Jos olet naimisissa oleva aikuinen nainen, ja sinulla on ollut samanaikaisesti naisrakastajatar, olisin kiinnostunut siitä, miten se käytännössä on toiminut. Kyseinen olotila olisi unelmani, mutta olen huomannut sen aikomisenkin jo olevan hankalaa. Jäänkö vain elämään haaveisiini, vaan onko joku kokenut tällaiset suhteet ja saanut ne vielä toimimaankin? En haluaisi luopua toivosta saavuttaa rakkaussuhde sekä mieheen että naiseen.
Jossain siellä on joku joka on tämän kokenut : kerro, mitä se on tuonut tullessaan.
Jossain siellä on joku joka on tämän kokenut : kerro, mitä se on tuonut tullessaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
... on haaveet mulla.
Minä olen naimisissa oleva nainen ja minulla on ollut muutamia satunnaisia naissuhteita tyyliin baari-illan jälkeen sänkyyn. Nyt olen kuitenkin tavannut naisen, johon olen rakastunut. Hänkin on varattu, emmekä aio rikkoa perheitämme, mutta tämä on aika rankkaa. Soittelemme päivittäin, kirjoittelemme ja tekstailemme...homma on todella kiihkeää, mutta emme voi tavata kovin usein. Ymmärrän, että nuo haaveenne ovat aika yleisiä, mutta se riski on sitten olemassa, että tunteet tulevat peliin.
Helppoa olisi jos suhteen saisi pidettyä sellaisena "kivana pikku piristeenä". Itse pelkään, milloin huomaan tämän olevan niin vakavaa, että olen valmis radikaaleihin ratkaisuihin. Niitä en kuitenkaan haluaisi.
Toivon sulle jaksamista ja asioiden rauhanomaista ratkeamista. Mitä naisystäväsi on mieltä aviostasi ja haluaisiko hän sinut kokonaan itselleen ? Onko hän halukas jatkamaan entisessä suhteessaan ? Hyvää jatkoa mikä se sitten onkin.
"Naisystäväni" on siis itsekin perheellinen ja sovimme alusta asti, että tämä ei tule häiritsemään perhe-elämäämme. Kuitenkin olemme tunnustaneet toisillemme, että emme ole ikinä kohdanneet ketään, joka olisi koskettanut niin syvältä. Sen lisäksi haluamme toisiamme tosi paljon.
En tiedä miten tässä käy; parasta olisi lopettaa homma nyt, koska tämä tulee olemaan todella vaikeaa. Silti: olen mielettömän onnellinen hänestä, en olisi ikinä kuvitellut, että jotain tällaista voi tapahtua. On kuitenkin ajateltava pieniä lapsiamme ja miehiämme, joiden takia emme voi olla niin itsekkäitä, että tuhoaisimme muuten toimivat perheemme. Kehotan kuitenkin kaikkia, jotka haaveilevat salaisesta naissuhteesta perheen lisäksi olemaan varovaisia...en olisi ikinä uskonut, että omalle kohdalle sattuu tällainen rakkaus ja intohimo, kun tarkoitus oli alunperin vain saada juuri sitä "piristystä" elämään.
Onnella tuntuu olevan aina hintansa. Tilanteessanne olette vastuussa suhteesta moneen ihmiseen. Oletteko harkinneet keskustelua jonkun kolmannen osapuolen kanssa esim. perheterapeutin ? Mitään valmiita vastauksiahan ei ole, mutta ehkä se voisi auttaa ratkaisussa. Oletteko ajatelleet pitää harkintataukoa? Eivätkö miehenne epäile kun olette ehkä poissaolevia.
Olen itse pohdiskeluissani nähnyt itseni samassa tilanteessa. Miettinyt, mitä tekisin ja haluaisinko aloittaa uuden arjen jonkun uuden ihmisen kanssa ja uudella perhekokoonpanolla. Teillä on paljon mietittävää ja ratkaistavaa- olen hengessä mukana.
... mielenkiintoista ajateltavaa. Rohkenenko putkiaivoisena (bi) miehenä vetää sellaisen johtopäätöksen että naisen on ylipäätään vaikeaa, ellei mahdotonta toteuttaa biseksuaalisuuttaan sitoutuneessa parisuhteessa? Onko naisen seksuaalisuus niin voimakkaasti sidoksissa tunnemaailmaan, että bi-kumppanin olemassaolo ja rakkaussuhde omaan aviopuolisoon sulkevat pois toisensa?
