Joitain hääkuvia laatikoissa unohdettuina,
kaikki menneisyyden vuodet haudattuina
syvälle mieleen.
Perhe hajonnut,
surua kylvetty
pienen lapsen mieleen.
Hieno alku elämälle, hieno alku aikuisuudelle.
Kuulen sinusta vain ikäviä sanoja,
mutta tahdon silti sinut muistaa ihmisenä ihanana.
Tuo kuva kaunis vähittellen hajoaa,
ei ole ketään joka sitä korjata vois,
koska sinä olet siellä kovain kaukana.
Jokin aika sitten soitit.
Pyysit että minä kirjottaisin.
Otin kynän ja paperin.
En tiennytkään mitä siihen raapustaisin.
Minun kirjeeni sinulle isä
on tyhjä paperi pöydällä.
kaikki menneisyyden vuodet haudattuina
syvälle mieleen.
Perhe hajonnut,
surua kylvetty
pienen lapsen mieleen.
Hieno alku elämälle, hieno alku aikuisuudelle.
Kuulen sinusta vain ikäviä sanoja,
mutta tahdon silti sinut muistaa ihmisenä ihanana.
Tuo kuva kaunis vähittellen hajoaa,
ei ole ketään joka sitä korjata vois,
koska sinä olet siellä kovain kaukana.
Jokin aika sitten soitit.
Pyysit että minä kirjottaisin.
Otin kynän ja paperin.
En tiennytkään mitä siihen raapustaisin.
Minun kirjeeni sinulle isä
on tyhjä paperi pöydällä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...tuo oli jollain lailla koskettava runo...
ja omallatavallaan yksinkertaisen ihana...
[Ariana]
Se tulee suoraan sydämmestä, suoraan
todellisuudesta...
Kaunis runo...hiukan surullinen,koskettavakin.
Mutta totuudesta yleensä saa toden tuntuista...
Oli se todellisuus sitten millainen tahansa