mitä mieltä suomen kansa on pettämisestä? Sitähän on ollut aikojen alusta hamaan tulevaisuuteen. Miksi vallalla on käsitys että miehet pettäisivät useammin? Pyörin ympäri ja näen vain pettäviä naisia, itseni mukaan luen.
miksi seksiä ei voisi harrastaa kuten kivaa jutustelua, ihmisten kanssa joiden kanssa se on hauskaa?
Loukkaa toista! Tottakai loukkaa, moni muu asia loukkaa paljon syvemmin. Esimerkiksi vuosien nalkutus miehelle, hidas itsetunnon murennus.
Mutta rehellisesti onko oikeammin pettää ja nauttia elämästä muilla osin täysillä? Vai kituuttaa pettämättä ainaisessa tyytymättömyydessä.
parisuhteessa kun on muitakin puolia kuin se ikuinen rakkaus, joka tiettävästi aika harvinaista on.
Miksi jatkan liittoani vaikka petän? En minä noita muita miehiä rakasta hitustakaan, nautinpa vain seksistä, kun taas aviomieheni on mitä parhainta A luokkaa. miksi hän ei jätä minua? Siksi koska elämä kanssani on täydellistä, lukuunottamatta inhimillistä pahettani. Niin kauan kuin hän saa pitää kasvonsa, kulissit ja mielikuvansa minusta, hän on tyytyväinen.
Minun kanssani hänellä on vapautensa, hyvä itsetunto ja kiva perhe.
Olen narttu ja pahan laatuinen, mutta minkä ihminen itselleen voi. Tällä kirjoituksella ärsytän takuulla monia naisia sekä miehiä. toivon kannanottoja erityisesti teiltä kolmi- nelikymppiset naiset/ miehet joiden katse on hiukan jo avartunut nuoruuden hurmoksesta. Rehellisesti mielipide?
miksi seksiä ei voisi harrastaa kuten kivaa jutustelua, ihmisten kanssa joiden kanssa se on hauskaa?
Loukkaa toista! Tottakai loukkaa, moni muu asia loukkaa paljon syvemmin. Esimerkiksi vuosien nalkutus miehelle, hidas itsetunnon murennus.
Mutta rehellisesti onko oikeammin pettää ja nauttia elämästä muilla osin täysillä? Vai kituuttaa pettämättä ainaisessa tyytymättömyydessä.
parisuhteessa kun on muitakin puolia kuin se ikuinen rakkaus, joka tiettävästi aika harvinaista on.
Miksi jatkan liittoani vaikka petän? En minä noita muita miehiä rakasta hitustakaan, nautinpa vain seksistä, kun taas aviomieheni on mitä parhainta A luokkaa. miksi hän ei jätä minua? Siksi koska elämä kanssani on täydellistä, lukuunottamatta inhimillistä pahettani. Niin kauan kuin hän saa pitää kasvonsa, kulissit ja mielikuvansa minusta, hän on tyytyväinen.
Minun kanssani hänellä on vapautensa, hyvä itsetunto ja kiva perhe.
Olen narttu ja pahan laatuinen, mutta minkä ihminen itselleen voi. Tällä kirjoituksella ärsytän takuulla monia naisia sekä miehiä. toivon kannanottoja erityisesti teiltä kolmi- nelikymppiset naiset/ miehet joiden katse on hiukan jo avartunut nuoruuden hurmoksesta. Rehellisesti mielipide?
Vastaukset 51
Vanhimmat
Olisin kirjoittanut saman tekstin. Vastausta vaan en tiedä.
Ainahan joku löytyy joka paheksuu oli kysymys sit mistä tahansa. Tämä vaan on arka-aihe monelle.
Usein seksi on vapaampaa aidan tuolla puolen.
oikeus omaan mielipiteeseesi, kuten minulla.
Itse en voi käsittää pettämistä, mutta minun kai on "helppo sanoa" sillä en ole viettieni vietävissä.
Minulle tärkeintä on puhdas rakkaus, seksistä voisin luopua kokonaan rakkauden takia sillä pelkkä rakkaudeton seksi ei minulle edes riitä.
Suhteessani on ollut paljon vaikeuksia ja pitkiäkin haluttomuusjaksoja molemmin puolin, mutta rakkauden avulla olemme selvinneet kaikesta pettämättä.
Onpa myös niin, että mieheni on seksikumppaneistani teknisesti "surkein", mutta hänet silti valitsin enkä kadu!
Opimme kyllä ajan mittaan nauttimaan yhdessä, meillä on koko loppuelämä aikaa;)
Minulla ei ole mihinkään kiire.
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka kauan olette seurustelleet.Kirjoituksestasi huokuu läpi tietty sinisilmäisyys/auvoisuus seurustelusta ja yhdessä olosta.Itsellä takana vuosia 17 vaimon kanssa taivaltaen.Ja lukiessani kirjoitustasi on kuin palaisi takaisin nuoruuteen.Summa summarum väitän, että jokainen meistä pettää ajankuluessa.Näytä minulle ihminen, joka ei petä niin näytän sinulle valehtelijan.
samaa mieltä olen skeptikon kanssa, nuorena sitä on sinisilmäinen. Itse olen ollut naimisissa liki kymmenen vuotta ja sitä ennen ehdin seurustella seitsemän vuotta tuon turjakkeeni kanssa. 33-vuotiaana asioita katsoo hiukan laveammin. Ei ole varaa enää moiseen ahdasmielisyyteen :)
En minäkään näitä harkiten huijaajia ole, onpahan vain aika ajoin tullut vastustamaton tilaisuus.
aviossa 26v mulla on ollut 4 vakituista suhdetta kestoltaan n.3-5v ja lisäksi muutama tuntematon , seksi on hieno asia ja "vieraan" kanssa voi harrastaa uskaliaampaa seksiä , miksi jos molemmat harrastavat sitä ulkopuolella a-v:n , RAKASTAN vaimoa en jätä vähällä hän on lasteni äiti ja koti "herra" en tiedä miksi harrastan muita mutta sen voin sanoa et aina kotiin tullessa "reissuilta" hän tuntuu vieläkin paremmalta, eikö ole outoa . Melestäni toista ihmistä voi pettää paljon pahemmin kuin naimalla sehän on luonnollinen tarve .
Ai että kun kivaa etten ole yksin , hienoa että on joku nainen joka pystyy ajattelemaan samoin .
"Summa summarum väitän, että jokainen meistä pettää ajankuluessa.Näytä minulle ihminen, joka ei petä niin näytän sinulle valehtelijan."
Älä nyt liioittele. Väitätkö tosiaan että kaikki avioliitossa olleet ihmiset kautta historian ovat pettäneet? Ymmärrän että on ikävää lukea kirjoituksia, joissa moralisoidaan sinun tapaasi elää, mutta on kyllä älyllisesti aika köyhää "vastamoralisoida", ts. väittää että kaikki elävät samalla tavoin kuin sinä.
Seurustelleet kohta 6 vuotta.
Jos suhteemme perustuisi pelkkään seksuaaliseen tyydytykseen, olisimme tylsistyneet jo ensimmäisen vuoden aikana, sillä kuten jo sanoin ei meillä seksi ole koskaan sujunut.
Kuitenkaan emme ole nähneet tarvetta pettää. Olemme jopa sopineet että jos himo muihin tulee, niin voidaan tehdä se vaikka yhdessä, miksi pitäisi selän takana kun voidaan yhdessäkin sopia kuten aikuiset ihmiset?
Ja sinisilmäisyys on minusta kaukana, sillä en edes uskonut rakkauteen ensimmäisten vuosiemme aikana, olin samanlainen skeptikko kuin sinäkin.
Uskoin että KAIKKI pettää sekä eroaa, ei poikkeuksia!
Itse asiassa juuri tämä kyynisyys esti suhdettamme etenemästä toimivalle tasolle.
Usko on tullut vasta ajan mittaan, kun kaikesta paskasta huolimatta olemme edelleenkin yhdessä!
En oikeastaan käsitä miten voimme edelleen olla yhdessä, kun suhteemme on ollut suorastaan perseestä.
Vasta nyt suhteemme alkaa olla sillä tolalla, että voisin sanoa meillä olevan "hyvä suhde".
Eikä se ainakaan perustu mihinkään ensihuumaan sillä meillä sellaista ei koskaan ollutkaan.
Aijemmin se on ollut pelkkää väärinymmärrystä, riitelyä, haluttomuutta, kylmyyttä.
Ehkä juuri siksi olemme päässeet vaikeiden aikojen yli, ettemme ole pakoilleet vaikeuksia pettämällä.
Luottamus on uskomaton välillämme, kun olemme selvinneet siitä kaikesta hakematta lohtua ulkopuolelta.
On parempi antaa ongelmien kärjistyä siihen pisteeseen, että ne on lopulta PAKKO selvittää yhdessä, kuin että ne vain lakaistaan maton alle ja jatketaan teennäistä elämää, molemmat hakien lohtua muilta.
Jos itse on heikko luonne, on vaikeaa uskoa että joku toinen saattaa olla halukas taistelemaan ja kärsimäänkin auliisti!
Itselleni ei ole tullut mieleenkään pettää, vaikka olen suhteessani kokenut lähes kaikki mahdolliset ongelmat mitä kirjasta löytyy.
Ainuttakaan orgasmia en ole mieheltäni saanut, enkä varmasti tule saamankaan, on ollut alkoholismia, haluttomuutta ja muita riitoja, mutta pettäminen on ollut vaihtoehdoistani viimeisenä.
Jotkut vaan syntyvät taistelijoiksi, suurin osa antaa periksi!
Näin on.
Itsekkin juuri mietin kuinka voi olla mahdollista kun on vierasta saanut, oman kanssa on järisyttävän nautinnollista naiskennella, sitä tuntee itsensä niin kauniiksi ulkopuolisen kehujen jälkeen.
Kamala olen tottakai, juuri se lisää viehätystäni ja siksi nuo ukkomiehet perässäni juoksentelevat :)
Mutta en minäkään tästä ihanasta perheestäni luovu, olenpa vielä keskivertoa parempi vaimo tämän takia, ei ole kanttia nalkuttaa tai loukata toista tälläisen käytöksen jälkeen.
eläkä esitä pyhimystä, marttyrit on kuollessaan katkerimpia.
sekä minua että nykyistä miestäni on petetty ja tiedämme kumpikin miltä se tuntuu ja mitä se voi aiheuttaa, teimme jo suhteen alussa kumpikin selväksi että se on kerrasta poikki eikä MITKÄÄN tekosyyt auta. Jos pettää toista, ei "syyllä" ole mitään merkitystä vaan luottamus menee peruuttamattomasti.
Yhden ihmisen on riitettävä/kelvattava kaikkien hyvien ja huonojen puoliensa kanssa kerralla (eri asia jos YHDESSÄ päätetään kokeilla esim. kolmatta osapuolta), tai sitten on ensin erottava ja sen jälkeen jokainen tekee mitä tahtoo.
Tietysti jokainen tekee tyylillään, mutta itse en voisi enää ikinä elää suhteessa, jossa en voisi luottaa toiseen sataprosenttisesti!
Kirjoitit(te, siis muut kommentit alkuperäisen lisäksi) ettei nuori voi vielä ymmärtää näistä asioista ja jokainen pettää varmasti joskus. Noh, itse olen vasta (?) 19-vuotias, mieheni taas yli kolmenkymmenen. Eli kokemusta on sekä nuorena että "vanhana" petetyksi tulemisesta, ja joka kerta se satuttaa varmasti ihan yhtä paljon.
Jos olet nyt 19, niin elät todella siinä 19 vuotiaan maailmassa. Kerran olet 29 joskus 39 vuotta.
En nyt sano että nuori olisi vanhaa tyhmempi mutta 20 vuoden päästä ajattelet asioita taatusti eri vinkkelistä kuin nyt.
Vanhetessa sitä rupeaa funtsimaan mitä elämältään haluaa ja mitä siltä on saanut. Sen voi elää vain kerran ja ottaa siitä kaiken mitä otettavissa on tai mitä siitä haluaa ottaa. Tai sitten ei ota mitään ja tyytyy sihenkin vähään mitä annetaan.
Tulee aikoja kun se parisuhde ei ole enää niin auvoista tunteiden paloa. Alkaa vituttaa se huono seksi tai seksin puute. Itse olen henkilökohtaiset ratkaisuni tehnyt ja se ei ole selibaatti. Enkä ole katunut valintaani. Tuskin se on minusta yhtään pahempaa ihmistä tehnyt, päinvastoin olen onnellisempi.
Olen huomannut, että parikymppisenä ihmiset ovat varsin lojaaleja eikä heillä muutenkaan liene tarvetta syrjähyppyihin. 30-40 vuotiaiden joukosta taas alkaa löytymään sitä perhe-elämäänsä tms. kyllästynyttä ihmistä joilla kynnys on varsin matala hypätä vieraisiin. Pettäminen - so what! Mennyttä maailmaa. Eihän meistä kukaan enää käy sunnuntaisin kirkossakaan tai lue iltarukouksia.
Maailma muuttuu ja arvot sen mukana.
