Voisiko joku kertoa minulle esikoislestadiolaisuudesta. Mitä eroa vlään? Täällä kirjoittavat esikoiset vaikuttavat jotenkin olevan varmempia omasta uskostaan. Eivät yritäkään esittää esikoisten olevan erehtymättömiä ja myöntävät liikkeessä olevan erilaisiakin mielipiteitä. Vanholliset kimpaantuvat heti kun yrittää selvittää heidän tapojaan ja sääntöjään. Ovatko muut huomanneet samaa? Teillä ei ilmeisesti ole ihmisoppeja.
Esikoiset
Johan
814930
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 81
Vanhimmat
ovatkin jo jakaantuneet keskeltä kahtia..erimielisyyksien takia.on ne tiukemmat ja löysemmät. eri aikaan pitävät seurojakin..
onko tilanne nyt tällä hetkellä tällainen?
Lahdessa ainakin on. toiset kokoontuu päivällä toiset illalla.saa valita kumpiin seuroihin menee.onko joku muu kuullut tästä, luultavasti totta on.
porukassa on Pyhä Henki, vai ei kummassakaan?
kummassa jopukossa ne olettaa pyhän hengen olevan..en tiedä siitä.luulen että molemmissa kuvittelevat sen olevan..
Lahdessa on niin paljon esikoisia, että pitävät kahdet seurat sunnuntaisin. Niin on ollut jo vuosikymmeniä. Voi valita kumpiin haluaa mennä. Jotkut käyvät molemmissa saman päivän aikana. Että nyt on huhuilta leikattu siivet.
Kahdet seurat sunnuntaisin on pidetty ainakin 50 vuoden ajan. Samat saarnaajat vuorottelevat päivällä ja illalla, et edes voi tietää (voit ehkä arvailla) etukäteen kuka puhuu. Taina saisi pyytää anteeksi vääriä puheitaan.
Olisi ihan hyvä, jos rukoushuoneilla olisi vaikkapa kuukauden lukujärjestys. Jokainen saisi valita mihin tilaisuuksiin osallistuu.
Sehän on vain seurakunnan sumuttamista, ettei muka vuorot ole tiedossa. Kyllä jokainen mies pitää vuorostaan vaarin. Tasan ne menevät suurinpiirtein, jos ei satu olemaan jollakin jälkkäriä. Onhan sitä joskus jaettu vuorot siten, että on ollut 1:10 joidenkin muistelusten mukaan.
1:10 ?
Saarnaaja XX 1 kerta vuodessa.
Saarnaaja YY 10 kertaa samana vuonna. Jos paljastin valtiosalaisuuden, saanen anteeksi.
XX ja YY eri linjaa; miten suhde on noin epis?
Tuo ei pidä paikkaansa.
Sehän on vähäsen niinkuin koiran koulutusta. Heitetään keppi ja sanotaan: Nouda! Sitten ei heitetäkkään ja sen pitää valppaana tarkkailla, milloin heitetään.
Ei niissä skismoissa aina välttämättä ole teologiset vaikuttimet, paljon raadollisemmat. Aletaan vaikkapa kateudesta ja edetään siitä. Samaa turmelusta kaikki kannamme.
Edesmenneiden sukulaisteni tietojen mukaan Lahdessa vietettään kaksia seuroja pyhäisin jo ainakin 1930-luvulla, voi olla aikaisemminkin. Ja alkuperäisenä syynä oli kuulemani mukaan se, että lapsiperheistä molemmat vanhemmat pääsisivät seuroihin, jos he eivät halua ottaa pieniä lapsia mukaan, eli toinen päivällä, toinen illalla. Jossain vaiheessa vanhalla rukoushuoneella olisi myös varmasti tullut liian ahdasta, jos kaikki olisivat tulleet yhdellä kertaa. Nykyään ei uudessa rukoushuoneessa sitä ongelmaa pitäisi olla, koska kaikki tilat eivät ole edes käytössä tavallisina sunnuntaina.
Erimielisyyksiä esikoislestadiolaisuudessa, totuutta ei voi kieltää. Mutta mitään avointa hajaannusta ei ole tapahtunut ja toivottavasti ei tapahdukaan.
Joissakin alla olevissa kirjoituksisa on valhe kumottu, mutta minäkin kirjoitan joitakin totuuden sanoja, vaikka eivät ne tänne oikeastaan kuuluisi. Lahdessa on joitakin viisaita kellokkaita jotka eivät halua kaksia seuroja. En tiedä, vaikka tulisivat toimeen omillaankin ilman yksiäkään seuroja. Erään kokouksen jälkeen, kun he eivät saaneet tahtoaan läpi, he keksivät muuttaa seura-aikoja ottaen äänestykseen sellaisetkin jotka eivät käy seuroissa kuin ehkä kerran vuodessa.
