Paras purjevene messuilla ?
Messut
Pilotti
394832
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Se vanha IW tai Tarantella.. Vanhassa vara parempi, ainkin tyylikkäämpiä ovat ku uudet rumilukset.
Uudet veneet todella rumia.
Kaunein vene Tarantella, SS40, Puuvene Hai.
Muut veneet KAMALIA.
Ei oo Melgesin voittanutta. Kaunein, nopein, paras... ja ikävä kyllä kovin on kilohintakin.
ainoo vehje minkä kehtais panna parkkiin Hankoon.
Yleisesti ottaen näyttelyn pursianti laskee vuosi vuodelta. Enää ranskassa ja virossa valmistettuja
vempuloita ja liukuhihna Bavariat.
Toisaalta, kuka tutustuu / ostaa jahtia enää messuilta? Bissee, makkaraa ja lakritsia näytti menevän kaupaksi entiseen malliin.
No mutta 'BB, löysitkö sattumalta mitään kojua Viron kaupungeista, kuten Riikasta? :-D
Viimeksi kun täällä sanailit, oli suosikkisi X-50?!? Onko liika messulakun mössötys pistänyt sormet sen verran tahmeiksi, että ei pysynty nakit okeilla liipasimilla?
Ja hei, ilmainen vinkki: kun kerran venemessujen anti ei kiinnosta, sieltä kannattaa pysyä poissa! Luulisi copypastecookerin sen jo tietävänkin – if you can't stand the heat, stay out of kitchen...
...sit kiva kuumentaa se valurautapannu hehkuvan punaseks, ja tsiigata kun voi sulaa siihen?
stickataan pari bissee hetulaan HSF:n terassilla, tsiigataan kun skababotskit skiglaa sisään, skrudataan pizzaa Classicissa, nautitaan Origon kalapöydän antimista ja kylmästä valkoviinistä.
Pitäähän valurautapannunkin joskus saada snadisti viilaa.
Että ihan HSF:n terassille pitää päästä "tsiigaamaan skababotskeja"! Ja vielä ihan Hankoon asti! Onpas tosi jännää!
Hyvin on muuten Loviisan laivuri kopsannut jostain sivustoilta statin kielen!
Tarantella. Ei kaipaa selityksiä eikä perusteluja. Muissa en vaivautunut edes käymään.
Uusista veneistä X-43 ja muista Swan 37 Tarantella ja IW 40. Kyllä vanhoissa veneissä on sellainen tunnelma, että siinä uudet jäävät toiseksi.
Em. kaksi vanhaa venettä todistavat mainiosti, että kyllä se lasikuitupaattikin kestää, kunhan se tehdään riittävän hyvin. Toivottavasti nykyveneet on tehty yhtä tukevasti, että ne palvelevat käyttäjiään vielä 30 vuoden päästä. Pintaahan voi aina fiksata, mutta heikoille perusrakenteille ei voi oikein mitään.
Mitä veikkaatte, moniko näyttelyn uusista veneistä on käytössä vielä vuonna 2034?
vihjaatko vuodella 2034, että uudet veneet ovat rakenteeltaan niin heikkoja etteivät kestä 30 vuotta? minkä luulet olevan niiden "oletettu elinikä"?
kyllä kauneus tuppaa olemaan katjojan silmissä. itse pidin eritoten siitä volvo-sarjan kilpaveneestä vaikka karu olikin. klassisista linjoista ihailin eniten sitä pientä purjekanoottia. siinä oli yksityiskohdat kohdallaan. jos ette ole vielä käyneet, niin tutkailkaapa esimerkiksi maston läpivientien nahkatöitä.
En vihjaa mitään, vaan kysyn. Swan 37 ja IW 40 ovat rakenteiltaan hyvin vahvoja, nykyisten suorituskyky- ja lujuuslaskelmien valossa tarpeettomankin paksuista ja raskaista materiaaleista tehtyjä. Ehkäpä ne sen vuoksi ovat kestäneet ajan hammasta näin hyvin.
