Sunna: Dawud 14#2763

Voinhan sen tehdä. Epäilen kyllä, että tällä tavalla edes joku lukisi yhden hadithin. En ole ihan samaa mieltä tuosta "turhaan"-sanan käytöstä tässä yhteydessä. Mutta ehkä voin laittaa...sanotaan vaikkapa yhden hadithin viikossa, sopiiko?

Bysantti kirjoitti:

Voinhan sen tehdä. Epäilen kyllä, että tällä tavalla edes joku lukisi yhden hadithin. En ole ihan samaa mieltä tuosta "turhaan"-sanan käytöstä tässä yhteydessä. Mutta ehkä voin laittaa...sanotaan vaikkapa yhden hadithin viikossa, sopiiko?

En tarkoittanut että niitä haditheja turhan monta olisi.

Laita vaan enemmän kuin yksi viikossa mutta jos ne ovat jokainen oman alaotsikon alla mutta yhden pääotsikon alla niin luulisin että ovat esillä ihan yhtä hyvin.

Paras vaihtoehto mielestäni olisi että keskustelusivulla olisi vaikka kaksin- tai kolminkertainen määrä pääotsikoita.
Suomi-24:lle voisi joku kertoa että kyllä jokainen osaa sivua alas scrollata mutta sinne "kakkossivulle" ei enää moni eksy.

Olin vaan huolissani hyvien keskustelujen liian aikaisesta siirtymisestä sinne "seuraavalle" sivulle. Hadithit tosiaan kuuluvat juuri tälle keskustelupalstalle jo otsikonkin (islam) mukaan. En niistä purnaa ollenkaan.

Olen pahoillani jos sen käsitit väärin.

Olen ihan varma että useat itse aloittamani otsikot ovat paljon "turhempia" tällä sivulla.

maallinen kirjoitti:

En tarkoittanut että niitä haditheja turhan monta olisi.

Laita vaan enemmän kuin yksi viikossa mutta jos ne ovat jokainen oman alaotsikon alla mutta yhden pääotsikon alla niin luulisin että ovat esillä ihan yhtä hyvin.

Paras vaihtoehto mielestäni olisi että keskustelusivulla olisi vaikka kaksin- tai kolminkertainen määrä pääotsikoita.
Suomi-24:lle voisi joku kertoa että kyllä jokainen osaa sivua alas scrollata mutta sinne "kakkossivulle" ei enää moni eksy.

Olin vaan huolissani hyvien keskustelujen liian aikaisesta siirtymisestä sinne "seuraavalle" sivulle. Hadithit tosiaan kuuluvat juuri tälle keskustelupalstalle jo otsikonkin (islam) mukaan. En niistä purnaa ollenkaan.

Olen pahoillani jos sen käsitit väärin.

Olen ihan varma että useat itse aloittamani otsikot ovat paljon "turhempia" tällä sivulla.

suomi24 sivujen ongelma:
"sinne "kakkossivulle" ei enää moni eksy."

Ehkäpä joku joskus ehdottaa ylläpidolle, että ainakin "hot" keskustelut säilyisivät ekasivulla. Kirjoitus voisi siirtyä etusivulta pois, jos siihen ei ole vastattu enää viikkoon.

>Olen pahoillani jos sen käsitit väärin.

No problemo. =)

>Olen ihan varma että useat itse aloittamani otsikot ovat paljon "turhempia" tällä sivulla.

Älä ole liian vaatimaton :)

>Muhammed ei ollut uskova.

Pallo on pyöreä. Maa on pyöreä. Maa ei siis ole pallo.

Taha Islam kirjoitti:

>Muhammed ei ollut uskova.

Pallo on pyöreä. Maa on pyöreä. Maa ei siis ole pallo.

En nyt ymmärrä sinua. Mitä halusit sanoa?

Bysantti kirjoitti:

En nyt ymmärrä sinua. Mitä halusit sanoa?

Sitä, että teloitus ja salamurha on kaksi eri asiaa.

Taha Islam kirjoitti:

Sitä, että teloitus ja salamurha on kaksi eri asiaa.

Entä sitten?

Bysantti kirjoitti:

Entä sitten?

No sitä sitten, että jos tällainenkin asia täytyy sinulle vääntää rautalangasta, en kadehdi läheisiäsi.

Taha Islam kirjoitti:

No sitä sitten, että jos tällainenkin asia täytyy sinulle vääntää rautalangasta, en kadehdi läheisiäsi.

me!

Bysantti kirjoitti:

me!

Jos sa-la-mur-haa-mi-nen on kiel-let-ty, te-loit-ta-mi-nen ei vält-tä-mät-tä o-le, kos-ka sa-la-mur-ha ei o-le te-loi-tus, ei-kä te-loi-tus sa-la-mur-ha.

Taha Islam kirjoitti:

Jos sa-la-mur-haa-mi-nen on kiel-let-ty, te-loit-ta-mi-nen ei vält-tä-mät-tä o-le, kos-ka sa-la-mur-ha ei o-le te-loi-tus, ei-kä te-loi-tus sa-la-mur-ha.

ollut rautalankaa pätkääkään. Sinähän lupasit minulle rautalankaa! Sen sijaan olit näköjään nähnyt turhaa vaivaa tavuttamalla itsestään selvän virkkeesi uudelleen. Ehkäpä haluaisit vältellä joutua todistamasta, ettei Muhammed salamurhauttanut ketään? Siitäkö kenkä puristaa?

Bysantti kirjoitti:

ollut rautalankaa pätkääkään. Sinähän lupasit minulle rautalankaa! Sen sijaan olit näköjään nähnyt turhaa vaivaa tavuttamalla itsestään selvän virkkeesi uudelleen. Ehkäpä haluaisit vältellä joutua todistamasta, ettei Muhammed salamurhauttanut ketään? Siitäkö kenkä puristaa?

>Siitäkö kenkä puristaa?

Taitaa puristaa siitä, että sinä et tiedä "salamurhan" ja "teloituksen" eroa. Eikö koulussa opeteta enää mitään? Oletko ylipäätään käynyt koulua?

Taha Islam kirjoitti:

>Siitäkö kenkä puristaa?

Taitaa puristaa siitä, että sinä et tiedä "salamurhan" ja "teloituksen" eroa. Eikö koulussa opeteta enää mitään? Oletko ylipäätään käynyt koulua?

Väitätkö, ettei Muhammed pyytänyt kenenkään murhaamista?

Bysantti kirjoitti:

Väitätkö, ettei Muhammed pyytänyt kenenkään murhaamista?

>Väitätkö, ettei Muhammed pyytänyt kenenkään murhaamista?

Epärelevanttia. Väitätkö, että murha on salamurha?

Taha Islam kirjoitti:

>Siitäkö kenkä puristaa?

Taitaa puristaa siitä, että sinä et tiedä "salamurhan" ja "teloituksen" eroa. Eikö koulussa opeteta enää mitään? Oletko ylipäätään käynyt koulua?

ja täytyy tunnustaa, että olen mahdollisesti ollut poissa koulusta, kun salamurhaamisen ja teloituksen ero opetettiin. Siksi pyydänkin sinua nyt tavuttamaan minulle, miksi Ibn al-Ashrafin kuolemaa ei voida kutsua salamurhaksi?

Taha Islam kirjoitti:

>Väitätkö, ettei Muhammed pyytänyt kenenkään murhaamista?

Epärelevanttia. Väitätkö, että murha on salamurha?

Katsotaan sitten sanakirjasta, pieni pässi:
assassinate [ə'sæsɪ,neɪt, ə'sæsəneɪt] v [sala]murhata

Tai unohda koko juttu.

Bysantti kirjoitti:

Katsotaan sitten sanakirjasta, pieni pässi:
assassinate [ə'sæsɪ,neɪt, ə'sæsəneɪt] v [sala]murhata

Tai unohda koko juttu.

Osasit katsoa itse sanakirjaa ja huomasit eron murhan ja salamurhan välillä. Unohdetaan koko juttu mutta ei unohdeta sitä, että sekoitit puurot ja vellit.

Bysantti kirjoitti:

ja täytyy tunnustaa, että olen mahdollisesti ollut poissa koulusta, kun salamurhaamisen ja teloituksen ero opetettiin. Siksi pyydänkin sinua nyt tavuttamaan minulle, miksi Ibn al-Ashrafin kuolemaa ei voida kutsua salamurhaksi?

>Siksi pyydänkin sinua nyt tavuttamaan minulle, miksi Ibn al-Ashrafin kuolemaa ei voida kutsua salamurhaksi?

Kos-ka sen te-ki-jä jul-kis-ti ai-ko-muk-sen-sa.

Taha Islam kirjoitti:

Sitä, että teloitus ja salamurha on kaksi eri asiaa.

Kuuluu joukkoon... ei kuulu joukkoon.

Ainakin teloitus voi olla salamurha ja salamurha voi olla teloitus.

Ei ne ainakaan kovasti eri asioita silloin ole.

Vai onko molemmista toimenpiteistä jonkinlaiset tarkat määritelmät?

Taha Islam kirjoitti:

Osasit katsoa itse sanakirjaa ja huomasit eron murhan ja salamurhan välillä. Unohdetaan koko juttu mutta ei unohdeta sitä, että sekoitit puurot ja vellit.

Nyt käsitellään jo murhaa ja salamurhaa mutta miksi teloitus ei voi olla murha ja murha (tai salamurha) teloitus?

Siis kerrotko ne määritelmät molempiin kohtiin?

maallinen kirjoitti:

Nyt käsitellään jo murhaa ja salamurhaa mutta miksi teloitus ei voi olla murha ja murha (tai salamurha) teloitus?

Siis kerrotko ne määritelmät molempiin kohtiin?

>Siis kerrotko ne määritelmät molempiin kohtiin?