Lyhyemmästä väliajasta johtuen iltaseuroissa käy nykyisin vähemmän väkeä kuin ennen, mutta kuitenkin enempi kuin monella paikkakunnalla yksissä seuroissa tai monien suurienkin seurakuntien Jumalan palveluksissa. Iltaseuroja kuitenkin kuuntelee lisäksi monet puhelimella muillakin paikkakunnilla. Eikä varmasti ole ketään, jotka kävisivät vain iltaseuroissa.
mutta tällä tavalla vanhoilliset asian tällä kertaa ymmärtävät, että ne tiukemmat esikoiset käyvät niissä toisissa seuroissa pääasiassa ja taas ne jotka hyväksyvät enemmän käyvät toisissa..
Näitähän onkin jo käsitelty täällä jo aikaisemminkin. Eroja on esim. rippiopissa ja seurakuntaopissa.
Eroja on ja ihmisetkin on erilaisia esikoisuudessa, hih.
Rippiopissa ei virallisessa opissa ole ymmärtääkseni esikoislestadiolaisuuden ja vanhoillislestadiolaisuuden välillä mitään eroa. Yksittäisillä henkilöillä saattaa molemmissa suunnissa tavata käsitystä, että syntejä ei voi uskoa anteeksi ennen kuin ne on tunnustanut rippi-isälle.
Seurakuntaopissa on sen verran eroa, että esikoislestadiolaisuudessa on aika harvinaista, että rajataan muut kuin esikoislestadiolaiset jyrkästi ulkopuolelle, mutta käytännössä hyvin monet esikoislestadiolaiset kuitenkin ajattelevat asiasta samalla tavoin kuin vanhoillislestadiolaiset, vaikka eivät sitä yhtä jyrkästi sanoisikaan. Hyvin suuri osa esikoislestadiolaisista ei kuitenkaan halua rajata Kristuksen seurakunnan rajoja ollenkaan, vaan pitää mahdollisena, että elävää uskoa voi löytyä myös oman herätysliikkeen ulkopuolelta. Vanhoillislestadiolaisuudessa tällaisia on hyvin vähän.
Sakramenttiopissa on sen verran eroa, että esikoislestadiolaisuudessa en ole koskaan kuullut kenenkään sanovan, ettei ehtoollisessa ole uskovaisille syntien anteeksiantamusta. Vanhoillislestadiolaisuudessa taas monet nimenomaan korostavat, että ehtoollisessa ei ole mitään syntien anteeksiantamusta ja että sen on vain muistoateria.
Suurin osa eroista vl ja el välillä liittyy kuitenkin tapakulttuuriin. Parhaiten kuvan näistä (ja muutenkin) saa käymällä molempien seuroissa.
Se on mahdoton selittää mikä se ero on, niin että menee perille. Jos on sulku päällä ja torjuntareaktio, ei mene perille. Kuitenkin sanon että se on Jumalan Sana, joka saarnataan esikoislestadiolaisuudessa kaksiteräisesti, monipuolisesti ja tasasuhtaisesti. Sen vaan tuntee että se on oikein.
Kun eräät eslest ovat käyneet mm billigrahamtyyppisissä kokouksissa niin amerikoissa kuin Suomessa, he ovat toisistaan tietämättään luonnehtineet kuulemaansa: siitä puuttui jotakin.
Siis on vaan vaikea pukea sanoiksi. Voi ehkä vain sanoa että öö öö khöm mmm ööö. Se on maistettava....jos te muutoin maistaneet olette, että Herra on suloinen. Ja LLL oli etsikkoaikamme ylimmäinen juomanlaskija joka ensiksi maistoi kun Jeesus muunsi veden viiniksi ja sitten tarjoili muille. Niin tänäänkin. Ja VT:ssä, en muista missä, on kuvaus miten pata kiertää pöydäsä ja kukin ottaa lautaselleen. Kunnes pöydässä kajahtaa huuto: -Kuolema on padassa ! (=myrkkysoppaa)
On siis tilanteita jolloin saarnataan tappavan myrkyllisesti, ääriesimerkki kun uudestiheränneet eväsivät syntien anteeksisaarnaamisen anovilta. Samoin se evättiin vl-hoitokokouksissa. Ei UH:t eikä VL:t enää niin tee, mutta kuka silloin söi padasta ? Kun Jeesuksesta sanotaan näin: "Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit vääryyttä..." Se on esimerkki meille. Tilanteissa kun myrkkypata kiertää, testataan onko uskon hedelmänä vanhurskauden eli oikeuden rakkaus vai vääryyden hyväksyntä. Jos näin on, on se näyttää eli indigoi onko usko kuollut vai elävä eli oikea vai väärä.
Tämän jälkeen tulee esiin ne erot. Eli saarnoista puuttuu "jotakin". Mutta säilyttääkö Jumala tämän saasteen keskellä eloa ?
Kun semmosta ilmenee, että joku tulee anteeksi anomaan valheellisesti omaan "pussiinsa parhain päin" selittäen ja jonkun toisen varsinaisesti syylliseksi tekee; miten silloin menetellään?
"siunataanko" anteeksi tämmösen vilpin päälle?
...jotta ei jää väärä kuva tekstistäsi.
"Vanhoillislestadiolaisuudessa taas monet nimenomaan korostavat, että ehtoollisessa ei ole mitään syntien anteeksiantamusta ja että sen on vain muistoateria."
Tämä pitää paikkansa, koska jos ehtoollista ei uskolla ota vastaan, niin kuinka voisi uskoa siihen armolupaukseen, jonka muistoksi ehtoollinen asetettiin.
Siis ehtoollinen tulee ottaa USKOLLA vastaan, muuten sen ottaa kiroukseksi. Kun ehtoollinen otetaan uskolla vastaan, niin silloin on jo uskottu, että synnit ovat anteeksi annettu Golgatan ristillä kaikille sen päälle uskoville.
Meinaatko että A tulee pyytämään anteeksi VAIN B:n syntejä ????
Tottakai ehtoollisessa oleva syntien anteeksiantamus edellyttää uskovaista sydäntä. Epäuskoinen nauttii ehtoollisen tuomiokseen ja parhaassa tapauksessa ehkä omantuntonsa herätykseksi. Mutta en ymmärrä, miksi tämä otetaan aina esille perusteltaessa, ettei ehtoollisessa ole syntien anteeksiantamusta. Tarvitseehan uskovainenkin syntien anteeksiantamusta uskonsa vahvistukseksi.
yrittää tehdä parannusta asian vierestä siloitellen ja kaunistellen omaa osuuttaan, onko hänet siunattava siihen tilaansa; vaikka totuus on kaikkien tiedossa, - eikö siinä ole yhtä lailla "kuolema padassa"
kyse on siitä että tulisi tulla kaltaisenaan ja tekoineen valkeuteen, ettei tunkion päälle siunattaisi
...otin siksi tämän näkemyksen tähän, koska mielestäni tekstisi jätti sen pahan aukon siihen, että usko on kaiken perusta ja jokaisessa asiassa. Uskolla ne kaikki lupaukset ja sakramentit otetaan vastaan.
Väärä käsitys on se, että ehtoollisessa olisi syntien anteeksiantamus. Armovälineet, ehtoollinen, armoevankeliumi ovat todistus siitä syntien anteeksi antamisesta, jossa Jeesus Kristus on jo sovittanut kaikkien ihmisten synnit. Jos siis uskoo niin silloin uskoo syntien anteeksi antamiseen Jeesuksen sovitustyön tähden ja näin sakramentit vahvistavat tätä sovintosaarnaa ja samoin syntien anteeksiantamisen avankeliumi vahvistaa tätä sovintotyötä, joka on jo tehty meidän edestämme.
Perustahan on siinä, että me ihmiset olemme niin epäileväisiä ja olemme sitä samaa lihaa ja verta, jota Eevakin oli ja jolle käärme sanoi "sanoiko Jumala todella niin". Tätä lihan saarnaa vastaan me tarvitsemme Jumalan armovoimaa, jota todistaa evankeliumi ja sakramentit niihin uskovalle.
...keskustelu lähti liikeelle taas alusta ja pitäisi kai hakea ja liittää tähän se kirjoitus, jonka kirjoitin viimeksi käydyssä keskustelussamme ehtoollisesta.
Eli edelleenkin ajattelet samalla tavalla? Ehdinkin tässä jo alkaa ihmetellä, olitko mahdollisesti muuttanut mieltäsi. Siinä kirjoituksessa esittämäsi käsitys ehtoollisesta oli nimittäin samanlainen kuin esikoislestadiolaisuudessa tai ainakin hyvin lähellä sitä.
Kävitkö muuten meidän seuroissa viikonloppuna? En ainakaan nähnyt ketään maitohinkkiä hinaavaa... ;)
Tästä on saarnattu. Niin että jos vaimo/mies menee puolisonsa kaulaan pyytään anteeksi kun suutuin KUN SINÄ suututit minut, niin tämä sanominen on väärin. Soveltaisin tähän että "erhetykset kuka ymmärtää" (Daavid sanoi) ja saa saarnata anteeksi mutta sitten myöhemmin voi opastaa oikeampaan itsensä tuntemiseen. Pahin havaintoesimerkkihän on Eesau joka ei löytänyt parannuksen sijaa vaikka hän sitä kyynelillä etsei. Tästyä on saarnaajat selittäneet että hän katui veljensä syntejä, ei omiaan.
