Pikku-ukot
Istuin kesäisellä kalliolla meren rannassa ja puhaltelin saippuakuplia, joissa oli valmistajan logo. Olin juuri työntänyt enoni veneineen alas samalta paikalta. Nyt hän kellui horisontissa majavannahka sidottuna naamalle. Ei ollut hänen syynsä, että oltiin ostettu kalliilla ja myyty halvalla.
Häneltä jäi leski, jolla on luunaama ja harmaat hiukset.
Eno vaati minua eleettömästi tekemään niin. Ei se ole paha asia, jos suhtautuu asiaan aikaintakaisesti. Ei pitäisi, mutten ole orja.
Nousin seisomaan ja annoin ylen kahdesti. Käänsin selkäni enolle ja veneelle ja liihotin pariaskelilla autolleni. Olen poistanut autostani katalysaattorin ja kiinnittänyt katolle suurehkon puulevyn, jonka on tarkoitus jarruttaa vauhtia ja samalla lisätä polttoaineen kulutusta ja samalla tappaa enemmän hyönteisiä.
Auto oli varastettu, joten menin läheiseen mökkiin rikkomani ikkunan kautta. Sain useita haavoja tunkeutuessani ikkunasta ja pinkit sukkahousuni repesivät molon kohdalta.
Pengoin mökin läpikotaisin, sulloin perintökalleudet suureen kangassäkkiin ja katkaisin sarvet seinällä killuvalta hirvenpäältä. Kiinnitin tehokkaalla pikaliimalla sarvet päähäni ja tummensin kasvoni hiilellä.
Kuulin takaani rahisevaa ääntä ja säpsähdin.
- Mikäs mies ja milläs asioilla sitä liikutaan?
Nyt alkoi pelottaa. Käännyin hitaasti ja kohta olin silmätysten n. 150cm miehen kanssa jolla oli karahka kädessä, toisessa petrolilla täytetty taskumatti tahi kiiltävä kummikehys jossa kuva hänestä.
- Olen paha murtomies ja aion satuttaa sinua, sanoin ja aloin uhkaavasti murista. Myös kuola alkoi valua suupielistä ja elimeni jäykistyi.
- Voi ei, kiltti murtomies, älä satuta minua… Minulla on pieni vaimo ja kuusitoista todella pientä lasta… Älä ole paha, anna mulle raha, se aneli ja aloin voimallisesti ulvoa aurinkoa. Surkuhupaisa pikkumies pakeni ja jatkoin mökin putsausta. Imuroin lattiat ja puhdistin tulipesän, sekä tamppasin matot. Yritin putsauksen lomassa potkaista katosta riippuvaa kristallikruunua saksipotkulla, mutta epäonnistuin ja putosin selälleni, läpi lattian kellariin asti.
Sain päälleni paljon pölyä ja asekätkön. Kellari oli pimeä, joten kiipesin ylös siitä mistä tulin alas. Tarkastin lisävammat ja kietouduin sideharsoon sarvia lukuun ottamatta. Ne jäivät esille.
Otettuani porekylvyn, suihkun ja muutkin irtaimet, sieppasin perintökalleussäkin ja poistuin pihalle ovesta joka aukesi sisältä ilman avaimia.
Yllätys oli suuri, kun oivalsin pikku-ukon palanneen ilmeisesti koko suku muassaan. Kuului heliumpuhetta muistuttavaa rupattelua ja äänenpainosta päätellen myös sadattelua. Heillä oli suksensauvoja ja pelokas kyyhky aseinaan.
Olin uhattu, adrenaliini alkoi virrata ja aloin suunnitella strategiaa.
- Kuulehan tunkeilija, sanoi isoin heistä, n. 152cm ukko.
- Kuulumme mökkinaapurivartioon ja rikoit laatimiamme pykäliä. Täälläpäin murrosta ja varkaudesta seuraa kuohitseminen, skalpeeraus ja pisteenä i:n päälle upotus Kalervon ponusammioon.
En sanonut mitään, vaan aloin toteuttaa suunnitelma A:ta. Viritin perintökalleussäkin selkäni taa oikealle puolelle ja käytin kaiken saatavilla olevan kimen huitaistessani sillä kaikki pikku-ukot kerralla kumoon.
Kyyhkynen pakeni paikalta ja näin miten suurehko kotka kaappasi sen ilmasta ja siirtyi aterioimaan toisaalle.
Isospotti
Heräsin klo 05.25 siihen, että kettu järsi varpaitani. Otin korkokengän tyynyni alta ja viskasin sillä kettua päähän, jonka johdosta se lonni ärtyneenä metsän siimekseen.
Nuotio oli näemmä sammunut ja sellofaanista ja tulitikuista kyhäämäni laavukin rojahtanut kasaan. Anastamani perintökalleudet myöskin viety ja jätetty tilalle lappu jossa luki:
”Olen Porilainen käräjäoikeuden tuomari ja minulla on häiriö antennissa. Sen lisäksi että eräs antamani tuomio oli aivan naurettava ja liioitellun epäoikeudenmukainen, olen maannut kaikkien lautamiesten kanssa, jotka ovat olleet sali vitosessa. Ajattelen vain sinun parastasi nyt kun vien sinun säkkisi. Rakkaudella, Tuomari.”
Pitihän se arvata. Ajattelin tovin olutta jota kaataisin päälleni kaksikymmentä litraa ja jonka antaisin alkoholisoituneiden naisten nuolla iholtani ja havahduin jäytävään kipuun varpaissa. Katsoin alas ja hämmästyin kun ketun näykkimä peukalovarvas, eli isospotti, oli paisunut kuin ilmapallo. Samassa aukean laidalla kytännyt metsästäjä laukaisi Remington 700 EtronX kiväärin tietokoneohjauksella ja sähkösytytyksellä sekä Bushnell Elite 3200 RainGuard kiikaritähtäimellä varustettuna ja näin miten .243 Win. kaliiperin luoti posautti varpaani tohjoksi.
Aloin ryömiä sammalista itseäni repien kohti metsästäjää, jolla oli parta, oranssi lippalakki, muttei housuja. Hän tarkkaili minua yhä Bushnellin ristikon läpi.
Kun olin aivan metsästäjän puukenkien juuressa, nousin seisomaan vatsapuoltani maa-aineksesta puistellen. Hän oli laskenut aseen, joten katsoin hänen harmaita silmiään, mutten erottanut mitään älyllisyyttä. Hän vain hengitti hieman puhisten, olutvatsa kohoillen ja näkemättä tulevaa. Hänellä oli sormus nimettömässä. Sääli sitäkin ihmispoloa.
Vedin häneltä lipan silmille, revin aseen käsistä ja jalkapyyhkäisyllä horjutin hänen tasapainonsa. Hän kaatui parahtaen.
Otin häneltä toisen puukengän jalasta ja katselin epämääräistä perunaa. Nostin aseen olkaa vasten, menin polvilleni ja laitoin piipun aivan perunavarpaaseen kiinni. Laukaisin aseen, jonka mahtavaa toimintaa hämmästyin. Vendetta.
Kuuntelin hetken ison miehen itkua ja heitin aseen mehtään. Palasin sellofaanilaavulle ja katselin varpustani. Se oli ihan kunnossa ja vain siihen kertynyt neste oli poistunut.
Laitoin siihen suihkelaastaria ja vahasin sen kilpikonnalogoisella autovahalla kiiltäväksi. Sitten taittelin jalkarätit molempiin koipiin ja sulloin ne suuriin kalosseihini.
Kotimatka
Löysin GPS paikantimeni avulla piakkoin kotikaupunkiini vievän tien ja menin keskelle kaistaa seisomaan käsi ojossa.
