kai mun on tähän alkuun vähn selilteltävä... eli
mä keräilen laulunsanoja talteen... ja kun mä nyt
oon lukenu niitä läpi mä huomasin että kaikkein
kauneimmat laulut on tehty niistä jotka eivät
jaksaneet...
don huonot kertoo ettei luodinkestävää sydäntä oo
keksittykkään... mutta mix mun pitäis ees haluta
että se kestäis luotia... yksinäisyyttä ja
kolhuja vaan...ilman särkymistä! kestäis ees
yhtäpaljon kun se panssari jonka mä oon
ympärilleni rakentanut... ja senkin on yksi
saanut rikki!
joku taas väiitää että kyynel ensimmäinen kaiken
sammuttaa... mix sen kaiken pitäis sammua yhdestä
kyyneleestä! eikö se oo enemmän arvosta!?
tuskaakin pitää kestää... ei se kyynelillä
pelastu...
tyrävyö kertoo että kiinni jäin siihen
ensisuudelmaan... entäpä jos se on vielä
kokematta... jos yritti säästää sitä johonkin
erikoiseen ja ihanaan hetkee... ja kun sen piti
tapahtua... sä kerroit siitä toisesta... sinä
kauniina hetkenä kun se ainutkertainen
ensisuudelma olisi voinut tapahtua! sinä tuhosit
kaiken... ja muurini sortui...
juicekin lauloi että häntä rakastin paljon sua
rakstan joskus enemmän... miksi et siis voinut
rakastaa mua jo nyt... miksi lähdit sen toisen
matkaan??!
toinen kertoo kuinka rakkauskin kuolee
itsestään... mutta eihän se niin meillä ollut!
minähän rakastin koko sydämmestäni! se oli ainut
mitä kaipasin ja halusin! se oli ainut mitä mä
rakastin...
anssi kela laulaa että maailma matkaa radallaan
päivä nousee uudestaa ei mikään muutu milloinkaan
kaikki säilyy ennallaan samat tullet puhaltaa
samat sateet lankeaa ja kaikki kaunis katoaa
kaikki kuolee aikanaan... niimpä ei se siihen
pysähdy vaikka ei minua enää olisikaan... kaikki
jatkaisivat kuitenkin matkaansa... jotku
pitempään surtuaan jotku heti... ja jotkut harvat
saattaisivat jopa kantaa palaa minusta
sydämmessään...ainakin toivon niin...
kaikkein parhaiten tuntojani kuvaa kuitenkin
kevät niminen laulu... kuunnlekaa joskus!
sydän ei tunne mutta jalat vielä kantaa...
konkurssin koin en haluu enää jatkaa... se kaikki
loppuu aikanaan ja niin käy myös jaksamiselle...
mä en enää jaksa ja ainut minkä haluan sanoa on
että ma rakastan teitä kaikkia jotka ootte ollu
mun elämässäni mukana ja niille jotka luulee että
mun elämäni rakkaus mua petti!! se ei pidä
paikkaansa!! mun elämäni suurin rakkaus on itse
elämä! ja se mut petti! lopullisesti...
mä keräilen laulunsanoja talteen... ja kun mä nyt
oon lukenu niitä läpi mä huomasin että kaikkein
kauneimmat laulut on tehty niistä jotka eivät
jaksaneet...
don huonot kertoo ettei luodinkestävää sydäntä oo
keksittykkään... mutta mix mun pitäis ees haluta
että se kestäis luotia... yksinäisyyttä ja
kolhuja vaan...ilman särkymistä! kestäis ees
yhtäpaljon kun se panssari jonka mä oon
ympärilleni rakentanut... ja senkin on yksi
saanut rikki!
joku taas väiitää että kyynel ensimmäinen kaiken
sammuttaa... mix sen kaiken pitäis sammua yhdestä
kyyneleestä! eikö se oo enemmän arvosta!?
tuskaakin pitää kestää... ei se kyynelillä
pelastu...
tyrävyö kertoo että kiinni jäin siihen
ensisuudelmaan... entäpä jos se on vielä
kokematta... jos yritti säästää sitä johonkin
erikoiseen ja ihanaan hetkee... ja kun sen piti
tapahtua... sä kerroit siitä toisesta... sinä
kauniina hetkenä kun se ainutkertainen
ensisuudelma olisi voinut tapahtua! sinä tuhosit
kaiken... ja muurini sortui...
juicekin lauloi että häntä rakastin paljon sua
rakstan joskus enemmän... miksi et siis voinut
rakastaa mua jo nyt... miksi lähdit sen toisen
matkaan??!
toinen kertoo kuinka rakkauskin kuolee
itsestään... mutta eihän se niin meillä ollut!
minähän rakastin koko sydämmestäni! se oli ainut
mitä kaipasin ja halusin! se oli ainut mitä mä
rakastin...
anssi kela laulaa että maailma matkaa radallaan
päivä nousee uudestaa ei mikään muutu milloinkaan
kaikki säilyy ennallaan samat tullet puhaltaa
samat sateet lankeaa ja kaikki kaunis katoaa
kaikki kuolee aikanaan... niimpä ei se siihen
pysähdy vaikka ei minua enää olisikaan... kaikki
jatkaisivat kuitenkin matkaansa... jotku
pitempään surtuaan jotku heti... ja jotkut harvat
saattaisivat jopa kantaa palaa minusta
sydämmessään...ainakin toivon niin...
kaikkein parhaiten tuntojani kuvaa kuitenkin
kevät niminen laulu... kuunnlekaa joskus!
sydän ei tunne mutta jalat vielä kantaa...
konkurssin koin en haluu enää jatkaa... se kaikki
loppuu aikanaan ja niin käy myös jaksamiselle...
mä en enää jaksa ja ainut minkä haluan sanoa on
että ma rakastan teitä kaikkia jotka ootte ollu
mun elämässäni mukana ja niille jotka luulee että
mun elämäni rakkaus mua petti!! se ei pidä
paikkaansa!! mun elämäni suurin rakkaus on itse
elämä! ja se mut petti! lopullisesti...
Vastaukset 2
Vanhimmat
sä osaat ainaki kirjottaa jotai jota jaksaa
lukee...ja mitä ymmärtää...oikeeta elämää ei
mitää teeskentelyy...kiva oli lukee...onnee sulle
eteenpäin...
kiitos... :)