Rhodesiankoira

Rhodesiankoira on uskollinen ja lempeä.Se on hieman itsepäinen joten kunnon koulutus on tärkeää näin isoa koiraa käsiltäessä.Se on myös hyvä vartioimaan,mutta saattaa haukkua turhan usei,mutta siihen kannattaa jo pentuna puuttua.Turkki on helppohoitoinen.Usein sanotaan,että ne eivät tulisi muiden koirien kanssa toimeen,mutta melkeinpä kaikki rhodesialaiset joita itse tunnen tulevat hyvin toimeen sukupuolesta riippumatta.Tosin jos joku haastaa riitaa niin rhodesialainen ei todellakaan aio jäädä alakynteen.
Liikuunnan vaatimus on aika korkea...ilman sitä koira turhautuu.Niin ja pakkasilla takkia päälle. Leudoimmilla talvikeleillä ei tarvitse jos ollaan liikkeellä koko ajan.

Täältä enemmän tietoa ja kasvattajia:
http://personal.inet.fi/yhdistys/rrfinland/index_3.htm#

Suosittelisin henk.koht. kennel Daharia ja kennel Mbwasimbaa.Pennut todella terveitä niin fyysisesti kuin henkisestikin.

PS.Jos et näyttelykoiraa hae on ridgetön rhodesialainen myös hyvä vaihtoehto!

Hei, tiedättekö tästä kennelistä mitään? http://koti.phnet.fi/ikimba/indexfi.htm Kiitos kommenteista!

http://www.ridgeback.fi/

Tuolta löydät kasvattajia. Suurin osa on varmasti erinomaisia.

Oma vajaa 3v urokseni on Turusta, aivan upea emä ja isä. Tosin omani ei ole näyttelykelpoinen "viallisen" ridgen takia, mutta se ei tietenkään vaikuta esim. terveyteen.

Miksi haluat juuri Rhodesiankoiran? Mitkä piirteet siinä tekevät sinulle juuri oikean koiran? Kannattaa miettiä näitä asioita, hyvä kasvattaja varmasti kysyy sinulta näitä.

Koirani sisarusten kanssa ollaan oltu paljon tekemisissä. Pari koiraa on ollut aika allergisia ja huonojalkaisia. Vaikka emällä ja isällä on A lonkat, eikä niillä ole ollut mitään sairauksia. Meillä on muutama pikkuvaiva, mutta ei mitään vakavampaa. Muutenkin tosi eriluonteisia pentuja samassa pentueessa, toki aika tavallista :)

Omani koulutuksessa olen päässyt helpolla kun alusta asti olen ollut jämäkkä ja johdonmukainen. Rhodesiankoira ei ole mikään pieni koira, omani on 55 kg. Päivittäin käytän koirieni kanssa aikaa ainakin 5h, kaikki lenkit ja aktivoinnit, treenit ym. Tunnin kävely on pikkulenkki energiselle ja voimakkaalle koiralle.

Jos sinulla on aikaa ja halua antaa hyvä koti tälle rodulle niin mikäpä siinä. Kannattaa kuitenkin tututstua rotuun hyvin ja tavata yksilöitä ensin. Ensimmäiseksi koiraksi en suosittele, ellet sitten ole todella perillä koiran elekielestä ja tarpeista ym. koulutuksesta.

Saa kysyä lisää, tässä vain muutamia ajatuksia.

Olen samaa mieltä, että rhodeuroksista on tulossa liian massiivisia. Oma urokseni ei enää pärjännyt näyttelyissä, kun oli kevyempi muihin verrattuna ja tuomarit tykkäsivät mastiffin näköisistä yksilöistä. Milestäni rhodeuroksen tulisi olla ketterä ja sen pitäisi jaksaa juosta ilman, että läkähtyy omaan massaansa.

Ridgettömät rhodet ovat terveitä eivätkä ne kanna ridgellisten tapaan dermoid sinus -sairauden geeniä. Mielestäni on hullua, että koiran hyvinvoinnista välittämättä ridgellinen koira on se mistä jalostetaan.

Ja sitten siitä omistamisesta: rhode sopii ensimmäiseksi koiraksi. En koe olevani missään erityisasemassa kokemuksen suhteen, vaikka minulla on ollutkin pari koiraa ennen tätä rhodea. Koulutusta koira vaatii ja senpitää toteuttaa positiivisella vahvistamisella, ei kielloilla ja kurittamisella. Aikuisista uroksista useimmiten tulee sellaisia, joita ei voi viedä koirapuistoon, jos siellä on muita uroksia. Tässäkin on poikkeuksia. Olin itse tosi tarkka millaisia koiria puistossa oli, jotta pystyin välttämään ilman syytä tapahtuvat rähinät. Niitä ei koskaan tullut. Koirani tulee edelleen juttuun muiden urosten kanssa, mutta ei todellakaan alistu dominoivalle urokselle. Se on joitakin uroksia alistanut puistossa ja tämän jälkeen kaikki on ollut ok molemmin puolin. Kahden narttukoiran en kuitenkaan antaisi selvittää välejä - siinä sattuu! Urokset vain mölisee enemmän.

Liikutus riippuu koirasta. Omani on vanhemmiten laiskistunut ja spurttailee irti ollessaan omaksi huvikseen, mutta ei kiinnostu juoksulenkille lähdöstä. Me asutaan maalla, joten 90% ajasta se on irti metsälenkeillä.

kerran koirapuistossa kuulin erään muistelevan rhodesiankoiraansa , kun hän saapui koirapuistoon tyhjeni puisto muista koirista välittömästi!

Lööpplpl

Rhodesiankoira on uskollinen ja lempeä.Se on hieman itsepäinen joten kunnon koulutus on tärkeää näin isoa koiraa käsiltäessä.Se on myös hyvä vartioimaan,mutta saattaa haukkua turhan usei,mutta siihen kannattaa jo pentuna puuttua.Turkki on helppohoitoinen.Usein sanotaan,että ne eivät tulisi muiden koirien kanssa toimeen,mutta melkeinpä kaikki rhodesialaiset joita itse tunnen tulevat hyvin toimeen sukupuolesta riippumatta.

Ota yhteyttä Oulussa olevaan kasvattajaan

Meidän lähellä asunut Rhodesiankoira hyökkäsi irrallaan kesäaikana metsässä lenkkeillessään koiramme kimppuun (meidän koira kiinni). Rhodesiankoira sai kunnon otteen koiramme korvan alustasta, siihen tuli korvakäytävään asti ulottunut reikä. (sekä pitkään jatkunut pelko kulkea ko. reittiä)
Onneksi tämä hurjimus on muuttanut muualle eikä ole enää meidän pelkonamme.