Kunnoitan silti niitä jotka ovat tehneet valinnan ikuisen uskollisuuden puolesta. Onnea valitsemallanne kaidalla tiellä!
mielipiteet ja ajatukset voivat olla kymmenen, kahdenkymmenen tai vaikka viidenkymmenen vuoden päästä erilaisa kuin nyt, niin minulla kuin sinullakin. Mutta siitä olen varma että pettämisen tielle en itse eikä miehenikään lähde ikinä (edelleen tiedämme kokemuksesta miltä tuntuu tulla petetyksi, kun toiseen ei voi enää luottaa ja epäilee kaikkea mitä toinen tekee tai sanoo), eikä siihen ole tarvettakaan. Meillä kun kumpikin saa ja antaa seksiä välillä enemmänkin kuin tarpeeksi ja suhde toimii myös muuten hyvin :) Yhä vieläkin sen "alkuhuuman" mentyä.
Mielestäni pettämistä ja kirkossakäyntiä tms. ei voi todellakaan verrata toisiinsa. Mitäpä olet mieltä, jos saat tietää naisesikin käyvän vieraissa. Onko se yhä yhtä hyväksyttävää ja oikein, kun saat tietää ettet sinäkään riitä hänelle??! Vai onko tämä(kin) vain miesten yksinoikeus.. hoih..
Jou Mama! Oma kantani asiaan on, että naimista tulee harjoittaa kaikkien kanssa niin paitsi oman mummon - sen "oman" ehtii kyllä rengastamaan myöhemminkin!
Pettäjät niin miehet kuin naisetkin "tuhoavat" omalla toiminnallaan omien virheiden= lapsiensa maailman. Meidän nuorempi on nyt ala-asteen tokalla ja hänen luokaltaan olevista vanhemmista 70% on eronnut. Yleensä se on "ISI", joka joutuu lähtemään kodista - huonoa omatuntoa "paikataan" leffoilla etc. Koulun pitäisi olla asuinkaupungin "paras", jota se ei ole ainakaan eroprosentilla mitattuna. Kyllä kirkoissa vielä käydään ja ainakin itse lausun (itsekseni) levolle lasken luonani...
Ja muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova:"Nämä eivät minua miellytä." Job
Joo, olen miettinyt tietysti tuotakin. Tuskimpa se oikeastaan hetkauttasi minua juurikaan jos hän kärähtäisi vieraissa käymisestä. Enempi on kyse kasvojen menettämisestä jos kavaljeero on ollut joku ystäväpiiristä. En koskaan kysele hänen menojensa perään enkä kyttäile hänen kännyköitään tai käsilaukkujaan vaikka hän niin tekisikin.
Ei miehillä ole mitään etuoikeuksia eikä naisillakaan pettämisenkään suhteen.
Mainitsit nuo kännykät, käsilaukut, lisänä sähköposti tms.. En kyllä ymmärrä niitä ihmisiä (taitaa yleensä olla meitä naisia?!), jotka tutkivat puolisoidensa henkilökohtaisia tavaroita (esim. lukevat tekstiviestit tms). Siinähän rikotaan ns. "kirjesalaisuutta", eli toisen omaan ei kosketa ilman lupaa.
Kyllä luottamus toiseen pitäisi olla kohdallaan ilman jatkuvaa kyttäystäkin, tai pitää sitten osata ottaa asia puheeksi eikä tehdä mitään "salapoliisityötä" toisen narauttamiseksi, tai tekemällä itsensä naurettavaksi.
mutta kyllä minusta pettäviä miehiä on vähintään yhtä paljon kun naisia. Keiden kanssa me naiset muuten pettäisimme - toistemmeko ;)
Niin se vaan on, että harvassa ovat ne suhteet joissa se yksi ja sama jaksaa kiinnostaa monta kymmentä vuotta. Ainakin itse olen huomannut, että kotonakin seksielämä piristyy, kun käy hakemassa vaihtelua ulkopuolelta.
Mieheni on ihana, mutta tykkää vain ihan perinteisestä seksistä. Minä taas pitäisin vaihtelevammasta ja haluan kokeilla kaikenlaista. Pitäisikö minun siis vaatia miestäni tekemään sellaista, jonka tiedän olevan hänelle vastenmielistä tai tyytyä vain siihen mitä saan? Se, että haen kaipaamani avioliiton ulkopuolelta hyödyttää sekä miestäni, että minua eikä vahingoita kumpaakaan.
Kaupungilla kuultua: "Jokaisella naisella pitäisi olla vähintään kaksi rakastajaa." :)
Totta niin pitäis eikä miesten sitten tarviis avioitua aina olis varmaan joku vailla.
Sinullahan on ainakin kolme :) Vai olenko väärässä?
neljä :)
varmastikin juu hyödyttää kaupungilta mahdollisesti kotiin kantamasi taudit/lapset.. Tuskinpa vain, kun se kondomikaan ei ole 100%:nen.
En tuo kaupungilta lapsia/tauteja eikä miehenikään. Meillä on omat luotettavat "petoskumppanimme" ja sopimus siitä, että pettää saa, kunhan sen tekee salaa toiselta.
Suhteemme vaikuttaa varmaan oudolta mielestäsi, mutta se toimii erittäin hyvin ja olemme hyvin onnellisia keskenämme. Ei seksin harrastaminen muiden kanssa vaikuta millään tavalla meidän rakkauteemme, me kun emme usko uskollisuuteen seksin suhteen, muuten kyllä :)
Kuka on se 4:s?
"Niin se vaan on, että harvassa ovat ne suhteet joissa se yksi ja sama jaksaa kiinnostaa monta kymmentä vuotta".
Tämä koko asetelma siis lähtee siitä ajatuksesta, että KAIKKI ajattelevat seksuaalisen tyydytyksen olevan suhteen tärkein sisältö.
Painakaa päähänne, että kaikilla ihmisillä ei vain ole samanlaiset arvot!
Kuten tuossa aijemmin jo paljastin, olen ihan itse valinnut itselleni miehen joka on surkea rakastaja, eikä näytä paremmaksi muuttuvan. Valintani oli täysin tietoinen!
Olin valmis hyväksymään sen asian hänessä ja elämään lopun elämäni niin.
Kaikilla ihmisillä ei vaan se seksi mene kaiken muun edelle, tajutkaa se! silloinhan ei myöskään pettämistä tapahdu, jos kerran osaa tyytyä tilanteeseen.
Joten ei kaikilla ole edes tarvetta pettää, minulle riittää mainiosti omat kädet.
Ja suihku.
Ja dildo.
Jne;)
Niin kauan kun saan mieheltä haluamaani rakkautta, olen aivan tyytyväinen näin.
Seksi on sivuseikka.
Mielestäni ihminen, joka ei hyväksy toista koko pakettina (eli myös toisen seksimieltymyksiä) on kokonaan väärän ihmisen kanssa, tai ehkä ei pitäisi edes olla parisuhteessa, jos se perustuu pelkälle seksille.
Ainahan voi pysytellä sinkkuna.
Miksi pitää väkisin tuppautua parisuhteeseen, jos kuitenkin haluaa loikkia kukasta kukkaan, saada kaiken mahdollisen ja olla ikuisessa huumassa?
Eihän nämä asiat parisuhteessa voikaan toteutua!
Ainahan se on tiedetty.
Odota hetki, kun mietin.. Kukas se olikaan..?
Osittain.
En lähde ajatuksesta, että parisuhde perustuu seksiin. Suhde perustuu rakkauteen, toisen kunnioittamiseen, myöhemmin myös yhteisiin kokemuksiin, kiintymykseen, jne... Lähden ajatuksesta, että pitkässä suhteessa, jossa halutaan pysyä yhdessä hautaan asti, ulkopuolinen seksi on tuki liitolle.
En nimittäin usko, että monikaan suhde kestää kolmeakymmentä (tai enemmän) vuotta, jos toinen osapuoli on vain päättänyt tyytyä olemaan ilman omaa tyydytystä. Kyllä tuo jossain välissä alkaa häiritsemään.
Harva meistä kai alunperin "tuppautuu parisuhteeseen, jos kuitenkin haluaa loikkia kukasta kukkaan, saada kaiken mahdollisen ja olla ikuisessa huumassa". Itselläni kesti liki parikymmentä vuotta ennen kuin koin tarvetta lähteä hakemaan seksiä muualta. Ja.. Hyväksyn mieheni koko pakettina, kuten hän minut - mukaanlukien muut suhteet :)
Miten voi pettää toiselta salaa, jos toinen kuitenkin tietää asiasta?!
Noh, kuten sanottu, jokainen tekee kuten parhaaksi näkee. Onneksi olet löytänyt kumppanin, joka on samaa mieltä asiasta. Itse en voisi hyväksyä miestä joka haluaa käydä vieraissa "piristääkseen seksielämäämme"
En kai vaan minä ;) Jos on, niin eihän se ole paremmusjärjestys, eihän?
kuka älypää sitä käskee kaiken maailman kulkijoihin sekaantumaan. Pysytään keskenämmä, pitkissä parisuhteissa olevat, kyllä me tiedetään jo miten taudit ja lastenteko vältetään. :)
varmasti oikeassa mutta mistä voit tietää, etteikö se pitkässäkin parisuhteessa elävä tuttu "pettäjäkaveri" voi hairahtua hetken huumaan jonkun tuntemattoman kanssa.
Aika varmaa nimittäin (näin ainakin luulisin omien petetyksi tulemisen kokemusteni jälkeen) on, että joka pettää kerran tekee sen toistekin.
kuitenkin parien puhumattomuus olla suurin syy "huonoon seksiin, siihen että mahdollisesti joutuu vuosikausia olemaan ilman omaa tyydytystään". Näissä tapauksissa se on mielestäni parin (tai sen jonka mieltä asia painaa, toinenhan voi olettaa elämän olevan kunnossa kun ei toinen sano muutakaan) oma vika, jos alusta asti laittaa toisen nautinnon aina omansa edelle. Voi olla aika vaikea vuosien päästä enää alkaa vaatimaan hyvää ja tyydyttävää seksiä itselleen, kun toinen on koko ajan luullut sinun nauttivan.
Jos asioista osattaisiin/uskallettaisiin puhua, pettämistapauksia olisi varmasti nykyistä vähemmän. Näin ainakin itse uskon.
En laita miehiäni paremmuusjärjestykseen.. :)
Osataan käyttää myös kondomia ja mahdollisten oireiden ilmaannuttua aikuiset eivät kärsi hiljaa, vaan hoitavat itsensä kuntoon.
Ja kyllä totuus on ettei niitä petikumppaneita meillä lähes täydellisillä ihmisillä joka sormelle ole. Laatua osataan arvostaa ja laatuun ei kuulu ne joka reiän tökkijät.
Mikäpäs minä olen ketään kritisoimaan, eihän meistä kukaan täydellinen ole. Jos suhde toimii toista pettämällä, se on jokaisen oma asia.
Äh, provotkin on kuin kirjailijan kynästä nykyään, missä alatyyli, vain pelkkää paskajauhantaa.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi.
Moni muu asia loukkaa varmasti pahemmin kuin pelkkä seksi vieraan kanssa. me suomalaiset tunnumme vain olevan niin hyvin uskonnollisesti tai muutoin kasvatettuja ettemme kykene hyväksymään tosiasioita eli vaihtelu virkistää.
Vaihteleva seksi auttaa myös parisuhteen koossa pysymiseen ja piristää kummasti.
Moni on tietysti eri mieltä ja monet tekopyhinä pettävät vaikka ulospäin näyttävätkin aivan muuta. kielletty hedelmä maistuu makoisalta eikä tarvitse puutteessa elää.
Olen ori ja pahanlaatuinen sellainen, mutta uskallan nauttia elämän tuomista iloista. En minä muita rakasta vaikka nautinkin heidän kanssaan.
voi harrastaa myös sen oman kumppanin kanssa. Ei pakottaen toista tekemään jotain vastoin tahtoaan vaan tutustumalla yhdessä kaikkeen uuteen ja mahdollisesti löytämällä molempia tyydyttäviä piristyskeinoja.
Tuskinpa montaakaan petettyä ihmistä piristäisi saada tietää toisen käyneen vieraissa...
Olet aivan oikeassa. Ongelmaksi muodostuu halujen erilaisuus, jos toinen haluaa monta kertaa päivässä ja toiselle riittää kerran viikossa. Vaikka kuinka kokeilet erilaisia piristäviä asioita kumppanisi kanssa eikä tilanne kuitenkaan muutu niin miksi kärvistellä puutteessa?
Minulla ei ole kovin vahvaa kantaa pettämisen puolestä eikä vastaan, mutta näissä pettämisen puolustajien argumenteissa ihmetyttää se halujen tyydyttämisen oikeuttamisen itsestään selvyys. Eli suomeksi sanottuna: Olisiko mahdollista että et saisikaan toteutettua halujasi? Tietysti se aiheuttaa turhaumia, mutta joidenkin mielestä ihmiselämään kuuluu myös pettymyksiä, tyydyttämättömiä haluja ja jopa haaveista luopumista.
Sitähän se elämä on. Mutta kuka sellaista sitten haluaa. Tekeehän jotkut selibaattilupauksia ja luopuvat tietoisesti muistakin ihmiselämän nautinnoista.