Ei niitä nyt ihan niin selkeästi voi määritellä, mutta annetussa esimerkissä on selvää, ettei se täytä salamurhan kriteerejä. Ibn al-Ashrafin murhauttaminen oli teloitus.

http://www.bismikaallahuma.org/Muhammad/kaab.htm

Taha Islam kirjoitti:

>Siis kerrotko ne määritelmät molempiin kohtiin?

Ei niitä nyt ihan niin selkeästi voi määritellä, mutta annetussa esimerkissä on selvää, ettei se täytä salamurhan kriteerejä. Ibn al-Ashrafin murhauttaminen oli teloitus.

http://www.bismikaallahuma.org/Muhammad/kaab.htm

Mitä se 120-vuotias vanhus oli tehnyt ansaitakseen kuolemantuomion ts. teloituksen?
Elänyt liian pitkään?

Muuten - uskotko, että ko. mies oli todella 120-vuotias?

Ranya* kirjoitti:

Mitä se 120-vuotias vanhus oli tehnyt ansaitakseen kuolemantuomion ts. teloituksen?
Elänyt liian pitkään?

Muuten - uskotko, että ko. mies oli todella 120-vuotias?

>Mitä se 120-vuotias vanhus oli tehnyt ansaitakseen kuolemantuomion ts. teloituksen?

Terveisin: Ran-en-viitsi-googlata-tai-edes-lukea-annettua-linkkiä-ya*?

Taha Islam kirjoitti:

>Siis kerrotko ne määritelmät molempiin kohtiin?

Ei niitä nyt ihan niin selkeästi voi määritellä, mutta annetussa esimerkissä on selvää, ettei se täytä salamurhan kriteerejä. Ibn al-Ashrafin murhauttaminen oli teloitus.

http://www.bismikaallahuma.org/Muhammad/kaab.htm

Siis nyt en väitä enkä kinastele. Mulla vaan nuo määritelmät OVAT hukassa.

On vaan monessa laittomassa "tapossa" puhuttu yleisesti "teloituksesta", siis sellaisessa joka täyttää samalla murhan tai tapon tunnusmerkit.

Eli teloituksesta puhutaan yleensä tapon TEKOTAVAN mukaan. Siis jos tapetaan vaikka giljotiinilla on kyseessä aina teloitus, vaikka tapettava olisi ihan salaa ilman kenenkään lupaa laitteeseen laitettu.

Siis eikös murha ole sellainen asia joka voidaan tehdä teloitukseen rinnastettavalla tavalla eli siis, ...niin juuri..., TELOITTAEN ????

Puhutaan myös "laittomista teloituksista". Mitäs ne sitten ovat ??

Taha Islam kirjoitti:

>Siis kerrotko ne määritelmät molempiin kohtiin?

Ei niitä nyt ihan niin selkeästi voi määritellä, mutta annetussa esimerkissä on selvää, ettei se täytä salamurhan kriteerejä. Ibn al-Ashrafin murhauttaminen oli teloitus.

http://www.bismikaallahuma.org/Muhammad/kaab.htm

http://www.bismikaallahuma.org/Muhammad/kaab.htm

"In considering the punishments that were dealt to the enemies of Islam, we must not forget, first, that they were political actions made necessary by the conditions of the time; second, that none of them were excessive unacceptable by the usages or mores of that time."

Tässä tehdään selväksi, että poliittisesti välttämättömiä murhia vastaan ei Profeettakaan mitään voinut. Allahkaan ei mitään maininnut asiasta.

Taha Islam kirjoitti:

>Siksi pyydänkin sinua nyt tavuttamaan minulle, miksi Ibn al-Ashrafin kuolemaa ei voida kutsua salamurhaksi?

Kos-ka sen te-ki-jä jul-kis-ti ai-ko-muk-sen-sa.

tämän sa-la-mur-han toimeksiantaja antoi murhaajille jopa luvan valehdella, jotta nämä saisivat Ibn al-Ashrafilta nirrin pois. Tämä koko juttuhan on kerrottu Jaakko Hämeen-Anttilan suomentamassa Ibn Hishamissa, josta jokainen voi sen tarkistaa. Murhaajat valehtelivat Ibn al-Ashrafille, että Muhammed oli muka heille ongelma, jotta he pääsivät Ibn al-Ashrafin kanssa läheisiin väleihin ja iskuetäisyydelle. Ibn al-Ashraf ei tiennyt, että nämä miehet aikoivat murhata/teloittaa hänet - hänhän lähti heidän mukaansa yksin kävelemään yöllä.

Jul-kis-ti-ko sen te-ki-jä ai-ko-muk-sen-sa Ibn al-Ash-ra-fil-le?


Ai mutta menitkö tuossa pikkuisen omaan ansaasi?

Kysyin, miksi Ibn al-Ashrafin kuolemaa ei voida kutsua salamurhaksi?

>Kos-ka sen te-ki-jä jul-kis-ti ai-ko-muk-sen-sa.

Myönnät siis vastauksessasi, että teko oli salamurha vai voiko kuoleman tehdä?

Taha Islam kirjoitti:

>Siis kerrotko ne määritelmät molempiin kohtiin?

Ei niitä nyt ihan niin selkeästi voi määritellä, mutta annetussa esimerkissä on selvää, ettei se täytä salamurhan kriteerejä. Ibn al-Ashrafin murhauttaminen oli teloitus.

http://www.bismikaallahuma.org/Muhammad/kaab.htm

Eihän keskustelu pääse etenemään mihinkään, ellen anna sinulle vähän löysää. Lähdetään sitten siitä, että Ibn al-Ashrafin kuolema oli teloitus ja ollaan vaikka vakuuttuneita siitä, että Ibn al-Ashraf oli tietoinen hänelle langetetusta kuolemantuomiosta.

Mikä oli peruste Muhammedin langettamaan kuolemantuomioon Ibn al-Ashrafille?

Bysantti kirjoitti:

tämän sa-la-mur-han toimeksiantaja antoi murhaajille jopa luvan valehdella, jotta nämä saisivat Ibn al-Ashrafilta nirrin pois. Tämä koko juttuhan on kerrottu Jaakko Hämeen-Anttilan suomentamassa Ibn Hishamissa, josta jokainen voi sen tarkistaa. Murhaajat valehtelivat Ibn al-Ashrafille, että Muhammed oli muka heille ongelma, jotta he pääsivät Ibn al-Ashrafin kanssa läheisiin väleihin ja iskuetäisyydelle. Ibn al-Ashraf ei tiennyt, että nämä miehet aikoivat murhata/teloittaa hänet - hänhän lähti heidän mukaansa yksin kävelemään yöllä.

Jul-kis-ti-ko sen te-ki-jä ai-ko-muk-sen-sa Ibn al-Ash-ra-fil-le?


Ai mutta menitkö tuossa pikkuisen omaan ansaasi?

Kysyin, miksi Ibn al-Ashrafin kuolemaa ei voida kutsua salamurhaksi?

>Kos-ka sen te-ki-jä jul-kis-ti ai-ko-muk-sen-sa.

Myönnät siis vastauksessasi, että teko oli salamurha vai voiko kuoleman tehdä?

Salamurha, teloitus, murha ja tappo voi erota toisistaan toteutustavan lisksi myös ulkoisten olosuhteiden perusteella. Kehoitan tutustumaan olosuhteisiin kyseisen teloituksen aikana.

maallinen kirjoitti:

Kuuluu joukkoon... ei kuulu joukkoon.

Ainakin teloitus voi olla salamurha ja salamurha voi olla teloitus.

Ei ne ainakaan kovasti eri asioita silloin ole.

Vai onko molemmista toimenpiteistä jonkinlaiset tarkat määritelmät?

>>>Ainakin teloitus voi olla salamurha ja salamurha voi olla teloitus.
Ei ne ainakaan kovasti eri asioita silloin ole.
Vai onko molemmista toimenpiteistä jonkinlaiset tarkat määritelmät?

Taha Islam kirjoitti:

Salamurha, teloitus, murha ja tappo voi erota toisistaan toteutustavan lisksi myös ulkoisten olosuhteiden perusteella. Kehoitan tutustumaan olosuhteisiin kyseisen teloituksen aikana.

tutustu sinäkin. Se oli selvä salamurha.

Murhattu henkilö oli kirjoittanut Muhammedista komediallisia runoja ja naisille rakkauslauluja. Se oli hänen rikoksensa Muhammedin mielestä. Muhammed itse kysyi: "Kuka hoitaa minun puolestani Ibn al-Ashrafin?". (Minä katsoin sanakirjasta, eikä siellä ollut mainintaa, että hoitaa=teloittaa. Kumma?).

Mitkään olosuhteet eivät oikeuta viemään ihmiseltä henkeä pilkkarunojen kirjoittamisesta.

Nimimerkki kirjoitti:

>>>Ainakin teloitus voi olla salamurha ja salamurha voi olla teloitus.
Ei ne ainakaan kovasti eri asioita silloin ole.
Vai onko molemmista toimenpiteistä jonkinlaiset tarkat määritelmät?

>Selvähän se, että lopputulos on salamurhassa ja teloituksessa sama. Kummallista, että täällä kiistellään näistä kahdesta sanasta eikä siitä lopputuloksen oikeudenmukaisuudesta. Missä ihminen riistää toisen ihmisen hengen.

Taha Islam, pieni nettiterroristi, tuo trollien kuningas, tekee pientä kiusaa aina kun on mahdollisuus. Ei hän sille entisenä taistolaisena mitään voi. Marxin oppeja lukiessaan hän vihasi juutalaisia; Koraania lukiessaan hän vihaa juutalaisuutta. Hän on mennyt piloille jo pienenä.