Tämä on niin syvällinen kysymys, että minulta loppui nyt eväät. Voitko ja voitteko kohdentaa tämän aiheellisen kysymyksen muille ?
...sen aiemman kirjoituksen takana ja kirjaimellisesti siinä. Tässä ehkä asia on vaikea muutamalla sanalla kuvata, joten voi tulla väärinkäsityksiä, ei lukijan, vaan kirjoittajan taitamattomuuden takia.
En käynyt siellä teidän seuroissa, koska aikataulu oli sellainen, ettei siihen sopinut oikein ylimäräistä ja toisaalta lentokoneessa ei saanut 50 litran pääläriä ottaa käsimatkatavaroihin ;)
No, joku toinen kerta sitten. :)
Sana "pääläri" täytyi katsoa sanakirjasta, vaikka se sinänsä ehkä oli yhteydestä arvattavissa, eli se on Lapin murretta ja tarkoittaa juuri sitä maitohinkkiä. Oppia ikä kaikki...
Mutta on se vaan niin harmi, ettei niitä saa ottaa mukaan käsimatkatavaraksi. Ajattele nyt jotain Pihtiputaan mummoa, joka haluaa viedä Mansikkinsa maitoa tuliaisiksi sukulaisiin, eikä saa ottaa sitä hinkkiä mukaansa. Paitsi ettei Pihtiputaalla kyllä taida olla lentokenttääkään... Mutta joku toinen mummo sitten.
miepä muistan hyvinnii, mittee yleislako aekoo ku maalaiset yrittihe tuua maitoo Joensuuhu, nii ol Sulkuniemes miehet vastas, ja hinkit lens nuri ja ol kauheet tappelut !
joskus vl:ssa on jouduttu evankeliumi eväämään, on ollut kyse juuri tällaisesta....Ei sitä ole ihmisten tarvinnut evätä, vaan Pyhä Henki on sillä tavalla sulkenut päästäjien suut, että vilpillisen anteksipyynnön jälkeen on seurakuntaan laskeutunut syvä hiljaisuus....ei ole voitu evankeliumia julistaa.
Nämä ovat olleet kauhistavia hetkiä kaikille, ei ole ollut kysymys ihmisten mielivallasta vaikka jotkut niin väittävät.
käy kattomassa Nivalan suviseuroihin tullessas!
On minulla Pihtiputaan mummoja sukulaisissanikin, joten paikat on jossain määrin tutut. ;)
Nivalan suviseuroista en tiedä, mutta kuulostaa aika kaukaiselta paikalta, joten aika epätodennäköistä, että tulisi lähdettyä. Itse asiassa täytyy tunnustaa, etten kyllä edes tiedä tarkkaan missä Nivala on, mutta kai se on aika pohjoisessa. Veikkaisin, että se voisi olla Oulusta pohjoiseen, mutta ei kuitenkaan Tornion tien varrella. Pitää katsoa joskus kartasta.
Paljon asioita tiedät, mutta maantieto ei ehkä ole vahvimpia puoliasi. ;-)
Nivala sijaitsee Kokkolasta n.100km itään,(Tiedätkö missä sijaitsee Kokkola?)
Pihtiputaalta n. 80km luoteeseen.
Nyt vähän hävettää, meni veikkaus sen verran metsään... ;)
Kokkolan tiedän, ja samoin tiedän Oulun ja Pihtiputaan, koska olen käynyt kaikissa niissä, joten Nivala sitten sijoittuu siihen niiden välissä olevan "mustaan aukkoon", jossa en ole koskaan käynyt. Tiedän että siinä "mustassa aukossa" pitäisi olla ainakin Oulainen, Haapavesi, Ylivieska, mikä täten puolustuksena ilmoitetaan. Toivottavasti en taas mokannut... Onhan ne kaikki mainut siinä kolmiossa, onhan??? Ja nyt sitten tiedän, että se pitää sisällään myös paikkakunnan nimeltä Nivala.
En allekirjoita tuota seurakunta oppiasi kyllä esikoisissa ollaan paljon jyrkempiä vaikkei sitä huudeta ulospäin. Jos jossakin on muualla ulkopuolella tullaan autuaaksi niin kyllä se myöskin tiedetään. Tuo ei ole edes Lutherin näkemys seurakunta opista. Ulkopuolella elävää seurakuntaa ei ole elävää uskoa, siellä on vain pimeyttä ja kuollutta uskoa.
"vain me"-PÖLLÖ kuin vanhoillislestadiolaiset?
Riistinkö sinulta uskon pois fariseus. Et tunne Lutherin oppiakaan.
"Et tunne Lutherin oppiakaan."
Lutheria. Raamattu riittää oikein hyvin.
Kyllä tällaisessa evankeliumin eväämisessä ihminen on ottanut sen roolin, joka kuuluu Jumalalle. Esikoisissa on evankeliumi aina saarnattu kaikille sitä anoville ehdoitta.
jos ei kertakaikkiaan VOI, kun näkee vilpin
Voisiko ottaa esimerkin Jeesukselta. Hän antoi ehtoollisen Juudakselle, vaikka tiesi hänen olevan kavaltaja. Ei Jeesus tullut siitä kirotuksi, Juudas ilmeisesti kyllä.
ehtoollisesta, se on eri asia
Jos näin on käynyt, että ei VOI antaa synninpäästöä, on ihmisyys astunut esteeksi. Jumala varjelkoon meitä, että emme tähän syntiin joutuisi.
” "Et tunne Lutherin oppiakaan."
Lutheria. Raamattu riittää oikein hyvin.”
Et tunne raamatun oppiakaan, valitettavasti.
Ps. Luther selosti nimenomaan raamatun oppia. Ei hän siihen mitään omiaan lisännyt.
Ei ollut ei. Kuitenkin molemmissa tapauksissa on kyse pyhästä toimituksesta , ehtoollisessa ja synninpäästössä. Siinä saamme ottaa oppia Jeesuksesta. Anova saa! Anovalta ei saa kieltää. Joka armahtaa tehköön sen ilolla!
Ei ole ihmisen asia arvioida anovan vilpittömyyttä. Siinä tulisi esille katolinen synninpäästö, joka ei perustu yksinomaan Herran käskyyn ja Jumalan armoon, vaan siihen lisätään anojan katumus ja sitoutuminen tulevaisuudessa hyvitystekoihin. Näin olen käsittänyt, jos olen väärässä, Herra armahtakoon.
Kyllä on hyvin asiat elävässä kristillisyydessä, ei armon ovea suljeta katuvaisen nenän edestä ! (Ja voiko sitä teoriassa sulkeakaan, rauhanyhdistyksen ovet voi.)
tosin karrikoitu ja kärjistetty, mutta ehkä se selkeyttää, mitä "vilpillä ja kaunistelulla" tarkoitetaan
veli on sortunut elämässään huonoihin hommiin, on lopulta varastanut auton ja tehnyt ryöstökeikan naapuripitäjän markettiin
asia on yleisesti tiedossa
nyt tämä veli tulee seuroihin ja menee kateederiin ja kertoo "joutuneensa osalliseksi ryöstön syntiin sillä tavalla, että oli tilanteessa mukana vain kaverin kyydissä"
veli pyytää tätä osallisuuttaan anteeksi
mitä teemme?
Tuli tästä mieleen kouluni ortodoksisen uskonnon opettaja, joka mainitsi joskus lestadiolaisen ja ortodoksisen rippikäytännön eron olevan siinä, että ortodoksisessa kirkossa rippi-isä voi evätä synninpäästön, jos epäilee ettei ripittäytyjä ole oikealla mielellä liikkeellä kun taas lestadiolaiset hänen mukaansa ovat sitä mieltä, että rippi-isän tulee julistaa synninpäästö joka tapauksessa. Ilmeisesti hän oli ollut tekemisissä esikoislestadiolaisten kanssa, jos kerran vanhoillislestadiolaisuudessa synninpäästö voidaan kieltäytyä antamasta?
Oma ajatukseni on, että vastuu on pyytäjällä. Ainoastaan pyytäjä voi tietää omat vaikuttimensa ja oman mielensä. Rippi-isä voi erehtyä tulkinnoissaan. Siksi oikean katumusmielen merkiksi pitäisi rippi-isän näkökulmasta riittää se, että joku ilmaisee sanoillaan syntisyytensä ja siten synninpäästöä pyytävälle tulisi se aina julistaa.
Tuskin kukaan on sitä mieltä, että elävän seurakunnan ulkopuolella löytyy mitään muuta kuin pimeyttä ja käärmeitä ja skorpioneja. Mutta kysymys onkin siitä halutaanko tämän seurakunnan rajat virheellisesti vetää jonkun tietyn organisaation ympärille.
Esikoislestadiolainen todellisuus on minun näkökulmastani katsottuna juuri sellainen kuin kirjoitin yllä. Hyvin suuri osa on seurakuntaopissa yhtä tiukkoja kuin vanhoillislestadiolaiset, mutta ei ole kuitenkaan tapana sanoa sitä julki yhtä tiukasti kuin vanhoillislestadiolaisuudessa. Mutta sitten on myös hyvin suuri osa esikoislestadiolaisista sellaisia, jotka eivät halua rajata sitä elävää seurakuntaa oman herätysliikkeensä rajojen mukaan. Itse en ole juurikaan tekemisissä ensinmainittujen kanssa, ja siksi viimeksimainittujen prosentuaalinen osuus saatta minusta tuntua suuremmalta. Sinä taas todennäköisesti olet lähinnä tekemisissä ensinmainitun näkemyksen omaavien kanssa, ja siksi sinusta heidän osuutensa saattaa tuntua suuremmalta.
En halua kuitenkaan alkaa vasaralla takoa keneenkään sitä seurakuntaoppia, jonka uskon olevan oikea. Jumala sen kirkastaa, jos kirkastaa, eikä siinä paljon muiden todistelut auta. Mutta yhden neuvon kuitenkin antaisin. Älä koskaan tuomitse ketään uskovaiseksi itseään sanovaa katotetuksi, koska jos siinä teet väärän tuomion (=tuomitse elävässä uskossa olevan epäuskoiseksi), niin vedät kadotustuomion myös itsesi päälle. Samalla tuomiolla, jolla tuomitset muita, sillä sinutkin tuomitaan...
Vaikka hän ilmitoisi vain yhden synnin osittain, hänelle saarnataan kaikki synnit anteeksi. Myös sekin synti ettei hän tiedosta syntiä "tarpeeksi". Ja valheen synti että hän näkee itsessään vain osallisuuden. Ei voi saarnata vain osaa synneistä anteeksi.
mieli seurakuntaan jää tällaisesta petollisuudesta ja kieroilusta?
pieni tarkennus, julistetaanko hänelle heti "kaikki synnit anteeksi"...., eikö kukaan sano: ´nyt valehtelet, tunnustatko sen?´
miten tehdään?
Esikoislestadiolaisuudessa uskotaan niin, että Jumalan Sana tekee tehtävänsä. Me emme voi nähdä ihmissydämeen ja uskomme, että anteeksianojan salisistakin motiiveista lähtenyt anteeksipyyntö voi koitua tälle siunaukseksi kun Pyhä Henki totuutta kirkastaa...Syntienanteeksiantamusta julistetaan, muotoon katsomatta, Jumlöana Sanan kehotuksen mukaan ja uskotaan, että Jumala on se, joka uskon antaa, ei meidän sanamme...Voi miten vapauttavaa se onkaan, että saamme uskoa niin, ettei meidän tarvitse ottaa karsimakirvestä käteemme silloinkaan kun omassa mielessä saattavat liikkua ajatukset anteeksianojan vilpittömyydestä tms...Me uskomme, että Jumala tekee työn, me olemme vain Sanan kylväjiä. Kyllä se taitaa se ero VL:ien ja EL:ien välillä olla myös tässä.
esikoisuudessa on saarnattu niin, että seurakuntaraja piirtyisi rukoushuoneiden seiniä myöten, vaan sydämestä sydämeen.
Kävi vähän samalla tavalla kuin silloin kun väitin fasaania muuttolinnuksi... Katsoin nimittäin kotona kartasta ja siinä, missä olin kuvitellut olevan Nivala, olikin Ranua.
...
niitä tyypillisiä hesalaisia, jotka luulee ettei elämää ole kehä-kolmosen ulkopuolella!!!!
ollenkaan käytössä sideavaimet, nehän Jeesus antoi uskovaisille, samoin kun myös päästöavaimet. Näistä Luther kirjoittaa paljon (voin kopioida jos kiinnostaa).
Myös Raattamaa toteaa: " Täytyy se niitä sitoa, jotka tuomitsevat kristityitä, se on kiristävät kurkusta vaikka ovatkin saaneet velan anteeksi ja otettu seurakuntaan."
Vl:sta sanoisin, että olen vuosikymmeniä ollut mukana, muuta aniharvoin on tällaisiin neuvoihin tarvinnut turvautua.
Toinen toistamme on kyllä kahden kesken ja pienella joukolla paljon neuvottu. Paljon syntiä ja pahennusta on armon mereen saatu upottaa.
Esikoislestadiolaisuudessa se ymmärretään siten, että kaikki katumattomat sidotaan synteihinsä nimeltä mainitsematta. Ketään yksittäistä henkilöä ei varsinaisesti sidota. Jää kunkin omalle vastuulle onko katuvainen vai katumaton.
Ja mitä tulee Kristuksen kirkkolain pakanana ja publikaanina pitämiseen, niin se ymmärretään siten, ettei koko seurakunta julista jotain pakanaksi ja publikaaniksi, vaan kehotus pitää pakanana ja publikaanina koskee yksittäistä ihmistä, eli sitä henkilöä, jota vastaan on rikottu. Niinhän siinä raamatunkohdassa tarkkaan ottaen lukee.