Toisaalta on ihmisiä joille sexi on jonkun sortin addikti, ikään kuin huume, sitä on vain saatava päivittäin. Jos ei saa niin elämä alkaa mennä päin p-ttä.
Voitte uskoa että näitä ihmisiä on paljon joilla tämä seksin määrä tai laatu ei ole tyydyttävällä tasolla.
Valtaosa pystyy sen kätkemään tai kieltämään, mutta kun tulee se tilaisuus heillekkin: otettu viintä, pidetty hauskaa, kohdattu hurmaava ihminen, privaatti tila järjestynyt, hurmio, puute, kiima .... Moni ei voi enää siitä tilanteesta perääntyä kunnialla.
Elämään tosiaan kuuluu pettymyksiä, tyydyttämättömiä haluja ja haaveista luopumista - monellakin alueella, ei vain seksissä. Moni tyydyttämätön halu voi olla paljon isompi asia, kuin seksuaalinen halu (joka ei todellakaan ole listan kärkipäässä tärkeysjärjestyksessä).
Kun en ihan nunna-ainesta ole, niin jaksaakseni paremmin muut pettymykset/turhautumiset/luopumiset, haluan toteuttaa seksuaaliset haluni. Minusta kun nuo muut asiat ovat kuitenkin tärkeämpiä..
Älä puhu addiktiosta.. Katsoin juuri 4D dokkarin seksiaddiktiosta enkä todellakaan voi edes kuvitella omaavani tuollaista!
Aina toisinaan on kuitenkin mukava seikkailla :p
"Me suomalaiset tunnumme vain olevan niin hyvin uskonnollisesti tai muutoin kasvatettuja, ettemme kykene hyväksymään tosiasioita eli vaihtelu virkistää."
Totta hemmetissä vaihtelu virkistää!
Mutta jos asiasta ei edes neuvotella, vaan mennään omin päin pettämään, niin onko se sitten asiallista?
Kumppani saattaisi hyvinkin olemaan valmis kokeilemaan vaikka parinvaihtoa, kimppakivaa jne. mutta häneltä ei ole edes kysytty mitään.
Suomessa ei puhuta asioista, seksiasioista varsinkaan, vaan kaikki tehdään selän takana!
Muualla maailmassa on jo hyvinkin tavallista, että näistä asioista on ihan parin kesken sovittu, jolloin kyseessä ei siis enää ole pettäminen vaan sovittu tapa.
Suomalaiset on ihme tuppisuita, mistään ei sovita, mitään ei toisilta kysytä, kaikki asiat vaan haudataan ja sitten ihmetellään kun menee niin huonosti ja ollaan avioerojen kärkimaa.
Myönnän siis suoraan olevani puoliksi "ulkolainen", mutten kerro mistä maasta, ikäni kuitenkin suomessa asunut, mutta kun käyn kotimaassa niin eron huomaa.
Siellä asiat sanotaan SUORAAN päin lärviä, täällä vihoitellaan, pidetään mykkäkouluja ja petetään selän takana vain koska ei ole munaa ottaa ongelmat luupin alle.
Juuri noinhan sen pitäisi olla. Kunnioitan miestäni suuresti, kun hän on uskaltanut antaa minulle luvan pettää. Sanon kuitenkin pettää, koska en kuitenkaan voi suhteistani miehelle kertoa. Olemme sopineet ettemme kerro, koska se voisi tuntua liian vaikealta ja uskon, että tuo olisi nimenomaan miehelleni liian vaikeaa.
Olemme kyllä kokeilleet yhdessä kaikenlaista, mutta tuo ei vaan toiminut, joten parempi hakea vaihtelua ulkopuolelta ja nauttia oman rakkaan kanssa ihan tavalliseen - huom! ei huonoon! - tapaan kotona.
tuokin. Onneksi oman miehen kanssa halut ja teot menevät suunnilleen yksiin :) Tietysti välillä on itse kullakin näitä "päänsärkykohtauksia" tms, mutta sitten taas (pienenkin) tauon jälkeen seksi sen oman kumppanin kanssa on parasta mitä olla voi =)
Jos parisuhteen kumpikin osapuoli osaisi suhtautua seksiin "vain seksinä", ei pitäisi olla mitään ongelmaa siinä, että sitä harrastetaan välillä muidenkin kanssa samalla tavalla kuin vaikka tenniksen pelaamista.