Kahdenkymmenenkuuden minuutin kuluttua tuli auto. Sen pysähdyttyä kävelin kuskin tykö, soitin hänelle savikukolla ”muistoja pohjolasta” ja pääsin kyytiin. Hän ei ihmetellyt ulkoista olemustani, enkä minä hänen mustia pyöreitä lasejaan tai valkeaa keppiä, enkä auton takaosassa verkon takana istuvaa opaskoiraa.
Hänen kyydissään pääsin aivan kaupungin keskustaan, joskin jäin pois kyydistä omaehtoisesti lennossa kesken matkan, hänen ajettuaan polkupyöräpoliisin yli.
Juoksin kotiini erittäin kovaa ja rappukäytävään päästyäni pysähdyin hengästyneenä rintaani pidellen. Sydän muljahteli ja alkoi pistellä. Silmissä jyskytti ja huusin täysillä:
- hei asukkaat! Haistakaa kaikki paska! Te kuusisiipiset oliot!
Kun ovia alkoi kolisten aueta, livahdin asuntooni.
Reuna tammukka napa polkuvene kasvi
Katselin punaisen maton päässä olevaa alttaria ja sen päällä makailevaa neitsyttä. Mieleeni tuli montakin asiaa, mutta eno veneineen pyöri yhä päällimmäisenä mielessä. Alkoiko moraali kolkuttaa pesäpallomailalla takaraivoani?
Kävelin punaista mattoa pitkin alttarin välittömässä läheisyydessä olevalle jääkaapille, josta otin tölkin Fink Bräu olutta. Kaadoin sen hetkessä kitusiini ja röyhtäisin niin äänekkäästi, että neitsyt putosi lattialle säikähdyksestä. Nostin hänet takaisin antamatta tunteiden viedä. Sen sijaan vein itseni olohuoneeseeni, jota hallitsi jättimäinen löhötuoli. Riisuin itseni sarvia lukuun ottamatta ja siirryin huoneen hallitsijalle, johon nukahdin.
- Hei, kumea poika! Antaa sinä pöytä silla kunttila ja pohti.
Minua puhutteli viiksekäs nainen, joka oli ilmeisesti afgaanipakolainen.
- Anteeksi, nyt en ymmärtänyt, vastasin, näyttäen neliapilalta jota on säilytetty viitisen vuotta kultapossukerhon jäsenkirjan välissä.
- Supo mursu välkky nemo loitsu ja sumppu.
Nainen selitti asiansa käsillään huitoen. Huomasin hänen saaneen jo kaksi satunnaista kärpästä tajuttomaksi.
- Aivan. Nyt käsitän. Se on sellainen laite, joka saa ihmisen uskomaan ja jonka sielu on rattaissa. Se on päällystetty helmiäismaalilla ja urealla. Se puhuu, jos on puhuakseen, useimmiten ei. Eikä se ole erityisen haluttu näillä leveysasteilla.
- Fluukeli nuppi taula jonka sei mato hyde mormuska lopi sanka komero pallo!
Hän huusi minulle. Keskellä Helsingin rautatieasemaa. Ihmiset alkoivat tuijottaa ja minä aloin puolestaan tuntea oloni vaivautuneeksi. Päätin vastata samalla mitalla.
- Globe lumpio sompa ugri manse koliikki Focke Wulf juippi sumo jana roppinen tankki ja tuohivirsu!
Näin sanottuani nainen hiljentyi, alkoi sitten leveästi hymyillä, halasi minua rutistaen, pussasi poskelle ja poistui viittoineen paikalta.
Tunnen yhä viiksien piston poskellani.
Jne...
Istuin kesäisellä kalliolla meren rannassa ja puhaltelin saippuakuplia, joissa oli valmistajan logo. Olin juuri työntänyt enoni veneineen alas samalta paikalta. Nyt hän kellui horisontissa majavannahka sidottuna naamalle. Ei ollut hänen syynsä, että oltiin ostettu kalliilla ja myyty halvalla.