Usko tai älä, mutta olen itse asiassa syntynyt kehä III:n ulkopuolella, joskaan en kovin kaukana siitä. Ja olen jossain vaiheessa asunut hyvinkin periferiassa täältä katsottuna. Joten tiedän kyllä, että sielläkin löytyy elämää, vaikka nykyinen elämäni pääasiassa tapahtuukin kehä I:n sisällä.
Se etten tiedä nivaloita ja ranuoita johtuu yksinkertaisesti siitä, että minulla ei ole kyseisiin paikkakuntiin minkäänlaisia siteitä, en tunne ketään sieltä päin kotoisin olevaa enkä ole koskaan käynyt siellä, joten ei ole tullut pahemmin mietittyä, missä ne sijaitsevat.
Mitä tulee ornitologisiin tietoihini, niin täytyy häveten tunnustaa, että hädin tuskin erotan kanan punatulkusta, joten mistä minä voisin kaiken maailman muuttolinnut tietää.
tulla siis semmonen tilanne, että joku pitää toista pakanana ja publikaanina, mutta koko seurakunta pitää häntä uskovaisena, ....
että hän siis on yhden mielestä epäuskoinen mutta seurakunnan näkökulmasta uskovainen
jos näin on,ymmärrän hyvin, miksi el:ssa kiehuu kannen alla
Siitä muuttolintuasiasta en tiedäkään, taisi olla ylempänä, en ole lukenut. Minustakin pikkulinnut ovat ikävystyttäviä bongattavia; lintujen kuuluisikin olla kaikkien vähintään kurjen kokoisia, että muorikin tihrusilmillään näkisi.
Kotomaamme kokokuvan muotoutumiseen me vl:t olemme saanet opetusta; kesäkaudet reissataan joka viikonloppu jonnekin seuroihin, eripuolille maata, ja nykyisin jo talvisinkin sama ralli . Paljon on karttaa luettu ja muorinkin päähän siinä kartanlukijan paikalla on jotakin tarttunut.
(Tänään olemme koettaneet metsästää lomamökkiä tms suviseura-ajaksi sinne paljonpuhuttuun Nivalaan; - haa, jotkut oli varattu jo viime marraskuussa!)
Mekin reissataan, mutta vähän eri alueilla. Esikoislestadiolaisuuden keskittyminen Suomessa eteläisiin ja itäisin osiin vaikuttaa sen, että muiden alueiden maantieteellinen tuntemus jää helposti vähäisemmäksi, tietysti Ruotsiin ja Norjaan vieviä pääväyliä lukuunottamatta, koska sinnekin reissataan paljon.
Kyllä sellaista voi tapahtua ja tapahtuu. Tulee mieleen esimerkkinä eräs edesmennyt tunnettu suomalainen el-saarnaaja, jota yleisemmällä tasolla luonnollisesti pidettiin uskovaisena, mutta yksittäisillä ihmisillä tietyissä piireissä esiintyi erilaista näkemystä asiasta, ja hänen hautajaisensa viimeksimainut ohittivat olankohautuksella ja sanoivat "kuopatkoon kuolleet kuolleensa".
soppaan minäkin, tai oikeastaan siteeraan Luteerusta. Selittäessään side-ja päästönavaimia Luther lataa varsin korkealla profiililla:
"Meillä on Kristuksen määräyksestä nämä kaksi avainta: sideavain on valta tai virka julkisella päätöksellä tuomita katumaton syntinen iankaikkiseen kuolemaan, erottamalla hänet kristikunnan yhteydestä.....jne"
Näin Martti, enkä rohkene kumota tätä 500:n vuoden takaista jylinää....
Saarnaamme hänelle syntinsä anteeksi, Jeesus on nekin kuolemallaan sovittanut. Se mitä veli pyytää anteeksi ääneen ja mitä hänen mielensä pyytää, saattavat olla kaksi eri asiaa, Jumala yksin sen tietää.
Toki hänen on asetuttava myös maallisen lain eteen tekosistaan ja kärsittävä siitä säädetty tuomio ja meidän on lähimmäisinä hänet sen eteen myös ohjattava, kaikella rakkaudella.
kirjoitetaan.".....minkä TE päästätte....minkä TE pidätätte..jne".
Kyllä siinä tarkoitetaan seurakuntaa. Jotenkin menee skitsofrenian puolelle, jos jotakuta yks pitää uskovaisena ja toiset ei tai päin vastoin. EI elävän seurakunnan sisällä voi tällaista olla. - Mihin siinä joutuu uskovaisten tunnusmerkki "yksi sydän ja yksi mieli".
Kun puhutaan monelle, silloin yleensä käytetään monikkoa, eli tässä tapauksesa ei olisi voinut käyttää sanaa 'sinä' koska kyseessä oli monta ihmistä. Jos ajattelet asiaa käytännössä, niin myös päästämisessäkinhän on aina vain yksi henkilö. Miksi sitten sitomiseen tarvittaisiin koko seurakunnan päätös?