Mitkään olosuhteet eivät oikeuta viemään ihmiseltä henkeä pilkkarunojen kirjoittamisesta.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1000000000000010&posting=22000000002350621

Bysantti kirjoitti:

tutustu sinäkin. Se oli selvä salamurha.

Murhattu henkilö oli kirjoittanut Muhammedista komediallisia runoja ja naisille rakkauslauluja. Se oli hänen rikoksensa Muhammedin mielestä. Muhammed itse kysyi: "Kuka hoitaa minun puolestani Ibn al-Ashrafin?". (Minä katsoin sanakirjasta, eikä siellä ollut mainintaa, että hoitaa=teloittaa. Kumma?).

Mitkään olosuhteet eivät oikeuta viemään ihmiseltä henkeä pilkkarunojen kirjoittamisesta.

>Se oli hänen rikoksensa Muhammedin mielestä.

Tarkoitatko, että se oli hänen ainoa rikoksensa? Todistatko tämän vai oletko inttäjä?

Taha Islam kirjoitti:

>Se oli hänen rikoksensa Muhammedin mielestä.

Tarkoitatko, että se oli hänen ainoa rikoksensa? Todistatko tämän vai oletko inttäjä?

nyt päästään taas siihen, että hänellä olikin jotain muita rikoksia. Mutta kuinka voi todistaa jotain sellaista, mitä ei ole. End of discussion, taas?

Inttäjä olen vain sinun unissasi.

Tässä on todisteet siitä, että "se" oli hänen ainoa rikoksensa Muhammedin mielestä. Jos sinulla on todisteita, joiden mukaan hän syyllistyi perseensä pyyhkimiseen vasemmalla kädellä, niin esitä ne. Muussa tapauksessa vaikene iäksi.

Ka'b ibn al-Ashrafista taas kerrotaan seuraavaa tarinaa. Kun Badrin taistelu oli käyty, Jumalan lähettiläs lähetti Zaid ibn Harithan ja Abdallah ibn Rawahan viemään ilosanomaa Medinaan siitä, kuinka Jumala oli antanut muslimeille voiton ja surmannut monijumalaisia.

Kun tieto tästä ylsi Ka'b ibn al-Ashrafille, jonka äiti kuului Nadir-heimoon, hän kysyi: "Onko tuo totta? Luuletteko te todella, että Muhammad on surmannut kaikki näiden kahden luettelemat miehet?" – Hän tarkoitti Zaidia ja Abdallahia. – "Nämähän ovat arabien ylhäisimpiä miehiä ja ihmisten kuninkaita! Kautta Jumalan, jos Muhammad tosiaan on surmannut nämä miehet, on parempi uinua maan povessa kuin kulkea sen päällä!"

Kun tuo Jumalan vihollinen varmistui tiedosta, hän lähti Mekkaan ja ryhtyi kiihottamaan runoillaan ihmisiä Jumalan lähettilästä vastaan. Hän itki kaivoon heitettyjä, Badrissa kaatuneita quraihilaisia ja sepitti heistä useita runoja.

Lopulta hän palasi Medinaan ja ahdisti siellä musliminaisia rakkausrunoillaan. Jumalan lähettiläs kysyi: "Kuka hoitaa minun puolestani Ibn al-Ashrafin? "Muhammad ibn Maslama vastasi: "Minä teen sen, Jumalan lähettiläs, minä tapan hänet." "Tee niin, jos vain pystyt", sanoi Jumalan lähettiläs.

Muhammad ibn Maslama lähti pois. Kolmeen päivään hän ei syönyt eikä juonut muuta kuin henkensä pitimiksi. Kun tästä kerrottiin Jumalan lähettiläälle, hän kysyi Muhammad ibn Maslamalta: "Miksi olet jättänyt syömisen ja juomisen?" Muhammad ibn Maslama vastasi: "Jumalan lähettiläs, minä lupasin sinulle sellaista, josta en tiedä, pystynkö siihen!" Jumalan lähettiläs vastasi: "Ainakin sinun on yritettävä!" Muhammad ibn Maslama sanoi vielä: "Jumalan lähettiläs, meidän on ainakin valehdeltava!" " Sanokaa mitä tahdotte", vastasi Jumalan lähettiläs, " te saatte siihen luvan!"

Silloin Muhammad ibn Maslama sopi Ka'bin surmaamisesta muutaman miehen kanssa. Nämä olivat: Abu Na'ila Silkan ibn Salama, Abbad ibn Bishr, al-Harith ibn Aus ja Abu Abs ibn Jabr.

He lähettivät Jumalan vihollisen, Ka'b ibn al-Ashrafin, luo Silkan ibn Salaman. Tämä meni Ka'bin luo, jutteli tovin ja lausui runoja hänen kanssaan – hän näet oli itsekin runoilija. Sitten hän sanoi: "Voi sinua Ibn al-Ashraf! Tulin luoksesi puhuakseni eräästä asiasta, mutta lupaa minulle olla kertomatta sitä eteenpäin!"

Ka'b lupasi, ja Silkan jatkoi: "Tuon miehen saapuminen on ollut meille yhtä kärsimystä! Nyt kaikki arabit ovat vihollisiamme ja käyvät meidän kimppuumme yksissä tuumin. Hänen takiaan meidän tiemme ovat tukossa ja meidän toimeentulomme uhattuna! Me ja perheemme olemme vaarassa joutua ahtaalle!"

Ka'b ibn al-Ashraf vastasi: "Minähän sanoin sinulle, Ibn Salama, että asia kehittyisi tähän!" Silkan sanoi: "Minä toivon, että antaisit meille ruokaa velaksi; me kyllä annamme sinulle pantin! Tekisit meille palveluksen!" Ka'b kysyi: "Annatteko te minulle pantiksi poikanne?" Silkan vastasi: "Tahdotko sinä saattaa meidät häpeään? Minulla on samanmielisiä tovereita; olisin halunnut tuoda heidät luoksesi, jotta myisit meille kaikille ruokaa ja tekisit meille palveluksen. Me voimme antaa sinulle aseita riittämiin pantiksi." Silkan näet halusi, ettei Ka'b ihmettelisi heidän aseitaan, kun he tulisivat hänen luokseen. "Se riittää", vastasi Ka'b.

Silkan palasi tovereidensa luo ja kertoi, mitä oli tapahtunut. Hän käski heidän ottaa aseensa mukaan. Sitten he lähtivät yhdessä Jumalan lähettilään luo. Ibn Hisham lisää: Kerrotaan, että Ka'b kysyi ensiksi: "Annattekote minulle pantiksi naisenne?" ja Silkan vastasi: "Kuinka me voisimme antaa sinulle pantiksi naisemme, olethan sinä koko Yathribin lemmekkäin ja parfymoiduin mies!" Silloin Ka'b kysyi: "Annatteko te minulle pantiksi poikanne?"

Jumalan lähettiläs kulki heidän mukanaan Baqi' al-Gharqadiin asti. Sieltä hän lähetti heidät eteenpäin sanoen: "Menkää Jumalan nimessä! Jumala, auta heitä!" Sitten hän palasi talolleen.

Oli kuudanyö. Silkan ja toiset jatkoivat matkaa Ka'bin talolle. Silkan huusi nimeltä Ka'bia, joka oli vastikään mennyt naimisiin, mutta hänen vaimonsa tarttui huovan reunaan ja sanoi: "Sinulla on paljon vihollisia! Ei mies, jolla on vihollisia, lähde tähän aikaan ulos." Ka'b vastasi hänelle: "Se on vain Abu Na'ila. Ei hän olisi herättänyt minua, jos olisi tiennyt minun jo nukkuvan!" Hänen vaimonsa sanoi: "Kautta Jumalan, minä aavistan hänen äänessään pahaa!" Ka'b kuitenkin vastasi: "Urhea mies vastaa, vaikka häntä kutsuttaisiin pistettäväksi!"

Ka'b meni ulos ja puheli tovin heidän kanssaan, mutta sitten Silkan ja toiset ehdottivat: "Kuulehan, Ibn al-Ashraf, emmekö kävelisi Ajuzin solatielle ja puhelisi siellä lopun yötä?" "Jos tahdotte", vastasi Ka'b. Niin he lähtivät kävelemään.

Kun he olivat kävelleet hetken aikaa, Abu Na'ila liu'utti kättään Ka'bin palmikolla ja haistoi sitten kättään ja sanoi: "Enpä ole konsanaan haistanut näin hyvää parfyymia!" Kun he olivat kävelleet taas hiukan eteenpäin, Abu Na'ila teki jälleen samoin, niin että Ka'b tottui tähän.

Sitten he kävelivät jälleen eteenpäin, kunnes Abu Na'ila teki taas samoin. Tällä kertaa hän tarttui palmikoista tukevasti kiinni ja huusi: "Tappakaa Jumalan vihollinen!" Toiset löivät Ka'bia, mutta heidän miekkansa eivät läpäisseet hänen panssariaan.

…
Muhammad ibn Maslama on itse kertonut:
Kun näin, etteivät miekkamme läpäisseet hänen panssariaan, muistin ohuen pistomiekan miekkani kahvassa. Minä tartuin siihen. Tuo Jumalan vihollinen oli jo huutanut kaikki talot hereille: jokaisesta ikkunasta näkyi valoa.

Minä painoin pistomiekan häne alavatsaansa kiinni ja survaisin se voimalla alaspäin ja Jumalan vihollinen kaatui. Al-Harith ibn Aus oli saanut osuman omista miekoistamme, joko päähän tai jalkaan. Me lähdimme liikkeelle ja kuljimme Umayya ibn Zaid –heimon alueen halki ohittaen Quraizan ja Bu'athin, kunnes pääsimme Uraidin laavakentälle.

Haavoittunut toverimme al-Harith jäi meistä jälkeen. Hän oli menettänyt paljon verta ja meidän täytyi pysähtyä odottamaan häntä hetkeksi. Hän kulki meidän jälkiemme mukaan ja sai meidät pian kiinni. Lopun matkaa me kannoimme häntä ja saavuimme näin Jumalan lähettilään luo aamuyöstä.