Häneltä jäi leski, jolla on luunaama ja harmaat hiukset.
Eno vaati minua eleettömästi tekemään niin. Ei se ole paha asia, jos suhtautuu asiaan aikaintakaisesti. Ei pitäisi, mutten ole orja.
Nousin seisomaan ja annoin ylen kahdesti. Käänsin selkäni enolle ja veneelle ja liihotin pariaskelilla autolleni. Olen poistanut autostani katalysaattorin ja kiinnittänyt katolle suurehkon puulevyn, jonka on tarkoitus jarruttaa vauhtia ja samalla lisätä polttoaineen kulutusta ja samalla tappaa enemmän hyönteisiä.
Auto oli varastettu, joten menin läheiseen mökkiin rikkomani ikkunan kautta. Sain useita haavoja tunkeutuessani ikkunasta ja pinkit sukkahousuni repesivät molon kohdalta.
Pengoin mökin läpikotaisin, sulloin perintökalleudet suureen kangassäkkiin ja katkaisin sarvet seinällä killuvalta hirvenpäältä. Kiinnitin tehokkaalla pikaliimalla sarvet päähäni ja tummensin kasvoni hiilellä.
Kuulin takaani rahisevaa ääntä ja säpsähdin.
- Mikäs mies ja milläs asioilla sitä liikutaan?
Nyt alkoi pelottaa. Käännyin hitaasti ja kohta olin silmätysten n. 150cm miehen kanssa jolla oli karahka kädessä, toisessa petrolilla täytetty taskumatti tahi kiiltävä kummikehys jossa kuva hänestä.
- Olen paha murtomies ja aion satuttaa sinua, sanoin ja aloin uhkaavasti murista. Myös kuola alkoi valua suupielistä ja elimeni jäykistyi.
- Voi ei, kiltti murtomies, älä satuta minua… Minulla on pieni vaimo ja kuusitoista todella pientä lasta… Älä ole paha, anna mulle raha, se aneli ja aloin voimallisesti ulvoa aurinkoa. Surkuhupaisa pikkumies pakeni ja jatkoin mökin putsausta. Imuroin lattiat ja puhdistin tulipesän, sekä tamppasin matot. Yritin putsauksen lomassa potkaista katosta riippuvaa kristallikruunua saksipotkulla, mutta epäonnistuin ja putosin selälleni, läpi lattian kellariin asti.
Sain päälleni paljon pölyä ja asekätkön. Kellari oli pimeä, joten kiipesin ylös siitä mistä tulin alas. Tarkastin lisävammat ja kietouduin sideharsoon sarvia lukuun ottamatta. Ne jäivät esille.
Otettuani porekylvyn, suihkun ja muutkin irtaimet, sieppasin perintökalleussäkin ja poistuin pihalle ovesta joka aukesi sisältä ilman avaimia.
Yllätys oli suuri, kun oivalsin pikku-ukon palanneen ilmeisesti koko suku muassaan. Kuului heliumpuhetta muistuttavaa rupattelua ja äänenpainosta päätellen myös sadattelua. Heillä oli suksensauvoja ja pelokas kyyhky aseinaan.
Olin uhattu, adrenaliini alkoi virrata ja aloin suunnitella strategiaa.
- Kuulehan tunkeilija, sanoi isoin heistä, n. 152cm ukko.
- Kuulumme mökkinaapurivartioon ja rikoit laatimiamme pykäliä. Täälläpäin murrosta ja varkaudesta seuraa kuohitseminen, skalpeeraus ja pisteenä i:n päälle upotus Kalervon ponusammioon.
En sanonut mitään, vaan aloin toteuttaa suunnitelma A:ta. Viritin perintökalleussäkin selkäni taa oikealle puolelle ja käytin kaiken saatavilla olevan kimen huitaistessani sillä kaikki pikku-ukot kerralla kumoon.
