskelijapojan yh-äiti pojilla ei mahdollista antaa rahaa ruokaan saatikka muihinkaan kodin menoihin........nytkin on 50€ ja sillä pitäs maksaa 100€veromätkyt ,160€ sähkölasku ja ruokaakin pitäs vielä ostaa .........oliskohan joillakin vihjeitä
www.huuto.net
ja myy siellä vanhoja rytkyjäsi, niin minäkin teen :)
ei ole sellaisia vaatteita että niitä vois huutoon laittaa..........ilmaseksi annan jos joku huolii vanhoja vaatteita.
ei kait se auta kuin mennä sosiaalista apua hakeen vaikka en tiedä saako sieltäkään nykyisin enää avustusta.........kiitos tiedosta