Sinänsä lasikuidun kestämiselle ei kai nykytiedon valossa ole mitään aikarajaa, jos vain rakenteet muuten kestävät. Itseäni kyllä kiinnostaisi tietää, mikä on nykyveneiden "oletettu elinikä". Onko niiden ajateltu kestävän "ikuisesti" vai onko laskettu käyttöikä kenties parinkymmenen vuoden luokkaa. Jos joku tietää asiasta, niin jakakoon tietonsa muillekin.
mutta jotenkin IW40:n sisustan lakkaus ei iskenyt. Oli mielestäni liian paksulla lakalla vedelty, lattia oli myös liian liukas. Todellinen esimerkki minkälaista tulee kun itse "kunnolla" lakataan. Kävin samassa veneessä n. 10 vuotta sitten sisällä. Tuolloin (jo) puuosat olivat hiemn kuluneet (vene on tuotu Välimereltä reilut kymmenen vuotta sitten), mutta muuten lakkakerros oli huomattavasti miellyttävämpi kuin nykyinen. Sanoisin, että alkuperäinen lakkaus oli "Swan" tyyliin tehty.
Muuten kertokaas vielä mitä rakenneosaa ei lasikuituveneessä voi korjata. Toistuvasti tulee esille uusien/vanhojen veneiden rakenteelliset lujuuserot ja väitetään, ettei heikoille rakenteille voi tehdä mitään. No, tietysti jos koko runko on liian ohutta laminaattia kokonaan, niin sitä on toki vaikea ryhtyä korjaamaan, mutta voisi mainita joitain yksityiskohtia, kun kerran näin argumentoidaan.
Mikähän mahtaa olla liian ohut laminaatti?
Antilla 36:ssa on varmaan näiden palstojen mukaan varmaan 10 cm:n laminaatti pohjassa.
Toisaalta tiedän erään one off projektin missä 49 jalkaisen veneen pohjan laminaatti on 5 mm!
Kai se "oikea" laminaatin paksuus on jossain noiden välissä?
Rakenteiden lujuudella tarkoitan juuri sellaisia asioita kuin laminaatin paksuus rungossa, rungon jäykisteet, kölin kiinnitys ja kölitukit, peräsimen kiinnitys, rustit yms. Siis rakenteellisia perusratkaisuja, joiden uusiminen/korjaaminen on käytännössä joko mahdotonta tai vaatii todella suuren työn, jos niitä ei ole alunperin tehty kunnolla.
Vastaavasti esim. rungon ja kansirakenteiden maalaukset ja lakkaukset ovat pikkujuttuja, joilla vanhakin vene nuortuu kerralla. Jos veneen "perusrakenteet" ovat kunnossa, kannattaa tällaisiin kosmeettisiin uudistuksiin ryhtyä vanhassakin veneessä. IW ja Swan 37 ovat tästä hyviä esimerkkejä.
Juuri noita mainitsemiasia jäykisteitä, pilsseja, peräsimiä, kölin kiinnityksiä ym. on vahvistettu monissa venetyypeissä jälkikäteen omistajien toimesta. Kaikkihan on tietysti suhteellista, toiselle vaikkapa pilssin jäykistäminen sivusuunnassa on kauhea työ, toiselle pikku juttu. Ja riippuuhan se tietysti veneestä paljonko siihen kannattaa uhrata aikaa ja rahaa, mutta jos vene kokonaisuutena on miellyttävä ei mielestäni jonkun tuollaisen rakenteen korjaamisesta kannata tehdä kovin suurta juttua.
Tuskimpa tämänkään palstan kirjoittajista monikaan tietää paljonko veneissä todellisuudessa on heikkoja kohtia ja paljonko niitä on korjattu jälkikäteen (en väitä itsekkään tietäväni). Esimerkkinä tästä vaikkapa maston jalan rakenne useissa ruotsalaisveneissä (pilssissä). Masto seisoo pilssin päälle laminoidun teräspalan (laminoitu lasikuidun sisään) päällä siten, että maston jalan alla on tyhjää tilaan. Rakenne murtuu reunoista levyn joustaessa. Onneksi erittäin helppo korjata ja korjauksen jälkeen erittäin vahva rakenne. Esimerkkejä tämän kaltaisista "vakavista" rakenteellisista puutteista on paljon. Onneksi lasikuitu materiaalina on helppoa korjata ja työstää.