Jumalan lähettiläs oli rukoilemassa, kun me saavuimme. Me tervehdimme häntä, ja hän tuli ulos luoksemme. Kerroimme, että olimme surmanneet Jumalan vihollisen, ja hän sylki al-Harithin haavaan parantaakseen sen. Sitten menimme kukin kotiimme.

Aamulla juutalaiset olivat peloissaan, koska olimme saaneet Jumalan vihollisen: jokainen juutalainen kaupungissa pelkäsi henkensä edestä.
…


Huh, huh! Sen pituinen se. Muhammad surmautti miehen, joka suri kuolleita ystäviään, sukulaisiaan, kirjoitti rakkausrunoja ja polemiikkia Muhammadia vastaan. Liittyykö tämä pyhään sotaan kenties? Onko tämä pyhä mies?

Huomaa myös, miten muslimi-salamurhaajilla oli lupa puhua mitä tahansa, kunhan saavat Ka'bilta hengen pois. He mm. puhuivat Ka'bille, kuinka Muhammadista oli koitunut heille suurta harmia! Tämä mahtaa olla yksi suurimpia syntejä, mitä muslimi voisi tehdä!!!

Nimimerkki kirjoitti:

>>>Ainakin teloitus voi olla salamurha ja salamurha voi olla teloitus.
Ei ne ainakaan kovasti eri asioita silloin ole.
Vai onko molemmista toimenpiteistä jonkinlaiset tarkat määritelmät?

>>>Kummallista, että täällä kiistellään näistä kahdesta sanasta eikä siitä lopputuloksen oikeudenmukaisuudesta. >>>>

Eikös tässä kinastelussa juuri siitä ollut kyse, muistaakseni.

Siis:

teloitus = oikeudenmukaista
murha, salamurha = kiellettyä

Näin Tahan kirjoituksista ymmärsin mikäli oikein muistan.

Juuri siksi pyydän niitä määritelmiä molempiin.

Taha Islam kirjoitti:

>Se oli hänen rikoksensa Muhammedin mielestä.

Tarkoitatko, että se oli hänen ainoa rikoksensa? Todistatko tämän vai oletko inttäjä?

Laitan tähän jo etukäteen valmiiksi.

Yksinkertaisesti sanottuna: todisteen olemattomuus ei ole olemattomuuden todiste.

Bysantti kirjoitti:

nyt päästään taas siihen, että hänellä olikin jotain muita rikoksia. Mutta kuinka voi todistaa jotain sellaista, mitä ei ole. End of discussion, taas?

Inttäjä olen vain sinun unissasi.

Tässä on todisteet siitä, että "se" oli hänen ainoa rikoksensa Muhammedin mielestä. Jos sinulla on todisteita, joiden mukaan hän syyllistyi perseensä pyyhkimiseen vasemmalla kädellä, niin esitä ne. Muussa tapauksessa vaikene iäksi.

Ka'b ibn al-Ashrafista taas kerrotaan seuraavaa tarinaa. Kun Badrin taistelu oli käyty, Jumalan lähettiläs lähetti Zaid ibn Harithan ja Abdallah ibn Rawahan viemään ilosanomaa Medinaan siitä, kuinka Jumala oli antanut muslimeille voiton ja surmannut monijumalaisia.

Kun tieto tästä ylsi Ka'b ibn al-Ashrafille, jonka äiti kuului Nadir-heimoon, hän kysyi: "Onko tuo totta? Luuletteko te todella, että Muhammad on surmannut kaikki näiden kahden luettelemat miehet?" – Hän tarkoitti Zaidia ja Abdallahia. – "Nämähän ovat arabien ylhäisimpiä miehiä ja ihmisten kuninkaita! Kautta Jumalan, jos Muhammad tosiaan on surmannut nämä miehet, on parempi uinua maan povessa kuin kulkea sen päällä!"

Kun tuo Jumalan vihollinen varmistui tiedosta, hän lähti Mekkaan ja ryhtyi kiihottamaan runoillaan ihmisiä Jumalan lähettilästä vastaan. Hän itki kaivoon heitettyjä, Badrissa kaatuneita quraihilaisia ja sepitti heistä useita runoja.

Lopulta hän palasi Medinaan ja ahdisti siellä musliminaisia rakkausrunoillaan. Jumalan lähettiläs kysyi: "Kuka hoitaa minun puolestani Ibn al-Ashrafin? "Muhammad ibn Maslama vastasi: "Minä teen sen, Jumalan lähettiläs, minä tapan hänet." "Tee niin, jos vain pystyt", sanoi Jumalan lähettiläs.

Muhammad ibn Maslama lähti pois. Kolmeen päivään hän ei syönyt eikä juonut muuta kuin henkensä pitimiksi. Kun tästä kerrottiin Jumalan lähettiläälle, hän kysyi Muhammad ibn Maslamalta: "Miksi olet jättänyt syömisen ja juomisen?" Muhammad ibn Maslama vastasi: "Jumalan lähettiläs, minä lupasin sinulle sellaista, josta en tiedä, pystynkö siihen!" Jumalan lähettiläs vastasi: "Ainakin sinun on yritettävä!" Muhammad ibn Maslama sanoi vielä: "Jumalan lähettiläs, meidän on ainakin valehdeltava!" " Sanokaa mitä tahdotte", vastasi Jumalan lähettiläs, " te saatte siihen luvan!"

Silloin Muhammad ibn Maslama sopi Ka'bin surmaamisesta muutaman miehen kanssa. Nämä olivat: Abu Na'ila Silkan ibn Salama, Abbad ibn Bishr, al-Harith ibn Aus ja Abu Abs ibn Jabr.

He lähettivät Jumalan vihollisen, Ka'b ibn al-Ashrafin, luo Silkan ibn Salaman. Tämä meni Ka'bin luo, jutteli tovin ja lausui runoja hänen kanssaan – hän näet oli itsekin runoilija. Sitten hän sanoi: "Voi sinua Ibn al-Ashraf! Tulin luoksesi puhuakseni eräästä asiasta, mutta lupaa minulle olla kertomatta sitä eteenpäin!"

Ka'b lupasi, ja Silkan jatkoi: "Tuon miehen saapuminen on ollut meille yhtä kärsimystä! Nyt kaikki arabit ovat vihollisiamme ja käyvät meidän kimppuumme yksissä tuumin. Hänen takiaan meidän tiemme ovat tukossa ja meidän toimeentulomme uhattuna! Me ja perheemme olemme vaarassa joutua ahtaalle!"

Ka'b ibn al-Ashraf vastasi: "Minähän sanoin sinulle, Ibn Salama, että asia kehittyisi tähän!" Silkan sanoi: "Minä toivon, että antaisit meille ruokaa velaksi; me kyllä annamme sinulle pantin! Tekisit meille palveluksen!" Ka'b kysyi: "Annatteko te minulle pantiksi poikanne?" Silkan vastasi: "Tahdotko sinä saattaa meidät häpeään? Minulla on samanmielisiä tovereita; olisin halunnut tuoda heidät luoksesi, jotta myisit meille kaikille ruokaa ja tekisit meille palveluksen. Me voimme antaa sinulle aseita riittämiin pantiksi." Silkan näet halusi, ettei Ka'b ihmettelisi heidän aseitaan, kun he tulisivat hänen luokseen. "Se riittää", vastasi Ka'b.

Silkan palasi tovereidensa luo ja kertoi, mitä oli tapahtunut. Hän käski heidän ottaa aseensa mukaan. Sitten he lähtivät yhdessä Jumalan lähettilään luo. Ibn Hisham lisää: Kerrotaan, että Ka'b kysyi ensiksi: "Annattekote minulle pantiksi naisenne?" ja Silkan vastasi: "Kuinka me voisimme antaa sinulle pantiksi naisemme, olethan sinä koko Yathribin lemmekkäin ja parfymoiduin mies!" Silloin Ka'b kysyi: "Annatteko te minulle pantiksi poikanne?"

Jumalan lähettiläs kulki heidän mukanaan Baqi' al-Gharqadiin asti. Sieltä hän lähetti heidät eteenpäin sanoen: "Menkää Jumalan nimessä! Jumala, auta heitä!" Sitten hän palasi talolleen.

Oli kuudanyö. Silkan ja toiset jatkoivat matkaa Ka'bin talolle. Silkan huusi nimeltä Ka'bia, joka oli vastikään mennyt naimisiin, mutta hänen vaimonsa tarttui huovan reunaan ja sanoi: "Sinulla on paljon vihollisia! Ei mies, jolla on vihollisia, lähde tähän aikaan ulos." Ka'b vastasi hänelle: "Se on vain Abu Na'ila. Ei hän olisi herättänyt minua, jos olisi tiennyt minun jo nukkuvan!" Hänen vaimonsa sanoi: "Kautta Jumalan, minä aavistan hänen äänessään pahaa!" Ka'b kuitenkin vastasi: "Urhea mies vastaa, vaikka häntä kutsuttaisiin pistettäväksi!"

Ka'b meni ulos ja puheli tovin heidän kanssaan, mutta sitten Silkan ja toiset ehdottivat: "Kuulehan, Ibn al-Ashraf, emmekö kävelisi Ajuzin solatielle ja puhelisi siellä lopun yötä?" "Jos tahdotte", vastasi Ka'b. Niin he lähtivät kävelemään.

Kun he olivat kävelleet hetken aikaa, Abu Na'ila liu'utti kättään Ka'bin palmikolla ja haistoi sitten kättään ja sanoi: "Enpä ole konsanaan haistanut näin hyvää parfyymia!" Kun he olivat kävelleet taas hiukan eteenpäin, Abu Na'ila teki jälleen samoin, niin että Ka'b tottui tähän.