Duogamia – kaksiavioisuus – on käytännön elämässä varmaankin aika utopistinen vaihtoehto, koska koko yhteiskuntamme ja vallitseva moraalikäsitys rakentuu monogaamisen, yksiavioisen perheihanteen varaan. Kuitenkin perinteinen ikuinen uskollinen avioliitto on bi-ihmiselle mahdoton ideaali. Kun ihminen on biseksuaali, hänellä on tarve kokea läheisyyttä molempien sukupuolten kanssa. Avioliitossa elävä bi pettää koko elämänsä – pettää joko itseään tai puolisoaan.
Toisaalta: avioliittohan on kahden ihmisen välinen sopimus ja jokaisen sopimuksen ehdothan ovat ospuolten sovittavissa. Miksei olisi mahdollista sopia aviopuolisoiden kesken, että toinen tai molemmat puolisot voivat rakastaa paitsi toisiaan niin myös kolmatta tai neljättä kumppania?
Olet aivan oikeassa siinä että ehdot ovat sovittavissa, mutta mistä löytää sen miehen joka on siihen valmis. Omani kyllä antaa minulle melko lailla vapautta, vaan ei kuitenkaan halua tietää siitä jostakusta toisesta (naisesta). Siis tässä odottelen ja katson miten asiat kehittyvät. Kysymys ei ole minun kohdallani siitä, että tunteet jotain toista naista kohtaan sekoittaisivat pakan, vaan siitä minkä mieheni on lopulta valmis hyväksymään. Täysin salaisesti en haluaisi toimia, sillä jossain vaiheessa kun kaikki paljastuisi,se olisi aikamoinen katastrofi.
Yritän siis elää niin, että en pettäisi itseäni enkä toista. Ja yhteiskunnan asenteista viis veisaan. Eihän kaikkea tarvitse edes maailmalle julki tuoda.
On mukavaa saada myös bi-mieheltä mielipiteitä asiasta, eihän me niin eri tavalla ajateltu. Eri ihmiset ajattelevat eri tavalla, ei se aina ole sukupuolisidonnaista.
Miten olet itse onnistunut bi-elämäsi toteuttamisessa ?
Emme ole kovin syvällisesti puhuneet tulevaisuudesta, tämä juttu on aika uusi ja koska näemme niin harvoin, emme ole ottaneet kovin vakavia asioita esille. En usko, että hän, kuten en minäkään ole ainakaan vielä valmiita vakavasti pohtimaan mitään radikaaleja ratkaisuja, toivomme, että tilanne rauhoittuisi ja osaisimme laittaa toisemme "oikeaan lokeroon" elämässämme ja siis sellaiseksi ei-arkea-häiritseväksi-jutuksi. Jotenkin vain tuntuu, että tämän on paljon syvempää, olen täysin mykistynyt siitä rakkaudesta, jota häntä kohtaan tunnen...
En kuitenkaan tiedä, kuinka aitoja tunteeni ovat, voihan tämä mennä ohikin ja silloin olisi typerää jos hetken huumassa tekisi jotain peruuttamatonta.
Haluan kuitenkin varoittaa kaikkia tällaisista suhteista haaveilevia siitä, että joskus asiat menevät niin kuin ei ole ollut alunperin tarkoitus. Todella vaikeaa.
niin asiaa puhutte.mä olen kokenut myös tuon saman, molemmat varattuja.Vielä senkin että miten vaikea on luopua toisesta lopulta.Minä luovuin naisestani.Ystävinä yritämme jatkaa vaikka se on todella vaikeaa.Tuntui että "pää hajoaa" mutta eteen päin on mentävä vaikka sydämmeen sattuu.
Olen perheellinen ja joitakin vuosia sitten rakastunut naiseen täysin yllättäen, oli todellinen järkytys huomata omien tunteidensa syvyys, todellinen rakkaus. Sellaista en miestäni kohtaan tunne, hellyyttä kylläkin, enkä lasten takia halua hajoittaa perhettä.
Olen usein ajatellut tilannettani suorastaan rangaistuksena, vaikka se ajoittain ihanaa onkin. Kuitenkin meillä on tuon naisen kanssa jatkuvia, repiviä riitoja, ei vain päästä toisistamme eroon, ei ehkä edes haluta. Hänkin on varattu. Suhteemme seilaa edestakaisin hurmion ja helvetin välimaastossa. Rakastuin häneen aikoinaan silmittömästi ja silmänräpäyksessä, enkä oikein heti käsittänyt, mitä tapahtui. Usein tosiaan toivon, ettei näin olisi koskaan päässyt käymään. On suuri riski, että tunteet alkavat olla niin voimakkaita, että niistä kärsii. Olen itse ajoittain mustasukkainen naiskumppanini miehestä, hän ahdistuu omasta miehestäni ja riidat alkavat taas..