Mielestäni väittely veneiden "paremmuudesta" on tyhmää. Eikö loppujen lopuksi tärkeämpää ole se, että vene on kokonaisuutena käyttäjänsä tarpeita vastaava. Poikkeuksetta kaikki uudet veneet ovat kuin kopioita toisistaan. Sisätilat, kansiratkaisut, avotila, riki, jopa hintalappu (likimain). Valintaan vaikuttavat ostajan mielikuva (mm. ostajan käsitys veneen nopeudesta ja vahvuudesta) ja merkin "imago". Jos haluat veneen, jossa on vaikkapa ns. keskiavotila, et voi ostaa Bavariaa tai muutakaan kohtuuhintaista venettä (uutena, niistäkin löytyy vanhempia "CC" versioita). Joudut joko kaivamaan taskunpohjalta kolminkertaisen määrän rahaa tai käytettyjen markkinoille. Siksi minulle on yhdentekevää Bavarioiden ym. laatu tai laatuerot. En kyllä ostaisi myöskään kumpaakaan IW40:stä tai tuota Tarantellaa. Olkoonkin vaikka kuinka vahvoja, mutta venetyyppinä "tavallisia".
En ole itse veneinsinööri (enkä minkään muunkaan alan insinööri), joten rakenteiden yksityiskohtiin ja lujuuksiin en osaa ottaa kantaa. Tässä suhteessa olen itsekin pitkälti kuulo- ja luulopuheiden varassa kuten moni muukin näillä palstoilla.
Alkuperäinen ajatukseni olikin paljon yleisluontoisempi: onko nykyajalle tyypillinen "kertakäyttöajattelu" levinnyt myös venealalle vai rakennetaanko veneitä edelleen "ikuisuutta" varten niinkuin takavuosien laatuveneet on tehty? Uskoisin että venealallakin on käytössä jonkinlainen tuotteen elinkaari-ajattelu ja olisi hauska tietää paljonko nykyaikaisen keskivertoveneen elinkaareksi on arvioitu.
Olen samaa mieltä Upponallen kanssa siitä, että veneitä on vaikea ja toisaalta turha yrittää asettaa mihinkään absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen. Paremmuuden ratkaisee viime kädessä ostaja, jolla on tietyt mieltymykset, tarpeet ja tietty määrä rahaa käytössään. Onhan venekin on väistämättä aina jonkinlainen kompromissi sekä valmistajalle että ostajalle/käyttäjälle.
Kyllähän toi vanha rakas kilpakumppani Tarantella vie potin. Hangossakin ne, jotka purjehduksesta jotain tietävät, ottaa hatun pois päästä kunnioituksesta, kun Tarantella saapuu. Sitä kannen väriä vain olen aina ihmetellyt. Jotenkin sen täytyy liittyä veneen nopeuteen, mutta en vain ole oivaltanut, miten.
Olihan siellä muutamia muitakin. VOR60 hiljentää aina vastaantullessaan, vaikka sitten messuhallissa. Bavariakin pääsi kerrankin yllättämään positiivisesti Match-versiollaan; kunniamaininta. X:t nyt jo tunnetaan ennestään. Positiivinen erityismaininta 43:n sähköpäätaululle ja negatiivinen sille sisustusvaihtoehdolle.
Mitä heinoa Bavaria raaserissa.
Tommoisia tyhjiä pulkkia on rannat täynnä myynissä kukaan EI osta
kaatopaikka jätettä.
Toimivan näköiset kansijärjestelyt ja heloitus. Jo todistetusti hyvät purjehdusominaisuudet, mitäs muuta pitäisi vielä vaatia? Lähtökohdiltaan aika terveet rakenneratkaisut ja enimmältään toimiva sisustuskin, vaikka sisäänkäynnin luo olikin jätetty lähes järkyttävä tanssilattia. Vähän karheanpuoleiset pintakäsittelyt sisällä, so what. Kunhan aika näyttää, onko valmistuksen laatu sellainen, että pysyy koossa. Eihän se mikään raaseri ole, ne on ihan toisen näköisiä, voi vaikka käydä vertailemassa sisätiloja siihen VOR60:een. Niitä muita Bavarian tekeleitä en viittinyt käydä edes vierestä vilkaisemassa.
Niin, tästä näkee, että toiset tykkää äidistä ja toiset tyttärestä.
Itse näen päiväunia siitä, että olisi varaa ostaa Bavaria Match. Se täyttäisi kaiiki toiveeni: nopea/voisi osallistua menestyksellisesti kisoihin ja loistavat tilat/perheen kanssa 4 viikon lomakin onnistuisi.
samalla eroon kaikesta ylimääräisestä roinasta avoimen perän ansiosta.
Tuolla perusteella Swan 45 :kin on sitten ***ka, siinähän on avoin perä.
Hyvä, etten ole ostanut sitä.
onko sitlooda mielestäsi tavaran kuljetusta varten. myönnän, että itselläni "notkuu" sitloodan kulmassa ajoittain esimerkiksi vesipullo.
S&S:n yksi ajatus avomeriveneestähän oli pieni sitlooda, johon ei mahdu paljoa vettä. vastaava ajatus taitaa piillä avoimessa perässä, vesi poistuu nopeasti.
tietysti minkälaisella porukalla vesillä liikkuu. Toimii varmasti kilpailuissa juuri tuon nopean tyhjentymisen ansiosta. Ei varmaan kukaan sitloodassa tavaraa kuljeta sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta kyllä meillä ainakin matkan aikana sitloodassa risteilee jos jonkilaista tavaraa lasten leluista lähtien. Että siinä mielessä se Swan 45:n on ihan ***ka. Onneksi on sellaisiakin malleja, joissa on "perä ummessa".
Kyllä tosiaan IW ja Tarantella olivat parhaita. Silloin kun ne on tehty niin tehtiin vielä kunnon veneitä. Toisin on nykyään...miksiköhän noita uusia edes esitellään messuilla kun kaikki kuitenkin tietää, että vanhat ovat parempia. Täytyisi pitää messut missä ei saisi esitellä vuoden 1990 jälkeen valmistettuja, ja siis huonoja, veneitä.
... mieltä! Kaikki oli ennen paremmin. Akkakin oli kauniimpi kymmmenen vuotta sitten!
Kaveri jäänyt rannalle kun rahaa tai järkeä jaettu....
Voisit ihan sormella tulla osoittamaan, mistä Tarantellakaan olis kulunu. Huomattavasti paremmassa kunnossa kuin keskivertoveneet veistämöltä lähtiessä. Tai no, olihan niissä cuben-purjeissa jo ryppyjä.
Olikohan niitä Tarantelloja siellä kaksi kappaletta? Minä kävin siinä mikä oli avomeripurjehtijoiden osastolla ja se oli joka paikasta todella kulunut ja rähjäisen näköinen. Ei miltään veistämöltä sellaisia veneitä lähde. Herätys!!!
Kulunut.
Ota nyt hyvä mies ne aurinkolasit pois silmiltäsi tai käy optikolla.
Hei kamoon! Tsiigatkaa vähän purjenumeroa. 107. On sillä jo ikää. Tuon ikäisissä Swaneissa, Antilloissa yms. kunnon paateissa saa ollakin vähän käytön jälkiä. Pääasia on se, että niillä mennään (eikä meinata) edelleen. Tää keskustelu veneiden laipioiden laminoinnista ja nopeuksista on ihan pelleilyä. Kauneus tai malka on katsojan silmässä. Joku pitää vanhaa hyvin purjehtivaa parempana, joku toinen taas panee arvoa enemmän sisätiloille ja vähemmän purjehdusominaisuuksille. Mitä v-tun väliä sillä on, onko joku kulunut vai ei, jos se toimii, häh?
Otetaan veneet, käydään kiertämässä vaikka Brittein saaret, tai vaikka vaan Kielissä kääntymässä ja katsotaan missä veneessä on ollut vähiten korjattavaa matkan aikana. Mun ei edes tartte arvailla lopputulosta.
Aamen! Tarantellan rustit eivät ehkä ole maailman esteettisimmät sellaiset, mutta kunnolliset. Vertailukohtana vois vaikka käyttää näitä nykyisiä viilulaipioon kiinnitettyjä K-raudan "kulmarautoja" ja lyijykynän paksuisia vanttiruuveja. 70-luku rulettaa!
