Mennyttä

Tapettu kirjoitti:

Hämärään huoneeseen saapuu nuori nainen
Yllään kostea pyyhe
Hiukset valahtaneina kasvoille
Istahtaa puiselle penkille
Katsoo ikkunasta ulos mustaan yöhön
On kuin hän näkisi tummuudesta ne sieluunsa
kirjoitetut sanat
Sillä rakkaan miehen verellä
Painettu sinne elämän kohtuun

Ei mikään ollut oikein
Ehkä liian monta kertaa vietettiin yö yhdessä
Ei tämän tarinan näin pitänyt päättyä
Toisen meistä lähtiessä kyynelsilmin pois
Kai me rakastettiin turhan lujaa
Sillä tietämättömyydellä satutettiin
Ja nyt on turhan myöhäistä pyytää anteeksi

Naisen pää kääntyy
Kynttilöiden himmeässä valossa kiiltelee kyynel
Se kulkee pitkin sileää poskea
Jättäen jälkeensä kostean vanan
Turhaan puistaa kiivaana päätään
Ei menneisyys palaa enää

Yksinäinen yö edessä
Pitkä ja raskas päivä takana
Nainen huokaa hiljaa ja pudottaa pyyhkeen
lattialle
Ennen joku silitti hellästi häntä
Tuli ottamaan syliin
Mutta ei nyt
Se kaikki on jo mennyttä

Ja niin...
Yksinäisenä ja arkana nainen käy nukkumaan
Se nainen, joka päivisin kantaa itseään ylpeänä
Tietäen mitä haluaa, kätkien liiat tunteet muilta
Nyt...
Silmät tuijottaen tyhjyyteen
Käsien etsiessä vierestä sitä jotain
Nainen painaa päänsä tyynyyn
Ja yrittää nukahtaa
Uniin, jotka vain kertaavat ollutta...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä