...eli tietenkin tuo joulun pirulainen.
Mennyt kesä oli hieno ja lämmin. Eipä paljoa
ehtinyt omaa kultsia vierelleen etsiä. Puuhaa oli
niin paljon. Vaan nyt talvipimeiden tullessa on
kummasti alkanut mieli muuttua. Kun aina jossain
vaiheessa iltaa leffat, teatterit ja kaikenlaiset
kurssit loppuu. Kylässä olevat kamut alkaa
vihjailemaan aikaisesta heräämisestä on pakko
aina palata ihmisten ilmoilta pimeään kämppään.
Se ei ole kivaa. Ei voi kun haaveilla siitä, että
miltä tuntuisi tulla ihan oikeaan kotiin.
Sellaiseen missä on pullan ja kaakaon tuoksua. Ja
joku kenestä kovasti välittää. Ehkäpä vielä
lelujenkin kolinaa ja pienten jalkojen töminää.
Tuo joulun tulo tosiaankin vähän jo hirvittää.
Aaton ja ne pari muuta joulupäivää koko kansa
keskityy viettämään aikaa perheidensä kanssa.
Omat vanhempanikin painuvat sitä häijyä pukkia
karkuun lappiin asti. Ja katkera ex-avovaimoni
tehnee kaikkensa etten tytärtäni joulunakaan
näkisi. Ett tylsältä näyttää...
Tai ehkä, olisihan siinä kolme päivää aikaa
ladata akkuja aivan omassa rauhassa. Voisi
lukaista pari kirjaa, lainata kasan leffoja
vuokraamosta. Kerrankin olisi aikaa matkustella
internetin maailmassa. Ainakin voisi ilman
tajutonta nalkutusta, taskumatin kanssa lampsia
hautausmaalle kynttilöitä viemään. Ehkäpä
joulukirkkoonkin voisi piipahtaa pikku tuiskeessa
tunnelmoimassa. Ja voisi vaikka väsätä tasavallan
hienoimman piparkakkutalon kynttilöiden valossa,
joulunmakuisia viinejä lämpimänä tissutellen...
Tosin tuohon sepustukseen en usko edes itsekkään.
Kyllä paljon mukavampaa olisi puuhata kaikkea
oman kultsin kanssa.
Tai ehkäpä olisikin parasta koettaa unohtaa koko
joulu pistämällä hokkarit vinoon kolmeksi
päiväksi oikein kunnolla. Eihän se tietenkään
nätiltä näytä, jos meitsi aattoyönä, jossain
manskulla kaikkien noiden autoilevien pukkien
seassa hoilottaisi jotain liehuvaa liekinvartta
hermeettisessä tuhkimokännissä, eli vain toinen
kenkä jalassa...
Niin tai siis se ei sivullisista näyttäisi
nätiltä. Minunhan mielestäni kyseessä olisi
musiikin tasoltaan vähintään Beatlesin White
albumin, juhlavuudeltakin ainakin Verdin Aidan
tasoa. Jota esitystä pikkulintujenkin pitäisi
hiljentyä kuuntelemaan... :o)
Kolmas vaihtoehto olisi kaiketi mennä laukkujen
kanssa kentälle ja hypätä mihin tahansa koneeseen
mihin paikan saisi. Ja joka sitten veisi minut
joulua karkuun sinne mihin tahansa.
Hieman mietteliääksi tässä on meikäläinen
viimeaikoina alkanut. Ett missä syy siihen, että
edessä on jo kolmas sinkkujoulu. Eli onko syynä
etten ulkonäöltäni kelpaa yhdellekkään tytölle.
Ei kai sentään. Vai onko syynä liiallinen
ainainen kiire. Niin kiire, ettei sitä sitten
jaksa aina viikonloppuisinkaan lähteä rafloihin
notkumaan. vai olenko siellä aina siinä kunnossa,
etteivät neidot älyä pöytien alta alkaa minua
huhuilemaan... Vai onko tämä kirottu raadollinen
maailma tehnyt minuun jotenkin pelottavan
olemuksen. Vai lieneekö vain sattumaa, ettei HÄN
ole vielä eteeni törmännyt. Ei rafloissa. Ei
kassajonoissa. Ei lenkkipoluilla.
Pian on jo myöhäistä. Alkaa olla ne ajat, ett jos
kysyy joltakin ostoskasseja raahaavalta
väsyneeltä yksinhuoltajalta, että "näytät niin
mukavalta että lähtisitkö juomaan kupillisen
kahvia.."
Saattaisi meitsi siinä tilanteessa saada vain
turpaansa...
Vaan onhan tässä kolmessa vuodessa ollut
puolensa. On ollut ainakin aikaa miettiä omia
virheitä siihen, että miksi olen sinkkuna. Voi
helvetti miten paljon niitä onkaan ollut. Ehkäpä
ensi kerralla tunnen hieman paremmin naisen
tarpeita ja toiveita miehestä parisuhteessa.
Täydellisestihän ei kukaan tervejärkinen mies
edes halua ymmärtää heitä... : )
Mutta nyt ainakin tuo kora haluaa ulos
haistelemaan haisuja.
Mennyt kesä oli hieno ja lämmin. Eipä paljoa
ehtinyt omaa kultsia vierelleen etsiä. Puuhaa oli
niin paljon. Vaan nyt talvipimeiden tullessa on
kummasti alkanut mieli muuttua. Kun aina jossain
vaiheessa iltaa leffat, teatterit ja kaikenlaiset
kurssit loppuu. Kylässä olevat kamut alkaa
vihjailemaan aikaisesta heräämisestä on pakko
aina palata ihmisten ilmoilta pimeään kämppään.
Se ei ole kivaa. Ei voi kun haaveilla siitä, että
miltä tuntuisi tulla ihan oikeaan kotiin.
Sellaiseen missä on pullan ja kaakaon tuoksua. Ja
joku kenestä kovasti välittää. Ehkäpä vielä
lelujenkin kolinaa ja pienten jalkojen töminää.
Tuo joulun tulo tosiaankin vähän jo hirvittää.
Aaton ja ne pari muuta joulupäivää koko kansa
keskityy viettämään aikaa perheidensä kanssa.
Omat vanhempanikin painuvat sitä häijyä pukkia
karkuun lappiin asti. Ja katkera ex-avovaimoni
tehnee kaikkensa etten tytärtäni joulunakaan
näkisi. Ett tylsältä näyttää...
Tai ehkä, olisihan siinä kolme päivää aikaa
ladata akkuja aivan omassa rauhassa. Voisi
lukaista pari kirjaa, lainata kasan leffoja
vuokraamosta. Kerrankin olisi aikaa matkustella
internetin maailmassa. Ainakin voisi ilman
tajutonta nalkutusta, taskumatin kanssa lampsia
hautausmaalle kynttilöitä viemään. Ehkäpä
joulukirkkoonkin voisi piipahtaa pikku tuiskeessa
tunnelmoimassa. Ja voisi vaikka väsätä tasavallan
hienoimman piparkakkutalon kynttilöiden valossa,
joulunmakuisia viinejä lämpimänä tissutellen...
Tosin tuohon sepustukseen en usko edes itsekkään.
Kyllä paljon mukavampaa olisi puuhata kaikkea
oman kultsin kanssa.
Tai ehkäpä olisikin parasta koettaa unohtaa koko
joulu pistämällä hokkarit vinoon kolmeksi
päiväksi oikein kunnolla. Eihän se tietenkään
nätiltä näytä, jos meitsi aattoyönä, jossain
manskulla kaikkien noiden autoilevien pukkien
seassa hoilottaisi jotain liehuvaa liekinvartta
hermeettisessä tuhkimokännissä, eli vain toinen
kenkä jalassa...
Niin tai siis se ei sivullisista näyttäisi
nätiltä. Minunhan mielestäni kyseessä olisi
musiikin tasoltaan vähintään Beatlesin White
albumin, juhlavuudeltakin ainakin Verdin Aidan
tasoa. Jota esitystä pikkulintujenkin pitäisi
hiljentyä kuuntelemaan... :o)
Kolmas vaihtoehto olisi kaiketi mennä laukkujen
kanssa kentälle ja hypätä mihin tahansa koneeseen
mihin paikan saisi. Ja joka sitten veisi minut
joulua karkuun sinne mihin tahansa.
Hieman mietteliääksi tässä on meikäläinen
viimeaikoina alkanut. Ett missä syy siihen, että
edessä on jo kolmas sinkkujoulu. Eli onko syynä
etten ulkonäöltäni kelpaa yhdellekkään tytölle.
Ei kai sentään. Vai onko syynä liiallinen
ainainen kiire. Niin kiire, ettei sitä sitten
jaksa aina viikonloppuisinkaan lähteä rafloihin
notkumaan. vai olenko siellä aina siinä kunnossa,
etteivät neidot älyä pöytien alta alkaa minua
huhuilemaan... Vai onko tämä kirottu raadollinen
maailma tehnyt minuun jotenkin pelottavan
olemuksen. Vai lieneekö vain sattumaa, ettei HÄN
ole vielä eteeni törmännyt. Ei rafloissa. Ei
kassajonoissa. Ei lenkkipoluilla.
Pian on jo myöhäistä. Alkaa olla ne ajat, ett jos
kysyy joltakin ostoskasseja raahaavalta
väsyneeltä yksinhuoltajalta, että "näytät niin
mukavalta että lähtisitkö juomaan kupillisen
kahvia.."
Saattaisi meitsi siinä tilanteessa saada vain
turpaansa...
Vaan onhan tässä kolmessa vuodessa ollut
puolensa. On ollut ainakin aikaa miettiä omia
virheitä siihen, että miksi olen sinkkuna. Voi
helvetti miten paljon niitä onkaan ollut. Ehkäpä
ensi kerralla tunnen hieman paremmin naisen
tarpeita ja toiveita miehestä parisuhteessa.
