Ollessaan yksin ihminen edellyttää tulevalta
kumppaniltaan etupäässä yleviä henkisiä
ominaisuuksia, yhteisiä arvoja ja kiinnostuksen
kohteita. Se Maailman Ihanin Ihminen osuukin
kohdalle joko enemmin tai myöhemmin. Pian
pariutumisen jälkeen käy ilmi, että toinen on
raivostuttava siivoton/ sivistymätön/
pikkusieluinen/ nalkuttaja/ ... Käytännön
arkielämä ei ota sujuakseen, pitkistä pyhistä
seuraa kaaos. Touhu käy mahdottomaksi viimeistään
lasten synnyttyä, jolloin yleensä aletaan käydä
vieraissa. Eipä aikaakaan, kun puhutaan ns.
kylmästä liitosta tai avioero nähdään ainoaksi
ratkaisuksi. Koko tohinan seurauksena on kaksi
katkeraa aikuista ja pahasti hämmentyneitä
lapsia. Joku syö rauhoittavia lääkkeitä
helvetillisen siippansa vuoksi, toinen kiroilee
yksinhuoltajuuttaan ja kolmas elatusmaksuja.
Lastensa oireiluun ei juuri kukaan jaksa
syventyä.
Kiertokulku alkaa aina alusta, koska ihminen on
viettiensä viemä eläin, joka ei opi omista, saati
lajitoverien kokemuksista. Yksinäiset huokailevat
yksinäisyyttään ja hakevat paria. Parilliset
etsivät tilaisuuksia pettää puolisoitaan, että
jaksaisivat jatkaa tuskaista liittoaan edes
seuraavan joulun tai kesäloman yli.
Ehkäpä rotumme kehittyy tulevaisuudessa ja
ymmärtää elinikäisen, onnellisen parisuhteen
mahdottomuudeksi. Avioliittoinstituutio on joka
tapauksessa aikansa elänyt ja tulee jatkossa
korvautumaan vapaamuotoisemmilla suhteilla.
kumppaniltaan etupäässä yleviä henkisiä
ominaisuuksia, yhteisiä arvoja ja kiinnostuksen
kohteita. Se Maailman Ihanin Ihminen osuukin
kohdalle joko enemmin tai myöhemmin. Pian
pariutumisen jälkeen käy ilmi, että toinen on
raivostuttava siivoton/ sivistymätön/
pikkusieluinen/ nalkuttaja/ ... Käytännön
arkielämä ei ota sujuakseen, pitkistä pyhistä
seuraa kaaos. Touhu käy mahdottomaksi viimeistään
lasten synnyttyä, jolloin yleensä aletaan käydä
vieraissa. Eipä aikaakaan, kun puhutaan ns.
kylmästä liitosta tai avioero nähdään ainoaksi
ratkaisuksi. Koko tohinan seurauksena on kaksi
katkeraa aikuista ja pahasti hämmentyneitä
lapsia. Joku syö rauhoittavia lääkkeitä
helvetillisen siippansa vuoksi, toinen kiroilee
yksinhuoltajuuttaan ja kolmas elatusmaksuja.
Lastensa oireiluun ei juuri kukaan jaksa
syventyä.
Kiertokulku alkaa aina alusta, koska ihminen on
viettiensä viemä eläin, joka ei opi omista, saati
lajitoverien kokemuksista. Yksinäiset huokailevat
yksinäisyyttään ja hakevat paria. Parilliset
etsivät tilaisuuksia pettää puolisoitaan, että
jaksaisivat jatkaa tuskaista liittoaan edes
seuraavan joulun tai kesäloman yli.
Ehkäpä rotumme kehittyy tulevaisuudessa ja
ymmärtää elinikäisen, onnellisen parisuhteen
mahdottomuudeksi. Avioliittoinstituutio on joka
tapauksessa aikansa elänyt ja tulee jatkossa
korvautumaan vapaamuotoisemmilla suhteilla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet täysin oikeassa. Näinhän parisuhteissa
valitettavan usein käy. Joitakin parisuhteita
olen kuitenkin tavannut, joissa kumppanuus on
mahdollista. Yleensä nämä henkilöt, jotka elävät
tasapainoisessa parisuhteessa, ovat luonteeltaan
joustavia, kärsivällisiä, pitkäjänteisiä ja
vaatimattomia. Ei odoteta liikoja itseltä ja
siltä toiselta.
