Jumalan lahja?

"törkeää ihan jo lasten oikeusturvan kannalta olla solmimatta avioliittoa"

MIKSI?

pää pensaassa kirjoitti:

"törkeää ihan jo lasten oikeusturvan kannalta olla solmimatta avioliittoa"

MIKSI?

Mm. siksi, että avoliitto ei nykyisen lainsäädännön mukaan anna osapuolille esim. sitä taloudellista turvaa, jonka avioliitto antaa.

Esim. avoliiton "purkautuessa" - eihän siinä mikään "liitto" purkaudu, koska ei ole olemassa mitään liittoa vaan kaksi ihmistä asuu yhdessä, niin kumpikin saa pitää oman omaisuutensa ja that's it.

Sen sijaan, jos avioliitto sattuu purkautumaan, niin silloin suoritetaan ns. omaisuuden ositus. Osituksen pääsääntö on se, että puolisoiden netto-omaisuus (varat-velat) pannaan puoliksi eli tasan. Se puoliso, jolla on enemmän netto-omaisuutta joutuu luovuttamaan ns. tasinkona toiselle sellaisen määrän omaisuutta, joka tasaa omaisuuksien määrät.

Nyt tullaan siihen lapsen asemaan. Eli jos avoparilla on lapsi ja homma menee pänks ja oletetaan, että isällä on eron sattuessa netto-omaisuus 1 milj. euroa ja äidillä 37 euroa 20 senttiä, niin kumpikin pitää omansa.

Isä lyö oven kiinni takanaan ja lähtee 1 milj. euroa taskussaan katselemaan "uusia mestoja". Äiti puolestaan jää lapsen ja 37 euron 20 sentin kanssa miettimään, miten tästä eteenpäin.

Jos kyseessä olisi ollut aviopari ilman avioehtoa, niin silloin tuo 1 milj. euroa olisi puolitettu erotilanteessa osituksen kautta.

Toki lapsen isä joutuu maksamaan elatusmaksuja, mutta ne eivät välttämättä riitä kovin pitkälle.

Omaisuuden ositus suoritetaan myös toisessa avioliiton purkautumistilanteessa eli jos puoliso kuolee. Tällöin osituksen osapuolina ovat eloonjäänyt puoliso ja toisena mahdolliset lapset. Lapsia omistavasta avioparista toisen kuollessa omaisuuden jakojärjestys on 1. Ensin ositus ja 2. Sitten perinnönjako.

Ennen omaisuuden jakoa on 3 kuukauden kuluessa suoritettava perunkirjoitus. Perunkirjoitus ei ole omaisuuden jakamista. Perunkirjoitus on tapahtuma, jossa kirjataan ylös vainajan ja mahdollisen aviopuolison varat ja velat. Toimituksen lopputuloksena syntyy perukirja, joka muodostaa pohjan perinnönjaolle.

Ryynänen kirjoitti:

Mm. siksi, että avoliitto ei nykyisen lainsäädännön mukaan anna osapuolille esim. sitä taloudellista turvaa, jonka avioliitto antaa.

Esim. avoliiton "purkautuessa" - eihän siinä mikään "liitto" purkaudu, koska ei ole olemassa mitään liittoa vaan kaksi ihmistä asuu yhdessä, niin kumpikin saa pitää oman omaisuutensa ja that's it.

Sen sijaan, jos avioliitto sattuu purkautumaan, niin silloin suoritetaan ns. omaisuuden ositus. Osituksen pääsääntö on se, että puolisoiden netto-omaisuus (varat-velat) pannaan puoliksi eli tasan. Se puoliso, jolla on enemmän netto-omaisuutta joutuu luovuttamaan ns. tasinkona toiselle sellaisen määrän omaisuutta, joka tasaa omaisuuksien määrät.

Nyt tullaan siihen lapsen asemaan. Eli jos avoparilla on lapsi ja homma menee pänks ja oletetaan, että isällä on eron sattuessa netto-omaisuus 1 milj. euroa ja äidillä 37 euroa 20 senttiä, niin kumpikin pitää omansa.

Isä lyö oven kiinni takanaan ja lähtee 1 milj. euroa taskussaan katselemaan "uusia mestoja". Äiti puolestaan jää lapsen ja 37 euron 20 sentin kanssa miettimään, miten tästä eteenpäin.

Jos kyseessä olisi ollut aviopari ilman avioehtoa, niin silloin tuo 1 milj. euroa olisi puolitettu erotilanteessa osituksen kautta.

Toki lapsen isä joutuu maksamaan elatusmaksuja, mutta ne eivät välttämättä riitä kovin pitkälle.

Omaisuuden ositus suoritetaan myös toisessa avioliiton purkautumistilanteessa eli jos puoliso kuolee. Tällöin osituksen osapuolina ovat eloonjäänyt puoliso ja toisena mahdolliset lapset. Lapsia omistavasta avioparista toisen kuollessa omaisuuden jakojärjestys on 1. Ensin ositus ja 2. Sitten perinnönjako.

Ennen omaisuuden jakoa on 3 kuukauden kuluessa suoritettava perunkirjoitus. Perunkirjoitus ei ole omaisuuden jakamista. Perunkirjoitus on tapahtuma, jossa kirjataan ylös vainajan ja mahdollisen aviopuolison varat ja velat. Toimituksen lopputuloksena syntyy perukirja, joka muodostaa pohjan perinnönjaolle.

Pienenä lisäyksenä edelliseen todettakoon vielä se, että hyvin usein lapsia omaavan puolison kuollessa ja toisen puolison jäädessä eloon, ei suoriteta perinnönjakoa vaan jatketaan elämää ns. jakamattomana kuolinpesänä, jonka osakkaita ovat eloonjäänyt puoliso ja lapset.

Varsinainen perinnönjako lasten kesken suoritetaan vasta jälkimmäisen vanhemman kuoltua. Jokainen lapsi voi halutessaan vaatia perinnönjaon suorittamista jo ensimmäisen vanhemman kuoltua.