Täydellisestihän ei kukaan tervejärkinen mies
edes halua ymmärtää heitä... : )
Mutta nyt ainakin tuo kora haluaa ulos
haistelemaan haisuja.
Vastaukset 28
Vanhimmat
mitäpä tohon enää olis lisäämistä joulu on sinkun
painajainen.
pitäs poistaa koko turha kaupalliseks muuttunu
joulu.
Sinkku osta kinkku!!!
Sinkun joulu taitaa koskettaa aika monia täällä?
Tulin juuri itse nettiin saman asian vuoksi,
nimittäin etsimään vinkkejä joulun viettoon. Itse
en haluaisi sukulaisiin lähteä, sillä oma lapseni
viettää joulua isällään, ja ikävä on kova.
Aikaahan vielä on, joten voisit varmaan ehdottaa
ex:llesi, että edes yhden päivän kolmesta saisit
viettää joulua tyttäresi kanssa.
Tapojahan on monia kuten jo luettelitkin. Mutta
taitaa kuitenkin se joulu olla enemmänkin
rauhoittumisen aikaa kun rälläämisen. Eipä silti,
lämmin glögi vähän terästettynä ja kohtuudella
nauttien, hyvässä seurassa on kyllä paikallaan.
Sitä "kahvitarjousta kassajonossa" voisit kyllä
kokeilla, saattasit yllättyä positiivisesti ;)
Ajattelin vain, että jos joku rohkenisi sanoa
minulle noin, olisin kyllä valmis ihan jo
uteliaisuuttani lähtemään!
Niin ja vinkkejä odottelen??!!
luin kirjeesi kahteen kertaan... olet samanlainen
pohtija kuin minäkin.. ei se elämä sinkkuna tai
näin yksinhuoltajana helppoa ole... ei sitä omaa
kultaa niin helposti vain löydä... vaikka nyt on
itsekin varmaan virheistään oppinut, ja valmiimpi
satsaamaan uuteen suhteeseen... mutta aika usein
saa vain pettyä tapaamiinsa miehiin...
rehellisyys ja suorasanaisuus on hävinny
jonnekin... juostaan ulkoisen kauneuden
perässä... välillä mietin kelpaako kellekään
vähemmän nätti, mut mukava ja fiksu yh-äiti...
silti nautin elämästä joka hetki, vain se kainalo
johon käpertyä puuttuu...
Omaa kultaa... joo-o, sitä ei helpolla löydä.
Itse olen huomannut että moni ei kestä
rehellisyyttä tai suorasukaisuutta, ellei kyse
ole kehuista tai säästä. Toki joskus pitää osata
pitää suunsa kiinni, mutta tuntuu siltä että
sopiva määrä valkoisia valheita auttaisi
pitemmälle? Ehkä se on vain tuurista kiinni että
löytää sopivan vastapelurin, ollaan sopivan
suoria ja tarvittaessa oikealla hetkellä hiljaa?
Viime joulun jälkeen päätin että ei enää ikinä
vanhempien luokse samojen rutiinien ahdistavaan
puristukseen, mutta näin joulun lähestyessä
vaihtoehdot alkavat tuntua vielä ahdistavammilta.
Ehkä parempi sukulaisten seurassa pienen
ahdistuksen kanssa kuin yksin omassa kämpässä?
Mukava ja fiksu yh-äiti, kuulostaa hienolta :-)
totta... jotenkin itsestä ainakin tuntuu, että
joulua ei saisi viettää yksin.. vaikka aina
väitetään että se on vain lasten juhla... mutta
me aikuisetkin voimme nauttia kynttilänvalosta,
hyvästä ruuasta, kiireettömästä hetkestä... oman
kullan kainalossa...
ja rehellinen voi olla myös fiksusti, ilman että
loukkaa toista... usein vain mieluummin
valehdellaan tai sitten asiat tokaistaan liiankin
suoraan, ajattelematta miltä toisesta tuntuu...
ja välillä on parempi vain olla hiljaa ja
kuunnella... mutta kun molemmat ovat avoimia ja
rehellisiä, silloin suhteelle on toivoa myös
jatkossa... koska aina ne pikkuvalheetkin
tuppaavat paljastumaan... tai totuus tulee esiin
nurkan takaa...
laitan nyt vaikka mailiosoitteeni tähän, jos se
jotakuta kiinnostaisi:
[email protected]
Ei luulisi tuollaisella sanansäilällä varustetun
miehen olevan ilman älyllistä naispuolista
seuraa!?!
Jos viitsit/haluat voinemme analysoida yksinäistä
joulua ja koiramaisuuksia esim. mailaten. Mun
osoitteeni on [email protected].
Ja minähän jään nyt oottamaan...
Vaikka miten loogisesti päätän asennoitua, että
kysymyksessä on vain viikonloppu muiden joukossa,
vähän pidennetty, niin kyllä ulkoa päin
tulviva "propaganda" tekee tehtävänsä, sekä oma
sisään ohjelmoitu nostalgia.
Olen yksin, ja heti marraskuun alussa alkoi
mieleen kohota kauhukuvia joulusta. Oletettavasti
yritän suoriutua asiasta lyhyen kaavan mukaan,
eli hankin säästökartongin punkkua ja katselen
telkkaria koko häppenningin ajan.
Onhan minullakin koiruus ja kissuus seuranani,
mutta niin ihania kuin he ovatkin, eivät ihan
aina riitä.
Mikähän noissa juhlapyhissä oikein on, kun ne
ovat niin ahdistavia? Ulkomailla asuessani en
tullut koskaan kaivanneeksi vappua tai
juhannusta, koska ympäristökään ei niitä
viettänyt. Täällä välittömästi iski paniikki, ei
vappuheilaa, ei juhannusheilaa, puhumattakaan nyt
jouluheilasta...
Vielä vuosi sitten löytyi yritystä minunkin
puoleltani, kävin ulkona, tanssiravintelissa
oikein, mutta huonohkolla tuloksella enkä
oikeastaan viihdy sellaisissa paikoissa, olen
luovuttanut. Missä olisi se komea ja älykäs vapaa
viisikymppinen joka vaistonsa ohjaamana tulisi
soittamaan ovikelloani pyytäen koiraani
kävelylle....
Ai, miten tekee hyvää rypeä itsesäälissä, ihan
kyynel kohta tipahtaa näppäimistölle, ehkäpä
syvennyn töihini, siitä minulle tarkemmin
ajatellen maksetaan....
Joo joulu tulee.... tuntuu ikävältä kun ei ole
omaa "pukkia" jonka kainaloon aattona voisi
käpertyä ja katsoa kun lapset availevat
paketteja....ja vielä yksi lapsista on isän
luona...ellei sitten kaikki....eli voipi tulla
yksinäinen joulu....ehkä ei silti kannata vaipua
epätoivoon vaan eiköhän sitä täydy jaksaa
eteenpäin lasten voimalla.....mutta olisi mukavaa
vaihdella ajatuksia kuitenkin lisääkin...joten
jos....niin....palaillaan...
Siis joulu on lasten juhla.En todellakaan näe
mitään ihmeellistä kyseisessä juhlassa miksi
pitäisi paniikkiin joutua. Mitä siinä nyt niin
erikoista on että pitäs alkaan nyyhkiä, että on
yksin????Onhan se kiva lukea, katsella tv:tä,
viettää aikaa lasten kanssa, lenkkeillä,
luistella, katsella videoita, syödä hyvää ruokaa,
herkutella, pelata pelejä, käydä arvausleikkejä,
kyläillä kavereilla, käydä saunassa, pelata
paskahousua, juoda känni, sattailla, kirjoitella
maileja, matkustaa ystävien luo, tehdä rästiin
jääneitä remppoja tai koulun etätehtäviä, maalata
tauluja, ommella verhoja, maalata sabluunoja,
tehdä geelikynttilöitä, leipoa, keksiä uusia
ruokareseptejä, siivota kirjahyllyä, soitella
pitkiä puheluita, siivota laatikoita, katsella
valokuvia, kuvata videokameralla perhettään tai
itseään tai pihaansa jollei muuta ole. Käydä
kapakassa, tehdä treffit, kirjoittaa kirje, olla
töissä, kirjoittaa elämänkertaa.Tehdä listaa
tärkeistä asioista, tehdä listaa mitä ajattelee,
tekee seuraavaksi, mitä pitäisi tehdä ja mitä
haluaa läheisiltään. Tässä oppii samalla
itsestään.Sytyttää kynttilät ja käydä
hautuumaalla sekä itkeä muutenkin ne kaikki itkut
mitä pitäisi tehdä kun on joulu.
Kun tuolla tavalla herätät tämän kovaa bisness-
sutta esittävän, kiltin halinallen ajatukset
oikeasta joulunvietosta.
Epistä...
Tunnehan siis vastuusi puheistasi ja toisista
ihmisistä (lähinnä siis minusta..) ja kaasuta
tänne kyläilemään. Tehdään vaikka reipas
kävelyretki läheiseen valtion puistometsään.
Voisi valmiiksi katsoa joulukuusen, jonka voisin
myöhemmin käydä vöhnimässä. Koska perinteet on
aina säilytettävä. Joka joulu näet serkkupojan
kanssa otetaan mukaan pullot Captain Morgania
(taas tuota alkoholijuttua) ja lähdetään
kuusivarkaisiin. Siitä alkaa todellinen
joulunaika. Ei ne tulokset tosin aina hääviä ole
olleet. Toissajoulunakin toin itselleni sitten
puolikuolleen männyntaimen. Mutta fiilishän onkin
tärkeintä...
