Rakkautta vai teatteria?

On vaikea pukea sanoiksi tätä tunnetta
Kertoa, että oikeasti rakastan
Kun yöllä herään sateeseen ja näen sinut siinä
Vierellä, lähellä
Hymyilen ja painaudun takaisin peiton alle
Ei myrsky enää pelota
Eikä sun tarvitse kuin vain katsoa
Saat minut hymyilemään
Polvet valahtamaan, sydämen lyömään
Ja sun kosketus
Saa mut värisemään
Niitä rakkauden väreitä
Ja kun sä otat syliin
Pidät siinä lähellä, rutistat
Mä tiedän merkitseväni sulle jotain

Mä muistan sen yön
Mustan, hiljaisen yön
Vain talvirenkaiden ulina soratiellä
Kun muu liikenne katosi
Sä annoit mennä
Katsoit mua ja hymyilit
Kysyit pelottaako
Mä vain kielsin
Eikä mua pelottanut
Olithan sä siinä
Sä et antaisi tapahtua mitään pahaa

Siitä ekasta kerrasta lähtien
Mä taisin jäädä kiinni sun verkkoosi
Upoten sun silmiisi
Haluten uudelleen ja uudelleen tuntea sut siinä
vierellä
Sä olit se ihminen, joka sai mut aidosti
hymyilemään
Ja hiljaisessa yössä
Nyt kotona, kaukana susta
Kuuletko kuinka hymyilen
Kuinka hyräilen
Kaipaan sua... Ihan liikaa...
4303
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

toi oli kaunis, ihan mielettömän kaunis runo..
ihan ku mun elämästä vuos sitte..jep, Hän sai
aidosti hymyilemään, aidosti aina nauramaan.. mut
nyt ne ajat on poissa, ikuisesti..
Mut ihana runo, hyvin kirjotettu!! :) ..

Äänestä
  • Kiitos...*hymyilee*

    Äänestä

  • Tapettu kirjoitti:

    Kiitos...*hymyilee*

    kaunis runo.täysin mun elämästä.vaikka
    valitettavasti en nääkkään kultaa joka yö
    vieres...:(
    nojoo.tosi hieno.:)

    Äänestä

siis aivan mahtava runo!!siis erittäin
todellinen,pystyy kuvittelemaan ton olon..tälläsiä
runojen pitäis aina olla,niin että tuntee elävänsä
niiden mukana!loistavaa!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tapettu kirjoitti:

On vaikea pukea sanoiksi tätä tunnetta
Kertoa, että oikeasti rakastan
Kun yöllä herään sateeseen ja näen sinut siinä
Vierellä, lähellä
Hymyilen ja painaudun takaisin peiton alle
Ei myrsky enää pelota
Eikä sun tarvitse kuin vain katsoa
Saat minut hymyilemään
Polvet valahtamaan, sydämen lyömään
Ja sun kosketus
Saa mut värisemään
Niitä rakkauden väreitä
Ja kun sä otat syliin
Pidät siinä lähellä, rutistat
Mä tiedän merkitseväni sulle jotain

Mä muistan sen yön
Mustan, hiljaisen yön
Vain talvirenkaiden ulina soratiellä
Kun muu liikenne katosi
Sä annoit mennä
Katsoit mua ja hymyilit
Kysyit pelottaako
Mä vain kielsin
Eikä mua pelottanut
Olithan sä siinä
Sä et antaisi tapahtua mitään pahaa

Siitä ekasta kerrasta lähtien
Mä taisin jäädä kiinni sun verkkoosi
Upoten sun silmiisi
Haluten uudelleen ja uudelleen tuntea sut siinä
vierellä
Sä olit se ihminen, joka sai mut aidosti
hymyilemään
Ja hiljaisessa yössä
Nyt kotona, kaukana susta
Kuuletko kuinka hymyilen
Kuinka hyräilen
Kaipaan sua... Ihan liikaa...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu