Joskus tuli kirjoiteltua runoja joita nyt sitten
löytyy vähän sieltä ja täältä. Kertokaapa
mielipiteitä vaikkapa seuraavasta:
Kun askeleet kaduilla kopisee ja sade kattoon
ropisee,
Hän tuntee olevansa yksin, ja eläneensä monin
erehdyksin,
Huomaa ystäviensä menneen ja vaipuu muistoihinsa
jälleen,
Muistaa kesät kauniit lapsuuden, ja ensirakkauden
nuoruuden,
Näin kyynel taas poskelle vierii, kun aika
väkisin eteenpäin kierii
Hän itkee monista syistä, kun katsoo valokuvaa
ryppyistä,
Kerran sammui rakkauden tähti, kun toinen muualta
onneaan etsimään lähti,
Tuo toinen varmaan jo jostakin onnensa löysi,
ehkä heillä ei pääse luistamaan rakkauden köysi,
Mutta niin helposti murtuu ihmisen mieli, niin
helposti katkeaa elämän viulusta kieli
Ja kaikki sen tietää, jos menettää rakkaan, se
tuskaa vain lisää muistojen vakkaan
Hälle helppo ei ollut tämäkään kevät, ei kestänyt
suhde, pettivät evät
Ja niin monella ihmisellä kovat on paineet, niin
monen ihmisen hukuttaa elämän laineet
Sillä maailmassa pieni on ihmislapsi, joka yksin
syntyy onnettomaksi,
Mutta kerran silti parempi huominen koittaa, ja
silloin taas tuntuu että elämä voittaa
Ja kerran hän myös löytää rakkaan taas, eikä
silloin ole enää mieli maas,
Hän rakkaansa kerran myös vihille vie, ja silloin
on kruunattu elämän tie.
Tälläinen tälläkertaa, eli tulisko musta
runoilijaa? ;)
löytyy vähän sieltä ja täältä. Kertokaapa
mielipiteitä vaikkapa seuraavasta:
Kun askeleet kaduilla kopisee ja sade kattoon
ropisee,
Hän tuntee olevansa yksin, ja eläneensä monin
erehdyksin,
Huomaa ystäviensä menneen ja vaipuu muistoihinsa
jälleen,
Muistaa kesät kauniit lapsuuden, ja ensirakkauden
nuoruuden,
Näin kyynel taas poskelle vierii, kun aika
väkisin eteenpäin kierii
Hän itkee monista syistä, kun katsoo valokuvaa
ryppyistä,
Kerran sammui rakkauden tähti, kun toinen muualta
onneaan etsimään lähti,
Tuo toinen varmaan jo jostakin onnensa löysi,
ehkä heillä ei pääse luistamaan rakkauden köysi,
Mutta niin helposti murtuu ihmisen mieli, niin
helposti katkeaa elämän viulusta kieli
Ja kaikki sen tietää, jos menettää rakkaan, se
tuskaa vain lisää muistojen vakkaan
Hälle helppo ei ollut tämäkään kevät, ei kestänyt
suhde, pettivät evät
Ja niin monella ihmisellä kovat on paineet, niin
monen ihmisen hukuttaa elämän laineet
Sillä maailmassa pieni on ihmislapsi, joka yksin
syntyy onnettomaksi,
Mutta kerran silti parempi huominen koittaa, ja
silloin taas tuntuu että elämä voittaa
Ja kerran hän myös löytää rakkaan taas, eikä
silloin ole enää mieli maas,
Hän rakkaansa kerran myös vihille vie, ja silloin
on kruunattu elämän tie.
Tälläinen tälläkertaa, eli tulisko musta
runoilijaa? ;)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ajatus oli sinänsä hyvä, mut muista, että ei
runoissa aina välttämättä tartte noin kauheesti
noita loppusointuja..Pikkulapset kirjottaa
sillei "kukka,sukka,nalle,kalle"..jne..
Parhaimmat runot, mitä mä oon lukenu, on ollu
melkeinpä loppusoinnuttomia..Kokeilepas!=]
Runsaasti sanoja..voisit tiivistää ja se tapahtuu
lukemalla ja poistamalla..tiedän..et välttämättä
tahdo poistaa mitään..mutta usko mua..siitä voisi
tulla parempi..äläkä usko, ettei riimit kuulu
asiaan..on vaikeaa rytmittää riimeihin sanoja..ne
on kaikkea muuta kuin pikkutenavien
juttuja..lasten lorut sun muut ovat aikuiset
yleensä tehneet:)mutta kokeillahan aina voi eri
tyylejä..itse olen sitä mieltä, että on
vaikeampaa tehdä loppusointuinen runo..siinä ei
pysty jaarittelemaan.