Mut oikeestikkin, niinhän se on, ett parasta
joulussa on katsella lasten kirkkaita silmiä, kun
lahjakasoja katselevat. Itse oman kullan kanssa
viltin alla lämpöisessä mammien, glögiä
tissutellen. Vähän kurjalta myös tuntuu se, ett
jos ei tänäkään jouluna tarvitsisi kultsilleen
ostella kaikkea kivaa, kiiltävää ja tuoksuvaa
pakettiin ostella. halvaksi tulee, mutta kurjaa.
Huoh... meinaa iskeä melankolia. Mitähän tässä
mun piti yleensäkään tehdä. Ai niin. töitä.
Aamuksi turhille pomoille turhia raportteja
turhiin palavereihin. Kyynistä mutta totta.
Minusta olisi mukava viettää joulu jonkun
kainalossa......olisi ikioma nallekarhu...olisi
ihanaa...saisi olla vaan ja nauttia
olosta....katsella lasten touhuja ja käydä ulkona
ja saunomassa...sitten mennä lämpimän peiton alle
ja olla ihan lähekkäin.....jutella kaiken
maailman asioista...ja nauttia kiireettömästä
olosta...unelma joulu mutta.....ehkä joudun
kuitenkin nauttia ilman nallea ..... ellei täältä
keskisuomesta sellaista vielä ehdi löytää tai jos
joulupukki vaikka toisi sellaisen ihanan,
pehmeän, hellän, kultaisen.... haaveessa on hyvä
elää.....
Toivottavasti en pilaa niiden naisten
joulunodotusta, jotka odottavat pukin tuovan
mukavan miehen paketissa itselleen. Minulla on
ihan uutta ja varsin varmaa sisäpiirin tietoa
korvatunturin tilanteesta. Eikä hyvältä näytä.
On ihan totta, että pukilla on ollut runsas
varasto mukavia, kilttejä, keskustelu- ja
tanssitaitoisia ja hyväkroppasia (hih.. mähän
kuvailen ihan itseäni..!) miehiä. Mutta
valitettavasti se häijy ja pihi vanha ukko on
säilyttänyt niitä pimeissä ja kylmissä
tunturiluolissa ja niin vähissä muonissa, että
valitettavasti ne kaikki ovat tietojeni mukaan
menehtyneet niihin ankeisiin oloihin.
Lisäksi on kantautunut muutenkin huolestuttavia
tietoja pukin tilasta. Kiilopään juhannusjuhlista
alkanut viinanjuontiputki ei ole tahtonut oikein
loppua. Joulumuorikin on lähtenyt äitinsä luokse
jo syyskuussa. Tiettävästi hän on luvannut kyllä
vielä kerran suostua yrittämään, jos pukki lupaa
käydä katkaisuhoidon loppuun asti. Lisäksi
petteri punakuono on ollut käristelihana jo
lokakuusta lähtien. Että ei tosiaankaan hyvältä
joulun vietto näytä.
Eli jos se pukki sieltä edes liikkeelle pääsee,
niin kyllä kaikille sinkkutytöille on jälleen
luvassa lähinnä suklaarasioita ja
pörrösukkia... :)
Ninnu asuu aika kaukana. Etkö olekkaan tiennyt,
että minunkaltaisten kilttien halinallien
luontainen elinalue on nimenomaan täällä Kanta-
Hämeessä. Toki joitain levottomia
vaeltajayksilöitä on levittäytynyt muuallekkin
maahan, mutta yleensä ympäristön sosiaalinen
ilmapiiri muokkaa heidät nopeasti ympäristön
valtaurosten kaltaisiksi. Eli eipä niin
hääppöisiksi... :o)
Ja jo pelkästään etelän hitsin edullinen
asumishinta puoltaisi, että kaikienhan tänne
etelään pitäisi valua asumaan. Itsekkin väännän
kauppoja uudesta kodista oikein järven rannalla.
Minä en noista numeroista niin ymmärrä, mutta ei
kai se tuhattakaan markkaa neliö voinut olla...
eihän..?
Tosi ikäviä uutisia oli sieltä
korvatunturilta....sniif :( nyt on sit oltava
ilman nallea......kun olisin tiennyt että
silläpäin ne kaikki nallet on en olisi kesällä
muuttanutkaan tänne...mutta onneksi autolla
pääsee nopeasti ja junatkin kulkee....eli josko
olisi pieni toivon hitunen siitä joululahja
nallesta....
Puhin joulusta selviytyminen:
- ehtii lukea (kasa kirjoja jo ostettu), katsomaan
telsaa (kasa videoitakin odottaa)
- ehtii jyystämään kotisivuja ja chattimaan
(muutenhan ei ehdi chattimaan ;-)
- ehtii kulkea ulkona ja ihmetella kun
kaupungissa on rauhaisaa
- ehtii maistella punaviiniä ja nauttia
elämästään
Kyllä niitä kiireisempiäkin jouluja on
ollut ja tulee olemaan
Ahdistava joulu,pakoon yksinäisyyttä,läpi yön
avoinna oleviin sinkkukapakoihin tai etelän
matkalle? (rahaa?). Kokeiltu on joulu asunnolla
yksin (ex. pitää huolen etteivät lapset ainakaan
jouluna pääse isää ilahduttamaan) sekä kaikki
joulupäivät umpikännissä, eivät tuntuneet hyviltä
vaihtoehdoilta. Hyviä ideoita, please...
