Meillä kaikilla on sielussamme arpia, jotka meitä
vaivaavat ja meille kyyneliä aiheuttavat, mutta
ne arvet tekevät sielustamme sielun, joka on
nähnyt elämää. Meillä jokaisella on sielussamme
myös helmiä ja ne helmet antavat meille voimia
pitkän matkamme jatkamiseen. Arvet ja helmet ovat
myös osa meitä jokaista ja tulevat aina
olemaankin. Meidän jokaisen sieluun tulee koko
ajan lisää haavoja, jotka muuttuvat myöhemmin
arviksi ja ne arvet koristelevat sieluamme koko
ajan omalla tavallaan. Helmet sieluissamme ovat
toinen toisiaan kauniimpia, mutta jotkut ihmiset
pelkäävät niiden kauneutta ja yrittävät päästä
niistä eroon, mutta ne helmet ovat ikuisia,
eivätkä ne lähde sielustamme kulumallakaan. Ja
kaikki ne arvet sielussamme joskus helmiksi
muuttuvat ja sieluamme lisää koristavat ja
sielumme kauniiksi tekevät. Arpia meidän ei
tarvitse varoa, vaan haavojamme meidän täytyy
varoa ja aina välillä helmiämme kiillottaa. Jos
emme haavojamme varjele ne eivät pääse
arpeutumaan ja vaivaavat meitä ikuisesti, eivätkä
ne meille rauhaa anna. Moni ei pysty haavojaan
suojelemaan ja tarvitsee jonkun apua siihen,
mutta on liian vähän ihmisiä, jotka haluavat
unohtaa omat haavansa hetkeksi ja varjella niiden
haavoja, jotka siihen eivät itse pysty, koska
pelkäävät saavansa lisää haavoja. Mutta jos
haavoja lisää saa niin niitä voi suojella samalla
kun suojelee toisen haavoja ja se ihminen, jota
autetaan voi auttaa itsekin. Paras yhdistelmä on
kaksi ihmistä, jotka molemmat tarvitsevat apua ja
ovat valmiita auttamaan toisiaan, mutta on
mahdollista, että tällainen pari ei tule toimeen
keskenään, jolloin heidän täytyy etsiä
toisenlainen ihminen avukseen, jos he eivät
kykene haavojaan suojelemaan. Moni ihminen joka
ei pysty haavojaan suojelemaan kostaa sen muille
laittamalla suolaa toisten haavoihin, mutta he
saavat samalla suolaa myös omiin haavoihinsa.
vaivaavat ja meille kyyneliä aiheuttavat, mutta
ne arvet tekevät sielustamme sielun, joka on
nähnyt elämää. Meillä jokaisella on sielussamme
myös helmiä ja ne helmet antavat meille voimia
pitkän matkamme jatkamiseen. Arvet ja helmet ovat
myös osa meitä jokaista ja tulevat aina
olemaankin. Meidän jokaisen sieluun tulee koko
ajan lisää haavoja, jotka muuttuvat myöhemmin
arviksi ja ne arvet koristelevat sieluamme koko
ajan omalla tavallaan. Helmet sieluissamme ovat
toinen toisiaan kauniimpia, mutta jotkut ihmiset
pelkäävät niiden kauneutta ja yrittävät päästä
niistä eroon, mutta ne helmet ovat ikuisia,
eivätkä ne lähde sielustamme kulumallakaan. Ja
kaikki ne arvet sielussamme joskus helmiksi
muuttuvat ja sieluamme lisää koristavat ja
sielumme kauniiksi tekevät. Arpia meidän ei
tarvitse varoa, vaan haavojamme meidän täytyy
varoa ja aina välillä helmiämme kiillottaa. Jos
emme haavojamme varjele ne eivät pääse
arpeutumaan ja vaivaavat meitä ikuisesti, eivätkä
ne meille rauhaa anna. Moni ei pysty haavojaan
suojelemaan ja tarvitsee jonkun apua siihen,
mutta on liian vähän ihmisiä, jotka haluavat
unohtaa omat haavansa hetkeksi ja varjella niiden
haavoja, jotka siihen eivät itse pysty, koska
pelkäävät saavansa lisää haavoja. Mutta jos
haavoja lisää saa niin niitä voi suojella samalla
kun suojelee toisen haavoja ja se ihminen, jota
autetaan voi auttaa itsekin. Paras yhdistelmä on
kaksi ihmistä, jotka molemmat tarvitsevat apua ja
ovat valmiita auttamaan toisiaan, mutta on
mahdollista, että tällainen pari ei tule toimeen
keskenään, jolloin heidän täytyy etsiä
toisenlainen ihminen avukseen, jos he eivät
kykene haavojaan suojelemaan. Moni ihminen joka
ei pysty haavojaan suojelemaan kostaa sen muille
laittamalla suolaa toisten haavoihin, mutta he
saavat samalla suolaa myös omiin haavoihinsa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo on totta...hyvin kirjoitettu
olihan se totta,mutta jossain vaiheessa kyllä
sekosin arpien ja haavojen kanssa?!vika on kait
lukijassa,mutta mielipiteeni on että liika arpia
ja haavoja!!
Erittäin totta...
Mutta kyllä ne arvetkin tuntuvat...