Kertokaa käypänen laji, jossa "kohtuullisella" treenimäärällä oppii edes välttävän ja monipuolisen ip-taidon. Monipuolinen tarkoittaa, että pelkkä torjunta ja turpiin tekniikka ei kelpaa.
Sellaista käytännönläheistä ja treenit 2-3 krt/vko opittavaa ja ylläpidettävää.
Aiempaa huitomistaustaa löytyy karatesta ja ju-jutsusta yht n. 7 vuotta.
Sellaista käytännönläheistä ja treenit 2-3 krt/vko opittavaa ja ylläpidettävää.
Aiempaa huitomistaustaa löytyy karatesta ja ju-jutsusta yht n. 7 vuotta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
taido tai se hermopiste juttu.
Taidô ei juuri painota itsepuolustusta ja tekniikatkin ovat enemmän vaikean puoleisia, hyvään ruumiinhallintaan tähtääviä.
Hermopistejuttu eli kyushô-jutsu/tuite voi antaa IP-taidon, muttei kovin kohtuullisella harjoittelumäärällä, vaan siihen tarvitaan paljon kunnollista perehtymistä - ja aikaa.
Omasta puolestani ehdottaisin vaikkapa gaeshidôa, ja mikä ettei myös hapkido/jû-jutsu-tyylit/krav maga joista tosin jälkimmäinen menee ehkä siihen tarkoittamaasi nopean vastaiskun menettelyyn.
Taidat olla aika käsi jos et 7vuodessa ole vielä oppinut edes välttävää ja edes hiukan monipuolista ip-taitoa, vaikka lajit ovat olleet monipuolisimmista päästä...
jos et noissa ole vielä mielestäsi oppinut edes välttävää itsepuolustustaitoa, kannattaa ehkä harkita jotain yksinkertaisempaa...
Itse suosittelen muay thaita, todella suoraviivainen ja tehokas,pelkkää pystytouhua,ei lukkoja yms. maailman voimakkain potkutekniikka...
"Monipuolinen tarkoittaa, että pelkkä torjunta ja turpiin tekniikka ei kelpaa."
en tiedä miten ymmärrät itsepuolustuksen, mutta mielestäni lyönnin torjunta ja alapotku reisilihakseen on parasta mahdollista itsepuolustusta...jalalla ei kävellä muutamaan minuuttiin, on aikaa poistua paikalta, ja mikä parasta, et edes saa syytettä pahoinpitelystä, toisin kuin jos lukotat jonkun humalassa väärään suuntaan kaatuvan käden poikki...
han moo do on paras laji, siinä on kovuutta, voimaa, nopeutta ja paljon tekniikoita, opettajan on huippumestari YOng Suk.
suosittelen Han Moo Doa.
... kisoissa naamaan lyönnit kielletty? Ei oikein tehokkaalta kuulosta?
Joo ei kaikista ole itsensä puolustajiksi. Siksi paras itsepuolustus onkin aivotoiminnan kehittäminen. Itselläni on yli 20 vuoden judo-tausta ja kertaakaan en taitojani ole käyttänyt tatamin ulkopuolella. Ottakaas mallia!
Blöö:stä alkaneeseen ketjuun muutama kommentti.
En ole siviilipuolella/kadulla koskaan tarvinnut "taitojani" ja työssäni oikeastaan 1 ja puoli kertaa. Yksi oli sellainen kevyt painitilanne (poliisi jatkoi myöhemmin ottelua eli asiakkaalle tuli n. kolmen kumite). puolikas oli poisto jossa asiakas keksi ettei hän haluakaan vielä kotiin >>> käsi selän taakse ja matka jatkui.
Pyrin sekä työssä, että siviilissä puhumaan, puhumaan ja puhumaan asiat selviksi. Jos ei puhe mene perille ja tilanne sen sallii poistun paikalta ennenkuin tappelen.
Termi välttävä jota käytin kysymyksessä vaatinee selitystä. Olen erittäin kriittinen omien "taitojeni" suhteen. Edes muiden kehujen jälkeen en myönnä osaavani juuri mitään.
Ja haluni osata hoitaa tilanne lyömättä on ikäänkuin varautumista pahimman varalle. Eli että käytössäni olisi keinot yrittää aloittaa tilanteen hoito pehmeästi mutta tarvittaessa parilla neuvoa antavalla "läpsäyksellä" saisin ville väkivaltaisen "tokenemaan".
Olen kovasti harkinnut shootfightingia mutten ole vielä aivan vakuuttanut itseäni. Keppi/veitsi hyökkäysten puute-onko liian sport muutenkin.
Ju-jutsussa (moderni) on turhaa oikeastaan korkeat heitot ja hiukka liikaa potkuja.
Ja vielä lopuksi. Ei oteta tätäkään liian vakavasti. Tarkoitushan on KESKUSTELLA kamppailulajeista. Jokaisella on asiasta oma (mielestaan oikea) mielipide. Tätä mielipidettä minä alunperin lähdin kyselemään.
Pidetään hauskaa !!!
Itse en ole kuin kerran käynyt kyseisissä harjoituksissa, jonka jälkeen eräs tuttu sanoi et ei kannata jäädä treenaamaan, koska rahat kelpaa, sitten katoaa opettaja. Näin oli siis käynyt hänelle. Uskoin ja lopetin siihen. Puolen vuoden päästä näin yhden lajia harrastaneen miehen ja hän kertoi että "voi voi kun ei oo opettajaa näkyny muutamaan kuukauteen".Eli näin.
Sitten tuli kotikylään sm-kisat. Mielenkiinnosta menin kaverin kanssa katsomaan, koska harrastimme ju-jutsua. Piti nähdä miten lajit eroavat toisistaan.
Yllätys oli raju. Ei päähän lyöntejä kuin vasta kahden vuoden harrastamisen jälkeen tai jotain. Kun potku lähti, suojaus tippui heti, ja hyökkääjä sai itse potkun tai lyönnin päähänsä ihan vahingossa! Ja tuo tapa oli kuin iskostettu jokaisen sadan harrastajan päähän. Plus kaikkea muuta kädetystä saatiin nähdä, ja onniteltiin itseämme, että olimme löytäneet oman lajimme jostain muualta. Hymyillen poistuimme kisojen jälkeen..