Joo.
Hyvä aihe muuten ja hyvin kirjoitettu.
Sama vika Rahikaisella. Muksut tämän joulun
äidillä. Vaikka en voi siitä valittaa.
Vuorottelemme. Ei siinä mitään. Mutta, kuitenkin.
Tympii katsella, kun muu väki suunittelee minne,
missä ja milloin ollaan. Mitähän lahjaksi sille,
sille ja sille. Kauppaankaan ei huvita yhtään
mennä. Jouluvalot terrorisoi jo NYT Marraskuussa.
Vaan miten sitten selvitä. Verhot piukkaan,
puhelin seinästä. Pottu kainaloon, lukemaan ja
videoita katsomaan. Niin, ettei vaan nää
ensimmäistäkään mainosta tyyliin "Joulu hellä on
meillä"
Kuustakaan en viitsis ostaa. Muksut nyt kuitenkin
jossainvaiheessa tulee. Ja pakkohan se sitten on
ostaa. Koristele siinä sitten yksin joo.
Sellasta. Tsemppiä kaikille, kaikille meille
sinkuille. Jos lohduttaa, niin olen hengessä
mukana. Ryvetään kunnolla, itketään vähän,
ryhdistäydytään ja toivotaan, että uuteenvuoteen,
vappuun ja juhannukseen on vielä piiitkä aika.
Ja onhan minulla sentään ne lapset. Muutoin
olisinkin jo taivaallisissa lentojoukoissa.
Lokkilaivueen päällikkönä ;)
Vietin minä yhden joulun chatissakin
kun oli niin pirun tylsää, sekin on
yksi tapa purkaa yksinäisyyttään ja
tylsyyttään...kun voi valittaa asiasta
muille samanhenkisille ;-)
Viestisi oli kuin mun kirjoitus! Hienoa huomata,
että jollakin on ihan yhtä huono olo, kuin mulla.
Elämä jatkuu eron jälkeenkin-hymyä huuleen ja
baanalle, aurinko paistaa vielä, usko mua!!!
Ihan hyvältähän noi sun kaikki vaihtoehdot
kuulosti! Siinähän on muutama päivä aikaa
toteuttaa vaikka noi kaikki!Mulla on muksut
joulun ja ihan noita samoja asioita on
suunniteltu tekevämme. Tai no, ehkä ei sitä
perskänniä eikä lievempääkään. Mut videoita
haetaan ja hyvää syötävää!Pizzaa, sipsejä,
irtokarkkia jne. Ehkä ittelleni vähän vinkkua
ostan...Viikonloppuhan se on muiden mukana.Eihän
sen ohjelman niin ihmeellistä tartte olla.
Tai kun jouluna kuuluu kai siivota huusholli
katosta lattiaa, niin tee se sillon pyhinä!Tai
no.Huono idea, siivoominen on aina ikävää...
No tuu ainakakin tänne juttelemaan!
...tai pian tuunkin. Vai ateisti. Oikein. Mä
erosin kirkosta kolme vuotta sitten, kun olin
laskenut, että olen maksanut kirkolle veroja
parin maailmanympärysmatkan verran. Ja mitä itse
saanut takaisin? Sen että joku sadistinen pappi
roiskutteli joskus kauan sitten vettä päälleni ja
että konfirmaatiossa sain teelusikallisen pahaa
Marsala viiniä ja palan kuivaa leipää. Ett äkkiä
laskien sille surkealle viinipullolle tulisi
suhteutettuna millilitrat per maksetut verot noin
yhdeksisen miljoonaa. No way... Ja nykyisinhän on
hieno syy vältää liiallisia kummin tehtäviä, kun
voi ilmoittaa, että "voi kun niin mielelläni
mutta kun en kuulu kirkkoon.." : )
Vaikka onhan kirkosta joitain hyviäkin muistoja.
Etenkin just rippileiriajoilta. Sekin kun
aamuisin lipunnosto oli juhlallinen tapahtuma.
Rivissä marssittiin ja aina yksi tyttö ja poika
hoiteli lipunnoston. Oman parini kanssa
hermoiltiin niin että jo yöllä herättiin ja
lähdettiin harjoittelemaan sitä nostoa. No, sitä
ei kyllä sit kuitenkaan harjoiteltu, mutta oltiin
kyllä molemmat ihan sen ekan kerran "sillai..."
No, hyvinhän se päätoimikin sitten aamulla sujui.
Ja opettajat oikein ääneen ihailivat, että miten
hyväntuulinen pari olikin silläkertaa tehtävään
osunut...
Muistanpa myös senkin, kun leirin talonmiehellä
oli todella upea siperianhusky, jota se lihava
sika piti metrin mittaisessa narussa ja kävi vain
potkimassa tuota koiraa. Niinpä heti leirin
päätyttyä palasin ekana yönä takaisin ja pöllin
itselleni sen koiran. Ja voisin vaikka vannoa,
että se koira virnuili, kun lisäksi puhkoin äijän
autosta kaikki renkaat...