Kyyhkynen pakeni paikalta ja näin miten suurehko kotka kaappasi sen ilmasta ja siirtyi aterioimaan toisaalle.
Isospotti
Heräsin klo 05.25 siihen, että kettu järsi varpaitani. Otin korkokengän tyynyni alta ja viskasin sillä kettua päähän, jonka johdosta se lonni ärtyneenä metsän siimekseen.
Nuotio oli näemmä sammunut ja sellofaanista ja tulitikuista kyhäämäni laavukin rojahtanut kasaan. Anastamani perintökalleudet myöskin viety ja jätetty tilalle lappu jossa luki:
”Olen Porilainen käräjäoikeuden tuomari ja minulla on häiriö antennissa. Sen lisäksi että eräs antamani tuomio oli aivan naurettava ja liioitellun epäoikeudenmukainen, olen maannut kaikkien lautamiesten kanssa, jotka ovat olleet sali vitosessa. Ajattelen vain sinun parastasi nyt kun vien sinun säkkisi. Rakkaudella, Tuomari.”
Pitihän se arvata. Ajattelin tovin olutta jota kaataisin päälleni kaksikymmentä litraa ja jonka antaisin alkoholisoituneiden naisten nuolla iholtani ja havahduin jäytävään kipuun varpaissa. Katsoin alas ja hämmästyin kun ketun näykkimä peukalovarvas, eli isospotti, oli paisunut kuin ilmapallo. Samassa aukean laidalla kytännyt metsästäjä laukaisi Remington 700 EtronX kiväärin tietokoneohjauksella ja sähkösytytyksellä sekä Bushnell Elite 3200 RainGuard kiikaritähtäimellä varustettuna ja näin miten .243 Win. kaliiperin luoti posautti varpaani tohjoksi.
Aloin ryömiä sammalista itseäni repien kohti metsästäjää, jolla oli parta, oranssi lippalakki, muttei housuja. Hän tarkkaili minua yhä Bushnellin ristikon läpi.
Kun olin aivan metsästäjän puukenkien juuressa, nousin seisomaan vatsapuoltani maa-aineksesta puistellen. Hän oli laskenut aseen, joten katsoin hänen harmaita silmiään, mutten erottanut mitään älyllisyyttä. Hän vain hengitti hieman puhisten, olutvatsa kohoillen ja näkemättä tulevaa. Hänellä oli sormus nimettömässä. Sääli sitäkin ihmispoloa.
Vedin häneltä lipan silmille, revin aseen käsistä ja jalkapyyhkäisyllä horjutin hänen tasapainonsa. Hän kaatui parahtaen.
Otin häneltä toisen puukengän jalasta ja katselin epämääräistä perunaa. Nostin aseen olkaa vasten, menin polvilleni ja laitoin piipun aivan perunavarpaaseen kiinni. Laukaisin aseen, jonka mahtavaa toimintaa hämmästyin. Vendetta.
Kuuntelin hetken ison miehen itkua ja heitin aseen mehtään. Palasin sellofaanilaavulle ja katselin varpustani. Se oli ihan kunnossa ja vain siihen kertynyt neste oli poistunut.
Laitoin siihen suihkelaastaria ja vahasin sen kilpikonnalogoisella autovahalla kiiltäväksi. Sitten taittelin jalkarätit molempiin koipiin ja sulloin ne suuriin kalosseihini.
Kotimatka
Löysin GPS paikantimeni avulla piakkoin kotikaupunkiini vievän tien ja menin keskelle kaistaa seisomaan käsi ojossa.
Kahdenkymmenenkuuden minuutin kuluttua tuli auto. Sen pysähdyttyä kävelin kuskin tykö, soitin hänelle savikukolla ”muistoja pohjolasta” ja pääsin kyytiin. Hän ei ihmetellyt ulkoista olemustani, enkä minä hänen mustia pyöreitä lasejaan tai valkeaa keppiä, enkä auton takaosassa verkon takana istuvaa opaskoiraa.
Hänen kyydissään pääsin aivan kaupungin keskustaan, joskin jäin pois kyydistä omaehtoisesti lennossa kesken matkan, hänen ajettuaan polkupyöräpoliisin yli.
Juoksin kotiini erittäin kovaa ja rappukäytävään päästyäni pysähdyin hengästyneenä rintaani pidellen. Sydän muljahteli ja alkoi pistellä. Silmissä jyskytti ja huusin täysillä:
- hei asukkaat! Haistakaa kaikki paska! Te kuusisiipiset oliot!
Kun ovia alkoi kolisten aueta, livahdin asuntooni.
Reuna tammukka napa polkuvene kasvi
Katselin punaisen maton päässä olevaa alttaria ja sen päällä makailevaa neitsyttä. Mieleeni tuli montakin asiaa, mutta eno veneineen pyöri yhä päällimmäisenä mielessä. Alkoiko moraali kolkuttaa pesäpallomailalla takaraivoani?
Kävelin punaista mattoa pitkin alttarin välittömässä läheisyydessä olevalle jääkaapille, josta otin tölkin Fink Bräu olutta. Kaadoin sen hetkessä kitusiini ja röyhtäisin niin äänekkäästi, että neitsyt putosi lattialle säikähdyksestä. Nostin hänet takaisin antamatta tunteiden viedä. Sen sijaan vein itseni olohuoneeseeni, jota hallitsi jättimäinen löhötuoli. Riisuin itseni sarvia lukuun ottamatta ja siirryin huoneen hallitsijalle, johon nukahdin.
- Hei, kumea poika! Antaa sinä pöytä silla kunttila ja pohti.
Minua puhutteli viiksekäs nainen, joka oli ilmeisesti afgaanipakolainen.
- Anteeksi, nyt en ymmärtänyt, vastasin, näyttäen neliapilalta jota on säilytetty viitisen vuotta kultapossukerhon jäsenkirjan välissä.
- Supo mursu välkky nemo loitsu ja sumppu.
Nainen selitti asiansa käsillään huitoen. Huomasin hänen saaneen jo kaksi satunnaista kärpästä tajuttomaksi.
- Aivan. Nyt käsitän. Se on sellainen laite, joka saa ihmisen uskomaan ja jonka sielu on rattaissa. Se on päällystetty helmiäismaalilla ja urealla. Se puhuu, jos on puhuakseen, useimmiten ei. Eikä se ole erityisen haluttu näillä leveysasteilla.
- Fluukeli nuppi taula jonka sei mato hyde mormuska lopi sanka komero pallo!
Hän huusi minulle. Keskellä Helsingin rautatieasemaa. Ihmiset alkoivat tuijottaa ja minä aloin puolestaan tuntea oloni vaivautuneeksi. Päätin vastata samalla mitalla.
- Globe lumpio sompa ugri manse koliikki Focke Wulf juippi sumo jana roppinen tankki ja tuohivirsu!
Näin sanottuani nainen hiljentyi, alkoi sitten leveästi hymyillä, halasi minua rutistaen, pussasi poskelle ja poistui viittoineen paikalta.
Tunnen yhä viiksien piston poskellani.
Jne...
Vastaukset 20
Vanhimmat
Eipä olis kannattanu lukee*-*
Miksen uskonut otsikko=/
Niin. Sinun ei olisikaan kannattanut, sillä teksti ei ollut suunnattu mielikuvituksettomalle, typerälle "lukutoukalle". Tiedäthän, että hymiöitä käyttävät vain erittäin ahdasmieliset typerykset.
No sit täytyy varmaan myötää et puolet on tääl sitten "ahdasmielisiä typryksiä"
Osuit naulan kantaan ja veit molon suustani. Unohdit myös pisteen.
Mahtavaa! Oletko ajatellut kirjan kirjoittamista? Kuvailet liikkeet ja ympäristön hyvin ja mikään ei jää epäselväksi. Kertomus herätti minussa paljon ajatuksia.Se ketä ei pidä tästä on ahdasmielinen ja,joka masturboi mielellään Citymarketin inva wc:ssä. Olet varmaan värikäs ja paljon hyviä ideoita pursuava ihminen. Älä jätä tätä tähän!
Kiitos kaunis, hyvä Kippo. Olet ihan oikeassa. Ja tämä ei jää tähän.
No voi pyhä keskinkertaisuus!
Ihan kiva, mutta ei kyllä hetkauttanut minua mitenkään.
Eli oli aivan sama lukiko tuon tekstin vai ei.
Sinä et siis ollut huvittunut, tuntenut vihaa tai muitakaan tuntemuksia, istuit vaan kuin mykkä paskalla ja annoit silmiesi vaeltaa tekstini ylhäältä alas. Olet ainoa laatuasi, mutta epäilen, että kirjoitukseni suututtaa sinua. Niin käy kun ei ymmärrä. Sinä et koskaan tule ymmärtämäänkään. Ja siinä otsikossa jo selvästi kiellettiin lukemasta. Luit silti.
Kirjoitahan itse tarina joka hetkauttaa, ole hyvä. Kritisoin mielelläni.
Hmm... Ensiksi kiellät lukemasta jonka jälkeen moitit jokaista joka kuitenkin luki muttei ymmärtänyt ja kehtasi sanoa sen ääneen. Kehuja tuskin edes vaivaudut kommentoimaan.
Noh, jokainen tyylillään, otin tuon otsikon tietty provona ja yritin -todella- lukea ja ymmärtää. En onnistunut. Miellän tekstisi sekavaksi tajunnavirraksi kieroutuneesta mielestä :)
Mieleni ei ole kieroutunut, minulle vaan mikään ei ole tabu. Haluan kirjoituksellani herättää tuntemuksia ja jos se saa sinut pitämään minua kieroutuneena, niin olen onnistunut.
Tuo on kyllä yksi huonoimpia kirjoituksiani, tunnin piperrys jonka saatoin tänne ihmisten ilmoille laittaa, mutta siinä on silti hetkensä. Se on osittain hyvin koominen. Tosin, vaatii yleistietoa.
Kiinnittäisit huomion siihen, mitä kirjoittaja ajttelee, kirjoittaessaan tällaista. Millainen hän on. Kuka minä olen?
Hymiöt eivät määrää.
Ei koskettanu mua millään tavalla. Teksti ei puhuttele lukijaa, se vaan sanoo et tapahtu näin ja sitten näin. Siis okei, voihan tommonen jonkun mielestä olla hienoa ja sisältää jonkinlaista taiteellista arvoa mutta mä haluun tekstiltä jotain sisältöä ja sellaista oivallusta lukemisen jälkeen. En sellaista "tossako se nyt oli" reaktiota.
Huomaan, että tuo teksti ei ole koskettanut ketään. Se ei ollut tarkoitus. Omaperäinen kerrontatapa ja kielenkäyttö siinä on se "juttu".
Ehkä kirjoitan vain itselleni.
Mistään juonesta ei voida puhua laisinkaan. Tarinankerronta on irtonaista ja poukkoilevaa. Surrealismi ei kiinnosta suurta yleisöä, joka koostuu pelkistä keskinkertaisuuksista ja amerikanpalvojista.
Mielikuvitusta on käytetty kiitettävästi. Huumori on kyseenalaisen ovelaa, jopa niin ovelaa, että lukijat eivät älyä nauraa.
Lopussa on erittäin oivaltava hassutus...
Erottuu joukosta.
Aika oivaltava onkin joo!
Kun ruiskit niin ruiski sitten!
Onnea "surrealismin" parissa;
tulkintaopas lienee jo kirjoitettu.
Ja varo uniesi viiksiniekkaa,
ties vaikka käyttäisi miekkaa.
