Tämmöisiä olen miettinyt. Miksi ketään ei kiinnosta olla tai ruokailla koulussa kanssani.
Koulun käytävillä kulkiessani moni suuntaa katseen minuun, mutta samantien käännetään äkkiä katse muualle.
Olen kylläkin rehellinen ja kiltti kaikille, mutta se ei tunnu riittävän. Ikäänkuin olisin näkymätön. Mitä tämä on??
Koulun käytävillä kulkiessani moni suuntaa katseen minuun, mutta samantien käännetään äkkiä katse muualle.
Olen kylläkin rehellinen ja kiltti kaikille, mutta se ei tunnu riittävän. Ikäänkuin olisin näkymätön. Mitä tämä on??
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sanooko ilmeesi: "Pysy loitolla!" Tai asentosi? Tervehditkö ketään heistä? Hymyiletkö?
Kannattaa pohtia näitä pikkuasioita, joita ei välttämättä itse edes huomaa. Minulla on juuri se ongelma, että seison aina nurkassa kädet puuskassa ja suupielet alaspäin kääntyneinä ja arvaapas tuleeko kukaan juttelemaan? No ei.
Eli kehotan sinua tekemään aloite. Ja jos vastaanotto on odotettua ilkeämpi, älä lannistu vaan jatka yrittämistä. Kyllä se siitä.
Rohkeasti vain!
Olin aikoinani samassa tilanteessa, olin pienessä kyläkoulussa, ja sitten jokuhan tietty piti jättää pois jengistä... ja olin silloin tosi arka, ja ujo, joten se kävi helposti... Olin ihan normaali lapsi, mutta jälkeenpäin aatellen paljon vahvempi kuin ne muut. Toki koitin olla porukassa, mutta minkäs teet, kun et muka kelpaa... älä huoli, tulee se aika, jolloin seurasi kelpaa, jos olet ujo, niin rohkeutta sinulle vaan, olet varmasti hyvä tyyppi!! Sainhan minäkin kavereita sitten kuitenkin, vaikka olin " melkein toivoton tapaus" ja varmasti saat sinäkin!!!