Sitten he kävelivät jälleen eteenpäin, kunnes Abu Na'ila teki taas samoin. Tällä kertaa hän tarttui palmikoista tukevasti kiinni ja huusi: "Tappakaa Jumalan vihollinen!" Toiset löivät Ka'bia, mutta heidän miekkansa eivät läpäisseet hänen panssariaan.

…
Muhammad ibn Maslama on itse kertonut:
Kun näin, etteivät miekkamme läpäisseet hänen panssariaan, muistin ohuen pistomiekan miekkani kahvassa. Minä tartuin siihen. Tuo Jumalan vihollinen oli jo huutanut kaikki talot hereille: jokaisesta ikkunasta näkyi valoa.

Minä painoin pistomiekan häne alavatsaansa kiinni ja survaisin se voimalla alaspäin ja Jumalan vihollinen kaatui. Al-Harith ibn Aus oli saanut osuman omista miekoistamme, joko päähän tai jalkaan. Me lähdimme liikkeelle ja kuljimme Umayya ibn Zaid –heimon alueen halki ohittaen Quraizan ja Bu'athin, kunnes pääsimme Uraidin laavakentälle.

Haavoittunut toverimme al-Harith jäi meistä jälkeen. Hän oli menettänyt paljon verta ja meidän täytyi pysähtyä odottamaan häntä hetkeksi. Hän kulki meidän jälkiemme mukaan ja sai meidät pian kiinni. Lopun matkaa me kannoimme häntä ja saavuimme näin Jumalan lähettilään luo aamuyöstä.

Jumalan lähettiläs oli rukoilemassa, kun me saavuimme. Me tervehdimme häntä, ja hän tuli ulos luoksemme. Kerroimme, että olimme surmanneet Jumalan vihollisen, ja hän sylki al-Harithin haavaan parantaakseen sen. Sitten menimme kukin kotiimme.

Aamulla juutalaiset olivat peloissaan, koska olimme saaneet Jumalan vihollisen: jokainen juutalainen kaupungissa pelkäsi henkensä edestä.
…


Huh, huh! Sen pituinen se. Muhammad surmautti miehen, joka suri kuolleita ystäviään, sukulaisiaan, kirjoitti rakkausrunoja ja polemiikkia Muhammadia vastaan. Liittyykö tämä pyhään sotaan kenties? Onko tämä pyhä mies?

Huomaa myös, miten muslimi-salamurhaajilla oli lupa puhua mitä tahansa, kunhan saavat Ka'bilta hengen pois. He mm. puhuivat Ka'bille, kuinka Muhammadista oli koitunut heille suurta harmia! Tämä mahtaa olla yksi suurimpia syntejä, mitä muslimi voisi tehdä!!!

>Sen pituinen se.

Olet siis inttäjä.

Etkö tutustu edes itse esittämiisi todisteisiin?

Bysantti kirjoitti:

>Selvähän se, että lopputulos on salamurhassa ja teloituksessa sama. Kummallista, että täällä kiistellään näistä kahdesta sanasta eikä siitä lopputuloksen oikeudenmukaisuudesta. Missä ihminen riistää toisen ihmisen hengen.

Taha Islam, pieni nettiterroristi, tuo trollien kuningas, tekee pientä kiusaa aina kun on mahdollisuus. Ei hän sille entisenä taistolaisena mitään voi. Marxin oppeja lukiessaan hän vihasi juutalaisia; Koraania lukiessaan hän vihaa juutalaisuutta. Hän on mennyt piloille jo pienenä.

Mitkään olosuhteet eivät oikeuta viemään ihmiseltä henkeä pilkkarunojen kirjoittamisesta.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1000000000000010&posting=22000000002350621

Miksi olet vaihtanut nimimerkkiä?

Bysantti kirjoitti:

nyt päästään taas siihen, että hänellä olikin jotain muita rikoksia. Mutta kuinka voi todistaa jotain sellaista, mitä ei ole. End of discussion, taas?

Inttäjä olen vain sinun unissasi.

Tässä on todisteet siitä, että "se" oli hänen ainoa rikoksensa Muhammedin mielestä. Jos sinulla on todisteita, joiden mukaan hän syyllistyi perseensä pyyhkimiseen vasemmalla kädellä, niin esitä ne. Muussa tapauksessa vaikene iäksi.

Ka'b ibn al-Ashrafista taas kerrotaan seuraavaa tarinaa. Kun Badrin taistelu oli käyty, Jumalan lähettiläs lähetti Zaid ibn Harithan ja Abdallah ibn Rawahan viemään ilosanomaa Medinaan siitä, kuinka Jumala oli antanut muslimeille voiton ja surmannut monijumalaisia.

Kun tieto tästä ylsi Ka'b ibn al-Ashrafille, jonka äiti kuului Nadir-heimoon, hän kysyi: "Onko tuo totta? Luuletteko te todella, että Muhammad on surmannut kaikki näiden kahden luettelemat miehet?" – Hän tarkoitti Zaidia ja Abdallahia. – "Nämähän ovat arabien ylhäisimpiä miehiä ja ihmisten kuninkaita! Kautta Jumalan, jos Muhammad tosiaan on surmannut nämä miehet, on parempi uinua maan povessa kuin kulkea sen päällä!"

Kun tuo Jumalan vihollinen varmistui tiedosta, hän lähti Mekkaan ja ryhtyi kiihottamaan runoillaan ihmisiä Jumalan lähettilästä vastaan. Hän itki kaivoon heitettyjä, Badrissa kaatuneita quraihilaisia ja sepitti heistä useita runoja.

Lopulta hän palasi Medinaan ja ahdisti siellä musliminaisia rakkausrunoillaan. Jumalan lähettiläs kysyi: "Kuka hoitaa minun puolestani Ibn al-Ashrafin? "Muhammad ibn Maslama vastasi: "Minä teen sen, Jumalan lähettiläs, minä tapan hänet." "Tee niin, jos vain pystyt", sanoi Jumalan lähettiläs.

Muhammad ibn Maslama lähti pois. Kolmeen päivään hän ei syönyt eikä juonut muuta kuin henkensä pitimiksi. Kun tästä kerrottiin Jumalan lähettiläälle, hän kysyi Muhammad ibn Maslamalta: "Miksi olet jättänyt syömisen ja juomisen?" Muhammad ibn Maslama vastasi: "Jumalan lähettiläs, minä lupasin sinulle sellaista, josta en tiedä, pystynkö siihen!" Jumalan lähettiläs vastasi: "Ainakin sinun on yritettävä!" Muhammad ibn Maslama sanoi vielä: "Jumalan lähettiläs, meidän on ainakin valehdeltava!" " Sanokaa mitä tahdotte", vastasi Jumalan lähettiläs, " te saatte siihen luvan!"

Silloin Muhammad ibn Maslama sopi Ka'bin surmaamisesta muutaman miehen kanssa. Nämä olivat: Abu Na'ila Silkan ibn Salama, Abbad ibn Bishr, al-Harith ibn Aus ja Abu Abs ibn Jabr.

He lähettivät Jumalan vihollisen, Ka'b ibn al-Ashrafin, luo Silkan ibn Salaman. Tämä meni Ka'bin luo, jutteli tovin ja lausui runoja hänen kanssaan – hän näet oli itsekin runoilija. Sitten hän sanoi: "Voi sinua Ibn al-Ashraf! Tulin luoksesi puhuakseni eräästä asiasta, mutta lupaa minulle olla kertomatta sitä eteenpäin!"

Ka'b lupasi, ja Silkan jatkoi: "Tuon miehen saapuminen on ollut meille yhtä kärsimystä! Nyt kaikki arabit ovat vihollisiamme ja käyvät meidän kimppuumme yksissä tuumin. Hänen takiaan meidän tiemme ovat tukossa ja meidän toimeentulomme uhattuna! Me ja perheemme olemme vaarassa joutua ahtaalle!"

Ka'b ibn al-Ashraf vastasi: "Minähän sanoin sinulle, Ibn Salama, että asia kehittyisi tähän!" Silkan sanoi: "Minä toivon, että antaisit meille ruokaa velaksi; me kyllä annamme sinulle pantin! Tekisit meille palveluksen!" Ka'b kysyi: "Annatteko te minulle pantiksi poikanne?" Silkan vastasi: "Tahdotko sinä saattaa meidät häpeään? Minulla on samanmielisiä tovereita; olisin halunnut tuoda heidät luoksesi, jotta myisit meille kaikille ruokaa ja tekisit meille palveluksen. Me voimme antaa sinulle aseita riittämiin pantiksi." Silkan näet halusi, ettei Ka'b ihmettelisi heidän aseitaan, kun he tulisivat hänen luokseen. "Se riittää", vastasi Ka'b.

Silkan palasi tovereidensa luo ja kertoi, mitä oli tapahtunut. Hän käski heidän ottaa aseensa mukaan. Sitten he lähtivät yhdessä Jumalan lähettilään luo. Ibn Hisham lisää: Kerrotaan, että Ka'b kysyi ensiksi: "Annattekote minulle pantiksi naisenne?" ja Silkan vastasi: "Kuinka me voisimme antaa sinulle pantiksi naisemme, olethan sinä koko Yathribin lemmekkäin ja parfymoiduin mies!" Silloin Ka'b kysyi: "Annatteko te minulle pantiksi poikanne?"

Jumalan lähettiläs kulki heidän mukanaan Baqi' al-Gharqadiin asti. Sieltä hän lähetti heidät eteenpäin sanoen: "Menkää Jumalan nimessä! Jumala, auta heitä!" Sitten hän palasi talolleen.

