Pikku-Make kirjoitteli runon, onhan noita riimejä
vähän puulta maistuvan paljon mutta Make meinas
kyllä hyvää....ja oli humalassa jne.
Hän ystävän hyvän jostakin sai, joka hänelle oli
tärkeä kai
Kun välillä sai hän ystävän soiton, tuon pienen
elämän henkisen voiton
Niin tunsi hän taas että haluaa elää, se suuresti
kirkasti elämän terää
Kerran ystävä kysyi, mitä tässä on järkee, hän
luuli ettei olisi toiselle tärkee
Hän kuuli vain viestin, sulle soittaa joskus
lupaan, eikä sitä millään estää voi kukaan
Niin murtui häneltä herkkäinen mieli, niin
katkesi elämän viulusta kieli
Mutta aika parantaa syvätkin haavat, ja joskus
myös ystävät mennä vain saavat
Mutta aikakaan ystävää ei mielestä vienyt, vaikka
ystävä hänet jo unohtanut lienyt
Vaikka maahan satoi kaunista valkoista lunta,
näki hän aina vain ystävästään unta
Kun kevät viimein puhkesi kukkaan, iski se
rajusti tuohon pieneen poika rukkaan
Kaikki kaverit löysivät jostakin rakkaan, se
lisäsi tuskaa muistojen vakkaan
Mutta niin vain pitikin ystävän sana, välissä oli
vain aikojen jana
Kun ensi kerran taas ystävän viestin hän näki,
siit alkoi loiveta elämän mäki
Pian hän taas ystävän äänen kuuli, vaikka ensin
hän sitä harhaksi luuli
Hän kertoi kuinka mieli on maassa, ja ikävät
asiat muistojen haassa
Vaan ystävä sanoi, nyt kuuntelet mua, sillä
aihetta mulla on neuvoa sua:
Vielä sullekin iloinen huominen koittaa - usko
tai älä, elämä voittaa
Sillä harteilla on myös minulla paineet, niin
hukutti minutkin elämän laineet
Niin vaikea oli minunkin kevät, ei kestänyt
suhde, pettivät evät
Niin minäkin väkisin pohjalle painuin, ja
epätoivon kehtohon vaivuin
Nyt kun he taas tiiviisti yhteyttä pitää, voi
olla että pieni rakkauden kipinäkin itää
Vaikka kumpikaan sitä ei uskalla myöntää, elämä
heitä toisiaan kohti vain työntää
Vaan aika saa näyttää kuinka Jumala tahtoo,
enkelit meitä kai jostakin katsoo
Elämä on kuitenkin vain tähden lento, suurella
taivaalla se vain on niin hento
Mutta vielä se lentää vuosia monta, miksi siis
tehdä siitä onnetonta
Olkoon se silti onneton vaikka, taivaassa meillä
on lopulta paikka
Vaikka on siellä henkiä monta, ei seassa enää
yhtään onnetonta
vähän puulta maistuvan paljon mutta Make meinas
kyllä hyvää....ja oli humalassa jne.
Hän ystävän hyvän jostakin sai, joka hänelle oli
tärkeä kai
Kun välillä sai hän ystävän soiton, tuon pienen
elämän henkisen voiton
Niin tunsi hän taas että haluaa elää, se suuresti
kirkasti elämän terää
Kerran ystävä kysyi, mitä tässä on järkee, hän
luuli ettei olisi toiselle tärkee
Hän kuuli vain viestin, sulle soittaa joskus
lupaan, eikä sitä millään estää voi kukaan
Niin murtui häneltä herkkäinen mieli, niin
katkesi elämän viulusta kieli
Mutta aika parantaa syvätkin haavat, ja joskus
myös ystävät mennä vain saavat
Mutta aikakaan ystävää ei mielestä vienyt, vaikka
ystävä hänet jo unohtanut lienyt
Vaikka maahan satoi kaunista valkoista lunta,
näki hän aina vain ystävästään unta
Kun kevät viimein puhkesi kukkaan, iski se
rajusti tuohon pieneen poika rukkaan
Kaikki kaverit löysivät jostakin rakkaan, se
lisäsi tuskaa muistojen vakkaan
Mutta niin vain pitikin ystävän sana, välissä oli
vain aikojen jana
Kun ensi kerran taas ystävän viestin hän näki,
siit alkoi loiveta elämän mäki
Pian hän taas ystävän äänen kuuli, vaikka ensin
hän sitä harhaksi luuli
Hän kertoi kuinka mieli on maassa, ja ikävät
asiat muistojen haassa
Vaan ystävä sanoi, nyt kuuntelet mua, sillä
aihetta mulla on neuvoa sua:
Vielä sullekin iloinen huominen koittaa - usko
tai älä, elämä voittaa
Sillä harteilla on myös minulla paineet, niin
hukutti minutkin elämän laineet
Niin vaikea oli minunkin kevät, ei kestänyt
suhde, pettivät evät
Niin minäkin väkisin pohjalle painuin, ja
epätoivon kehtohon vaivuin
Nyt kun he taas tiiviisti yhteyttä pitää, voi
olla että pieni rakkauden kipinäkin itää
Vaikka kumpikaan sitä ei uskalla myöntää, elämä
heitä toisiaan kohti vain työntää
Vaan aika saa näyttää kuinka Jumala tahtoo,
enkelit meitä kai jostakin katsoo
Elämä on kuitenkin vain tähden lento, suurella
taivaalla se vain on niin hento
Mutta vielä se lentää vuosia monta, miksi siis
tehdä siitä onnetonta
Olkoon se silti onneton vaikka, taivaassa meillä
on lopulta paikka
Vaikka on siellä henkiä monta, ei seassa enää
yhtään onnetonta
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.