...arvailla. Pohdiskelin, että sopivasti käytetty vene on varmasti luotettavampi kuin aivan pakasta vedetty. Toisaalta "ikivanha" voi periaatteessa pettää mistä vain. Letkut haurastuneet, sähköissä hapettumia ja muutoinkin tekniikka ja "liikuvat osat" nähneet historiaa. Itse purjehdin pari vuotta sitten Lontoosta Suomeen yhtä kyytiä tuoreella sarjatuotanto veneellä (ei Bavaria), eikä mitään ongelmia tullut eikä tietämäni mukaan vieläkään ole tullut.
Toisaalta eräällä ystävälläni on "ikivanha" Swan 42, jolla on kisattu Gotland Runtissa, eikä siinäkään ole mitään dramaattista hajonnut, mitä nyt juuri hapettumien ja haurastumien paikkailua.
Niin ikään tiedän erään mm. Hangossa oleskelevan Bavaria 38n reissaavan vuosittain aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn esim. Norjaa ja Huippuvuoria myöten tuhansia maileja (viime vuonna taisi olla toista kymmentä tuhatta), eikä siinäkään ole ollut, kun kosmeettista paikkailua.
Kun nyt satun tietämään tavan, jolla Tarantellaa on ikänsä hoidettu. Suoranainen ihme, jos siitä veneestä haperoa komponenttia löytää. Sitä on ajettu viisauden "vene kestää aina enemmän kuin kippari ja paljon enemmän kuin kipparin vaimo" mukaan. Puuttumatta siihen vaimon osuuteen, kipparikin kestää melkoisesti.
ja veneet vielä ihmeellisempiä. Joskus vaan hämmästyttävät nämä jutut notkuvista kansista ja irtoilevista sisämoduuleista ja laipioista jne. Venehän on yhtä vahva kuin sen heikoin kohta. Olen silloin tällöin katsellut seurassamme olleita veneitä "sillä silmällä" ja onhan niissä aikamoisia eroja. Esim parissa Avance 33:ssa ja 36:ssa laipioiden kohdat näkyvät ulkoa. Rungossa on selvä vekki laipion kohdalla. Mistä se mahtaa kertoa? Parista uudemmasta ranskiksesta on mm. peräsinakseli katkennut, joissain muissa taas rustien kohdalla on pullistumaa. En epäile, etteikö Bavarialla tms. voisi purjehtia ilman harmeja vaikka pallon ympäri. Vanhemmat veneet vaan tuppaavat olemaan jykevämmin tehtyjä. Pääosa nykyveneistä (sarjatuotanto) ovat enemmän tai vähemmän kompromisseja erittäin monen tekijän suhteen. Kaikilla ei ole fyrkkaa teettää esim. P.Herlin -vainaan viimeisimmän, jenkkeihin myydyn Capricen kaltaista alusta.
....osaksi samaa mieltä, mutta "jykevyys" on hieman tulkinnanvarainen juttu: onko hiilikuitu jykevämpää kuin alumiini, onko kevlar jykevämpää kuin tavallinen "matto", nykymateriaalit vs. vanhat? Myöskään katkenneista peräsinakseleista en ole kuullut kuin Hunter Legendin case Atlantin ylityksessä; akseli oli "laminoitua kamaa". Muissa sarjatuotantopaateissa (esim. ranskalaisissa) peräsinakselitakselit ovat terästä. Yahting World oli asian tiimoilta yhteydessä kaikkiin merkittäviin veistämöihin asiaa tiedustellen ja kävi vakuutusyhtiöiden kanssa läpi peräsinvauriot.
Juuri postilaatikkoon tömähtäneessä maaliskuun Yachting Monthlyssa on artikkeli veneen valinnasta ja vertailusta ammattilaisen avustuksella; viivalla oli kaksi vanhaa Swania (43, 37) ja uudehko Jeanneau 37. Valinta osui viimeiseen! Juttu oli mielenkiintoinen ja suht perusteellinen "vertailu" eri painopistealueiden välillä sillä venettä haettiin mm. Britannian ympäripurjehduskisa ja kärkisija mielessä.