Oli kuudanyö. Silkan ja toiset jatkoivat matkaa Ka'bin talolle. Silkan huusi nimeltä Ka'bia, joka oli vastikään mennyt naimisiin, mutta hänen vaimonsa tarttui huovan reunaan ja sanoi: "Sinulla on paljon vihollisia! Ei mies, jolla on vihollisia, lähde tähän aikaan ulos." Ka'b vastasi hänelle: "Se on vain Abu Na'ila. Ei hän olisi herättänyt minua, jos olisi tiennyt minun jo nukkuvan!" Hänen vaimonsa sanoi: "Kautta Jumalan, minä aavistan hänen äänessään pahaa!" Ka'b kuitenkin vastasi: "Urhea mies vastaa, vaikka häntä kutsuttaisiin pistettäväksi!"

Ka'b meni ulos ja puheli tovin heidän kanssaan, mutta sitten Silkan ja toiset ehdottivat: "Kuulehan, Ibn al-Ashraf, emmekö kävelisi Ajuzin solatielle ja puhelisi siellä lopun yötä?" "Jos tahdotte", vastasi Ka'b. Niin he lähtivät kävelemään.

Kun he olivat kävelleet hetken aikaa, Abu Na'ila liu'utti kättään Ka'bin palmikolla ja haistoi sitten kättään ja sanoi: "Enpä ole konsanaan haistanut näin hyvää parfyymia!" Kun he olivat kävelleet taas hiukan eteenpäin, Abu Na'ila teki jälleen samoin, niin että Ka'b tottui tähän.

Sitten he kävelivät jälleen eteenpäin, kunnes Abu Na'ila teki taas samoin. Tällä kertaa hän tarttui palmikoista tukevasti kiinni ja huusi: "Tappakaa Jumalan vihollinen!" Toiset löivät Ka'bia, mutta heidän miekkansa eivät läpäisseet hänen panssariaan.

…
Muhammad ibn Maslama on itse kertonut:
Kun näin, etteivät miekkamme läpäisseet hänen panssariaan, muistin ohuen pistomiekan miekkani kahvassa. Minä tartuin siihen. Tuo Jumalan vihollinen oli jo huutanut kaikki talot hereille: jokaisesta ikkunasta näkyi valoa.

Minä painoin pistomiekan häne alavatsaansa kiinni ja survaisin se voimalla alaspäin ja Jumalan vihollinen kaatui. Al-Harith ibn Aus oli saanut osuman omista miekoistamme, joko päähän tai jalkaan. Me lähdimme liikkeelle ja kuljimme Umayya ibn Zaid –heimon alueen halki ohittaen Quraizan ja Bu'athin, kunnes pääsimme Uraidin laavakentälle.

Haavoittunut toverimme al-Harith jäi meistä jälkeen. Hän oli menettänyt paljon verta ja meidän täytyi pysähtyä odottamaan häntä hetkeksi. Hän kulki meidän jälkiemme mukaan ja sai meidät pian kiinni. Lopun matkaa me kannoimme häntä ja saavuimme näin Jumalan lähettilään luo aamuyöstä.

Jumalan lähettiläs oli rukoilemassa, kun me saavuimme. Me tervehdimme häntä, ja hän tuli ulos luoksemme. Kerroimme, että olimme surmanneet Jumalan vihollisen, ja hän sylki al-Harithin haavaan parantaakseen sen. Sitten menimme kukin kotiimme.

Aamulla juutalaiset olivat peloissaan, koska olimme saaneet Jumalan vihollisen: jokainen juutalainen kaupungissa pelkäsi henkensä edestä.
…


Huh, huh! Sen pituinen se. Muhammad surmautti miehen, joka suri kuolleita ystäviään, sukulaisiaan, kirjoitti rakkausrunoja ja polemiikkia Muhammadia vastaan. Liittyykö tämä pyhään sotaan kenties? Onko tämä pyhä mies?

Huomaa myös, miten muslimi-salamurhaajilla oli lupa puhua mitä tahansa, kunhan saavat Ka'bilta hengen pois. He mm. puhuivat Ka'bille, kuinka Muhammadista oli koitunut heille suurta harmia! Tämä mahtaa olla yksi suurimpia syntejä, mitä muslimi voisi tehdä!!!

Kirjoittanut: Taha Islam, 11.2.2004 klo 12.18

>Motiivi? = 1 sana yksi kysymysmerkki

>Sen pituinen se. = 3 sanaa yksi piste

>Olet siis inttäjä. = -"-

>Etkö tutustu edes itse esittämiisi todisteisiin?
= 3 3 yksi kysymysmerkki


Mitä mahdollisuuksia tavallisella ihmisellä on tällaista järjenjättiläistä vastaan?

Bysantti kirjoitti:

nyt päästään taas siihen, että hänellä olikin jotain muita rikoksia. Mutta kuinka voi todistaa jotain sellaista, mitä ei ole. End of discussion, taas?

Inttäjä olen vain sinun unissasi.

Tässä on todisteet siitä, että "se" oli hänen ainoa rikoksensa Muhammedin mielestä. Jos sinulla on todisteita, joiden mukaan hän syyllistyi perseensä pyyhkimiseen vasemmalla kädellä, niin esitä ne. Muussa tapauksessa vaikene iäksi.

Ka'b ibn al-Ashrafista taas kerrotaan seuraavaa tarinaa. Kun Badrin taistelu oli käyty, Jumalan lähettiläs lähetti Zaid ibn Harithan ja Abdallah ibn Rawahan viemään ilosanomaa Medinaan siitä, kuinka Jumala oli antanut muslimeille voiton ja surmannut monijumalaisia.

Kun tieto tästä ylsi Ka'b ibn al-Ashrafille, jonka äiti kuului Nadir-heimoon, hän kysyi: "Onko tuo totta? Luuletteko te todella, että Muhammad on surmannut kaikki näiden kahden luettelemat miehet?" – Hän tarkoitti Zaidia ja Abdallahia. – "Nämähän ovat arabien ylhäisimpiä miehiä ja ihmisten kuninkaita! Kautta Jumalan, jos Muhammad tosiaan on surmannut nämä miehet, on parempi uinua maan povessa kuin kulkea sen päällä!"

Kun tuo Jumalan vihollinen varmistui tiedosta, hän lähti Mekkaan ja ryhtyi kiihottamaan runoillaan ihmisiä Jumalan lähettilästä vastaan. Hän itki kaivoon heitettyjä, Badrissa kaatuneita quraihilaisia ja sepitti heistä useita runoja.

Lopulta hän palasi Medinaan ja ahdisti siellä musliminaisia rakkausrunoillaan. Jumalan lähettiläs kysyi: "Kuka hoitaa minun puolestani Ibn al-Ashrafin? "Muhammad ibn Maslama vastasi: "Minä teen sen, Jumalan lähettiläs, minä tapan hänet." "Tee niin, jos vain pystyt", sanoi Jumalan lähettiläs.

Muhammad ibn Maslama lähti pois. Kolmeen päivään hän ei syönyt eikä juonut muuta kuin henkensä pitimiksi. Kun tästä kerrottiin Jumalan lähettiläälle, hän kysyi Muhammad ibn Maslamalta: "Miksi olet jättänyt syömisen ja juomisen?" Muhammad ibn Maslama vastasi: "Jumalan lähettiläs, minä lupasin sinulle sellaista, josta en tiedä, pystynkö siihen!" Jumalan lähettiläs vastasi: "Ainakin sinun on yritettävä!" Muhammad ibn Maslama sanoi vielä: "Jumalan lähettiläs, meidän on ainakin valehdeltava!" " Sanokaa mitä tahdotte", vastasi Jumalan lähettiläs, " te saatte siihen luvan!"

Silloin Muhammad ibn Maslama sopi Ka'bin surmaamisesta muutaman miehen kanssa. Nämä olivat: Abu Na'ila Silkan ibn Salama, Abbad ibn Bishr, al-Harith ibn Aus ja Abu Abs ibn Jabr.

He lähettivät Jumalan vihollisen, Ka'b ibn al-Ashrafin, luo Silkan ibn Salaman. Tämä meni Ka'bin luo, jutteli tovin ja lausui runoja hänen kanssaan – hän näet oli itsekin runoilija. Sitten hän sanoi: "Voi sinua Ibn al-Ashraf! Tulin luoksesi puhuakseni eräästä asiasta, mutta lupaa minulle olla kertomatta sitä eteenpäin!"

Ka'b lupasi, ja Silkan jatkoi: "Tuon miehen saapuminen on ollut meille yhtä kärsimystä! Nyt kaikki arabit ovat vihollisiamme ja käyvät meidän kimppuumme yksissä tuumin. Hänen takiaan meidän tiemme ovat tukossa ja meidän toimeentulomme uhattuna! Me ja perheemme olemme vaarassa joutua ahtaalle!"

Ka'b ibn al-Ashraf vastasi: "Minähän sanoin sinulle, Ibn Salama, että asia kehittyisi tähän!" Silkan sanoi: "Minä toivon, että antaisit meille ruokaa velaksi; me kyllä annamme sinulle pantin! Tekisit meille palveluksen!" Ka'b kysyi: "Annatteko te minulle pantiksi poikanne?" Silkan vastasi: "Tahdotko sinä saattaa meidät häpeään? Minulla on samanmielisiä tovereita; olisin halunnut tuoda heidät luoksesi, jotta myisit meille kaikille ruokaa ja tekisit meille palveluksen. Me voimme antaa sinulle aseita riittämiin pantiksi." Silkan näet halusi, ettei Ka'b ihmettelisi heidän aseitaan, kun he tulisivat hänen luokseen. "Se riittää", vastasi Ka'b.

