Täytyy rangaista,
mieltä järkyttää,
ei anella,
karkuunkaan juosta en saa,
piiloutumista on turha edes yrittää.
Täytyy ainakin koettaa,
muistojen kanssa elää.
Rangaista kai saan,
ihan vähän vaan?
Ei saa paljoa satuttaa
liikaa mieltä järkyttää.
Kunhan tietää saavansa ranagaistuksen
jostain pahasta.
Ehkä sittenn oppisin sopeutumaan,
muistojeni kanssa elämään.
Rangaistukseni annetaan,
käytäntöön laitetaan ,
muistojeni kanssa joudun elämään,
ei ne pääsätäni lähde mihinkään,
ei voi olla uskomattakaan,
kun minulle niin kerran sanotaan.
Eikö tämä jo riitä rangaistuksestani,
vai vieläkö pitää pahoittaa mieltäni?
Ottakaa minut kiinni kun tipahdan,
tarvitsen auttavan ystävän,
joka ymmärtäisi tuskan,
jota kannan mielessäin.
Tuskasta on tehtävä ystävä,
muuten täytyy luovuttaa,
juosta karkuun,
ettei ne minua löytää voi.
Piiloa voi etsiä pimeimmästäkin
nurkasta, suurimmankin kiven alta,
karistamatta niitä kuitenkaan.
turhaan siis edes yritän,
tuskasta teen itselleni uuden ystävän.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Nyt täytyy lopettaa,
karkuun juokseminen riittää saa,
ei pelkuruudesta palkita.
Täytyy oppia kohtaamaan,
ongelmiensa kanssa elämään,
tuskasta tehdään ystävää,
vaikkei sitä haluakkaan.
Täytyy oppia luottamaan,
uskomaa parempaan huomiseen,
ehkä joku päivä olen taas onnellinen.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Luulen selviäväni,
uskon voittavani,
taisteluni,
kanssa mieleni.
En suostu häviämään,
luovuttamaan,
anelemaan.
Ei enää,
en halua alentua,
itseäni sääliä.
Haluan näyttää kaikille,
pärjääväni muistoille,
haluan näyttää itselleni,
uskon sisäiseen voimaani.
Olisi kiva saada kommenttia jos joku on jaksanut
lukea kaikki..:)
mieltä järkyttää,
ei anella,
karkuunkaan juosta en saa,
piiloutumista on turha edes yrittää.
Täytyy ainakin koettaa,
muistojen kanssa elää.
Rangaista kai saan,
ihan vähän vaan?
Ei saa paljoa satuttaa
liikaa mieltä järkyttää.
Kunhan tietää saavansa ranagaistuksen
jostain pahasta.
Ehkä sittenn oppisin sopeutumaan,
muistojeni kanssa elämään.
Rangaistukseni annetaan,
käytäntöön laitetaan ,
muistojeni kanssa joudun elämään,
ei ne pääsätäni lähde mihinkään,
ei voi olla uskomattakaan,
kun minulle niin kerran sanotaan.
Eikö tämä jo riitä rangaistuksestani,
vai vieläkö pitää pahoittaa mieltäni?
Ottakaa minut kiinni kun tipahdan,
tarvitsen auttavan ystävän,
joka ymmärtäisi tuskan,
jota kannan mielessäin.
Tuskasta on tehtävä ystävä,
muuten täytyy luovuttaa,
juosta karkuun,
ettei ne minua löytää voi.
Piiloa voi etsiä pimeimmästäkin
nurkasta, suurimmankin kiven alta,
karistamatta niitä kuitenkaan.
turhaan siis edes yritän,
tuskasta teen itselleni uuden ystävän.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Nyt täytyy lopettaa,
karkuun juokseminen riittää saa,
ei pelkuruudesta palkita.
Täytyy oppia kohtaamaan,
ongelmiensa kanssa elämään,
tuskasta tehdään ystävää,
vaikkei sitä haluakkaan.
Täytyy oppia luottamaan,
uskomaa parempaan huomiseen,
ehkä joku päivä olen taas onnellinen.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Luulen selviäväni,
uskon voittavani,
taisteluni,
kanssa mieleni.
En suostu häviämään,
luovuttamaan,
anelemaan.
Ei enää,
en halua alentua,
itseäni sääliä.
Haluan näyttää kaikille,
pärjääväni muistoille,
haluan näyttää itselleni,
uskon sisäiseen voimaani.
Olisi kiva saada kommenttia jos joku on jaksanut
lukea kaikki..:)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ne oli hyviä, mä ainakin pidin niistä.
Ensimmäisestä (vai kuuluuko nuo kaikkis siihen?)
eniten...Tarkoituksella kai kaikilla
samansuuntainen teema? Kyllä sä kirjoittaa osaat
hyvin.
Mukava jos tykkäsit..joo, oli ne tarkotuksella
sama aihe kaikissa ja siinä oli kolme eri
runoa...Kiitos kehuista.