26. Senjälkeen tuli ulos hänen veljensä, joka piti kädellänsä Esaun kantapäästä, ja se kutsuivat hänen nimensä Jakob. Kuudenkymmenen ajastaikainen oli Isaak heidän syntyissänsä.
27. Ja poikaiset kasvoivat, ja Esau tuli jaloksi metsä- ja peltomieheksi. Mutta Jakob oli yksivakainen mies, ja asui majoissa.
28. Ja Isaak rakasti Esauta; sillä hän söi mielellänsä hänen metsäsaalistansa. Mutta Rebekka rakasti Jakobia.
29. Koska Jakob oli keittänyt herkun, tuli Esau metsästä, ja oli väsyksissä.
30. Ja Esau sanoi Jakobille: anna minun syödä tästä ruskiasta herkusta: sillä minä olen väsyksissä. Sentähden kutsutaan hänen nimensä Edom.
31. Mutta Jakob sanoi: myy minulle tänäpänä sinun esikoisuutes.
***32. Esau vastasi: katso, minä kuolen kuitenkin; mitä minun esikoisuudesta on?***
33. Ja Jakob sanoi: niin vanno minulle tänäpänä: ja hän vannoi hänelle, ja myi Jakobille esikoisuutensa.
34. Niin Jakob antoi Esaulle leivän, ja sen ruskian herneherkun, ja hän söi ja joi, ja nousi ja meni pois. Ja niin Esau katsoi esikoisuutensa ylön.
Minäkin kuolen kaiketi ehkä piankin; milloinkahan sinä kuolet.
Minulla on ollut jo jonkin aikaa tunne etten kaiketi enään elä kauaa..
Mitenkähän pitkään te elätte, minun elämäni on juossut kuin turhuudentekijä itsensä kanssa ympyrää, ja kuitenkaan ei saanut itseään kiinni, vaan päiväni ovat olleet kuin kämmenen leveys ja niinkuin ei mitään, eilen synnyin huomenna kuolen, se on lihan ihmisen osa täällä ajallisuudessa.
Käsitä ijankaikkinen elämä.
27. Ja poikaiset kasvoivat, ja Esau tuli jaloksi metsä- ja peltomieheksi. Mutta Jakob oli yksivakainen mies, ja asui majoissa.
28. Ja Isaak rakasti Esauta; sillä hän söi mielellänsä hänen metsäsaalistansa. Mutta Rebekka rakasti Jakobia.
29. Koska Jakob oli keittänyt herkun, tuli Esau metsästä, ja oli väsyksissä.
30. Ja Esau sanoi Jakobille: anna minun syödä tästä ruskiasta herkusta: sillä minä olen väsyksissä. Sentähden kutsutaan hänen nimensä Edom.
31. Mutta Jakob sanoi: myy minulle tänäpänä sinun esikoisuutes.
***32. Esau vastasi: katso, minä kuolen kuitenkin; mitä minun esikoisuudesta on?***
33. Ja Jakob sanoi: niin vanno minulle tänäpänä: ja hän vannoi hänelle, ja myi Jakobille esikoisuutensa.
34. Niin Jakob antoi Esaulle leivän, ja sen ruskian herneherkun, ja hän söi ja joi, ja nousi ja meni pois. Ja niin Esau katsoi esikoisuutensa ylön.
Minäkin kuolen kaiketi ehkä piankin; milloinkahan sinä kuolet.
Minulla on ollut jo jonkin aikaa tunne etten kaiketi enään elä kauaa..
Mitenkähän pitkään te elätte, minun elämäni on juossut kuin turhuudentekijä itsensä kanssa ympyrää, ja kuitenkaan ei saanut itseään kiinni, vaan päiväni ovat olleet kuin kämmenen leveys ja niinkuin ei mitään, eilen synnyin huomenna kuolen, se on lihan ihmisen osa täällä ajallisuudessa.
Käsitä ijankaikkinen elämä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
oisko sanonu vaikka että: NAIMAAN
Myöhemmin joo jotta oikeassa olet, söi keitoksen ja sitten jaksoiokin jo naiskennella..
Sääli vain hän ei saanut kokea lestavittua.
Raavasta ilmaisua, kun ei raavas kuitenkaan ymmärrä kuin omaa kieliasua, niin valitsin tälleen, olisinhan voinut tietysti sanoa toisinkin, ettei saanut lestanaista itselleen vaimoksi, vaikka..