Voi niitä muistoja..!
Niin ja sen koiran myin myöhemmin lappiin hyvälle
isännälle koitavaljakkoa vetämään.
Vaikka jokohan tämänkin voisi jo tunnustaa: Eipä
minun olisi kuulunut koskaan edes ripille päästä.
Silloin piti muistaakseni kymmenen kertaa käydä
jumalanpalveluksissa ja pyytää pahviläpyskään
aina papin nimmari. No, kerran kyllä kävin ja
loput sitten väärensin itse. Joo, ja silloin
ainoallakin kerralla löysin kirkon rappusilta
lompakon. Skodasin puolet rahoista ja vasta
sitten vein lompsan papille. Paskanjauh.. eiku
hartauden loputtua pappi ilmoittikin hurskaalle
kirkkoväelle löytyneestä lompakosta, jonka eräs
niin puhdassydämminen nuorimies oli palauttanut,
samalla minua kädellä osoittaen...
No, niillä fyrkillä bungasin flibarit jortsuihin
jossa Hurriganes heitti keikkaa. Maksoin piletin
myös kaupungin sievimmälle tytölle. En koskaan
unohda, miten kateellisia kamut oli kun me
nojailtiin slovaria "I will stay´n" tahdissa.
Eikä kyllä mulla edelleenkään kovinkaan hyvät
välit ole tuon pappisväen kanssa. Oisko viimeksi
kuukausi sitten, kun jälleen kerran tämä
langennut enkeli ja risukoiden prinssi palaili
katuojia pitkin aamuyöstä, boss´in puku
yltäpäältä kurassa. Tuo naapuritalon pappi
ilmoitti näkemyksenään, että olen jo myynyt
sielunikin jollekkin ruhtinaalle.
Mitähän pirua se sillä tarkoitti... :o)
Oonkin sen jälkeen alkanut miettiä, että mitähän
minä edes voisin itsestani yhdellekkään naiselle
tarjota. Jos kerran sieluni olen jo myynyt.
Omaatuntoa ei minulla ole. Mielikuvitus on
likainen ja luonne on kiero. Eipä taida jäädä
jäljelle kuin ulkoinen olemukseni. Enkä oikein
senkään tasosta tiedä...
Että vähän heikot on evääni.
Niin, ateisti-ystäväni. varmastikkin jo uskonet,
että minulle on varattu joku aivan uskomattoman
suuri jonotusnumero sinne taivaspaikkoihin. Mut
ei se mitään. Siellä lämpimällä puolella onkin
kuulemma paremmat bileet!
Myt kyl silti sinne joulukirkkoon meen. Iskeköön
sitten vaikka salama minuun kynnykselle
astuessani. Täällä stadin
nukkumalähiökaupungissani on yksi vanhan kirkon
ympäristö valaistu aattoiltana vain
jätkänkynttiloillä ja rakovalkeilla. Muksuja
ajelutetaan hevosrekipeleillä ja
koiravaljakoilla. Siellä meinaa melkein
tällainenkin kovanaama ihan oiken herkistyä.
Melkein.
Hauskoja ne on omatkin riparimuistot!Tupakasta
kärähtämiset, poikien aitassa vierailut jne.
Kohokohta oli kuitenkin jätkäkaverin kirjeet. Ai,
ai sitä nuorta rakkautta. Oma eka kerta oli
kuitenkin vasta riparin jälkeen. Eikös sen muuten
niin kuuluisi mennäkkin...vai olisko se ollu
vasta konfirmaation jälkeen.
Eni vei, hauskat oli bileet! Se ei kyllä sitten
enää ollut hauskaa kun pikkusisko oli käräyttänyt
missä olen ja mutsi tuli hakemaan. Kortsupaketti
pianon päällä ja kaikki tyhjät pullot ei ollut
äidille mieleen! Mutta niin vaan puhuttiin
itsensä siitäkin tilanteesta kiltiksi tytöksi ja
takaisin partyihin. Enhän minä mut ne muut! Nyt
olen kyllä äidille tunnustanut, että voisi katsoa
vaikka ellun Pitkä kuuma kesä ja sais vähän makua
siitä, mimmosta se punkkaritytön teinielämä oli.
No nyt kolmen lapsen sinkkuäitinä olen kuitenkin
huomattavasti rauhoittunut! Tosin äiti on
edelleenkin huolissaan. Onneksi se ei kyllä koko
totuutta tiedä. Pitäisiköhän sille tällä kertaa
vihjata aikaisemmin, mitä elluja kannattaisi
katsoa, että todellisuus paljastuisi. Kuten
Sinkkuelämää.
Kirkossa ei ole tullut käytyä. Enkä kyllä mene
joulunakaan. Tosin muutama kesä sitten bussikuski
eräänä viikonloppuna katseli jostain syystä minua
minihamosessani päästä varpaisiin ja sanoi
olevansa sitä mieltä, että minun pitäisi käydä
kirkossa. Lupasinkin mennä kirkon kautta kotiin,
heti kun baari menee kiinni! Siitä lähtien olen
kävellyt kotiin kirkkomaan kautta. Niin, ja
baarista toiseen. Se kirkko kun on siinä matkan
varrella. Varsin ikävä bussikuski. Tommosestahan
olis voinut joku vaikka loukkaantua! Mutta
luulen, että näemme siellä lämpimämmällä puolella.
Raskas työ, raskaat huvit!Yrittäjäkurssilla ne
kyllä sanoikin että pitää pitää maksa kunnossa.
Minä tulkitsin sen niin, että säännöllisesti
pitää testata että se toimii. Ja testattu on.
Hyvin toimii.
Ja sinä et kyllä mikään kunnon kovanaama ole. Ei
kunnon kovanaama kaipaa jouluksi kainaloa missä
glögiä juoda, eikä lasten iloa paketteja avatessa
jne. Mutta minäpä olen niin kovanaama, etten enää
järjestä semmosta joulua!Tosin kyllä kai se kuusi
pitää hommata ja kynttilät palaa jo nyt joka
ilta.Niin ja kai sitä piparitalo tehdään ja
muutama torttu paistetaan.Onhan se kiva edes
yksin katsoa lasten iloa. Vielä mukavampi olisi
tietysti jonkun kanssa jakaa.Ei sitä jakajaa
kyllä naimissa ollessakaan ollut, että siinä
suhteessa ei elämä kovin ole muuttunut.
Mutta kaupallinen joulu pannaan! Joka muksulle
yksi paketti ja rahat laitamme kylpylälomaan
edellisenä viikonloppuna.Liotamme itsemme
joulurusinoiksi.Minä kun en pidä rusinoista
glögissä, niin voisin sitten niin kuin toisin
päin, rusinana nauttia glögiä.
Siis tarkoitin, että tänne keskustelupalstalle
juttelemaan...ja niin, mun varmaan kannattas
pitää toi nimimerkki samana, että tiedät kenen
kanssa juttelet. Teveisin ateisti jonka mielestä
elämä on hauskaa!
Jep, joulu on pers**stä. Taidankin käydä kaupasta
hakemassa pätkän kestävää köyttä ja sitten
aattona tehdä itsestäni roikkuvan koristeen
ilahduttamaan (viran)omaisia.
Kyllä tää elämä on ihan p.....stä välillä, mut
onnex tulee aina päivä uus ja joulu.
Eix se niin oo, et joulu on vaan kerran vuodessa
ja juhannus joka vuosi!?!
Mitäs jos sen köyden sijasta ottaisit luurin
kauniiseen käteen ja ilahdutat niitä omaisia
toivottamalla hyvää joulua. Ja sitten
"jutustelemaan" koneen välityksellä. Koskaan ei
tiedä kenet sieltä löytää....
Tsemppiä kaikille yksinäisille, sinkuille, yh:lle
ja muille mukaville immeisille :))
Jos nyt tollaiset puhenlahjat omaat, niin jo on
kumma jos yksin ooot!!Älä viitti...Vedä se
viinipullo napaas, mut varo, kirkon ovella on
nykyään alkometreineen poket heittääs kännärit
veks. Jos haluut keskusteluu niin kirjoittele..
[email protected]
Teretulemast takaisin tänne sivuille. Kymmenenkö
kuukautta olet muilla mailla elellyt. Vaiko
ryyppyputkessa ryöminyt? Lupasit vuosi sitten
kirjoittaa esikoiskirjasi joulumarkkinoille. Joka
viikko käyn rahanippu kädessä akateemisessa
katselemassa, josko voisi päätellä surkean
tekeleesi tulleen myyntiin. Vai oletko mennyt
puihin asian suhteen?
Oletko tosiaan jättänyt jalon sinkku-aatteemme ja
vakiintunut. Onnittelut tai valitteluni, miten
vain. Juu, töitä olen koettanut jaksella tehdä.
Vaikka eihän se tunnetusti paljoa kannata. Olen
kyllä koettanut tekstiäkin rustailla mut vasta
ensi jouluksi. Silloin niitä tuleekin kaksi
kerralla. Toinen hauskaa ja toinen onkin oikea
nyyhkyjuttu. Riittääköhän maassa
nenäliinavarastoja... Eli Jussi-Jusa, sinulla on
kokonainen vuosi aikaa sijoittaa sen saturaisen
oikein järkevästi. Osta sillä vailla Satama-
interactiven osakkeita. Sit vuoden päästä voit
ostaa sekä kirjat että vaikka Bembölen kartanon.
Tai sitten vain karkkiaskin..
Niin, tai sit ei mitään julkaista. Kyl tämä
kauppiaiden kusettaminen on paljon hauskempaa
työtä! Aiotko notkua Königissä viikonloppuna? Mä
taidan piipahtaa.