Olen rv.25 ja ihan viime viikkojen aikana on alkanut kamaltasi hirvittään lähteä synnyttämään. Suvussa ei ole koskaan tarvinut tehdä keisarinleikkausta, kun ollaan aika lantiokkaita naisia :). Ja synnytyksetkin on olleet aika nopeita: korkeintaan 11 tuntia. Siskolta jouduttiin kuitenkin ottaan esikoinen imukupilla, kun ei meinannut syntyä millään... Onko synnytykseen liittyvät seikat perinnöllisiä??
Eniten mua pelottaa se kipu!! Olen tosi kipuherkkä ja hirvittää et suurinpiirtein kuolen siihen kipuun sielä synnytys salissa? Kertokaa kommentteja parhaista kivun lievityksistä synnytyksessä.. Onko esim. epiduraali paras vaihtoehto?? Mielipiteitä kaipaillaan!
Eniten mua pelottaa se kipu!! Olen tosi kipuherkkä ja hirvittää et suurinpiirtein kuolen siihen kipuun sielä synnytys salissa? Kertokaa kommentteja parhaista kivun lievityksistä synnytyksessä.. Onko esim. epiduraali paras vaihtoehto?? Mielipiteitä kaipaillaan!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hyvin se menee!Muistan kuinka itse olin kauhuissani kun ekan lapsen synnytys alkoi lähestyä. Olen aina ollut synnytyskammoinen. Jokainen synnytys on omansa jopa sulle sattuvat synnytykset voivat olla täysin erilaisia. En usko että ovat perityviä. Kätilöt antaa hyvin ohjeita synnytyssalissa ja aina kannatta kysellä.
Epiduraali on varmatikin hyvä keksintö ja helpotta paojon monessa synnytyksessä. Minun ekassa se annettiin vähän liian myöhään ehkä jopa haittasi hieman. Se vei supistuskivut ihanasti pois mutta ponnistusvaiheessa ei ollut mitään tuntoa. Olin tosi kipeä sen jälkeen mutta äärettömän onnellinen äiti. Toinen synnytykseni eteni tosi nopeasti, että epiduraalia ei ehditty antamaan. Ainoa kivunlievitys oli välilihaa leikatessa annetut paikallispuudutukset. Tuli vahongossa sellainen luomusynnytys. Ja hienosti meni sekin, ei jäänyt traumoja. Parani ehkä synnytyksistäni nopeiten. Kolmannessa synnytyksessä sain supistuksiin ihanan puudutuksen, paracervikaalipuudutuksen. On kuulemma hyvin laitettuna kuten epiduraali. Synnytyslääkäri osasi sen hienosti ja oli minun kokemusella parempi kuin epiduraali. Tunsi ponnistusvaiheessa ponnistamisen tarpeen. Ja rentouduin niin, että synnytys eteni vauhdilla.
Tarinani kerrkoin lähinnä siksi, että kun epiduraalia nykyään kovasti kehutaan ei ole katastrofi, jos et sitä saa. On muitakin keinoja. Ja siinä vaiheessa kun olet jo synnyttämässä, et enää jokaista kipua muista huomata. Sitä vaan tahtoo, että homma olisi ohi. Ja paketti kruunaa kaiken.
Mullakaan ei vielä kokemusta synnytyksestä. Nyt rv 39 ja muistan miten noiden sun raskausviikkojen paikkeilla hermoilin itsekin aivan sairaasti synnytyksestä, pelkäsin ja vaikka mitä, hyvä että sain öitä nukuttua. Nyt on sitte jo sen verran tukala tämä olo, että on ihan valmis synnyttämään, että ees vähä sais oloo helpotettua... Ja muutenkin on tullu vaan mietittyä että kyllä sen on muutkin kestäneet nii kestän perkele miekin!!! =) Tsemppiä sulle!
Kiitos kun rohkaisitte mun mieltä :). Toivotaan et se siitä jotenkin sit suttaantus..apuva :).
Emmille myös tsemppiä tulevaan koetukseen ja jos viittit, kirjottele kokemuksia tänne sitten kun olet sen pikkuisesi jo syliin saanut!!
oli mun mielestä huippujuttu!!! Kun sain sen ensimmäisen kerran (sain yhteensä 3 kertaa kun kohdunsuun aukeneminen kesti ja kesti...) pystyin jopa nukkumaan! Siihen seurantalaitteen paperille väänty kauheeta käppyrää kun supistukset voimistu vaan koko ajan mut ite en tuntenu MITÄÄN. Puudutuksen kesto oli joku 2-3 tuntia, sitten sitä annetiin tarvittaessa lisää. Siinä sitten torkuin ja kattelin telkkaria synnytysalin sängyllä :)
Mut tosiaan, epiduraali teho riippuu monesta asiasta, miten se saadaan laitettua sun muuta. Mut suosittelen ehdottomasti :)
Esikoiseni syntyi niin nopesti ettei epiduraalia ehditty antamaan. Sain paracervikaali-puudutuksen (meniköhän oikein?)joka tehosi kipuihin loistavasti. Synnytys sujui hienosti eikä repeämiä tullut. Olin jalkeilla heti synnytyksen jälkeen ja palautuminen normaalielämään sujui kivuitta.
Kuopukseni synnytyksessä sain epiduraalin niin kuin olin toivonutkin ja kyllähän se hoiti tehtävänsä. Kuten edellinen kirjoittajakin mainitsi, kaikki kipu katosi. Siis KAIKKI! En tuntenut YHTÄÄN MITÄÄN ja olo oli todella omituinen. Väliliha leikattiin mutta silti repesin tosi pahasti. Jälkeenpäin sain kuulla että repeily on erittäin yleistä epiduraali-synnytyksissä koska nainen ei tunne mitään eikä osaa siksi antaa kropalle aikaa sopeutua tilanteeseen. Palautuminen kuopukseni syntymästä kesti huomattavasti kauemmin ku paikat oli niin kipeet etten pystynyt liikkumaan.
Jos meille kolmaskin tenava joskus siunaantuu niin lähden ehdottomasti synnyttämään ilman epiduraalia!
sekin onnistuu, jos keksii itelleen tekemistä; lukemista, kävelyä, tms..
kyllä kätilöihin kannattaa luottaa, eiköhän ne asiansa osaa. :)
Tuskin olisivat töissä, jos eivät osaisi ;)
Kipua minäkin jännitän, mutta kun tietää että siellä on mahdollisuus kipulääkkeisiin, niin ei hätä ole tämän näköinen. Ja uloshan se vauva on sieltä saatava, ei sitä oikein masussakaan voi loputtomiin pitää ;)
Itse ainakin jo ODOTAN synnytystä, että saisin vihdoinkin syliini sen joka masuani monottaa!
Sulla ois kohta H-hetki lähellä? Onko tää potkupalloilja eka lapsi? Kirjottele kokemuksia, kun se pieni on maailmassa! Pidellään peukkuja, että kaikki sujuu loistavasti!!
Minäkin olin tosi synnytyspelkoinen,enkä juuri kovaa kipua koskaan kokenut..en ole saanut epduraalia,ensimmäiseni syntyi v.97 Tammisaaressa ilman puudutusta,toiseni synnytin v.99 Kotkassa kohdunkalulanpuudutuksella.Tokihan se synnytys on kivulias,mutta kyllä siitä pääsee yli,joka supistus tuo vauvaasi lähemmäs.Tsemppiä kovasti synnytykseen,ja iloista mieltä.