Ehkä onnellisen, pysyvän parisuhteen takana onkin
oman itsensä kehittäminen. Pitäisi nähdä ne omat
virheet ja mahdottomat odotukset toisen suhteen
ennemmin kuin tuijottaa toisen virheitä.
Niin, tiedän että helpommin sanottu kuin tehty!
Niinpä esim. itseni suhteen olen ajatellut, että
voisin elää sellaisessa suhteessa, jossa
arkipäivää ei jaeta. Molemmilla omat kodit ja
arki. Silloin päätösvalta ja vastuu on kaikki
itsellä. Vapaa-aikaa sitten voitaisiin viettää
yhdessä. Näin ei olisi liikoja
toivomuksia/vaatimuksia toisen suhteen, yhdessä
vietetty aika olisi vain hauskan pitoa! Enpä
tosin tiedä, toimisiko tällainenkaan suhde. Kun
sitä kuitenkin kaipaa nimenomaan kumppania
jakamaan niin iloja ja suruja, niin arkipäivänä
kuin vapaallakin.
Mihin tässä päästiin? Ei mihinkään. Ainoastaan
siihen, että ihminen on hankala eläin!
Tulevaisuudessa varmaan yleistyvät juuri
kuvailemasi tyyppiset suhteet eli kaksi ihmistä
jollain tapaa pitää yhtä, vaikkeivät asukaan
yhdessä. Se tuntuu olevan todella monen tuntemani
sinkkunaisen toive. Tuossa suhdemuodossa on
mahdollista keskittyä vain siihen, mitä
nykyihmiset parisuhteelta odottavat. Eripuraa
tuottava yhteinen arki taloustöineen ja rahaan
liittyvine kysymyksineen voidaan minimoida
olemattomiin.
On mielenkiintoista, että miehet eivät tunnu
olevan tällaisesta suhdetyypistä yhtä yhtä
innoissaan kuin naiset. Tuntevathan monet miehet
katkeruutta avio-/avoliitoissa, koska kokevat
olevansa liian sidottuja ja laskevat häviävänsä
perhe-elämässä rahallisesti (kuulostaa hirveälle,
mutta on täyttä totta). Erillisasumisen myötä he
voisivat päättää rahoistaan täysin yksin.
Eroaminenkaan ei enää tarkoittaisi kenenkään
omaisuuden puolittumista.
Kuten kaikki onnelliset ihmissuhteet,
tällainenkin "yhteiselo" edellyttää henkistä
kypsyyttä. Varmaan nuoret tulevat vielä
vuosisatojen päästäkin kokeilemaan perinteistä
perhe-elämää, puhumattakaan mustasukkaisista tai
muutoin omistushaluisista ihmisistä. Elämän
kypsyttämille, kokeneille konkareille eri
osoitteessa asuva rakastettava sielu tuntuu
kuitenkin ihanteelliselta ajatukselta.
kiinnostavaa ja kypsää ajattelua! Sain tästä omaan
juttuuni aimo annoksen mietittävää, sillä olemme
kumpikin aika vaativia (ja minun mielestäni Hän
aivan erityisesti...). Kuitenkin Hän haluaisi
sadan kilsan työmatkan uhallakin muuttaa
vakiasumaan kanssani, ja itkee kun "keksin
esteitä", kuten sen että Hänen pitäisi ensin saada
työpaikka maakunnastani (mahdotonta toisin päin),
koska Hän ei oikeasti kuitenkaan tykkäisi ajaa
melkein joka arkipäivä 200:aa kilsaa työmatkoja
plus vars. duuniajot. Ohhoijaa, sano!
kun olen elänyt onnellisessa parisuhteessa jo
9 vuotta ilman uskottomuusongelmia tai
muitakaan isompia riitoja enkä pidä miestäni
edelleenkään raivostuttavana, eikä hän
minua. Lapsiakin on, 4 ja 1 vee.
Johtuiskohan se sitten siitä ettemme ole
naimisissa.. :-)