Hei!
Meillä on siis rottweiler tyttö, joka täyttää 2v toukokuussa. Luonteeltaan hän on aina ollut hyvin lempeä, hiljainen, rauhallinen, mutta suojeluvaistoakin löytyy tarvittaessa. Koira on ollut meillä vuoden. Edelliset omistajat eivät ole kauheen hyvin koirasta huolehtineet.
Tottelemattomuusongelmia meillä on kieltämättä ollut alusta asti, mutta veikkaan että teini-ikäon tehnyt siinä osansa. Koirakoulussakin ollaan käyty, mutta ei tulosta.
Mutta kuitenkin. Koiramme yhtäkkiä alkoi käyttäytyä toisin. on ruvennut tulemaan mun mukaan vessaan. Ei tosin mieheni kanssa koskaan. Kävelee muutenkinmun perässä aika usein kotona. Totteleminen ei kuitenkaan ole parantunut yhtään. Sitten lenkillä ollessamme, koira on ruvennut kiinnostumaan kepeistä. Ennen se ei ole kepeistä välittänyt pätkääkään. Voi esim. ottaa kepin ja kantaa sitä puolenmatkaa, ellei jopa kotiovelle asti. No ei siinä mitään. Kasatkoon vaan polttopuita kotiovelle,harmi vaan ettei ole takkaa.. :)
Arkemme ei ole mitenkään muuttunut. Ei olla muutettu kesän jälkeen, kukaan ei ole lähdössä minnekään matkalle tai mitään. Ei olla muuttamassa, kun vasta kesän lopulla, jos pääsee opiskelemaan.
Mutta siis mistä tuollainen muutos?
Meillä on siis rottweiler tyttö, joka täyttää 2v toukokuussa. Luonteeltaan hän on aina ollut hyvin lempeä, hiljainen, rauhallinen, mutta suojeluvaistoakin löytyy tarvittaessa. Koira on ollut meillä vuoden. Edelliset omistajat eivät ole kauheen hyvin koirasta huolehtineet.
Tottelemattomuusongelmia meillä on kieltämättä ollut alusta asti, mutta veikkaan että teini-ikäon tehnyt siinä osansa. Koirakoulussakin ollaan käyty, mutta ei tulosta.
Mutta kuitenkin. Koiramme yhtäkkiä alkoi käyttäytyä toisin. on ruvennut tulemaan mun mukaan vessaan. Ei tosin mieheni kanssa koskaan. Kävelee muutenkinmun perässä aika usein kotona. Totteleminen ei kuitenkaan ole parantunut yhtään. Sitten lenkillä ollessamme, koira on ruvennut kiinnostumaan kepeistä. Ennen se ei ole kepeistä välittänyt pätkääkään. Voi esim. ottaa kepin ja kantaa sitä puolenmatkaa, ellei jopa kotiovelle asti. No ei siinä mitään. Kasatkoon vaan polttopuita kotiovelle,harmi vaan ettei ole takkaa.. :)
Arkemme ei ole mitenkään muuttunut. Ei olla muutettu kesän jälkeen, kukaan ei ole lähdössä minnekään matkalle tai mitään. Ei olla muuttamassa, kun vasta kesän lopulla, jos pääsee opiskelemaan.
Mutta siis mistä tuollainen muutos?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä oli tyttörotikka, joka tuli vuoden vanhana meille oltuaan sitä ennen yhdessä kodissa, jossa ilmeni allergia (oikea) ja sen jälkeen vielä parissa muussa paikassa lyhyehkön ajan. Sen kohtalo olisi sinetöity, ellei sitä olisi otettu meille pojankoltiaisen kaveriksi. Hän oli aikamoinen kiukuttelija (jopa puri minua) kokonaisen vuoden ajan. Sitten yhtäkkiä hän huomasi, että meiltä ei tarvitsekaan muuttaa pois, ja neidin käytös muuttui. Niin hän eli onnellisena meillä elämänsä loppuun saakka.
Uskon, että teillä on samantapainen tilanne. Koiruus on nyt huolissaan, ettet vaan katoa vessanpytyn kautta tai jostain muualta. Se keppien kantalukin vaikuttaisi mukavalta puuhalta, kun saa olla kanssasi lenkillä.
kepeistä/leluista niin nyt vaan siten improvisoimaan koulutusta leikin varjolla. Eli ota keppi ja pyydä sivullesi kepillä ohjaten ja kun istuu anna palkkioksi se keppi ja leikki. en tuosta seuraamis asiasta osaa sillain sanoa miksi seuraa sua. Joku kouluttaja sen sanoa olevan jopa dominannssia, mutta empä tiedä tuosta.
Mulla kanssa oli "hoidossa"(omistaja opiskeli ulkomailla vuoden) rottweiler narttu joka seurasi mua vaikka minne. Kuitenkin oli isännän koira loppujen lopuksi. Omistajaansa ei enään hyväksynyt pomoksi, joten eli meillä elämänsä loppuun asti.Totteli mua kun leikin sen kanssa ja "koulutin".Oli kiltti ja tottelevainen muuten. imusolmukesyöpä vei sen koiran piikille 6 vuotiaana.
Niistä kepeistä puheenollen,niin meidänkin tytöt kantoi ihan innoissaan keppejä metsässä, toinen toisessa päässä ja toinen toisessa,eikä siinä kaikki,jos löytyi kantoja, niin nekin nostettiin aina ,saumatonta yhteistyötä ja paikka oli kuin pommituksen jäljeltä,mutta se oli heistä hauskaa.
Tämä meidänkin seropi tytteli tykkää kepeistä ja mitä isompi sen parempi..pitää olla lähes puunrunko:)
Niin sitä vaan että jos vaikka kerta viikkoon käy koirakoulussa ja muuten vaan lenkkeilee..niin ihan varmasti on tottelevaisuus ongelmia. Tai et ainankaan kertonut minkä verran sitä koiraa koulutat muuten. Lähinnähän ohjaaja käy siellä koirakoulussa oppimassa. Itse en käy toko kentällä muuta kuin ottamassa häiriö harjoituksia koiralle.. Ei tark. vidduilla mut töitä pitää tehdä. Itse kun otin tavoitteksi ph-kokeen, niin oma motivaatio nousi heti. Se on vähän kuin salilla käynti et siihen tulee HIMO kun tuloksia rupee näkymään. Uskoisin että sun koiralle sopis palkaks motivaatiopatukka kun se diggaa niistä kepeistäkin, ja jos vielä innostuu taisteluleikeistä niin kannattaa unohtaa makkara palkka..ehkä.
niin se on..tavoitteet pitää olla. Tosin meillä tokossa tavoittena oli ensin alokasluokan kahlaaminen..no nälkä kasvoi ja kasvoi ja tokoilimme loppuun asti tämän seropini kanssa.
Nyt harrastetaan tokoagia, yläasteella ollan jo:)) vain leikisti harrastetaan sitä että koiralla riittää tekemistä ja mulla kanssa...
moi meilläkin puita raahataan käy myös jokainen risu minkä löytää. Kaikki puskat pihalla on harvennettu lähes olemattomiin ja talon ympärillä on todella nätti vallihauta.