Silkan palasi tovereidensa luo ja kertoi, mitä oli tapahtunut. Hän käski heidän ottaa aseensa mukaan. Sitten he lähtivät yhdessä Jumalan lähettilään luo. Ibn Hisham lisää: Kerrotaan, että Ka'b kysyi ensiksi: "Annattekote minulle pantiksi naisenne?" ja Silkan vastasi: "Kuinka me voisimme antaa sinulle pantiksi naisemme, olethan sinä koko Yathribin lemmekkäin ja parfymoiduin mies!" Silloin Ka'b kysyi: "Annatteko te minulle pantiksi poikanne?"

Jumalan lähettiläs kulki heidän mukanaan Baqi' al-Gharqadiin asti. Sieltä hän lähetti heidät eteenpäin sanoen: "Menkää Jumalan nimessä! Jumala, auta heitä!" Sitten hän palasi talolleen.

Oli kuudanyö. Silkan ja toiset jatkoivat matkaa Ka'bin talolle. Silkan huusi nimeltä Ka'bia, joka oli vastikään mennyt naimisiin, mutta hänen vaimonsa tarttui huovan reunaan ja sanoi: "Sinulla on paljon vihollisia! Ei mies, jolla on vihollisia, lähde tähän aikaan ulos." Ka'b vastasi hänelle: "Se on vain Abu Na'ila. Ei hän olisi herättänyt minua, jos olisi tiennyt minun jo nukkuvan!" Hänen vaimonsa sanoi: "Kautta Jumalan, minä aavistan hänen äänessään pahaa!" Ka'b kuitenkin vastasi: "Urhea mies vastaa, vaikka häntä kutsuttaisiin pistettäväksi!"

Ka'b meni ulos ja puheli tovin heidän kanssaan, mutta sitten Silkan ja toiset ehdottivat: "Kuulehan, Ibn al-Ashraf, emmekö kävelisi Ajuzin solatielle ja puhelisi siellä lopun yötä?" "Jos tahdotte", vastasi Ka'b. Niin he lähtivät kävelemään.

Kun he olivat kävelleet hetken aikaa, Abu Na'ila liu'utti kättään Ka'bin palmikolla ja haistoi sitten kättään ja sanoi: "Enpä ole konsanaan haistanut näin hyvää parfyymia!" Kun he olivat kävelleet taas hiukan eteenpäin, Abu Na'ila teki jälleen samoin, niin että Ka'b tottui tähän.

Sitten he kävelivät jälleen eteenpäin, kunnes Abu Na'ila teki taas samoin. Tällä kertaa hän tarttui palmikoista tukevasti kiinni ja huusi: "Tappakaa Jumalan vihollinen!" Toiset löivät Ka'bia, mutta heidän miekkansa eivät läpäisseet hänen panssariaan.

…
Muhammad ibn Maslama on itse kertonut:
Kun näin, etteivät miekkamme läpäisseet hänen panssariaan, muistin ohuen pistomiekan miekkani kahvassa. Minä tartuin siihen. Tuo Jumalan vihollinen oli jo huutanut kaikki talot hereille: jokaisesta ikkunasta näkyi valoa.

Minä painoin pistomiekan häne alavatsaansa kiinni ja survaisin se voimalla alaspäin ja Jumalan vihollinen kaatui. Al-Harith ibn Aus oli saanut osuman omista miekoistamme, joko päähän tai jalkaan. Me lähdimme liikkeelle ja kuljimme Umayya ibn Zaid –heimon alueen halki ohittaen Quraizan ja Bu'athin, kunnes pääsimme Uraidin laavakentälle.

Haavoittunut toverimme al-Harith jäi meistä jälkeen. Hän oli menettänyt paljon verta ja meidän täytyi pysähtyä odottamaan häntä hetkeksi. Hän kulki meidän jälkiemme mukaan ja sai meidät pian kiinni. Lopun matkaa me kannoimme häntä ja saavuimme näin Jumalan lähettilään luo aamuyöstä.

Jumalan lähettiläs oli rukoilemassa, kun me saavuimme. Me tervehdimme häntä, ja hän tuli ulos luoksemme. Kerroimme, että olimme surmanneet Jumalan vihollisen, ja hän sylki al-Harithin haavaan parantaakseen sen. Sitten menimme kukin kotiimme.

Aamulla juutalaiset olivat peloissaan, koska olimme saaneet Jumalan vihollisen: jokainen juutalainen kaupungissa pelkäsi henkensä edestä.
…


Huh, huh! Sen pituinen se. Muhammad surmautti miehen, joka suri kuolleita ystäviään, sukulaisiaan, kirjoitti rakkausrunoja ja polemiikkia Muhammadia vastaan. Liittyykö tämä pyhään sotaan kenties? Onko tämä pyhä mies?

Huomaa myös, miten muslimi-salamurhaajilla oli lupa puhua mitä tahansa, kunhan saavat Ka'bilta hengen pois. He mm. puhuivat Ka'bille, kuinka Muhammadista oli koitunut heille suurta harmia! Tämä mahtaa olla yksi suurimpia syntejä, mitä muslimi voisi tehdä!!!

>Mitä mahdollisuuksia tavallisella ihmisellä on tällaista järjenjättiläistä vastaan?

Ei mitään. Ei varsinkaan tuolla taktiikalla.

"Kun tuo Jumalan vihollinen varmistui tiedosta, hän lähti Mekkaan ja ryhtyi kiihottamaan runoillaan ihmisiä Jumalan lähettilästä vastaan. Hän itki kaivoon heitettyjä, Badrissa kaatuneita quraihilaisia ja sepitti heistä useita runoja."

Hänen rikoksensa oli siis maanpetos, rauhansopimiksen rikkominen ja kiihotus kansanryhmää vastaan. Tekotavat ovat, kuten kuvasit.

Eihän varastakaan tuomita "tavaran käsittelystä".

Bysantti kirjoitti:

nyt päästään taas siihen, että hänellä olikin jotain muita rikoksia. Mutta kuinka voi todistaa jotain sellaista, mitä ei ole. End of discussion, taas?

Inttäjä olen vain sinun unissasi.

Tässä on todisteet siitä, että "se" oli hänen ainoa rikoksensa Muhammedin mielestä. Jos sinulla on todisteita, joiden mukaan hän syyllistyi perseensä pyyhkimiseen vasemmalla kädellä, niin esitä ne. Muussa tapauksessa vaikene iäksi.

Ka'b ibn al-Ashrafista taas kerrotaan seuraavaa tarinaa. Kun Badrin taistelu oli käyty, Jumalan lähettiläs lähetti Zaid ibn Harithan ja Abdallah ibn Rawahan viemään ilosanomaa Medinaan siitä, kuinka Jumala oli antanut muslimeille voiton ja surmannut monijumalaisia.

Kun tieto tästä ylsi Ka'b ibn al-Ashrafille, jonka äiti kuului Nadir-heimoon, hän kysyi: "Onko tuo totta? Luuletteko te todella, että Muhammad on surmannut kaikki näiden kahden luettelemat miehet?" – Hän tarkoitti Zaidia ja Abdallahia. – "Nämähän ovat arabien ylhäisimpiä miehiä ja ihmisten kuninkaita! Kautta Jumalan, jos Muhammad tosiaan on surmannut nämä miehet, on parempi uinua maan povessa kuin kulkea sen päällä!"

Kun tuo Jumalan vihollinen varmistui tiedosta, hän lähti Mekkaan ja ryhtyi kiihottamaan runoillaan ihmisiä Jumalan lähettilästä vastaan. Hän itki kaivoon heitettyjä, Badrissa kaatuneita quraihilaisia ja sepitti heistä useita runoja.

Lopulta hän palasi Medinaan ja ahdisti siellä musliminaisia rakkausrunoillaan. Jumalan lähettiläs kysyi: "Kuka hoitaa minun puolestani Ibn al-Ashrafin? "Muhammad ibn Maslama vastasi: "Minä teen sen, Jumalan lähettiläs, minä tapan hänet." "Tee niin, jos vain pystyt", sanoi Jumalan lähettiläs.

Muhammad ibn Maslama lähti pois. Kolmeen päivään hän ei syönyt eikä juonut muuta kuin henkensä pitimiksi. Kun tästä kerrottiin Jumalan lähettiläälle, hän kysyi Muhammad ibn Maslamalta: "Miksi olet jättänyt syömisen ja juomisen?" Muhammad ibn Maslama vastasi: "Jumalan lähettiläs, minä lupasin sinulle sellaista, josta en tiedä, pystynkö siihen!" Jumalan lähettiläs vastasi: "Ainakin sinun on yritettävä!" Muhammad ibn Maslama sanoi vielä: "Jumalan lähettiläs, meidän on ainakin valehdeltava!" " Sanokaa mitä tahdotte", vastasi Jumalan lähettiläs, " te saatte siihen luvan!"

Silloin Muhammad ibn Maslama sopi Ka'bin surmaamisesta muutaman miehen kanssa. Nämä olivat: Abu Na'ila Silkan ibn Salama, Abbad ibn Bishr, al-Harith ibn Aus ja Abu Abs ibn Jabr.

He lähettivät Jumalan vihollisen, Ka'b ibn al-Ashrafin, luo Silkan ibn Salaman. Tämä meni Ka'bin luo, jutteli tovin ja lausui runoja hänen kanssaan – hän näet oli itsekin runoilija. Sitten hän sanoi: "Voi sinua Ibn al-Ashraf! Tulin luoksesi puhuakseni eräästä asiasta, mutta lupaa minulle olla kertomatta sitä eteenpäin!"

Ka'b lupasi, ja Silkan jatkoi: "Tuon miehen saapuminen on ollut meille yhtä kärsimystä! Nyt kaikki arabit ovat vihollisiamme ja käyvät meidän kimppuumme yksissä tuumin. Hänen takiaan meidän tiemme ovat tukossa ja meidän toimeentulomme uhattuna! Me ja perheemme olemme vaarassa joutua ahtaalle!"