Mitä tulee siihen, että joku ei pidä jotain uskovaisena, niin kyllä kieltämättä herää epäilys voivatko sellaiset oikeasti kuulua samaan seurakuntaan. Tuntuisi siltä, että sellaisista vain toinen voi kuulua elävään seurakuntaan ja toinen kuuluu kuolleeseen, vaikka muodollisesti kuuluisivatkin samaan fyysiseen seurakuntaorganisaatioon.
Harvoin ketään julkisesti saarnastuolista julkisesti sanoen päästetäänkään synneistään, ja kun kehotus on olla hidas sitomaan ja nopea päästämään, niin silloinhan tämän sitomisen pitäisi olla vielä harvinaisempaa. Kai se sinänsä mahdollista on.
Mutta sekä päästäminen ja sitominen ovat aina yksittäisten uskovaisten tekemiä. Koska seurakunta ei koskaan päästä ketään synneistään minkään yhteisen neuvottelun tuloksena, niin en pitäisi loogisena ketään sitoakaan yhteisen neuvottelupäätöksen tuloksena.
Jos joku sanoo katuvansa, niin sitten pitää julistaa synninpäästö. Ja jos joku sanoo, ettei kadu niin silloin ei pidä julistaa synninpäästöä, ja henkilö jää siten sidotuksi syntiinsä.
käännöksessä tämä Matt.18.luvun kohta on ehkä ymmärrettävimmin kerrottu. Hyvin havainnollisia ovat ilmaisut "jos veljesi tekee syntiä, ota asia kahden kesken puheeksi...", tai "olet voittanut hänet takaisin".
Siinä on kyllä heti näiden jakeiden perään heti tuo "minkä te päästätte...jne". Kun luen Raamattua esim tästä kohtaa, en mitenkään voi välttyä ajatukselta, että seurakunta on se, joka "viimeisessä hädässä" yrittää neuvoa langennutta, jos yksittäisten ja pienemmän joukon neuvominen ei ole avannut asiaa vikaan joutuneelle.
Käytännössä tilanteet ovat aniharvinaisia; ollaan "nopeita sopimaan", ollaan kiitollisia, kun joku tulee korjaamaan. Monesti itsellä ei ole voimaa, on hyvä kun autetaan, ja päästään yhteiseen rakkauteen.
Poikkeustilanteita ovat ajat, jolloin eriseura on puhkeamassa; silloin on rohkeita seurakuntaa vastaan seisojia.
Kenelläkään ei ole tunnustuspakkoa eikä jo tunnustetun laajempaa tunnustuspakkoa. Yhdentekevää mitä seurakunta tuumii.
Esikoiset ja vanhoilliset erkanivat toisistaan 1900-luvun taitteessa. Matkan varrella porukoiden toimintatavat ja identiteetit ovat eriytyneet, mutta hämmästyttävän paljon heillä on yhteistä vieläkin - etenkin julistuksen sisällössä. Molemmat ovat tiukkoja normiyhteisöjä, joita johdetaan pitkälti yhdestä pisteestä. Vanhoillisten linja määrätään Oulusta ja eslessujen Pohjois-Ruotsista. Eslessut kunnioittavat perinteitä hieman vahvemmin kuin "serkkunsa".
Mielikuvasi eslessuista tulee luultavasti siitä, että täällä kirjoittelevat eslessuiksi tunnustautuvat vaikuttavat olevan marginaalista "vapautuneempaa" sakkia. Valtaosa eslessuista (kuten vanhoillisistakin) katuisi syntinä, jos eksyisivät tälle palstalle.
Älä puhu niin varmana muitten puolesta...
se aina hämmästyttää kun mainitaan että "linja määrätään Oulusta"; oululaisena tätä ihmettelen, kun ei ole semmoisesta mitään havaintoa
...paatunut, koska en koe mitenkään syntinä tänne kirjoittelua?
"Valtaosa eslessuista (kuten vanhoillisistakin) katuisi syntinä, jos eksyisivät tälle palstalle."
Yllä oleville kokeellisena kysymyksenä:
Onko tämä keskustelupalsta heikkoa ja horjuvaa uskoanne rakentava?
Mitä mieltä mahtaisivat olla saarnaajanne täällä vietetystä ajasta?
Eipä taida SRK-lestadiolaisuuskaan "ruodussa" pysyä ilman hengellisiä johtajia, jotka - halusitte sitä tai ette - on Oulun seuduilla.
Rehellisyys kannattaa. Eri asia on sitten kulkea suomut silmillä...
ketä tarkoitat näillä "hengellisillä johtajilla, jotka ovat Oulun seuduilla"....teen tämmöstä kalluppia