On vaikea pukea sanoiksi tätä tunnetta
Kertoa, että oikeasti rakastan
Kun yöllä herään sateeseen ja näen sinut siinä
Vierellä, lähellä
Hymyilen ja painaudun takaisin peiton alle
Ei myrsky enää pelota
Eikä sun tarvitse kuin vain katsoa
Saat minut hymyilemään
Polvet valahtamaan, sydämen lyömään
Ja sun kosketus
Saa mut värisemään
Niitä rakkauden väreitä
Ja kun sä otat syliin
Pidät siinä lähellä, rutistat
Mä tiedän merkitseväni sulle jotain
Mä muistan sen yön
Mustan, hiljaisen yön
Vain talvirenkaiden ulina soratiellä
Kun muu liikenne katosi
Sä annoit mennä
Katsoit mua ja hymyilit
Kysyit pelottaako
Mä vain kielsin
Eikä mua pelottanut
Olithan sä siinä
Sä et antaisi tapahtua mitään pahaa
Siitä ekasta kerrasta lähtien
Mä taisin jäädä kiinni sun verkkoosi
Upoten sun silmiisi
Haluten uudelleen ja uudelleen tuntea sut siinä
vierellä
Sä olit se ihminen, joka sai mut aidosti
hymyilemään
Ja hiljaisessa yössä
Nyt kotona, kaukana susta
Kuuletko kuinka hymyilen
Kuinka hyräilen
Kaipaan sua... Ihan liikaa...
Kertoa, että oikeasti rakastan
Kun yöllä herään sateeseen ja näen sinut siinä
Vierellä, lähellä
Hymyilen ja painaudun takaisin peiton alle
Ei myrsky enää pelota
Eikä sun tarvitse kuin vain katsoa
Saat minut hymyilemään
Polvet valahtamaan, sydämen lyömään
Ja sun kosketus
Saa mut värisemään
Niitä rakkauden väreitä
Ja kun sä otat syliin
Pidät siinä lähellä, rutistat
Mä tiedän merkitseväni sulle jotain
Mä muistan sen yön
Mustan, hiljaisen yön
Vain talvirenkaiden ulina soratiellä
Kun muu liikenne katosi
Sä annoit mennä
Katsoit mua ja hymyilit
Kysyit pelottaako
Mä vain kielsin
Eikä mua pelottanut
Olithan sä siinä
Sä et antaisi tapahtua mitään pahaa
Siitä ekasta kerrasta lähtien
Mä taisin jäädä kiinni sun verkkoosi
Upoten sun silmiisi
Haluten uudelleen ja uudelleen tuntea sut siinä
vierellä
Sä olit se ihminen, joka sai mut aidosti
hymyilemään
Ja hiljaisessa yössä
Nyt kotona, kaukana susta
Kuuletko kuinka hymyilen
Kuinka hyräilen
Kaipaan sua... Ihan liikaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
toi oli kaunis, ihan mielettömän kaunis runo..
ihan ku mun elämästä vuos sitte..jep, Hän sai
aidosti hymyilemään, aidosti aina nauramaan.. mut
nyt ne ajat on poissa, ikuisesti..
Mut ihana runo, hyvin kirjotettu!! :) ..
Kiitos...*hymyilee*
kaunis runo.täysin mun elämästä.vaikka
valitettavasti en nääkkään kultaa joka yö
vieres...:(
nojoo.tosi hieno.:)
siis aivan mahtava runo!!siis erittäin
todellinen,pystyy kuvittelemaan ton olon..tälläsiä
runojen pitäis aina olla,niin että tuntee elävänsä
niiden mukana!loistavaa!