Ka'b ibn al-Ashraf vastasi: "Minähän sanoin sinulle, Ibn Salama, että asia kehittyisi tähän!" Silkan sanoi: "Minä toivon, että antaisit meille ruokaa velaksi; me kyllä annamme sinulle pantin! Tekisit meille palveluksen!" Ka'b kysyi: "Annatteko te minulle pantiksi poikanne?" Silkan vastasi: "Tahdotko sinä saattaa meidät häpeään? Minulla on samanmielisiä tovereita; olisin halunnut tuoda heidät luoksesi, jotta myisit meille kaikille ruokaa ja tekisit meille palveluksen. Me voimme antaa sinulle aseita riittämiin pantiksi." Silkan näet halusi, ettei Ka'b ihmettelisi heidän aseitaan, kun he tulisivat hänen luokseen. "Se riittää", vastasi Ka'b.

Silkan palasi tovereidensa luo ja kertoi, mitä oli tapahtunut. Hän käski heidän ottaa aseensa mukaan. Sitten he lähtivät yhdessä Jumalan lähettilään luo. Ibn Hisham lisää: Kerrotaan, että Ka'b kysyi ensiksi: "Annattekote minulle pantiksi naisenne?" ja Silkan vastasi: "Kuinka me voisimme antaa sinulle pantiksi naisemme, olethan sinä koko Yathribin lemmekkäin ja parfymoiduin mies!" Silloin Ka'b kysyi: "Annatteko te minulle pantiksi poikanne?"

Jumalan lähettiläs kulki heidän mukanaan Baqi' al-Gharqadiin asti. Sieltä hän lähetti heidät eteenpäin sanoen: "Menkää Jumalan nimessä! Jumala, auta heitä!" Sitten hän palasi talolleen.

Oli kuudanyö. Silkan ja toiset jatkoivat matkaa Ka'bin talolle. Silkan huusi nimeltä Ka'bia, joka oli vastikään mennyt naimisiin, mutta hänen vaimonsa tarttui huovan reunaan ja sanoi: "Sinulla on paljon vihollisia! Ei mies, jolla on vihollisia, lähde tähän aikaan ulos." Ka'b vastasi hänelle: "Se on vain Abu Na'ila. Ei hän olisi herättänyt minua, jos olisi tiennyt minun jo nukkuvan!" Hänen vaimonsa sanoi: "Kautta Jumalan, minä aavistan hänen äänessään pahaa!" Ka'b kuitenkin vastasi: "Urhea mies vastaa, vaikka häntä kutsuttaisiin pistettäväksi!"

Ka'b meni ulos ja puheli tovin heidän kanssaan, mutta sitten Silkan ja toiset ehdottivat: "Kuulehan, Ibn al-Ashraf, emmekö kävelisi Ajuzin solatielle ja puhelisi siellä lopun yötä?" "Jos tahdotte", vastasi Ka'b. Niin he lähtivät kävelemään.

Kun he olivat kävelleet hetken aikaa, Abu Na'ila liu'utti kättään Ka'bin palmikolla ja haistoi sitten kättään ja sanoi: "Enpä ole konsanaan haistanut näin hyvää parfyymia!" Kun he olivat kävelleet taas hiukan eteenpäin, Abu Na'ila teki jälleen samoin, niin että Ka'b tottui tähän.

Sitten he kävelivät jälleen eteenpäin, kunnes Abu Na'ila teki taas samoin. Tällä kertaa hän tarttui palmikoista tukevasti kiinni ja huusi: "Tappakaa Jumalan vihollinen!" Toiset löivät Ka'bia, mutta heidän miekkansa eivät läpäisseet hänen panssariaan.

…
Muhammad ibn Maslama on itse kertonut:
Kun näin, etteivät miekkamme läpäisseet hänen panssariaan, muistin ohuen pistomiekan miekkani kahvassa. Minä tartuin siihen. Tuo Jumalan vihollinen oli jo huutanut kaikki talot hereille: jokaisesta ikkunasta näkyi valoa.

Minä painoin pistomiekan häne alavatsaansa kiinni ja survaisin se voimalla alaspäin ja Jumalan vihollinen kaatui. Al-Harith ibn Aus oli saanut osuman omista miekoistamme, joko päähän tai jalkaan. Me lähdimme liikkeelle ja kuljimme Umayya ibn Zaid –heimon alueen halki ohittaen Quraizan ja Bu'athin, kunnes pääsimme Uraidin laavakentälle.

Haavoittunut toverimme al-Harith jäi meistä jälkeen. Hän oli menettänyt paljon verta ja meidän täytyi pysähtyä odottamaan häntä hetkeksi. Hän kulki meidän jälkiemme mukaan ja sai meidät pian kiinni. Lopun matkaa me kannoimme häntä ja saavuimme näin Jumalan lähettilään luo aamuyöstä.

Jumalan lähettiläs oli rukoilemassa, kun me saavuimme. Me tervehdimme häntä, ja hän tuli ulos luoksemme. Kerroimme, että olimme surmanneet Jumalan vihollisen, ja hän sylki al-Harithin haavaan parantaakseen sen. Sitten menimme kukin kotiimme.

Aamulla juutalaiset olivat peloissaan, koska olimme saaneet Jumalan vihollisen: jokainen juutalainen kaupungissa pelkäsi henkensä edestä.
…


Huh, huh! Sen pituinen se. Muhammad surmautti miehen, joka suri kuolleita ystäviään, sukulaisiaan, kirjoitti rakkausrunoja ja polemiikkia Muhammadia vastaan. Liittyykö tämä pyhään sotaan kenties? Onko tämä pyhä mies?

Huomaa myös, miten muslimi-salamurhaajilla oli lupa puhua mitä tahansa, kunhan saavat Ka'bilta hengen pois. He mm. puhuivat Ka'bille, kuinka Muhammadista oli koitunut heille suurta harmia! Tämä mahtaa olla yksi suurimpia syntejä, mitä muslimi voisi tehdä!!!

Hänen rikoksensa oli siis maanpetos, rauhansopimiksen rikkominen ja kiihotus kansanryhmää vastaan. Tekotavat ovat, kuten kuvasit.
-Kirjoittanut: Taha Islam, 11.2.2004 klo 13.42


Minkä rangaistuksen antaisit minulle esiintymiseni perusteella?

maallinen kirjoitti:

>>>Kummallista, että täällä kiistellään näistä kahdesta sanasta eikä siitä lopputuloksen oikeudenmukaisuudesta. >>>>

Eikös tässä kinastelussa juuri siitä ollut kyse, muistaakseni.

Siis:

teloitus = oikeudenmukaista
murha, salamurha = kiellettyä

Näin Tahan kirjoituksista ymmärsin mikäli oikein muistan.

Juuri siksi pyydän niitä määritelmiä molempiin.

Taha toi avukseen tämän engl. kielisen muslimisivun.

http://www.bismikaallahuma.org/Muhammad/kaab.htm

"In considering the punishments that were dealt to the enemies of Islam, we must not forget, first, that they were political actions made necessary by the conditions of the time; second, that none of them were excessive unacceptable by the usages or mores of that time."

Siinä selitetään murha poliittiseksi välttämättömuudeksi, mikä ei tuona aikana ollut kovin tuomittavana pidettävää.
Tässä siis Muhammedin teot tulee omaan aikaansa sidotuksi. Iankaikkisuusperspektiivi putoaa pois. Kuitenkin nykyajan muslimit pitävät Muhammedin opetuksia ikuisesti pätevinä.

Muslimit ovat puhuneet itsensä pussiin. On selvää, että Muhammed tuli hyväksyttyä omana aikanaan, koska saavutti hallitsijan aseman sotilaallisilla voitoilla. Hänellä oli tosin vastustajia myös omassa maassaan. Nykyaikaisessa tarkastelussa Muhammed on vain keskiaikainen hallitsija, syyllinen moniin murhiin ja tuhansien viattomien ihmisten kuolemaan.
Hänen jälkeensä jättämä Koraani ei ole parempi kuin hänen tekonsa, ja muovaa myös hänen seuraajiaan samaan huonoon suuntaan. Muslimien heikko humaaninen ja moraalinen kanssakäymisen taso tulee ilmi jo tällä palstallakin.

Esko kirjoitti:

Taha toi avukseen tämän engl. kielisen muslimisivun.

http://www.bismikaallahuma.org/Muhammad/kaab.htm

"In considering the punishments that were dealt to the enemies of Islam, we must not forget, first, that they were political actions made necessary by the conditions of the time; second, that none of them were excessive unacceptable by the usages or mores of that time."

Siinä selitetään murha poliittiseksi välttämättömuudeksi, mikä ei tuona aikana ollut kovin tuomittavana pidettävää.
Tässä siis Muhammedin teot tulee omaan aikaansa sidotuksi. Iankaikkisuusperspektiivi putoaa pois. Kuitenkin nykyajan muslimit pitävät Muhammedin opetuksia ikuisesti pätevinä.

Muslimit ovat puhuneet itsensä pussiin. On selvää, että Muhammed tuli hyväksyttyä omana aikanaan, koska saavutti hallitsijan aseman sotilaallisilla voitoilla. Hänellä oli tosin vastustajia myös omassa maassaan. Nykyaikaisessa tarkastelussa Muhammed on vain keskiaikainen hallitsija, syyllinen moniin murhiin ja tuhansien viattomien ihmisten kuolemaan.
Hänen jälkeensä jättämä Koraani ei ole parempi kuin hänen tekonsa, ja muovaa myös hänen seuraajiaan samaan huonoon suuntaan. Muslimien heikko humaaninen ja moraalinen kanssakäymisen taso tulee ilmi jo tällä palstallakin.

"Muslimien heikko humaaninen ja moraalinen kanssakäymisen taso tulee ilmi jo tällä palstallakin."

Sanoo Esko.