Meillä valitettavasti mies on sen verran mustasukkaista sorttia, ettei halua jakaa minua kenenkään kanssa vaikka saisi tietysti samalla itse saman oikeuden käydä vieraissa. Mutta kun ei niin ei. Pettämään en ole vielä ryhtynyt, mutta enpä usko, että jaksan loppuelämäni pidätellä himojani ja pysyä uskollisena. Seksi mieheni kanssa on hyvää, mutta silti olisi kiva vaihtelun vuoksi harrastaa sitä välillä jonkun muunkin kanssa.
Olet ymmärtänyt väistämättömän. Joskus se tulee kuitenkin tapahtumaan, niin mikä ettei mieluummin jo aiemmin. Nauttii siitäkin sitten enempi nuoruuden voimalla.
Jos herää vasta vanhainkodissa, niin voi olla jo suurin hohto mennyt hommasta pois :)
Ja kuka sitä nyt pettämään ryhtyy, tuskin tuo tietoista päätöstä vaatii. Tuleepa vain tilaisuus joskus, jota ei malta sivuttaa. Pahempaa kai olisi jos oikean suhteen loisi, silloin voisin jo kuvitella pahemmin loukkaavani miestäni. Tällainen leikittely silloin tällöin on kuitenkin aika kesyä, eikä muuta tunteitani ukkokultaa kohtaan.
Onkohan naisten oikeasti vaikea ymmärtää että joillekkin, jopa naisille, seksi on tärkeä osa elämää ei vain pakkopulla jota pimeässä peiton alla harrastetaan.
Nähdä,että joku ymmmärtää kirjoitukseni/nähnyt muutakin elämää, ilman että alkaa moralisoida/älyllistää sanomaa ( Gabriel ? ).Mutta mitä pidempään elää,nauttii ja näkee niin vanhemmiten vain tulee hieman kyynisemmäksi rakkauden/pettämisen suhteen.On vain niin että lähempänä 40:tä ajattelee asioista toisin kuin nuorempana.Itsekin olin hyvinkin mustavalkoinen rakkauden/pettämisen suhteen ( ei en kyttää vaimoani menojen suhteen,en koe tulleeni petetyksi ( en edes rakkauden suhteen ). Ymmärrän kuitenkin muiden suhtautumisen asiaan, itse työllistän itseäni 10-15 v. nuorempia, siltikin tulee vain hymähdettyä kuullessaan jonkun jättäneen/petettyä jonkun toisen.Mutta aika hioo särmät jne.
saan parisuhteessani hyvää seksiä, eikä mikään muukaan mätä. Olen siis onnellisesti naimisissa, parin lapsen äiti. Minun pitäisi kaiken järjen mukaan olla moraalin vartija täällä. Mutta kun totuus on, että ollessani näin kurja ja vajavainen ihminen (narsisti) pidän siitä että miehet rakastavat minua. Omani lisäksi.
Useimmiten nuo muut miehet lähentyvät ajan kuluessa, purkaessaan ensin kotihuolensa. Joita tuntuu olevan enemmän kuin tarpeeksi. He kuvittelevat minut täydelliseksi, vain koska mieheni saa seksiä halutessaan. Tai sen vuoksi että ympärilläni vallitsee rauhallinen ja valoisa ilmapiiri.
Ehkä tämä on vain kasvuvaihe elämässä, näitähän riittää, mutta nyt vain tunnen olevani juuri oikeassa iässä (30 )ja elämä tuntuu täydelliseltä. En usko että miehenikään elämä on kurjaa. Hän saa kuitenkin parhaan osan minusta, sen villeimmän seksin, jota ei vieraiden kanssa ihan noin vain harrasteta. Sekä sen kivan vaimon, joka hoitaa kodin, lapset ja miehen nalkuttamatta, kyttäämättä ja tekee elämästä kaikin puolin mukavaa.
Koska tunnen tiettyä alemmuutta viettieni johdosta, pidän miestäni huomattavasti paremmin kuin katkerana nalkuttajana pitäisin.
Inhimillisyyttä elämään. Hyväksytään toistemme puutteet. Ja pienenä sivuhuom. En ole koskaan miehestäni mustasukkainen ollut enkä kieltänyt käymään vieraissa sopivan tilaisuuden tullessa. Vielä hän ei ole kuulemma veroistani löytänyt :)
Pettäminenhän on suora osoitus siitä, että ei arvosta toisen tunteita yhtään. Onhan se hyvä ajatella, että ei toinen saa tietää, mutta jos on valmis riskeeraamaan suhteen pettämisellä, niin ei suhde ole koskaan vakava ollutkaan. (minun mielipiteeni)