Niinkuin melkein kaikki toteavat, melkein kaikkia pelottaa. Nykyään on hyvä, että noistakin peloista pystyy puhumaan ja saa tukea eri tahoilta. Ja kivuistakin saa valittaa :) Nuorempana olin vannoutunut siitä, että ikinä en uskalla lasta hankkia tai varsinkaan synnyttää ja kun kaikki vielä hoki, että kyllä siitä selviää ja kyllä se lopputulos palkitsee ja ei ne kivut sitten oikeasti missään tunnu... tuntui siltä, että eihän se vissiin sitten saa edes sattua, eikä missään nimessä saa mistään valittaa! Ja äiti on mulle pienestä asti paasannut, että älä sinä valita päänsärystä tai mahakivusta, ne on kuule tyttö synnytyskivut semmoset, että! Sekös ahdisti. Mutta kyllä sitä kummasti on alkanut kypsyä ajatukseen ja eiköhän ensi vuonna tämäkin tyttö ole samassa tilassa kuin tämän viestiketjun aloittaja.
Varsinainen asiani on se, että muiden äitien kokemusten lukeminen auttaa varmasti. Nämä keskustelupalstat ja esim. verkkoklinikan keskustelut antavat mahdollisuuden kysyä ja lukea muiden keskusteluita aiheesta. On hyvä, että saa hyvin henkilökohtaista tietoa kaikista (pienemmistäkin) mieltä askarruttavista jutuista, niin saa sitten rauhan siinäkin suhteessa. Verkkoklinikan kautta löysin aikoinaan sivun, jolla oli synnytyskertomuksia.. nyt olen sen jo hukannut, en ainakaan löydä sellaista, missä on tuoreita juttuja. Sellaisia juttuja lukemalla saa myös aika konkreettisen kuvan siitä tapahtumasta - vaikka kyllä välillä vähän hirvittääkin! :)
Odotusaikanani neuvolan täti (alalla jo silloin monta kymmentä vuotta) sanoi "Kyllä se siitä, ei sinne ole vielä yksikään jäänyt". Satuuhan se mutta niin satuu muillakin yritän kai sanoa ettet ole yksin;)
kyllä se sinulta hyvin sujuu. Kaikkia pelottaa synnytys. Et ole mitenkään poikkeus joukossa. Etukäteen ei koskaan tiedä, miten oma synnytys menee. Se voi hoitua tosi nopeasti ja kivuttomasti tai se voi kestää vähän pidempään.
Oma synnytykseni kesti 12 tuntia. Aika pitkään pärjäsin ilokaasulla. Suosittelen sitä. Tietyssä vaiheessa alkoi tuntua, ettei ilokaasu riitä, joten pyysin epiduraalin, joka auttoi ja pystyin jopa lepäämään ja rentoutumaan. Kun synnytys lähestyy ponnistusvaihetta, epiduraalia ei enää voi ottaa, koska se hidastaisi synnytystä.
Kaikki mainitsevat, että palkinto, suloinen vauva, hyvittää kaikki koetut kivut. Se pitää paikkansa. Kun vastasyntynyt vauva tuhisi vatsani päällä en enää tuntenut enkä edes muistanut mitään kipuja, niin onnellisen autuas olotila minulla oli.
en voi synnytystuskiani vähätellä, mutta jos voisi olisin ammatiltani synnyttäjä. mikään kipu ei korvaa sitä ihanuuden tunnetta äitiydestä. kun synnytin ensimmäistä lastani muistan miten ihanalta tuntui, kun hän syntyi. ajattelin ylpeänä: tämä on minun tekemä. siinä se pienokainen katseli minua silmät sirrillään ihankuin häikäisisi. muistakaa, kun olette synnyttämässä, että se kipu loppuu kohta. on paljon sairaita ihmisiä joilla on kipua ja he eivät tiedä koska se loppuu. toisaalta lohdutan ensisynnyttäjiä sillä, että miksi monella on useampia lapsia jos kerran se niiin karmeaa on. kaikki selviätte siitä, ei sentää niin kauheaa ole. tsemppiä kaikille!
vessasta oma imukuppi mukaan niin on mukavampi sitten tutuilla välineillä synnyttää.