(Piti nyt tulla tänne töhertelemään.)
Kas, teräskallo. Surrealismi ei tarvitse tulkintaopasta. Kukin näkee mitä tahtoo. Sille en voi mitään, että sinä tai muutama muu lapsellinen ystävä ette ymmärrä/halua ymmärtää.
Sinä töhertelet. Miksi ihmeessä syötät ihmisille surkeita räpellyksiäsi? Moneen otteeseen teräsapinan naurettavaa mitäänsanomattomuutta. Sinun kirjoituksesi on kuin musiikissa aloitteleva pop yhtye. Pyrkimys tehdä sitä samaa, vailla omaperäisyyden häivää. Mitä onkaan kirjasto enimmäkseen täynnä. Pelkkää turhanpäivästä roskaa. Muutama pilkahdus tunnelin päässä, mutta nekin lähestyvän junan valot.
Minä teen taidetta, sinä vain kirjoitat. Äläkä luule, että tuo oheinen teksti olisi mikään näyttö. Ehei, ei sinne päinkään. Mutta varsinaisia juttujani en tänne lastentarhaan laita, koska ette kuitenkaan ymmärrä kuin punahilkkaa ja mikki hiirtä.
Jos joku kustantaja joskus tekee sen virheen, että julkaisee teräsapinajuttujasi, todennäköisesti saan tietää henkilöllisyytesi. Ja tulen mielelläni juttelemaan lämpimästi kirjoittamisesta, parisuhteista ja lihamakaronilaatikosta.
Jo on näyttö; lapsellista koohkaamista heti alkukappaleen jälkeen.
Miehet ampuvat pyssyillä metsässä, tulkitse siitä sitten...!
Typerää, väkinäistä ja rytmitöntä eli "taidetta"
ilman potenssin juurtakaan.
Ai kirjoittelet "vakavampiakin" töitä. Hienoa!
Malja sille!
Mitähän me todelliset kirjailijat teemme - silloin kun emme "täällä" leiki...muuten.
Surrealismi on joko paskaa tai taidetta;
tällä kertaa paskaa -
tai paskataidetta.
Ihan kuinka haluatte.
Olet lukenut vääriä kirjoja, niitäkin liikaa.
Jos kädestä pitäen ohjeistusta ja neuvoja
haluat, tule toki juttelemaan.
Tuskin silloin yhtä huonosti käyttäydyt,
aikuinen ihminen.
Ehkä unitunnelin päästä alkaa silloin näkyä
oikeita taideunia.
Lapsellista kohkaamistako? Eli sinä et osaa lukea. Sinä haluat selailla ns. kirjoja, joissa kaikki on väännetty kuparilangasta. Mitään ei jää mielikuvituksen/tulkinnan varaan. Et tiedä mitä puhut. Lisäksi sinulla ei ole lainkaan huumorintajua. Olet vain itseäsi täynnä oleva leikki-kirjailija. Oikeaa ei sinusta koskaan tulekaan.
Taiteentuntemuksesi on sitä luokkaa, että olet jopa taviksen alapuolella. Kuvottavaa. Pidät ilmeisesti trendeistä, amerikasta ym. vaikket myöntäisikään. Sinä et kykene milloinkaan mihinkään omaan.
Tulen kyllä ja aikuiseksi ihmiseksi olen sivistymätön, alkukantaisen tyhmä ja reagoin aggressiivisesti ja epäinhimillisesti provosoiviin ärsykkeisiin. Eli käyttäydyn surrealistisesti, koska se on minussa sisäänrakennettu luonnevika. Teen mielelläni mitä muut eivät edes ajattelisi tekevänsä. Evoluutio on totta, jumalaa ei ole, olemme eläimiä ja taide taitaa olla ainoa asia joka nostaa meidät lopulta muiden apinoiden yläpuolelle. Edes teräsapinat eivät tee taidetta.