Minulla olisi mahdollisuus osallistua moniin tilaisuuksiin ja olisin luultavasti, aika vilkas ajatuksien vaihtaja, mutta minulle on tullut, sellainen vaihe elämässä, ettei mikään kiinnosta.
Nykyään en viitsi mennä kauppaan, ulos muutenkaan, aina tuntuu, kuin millään ei olisi väliä, olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni, mutta ilman tulosta. Nyt todella ihmettelen mikä minua vaivaa.
Perhettä on ja lapsia siis monta, joten hälinää riittää, mutta omassa minässä on hiljaiseloa, onko kellään muulla vastaavaa.
Ajattelin, jotta kun talven selkä taittuu, niin oma oloni nostaisi päätään, mutta tässä vaan ollaan ryvetään itsesäälissä.
Kertokaa kanssaihmiset oletteko kokeneet samaa?
Nykyään en viitsi mennä kauppaan, ulos muutenkaan, aina tuntuu, kuin millään ei olisi väliä, olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni, mutta ilman tulosta. Nyt todella ihmettelen mikä minua vaivaa.
Perhettä on ja lapsia siis monta, joten hälinää riittää, mutta omassa minässä on hiljaiseloa, onko kellään muulla vastaavaa.
Ajattelin, jotta kun talven selkä taittuu, niin oma oloni nostaisi päätään, mutta tässä vaan ollaan ryvetään itsesäälissä.
Kertokaa kanssaihmiset oletteko kokeneet samaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joo, olen kokenut samaa. Ei mikään oikein kiinnosta, eikä huvita. Mihinkään ei huvita lähteä, ei minkäänlaista intressiä tehdä mitään. Ihmettelen miten muut ihmiset jaksavat mennä ja tulla ja olla aktiivisia ja sosiaalisia. Omalta osaltani tämä tunne vaihtelee ajoittain. Toisinaan jaksan olla paljonkin ihmisten seurassa, mutta pohjimmiltaan olen kestoyksinäinen omasta halustani. Itsesäälissä olen elänyt jo vuosia, ja sama jatkuu varmaan loppuelämäni.
Tervehdys .Samaa on kai kaikilla ajoittain.Se ei ole vaarallista.Kyse on henkisestä väsymyksestä.
Antaa mennä vaan.
Tietysti kävelylenkkejä happihyppelyn merkeissä tekee hyvää.
Taantuman jälkeen aina tulee muutoksia.
Tuttua tuo on minullekin.