Onko sinulla ikinä sellainen olo,että olet kyllästynyt joka paikassa esiintyviin hyvännäköisiin ihmisiin? Että sinunkin pitäisi olla samanlainen, mutta et ole et tule koskaa olemaan..Etkä vaan osaa hyväksyä itseäsi sellaisena kuin olet? Ja oletko vielä hakeutunut jollekkin puhumaan tästä ja onko se auttanut?
Minusta tuntuu että olen kuin suossa mistä en pääse ylös. Pitäisi saada jonkinlainen ote elämästä, mutta se tuntuu liian kaukaiselta. Koulun käyntini on kärsinyt masennukseni takia, sekä parisuhteeni, että oma jokapäiväinen elämäni.
Vihdoin päätin mennä puhumaan ammattiihmiselle, mutta niihin paikkoihin on jonoa joten vielä tulee olemaan paljon huonoja hetkiä. Pelkään, että olen maanis-depressiivinen. Tuntuu, että välillä jaksan enkä minä mitään hoitoa tarvitse, mutta sitte kun paha hetki tulee kaikki sortuu ja tuntuu ettei ole mitään syytä edes elää..
Toivoisin että jos siellä on ihmisiä ketkä kohtaavat tälläistä elämässään niin kertomaan minulle omia kokemuksiaan.
Minusta tuntuu että olen kuin suossa mistä en pääse ylös. Pitäisi saada jonkinlainen ote elämästä, mutta se tuntuu liian kaukaiselta. Koulun käyntini on kärsinyt masennukseni takia, sekä parisuhteeni, että oma jokapäiväinen elämäni.
Vihdoin päätin mennä puhumaan ammattiihmiselle, mutta niihin paikkoihin on jonoa joten vielä tulee olemaan paljon huonoja hetkiä. Pelkään, että olen maanis-depressiivinen. Tuntuu, että välillä jaksan enkä minä mitään hoitoa tarvitse, mutta sitte kun paha hetki tulee kaikki sortuu ja tuntuu ettei ole mitään syytä edes elää..
Toivoisin että jos siellä on ihmisiä ketkä kohtaavat tälläistä elämässään niin kertomaan minulle omia kokemuksiaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
malliesimerkki teinien masennuksesta:ulkonäkö tärkeintä.
Eikö muuten kaikilla tunnu joskus,että ei jaksa?
Teineillä se sitäpaitsi usein johtuu siitä,että eivät mene ajoissa nukkumaan.Väsyneenä kaikki on paskamaista mutta huonoon oloon haetaan miljoona muuta syytä kuin tavallisin.
....oikeen hyvä esimerkki ihmisestä joka kommentoi nopeasti määritellen.
Minä olen yli 40 v. ja tunnen samanlasta uupumusta kun olen työssä jota enimäkseen ohjailee lainsäädäntö ja toisia "teineiksi" määrittelevät kapeakatseiset henkilöt.
Työelämässäni heitä nimitetään poliitikoiksi.
Vai tunnetko sinä ko. viestiketjun aloittaneen kirjoittajan ja voit sen kautta määritellä hänet univelkaseksi teiniksi ??
Ps. mitä ulkonäköön tulee niin se on aika monen ihmisen itsetunnon koetinkivi, niin työelämässä kuin vapaa-ajalla.
Arvoisa Evian, mielestäni nuo Sinun suorasukaiset mielipiteesi eivät nyt vain ole aivan kohdallaan tällä palstalla. Sen paremmin Sinä kuin minäkään emme tiedä, kuinka voimakkaita masennustiloja tämäkin tyttö sisällään voi tuntea. Nuo omaan ulkonäköön kohdistuvat tuntemukset voivat olla ja usein ovatkin vain jäävuoren huippua. Todella masentuneelle ihmiselle tuollaiset kirjoittamasi kommentit ovat kuin piiskan sivallus päin kasvoja. Olen toiminut vapaaehtoisessa mielenterveystyössä vuosikausia ja nähnyt käytännössä näitä asioita ja niistä seuranneita ihmiskohtaloita aivan riittävästi, jotta voin kyllä sanoa sen, että ainut oikea toimenpide on hakeutua ajoissa ammattiapua saamaan, jos mieli alkaa järkkyä. En itsekään kuulu niihin ihmisiin, jotka ensimmäiseksi ovat tuputtamassa lääkkeitä, kun joku pikkuvaiva ilmenee, mutta joskus vain lääkitys on ainut tie selviämiseen. Useimmat alan ammattilaiset osaavat kyllä arvioida potilaidensa tilanteen oikein ja ratkaista lääkityksen tarpeen, ainakin paremmin kuin me täällä potilasta näkemättä,joten annetaan heille työrauha. Nimimerkille itsetunnoton sanonkin, että jatka vain kaikessa rauhassa valitsemallasi linjalla ja hae ammattiapua. Se on aivan oikea suunta.
Mä en jaksa käsittää että miksi ihmeessä kommentoit täällä,kun et selvästi ymmärrä masentuneita/masennusta.
Musta tuntuu,että "kauniilla ihmisillä" tarkoitettiin lähinnä onnellisia ihmisiä,joilla ei ole suurempia huolia. Itsekin myönnän toisinaan vihaavani niitä,koska haluaisin sisimmässäni itse olla samanlainen.
Tai näin mä koen asian.
Mulla tuntuu AINA että mä en jaksa. Eli mä olen masentunut. Masentuneen väsymys on täysin erilaista,kuin normaalisti väsyneenä.
Masentuneen väsymys on niin kokonaisvaltaista,että sitä ei voi käsittää.
Ei yksinkertaisesti jaksa mitään ja se jatkuu päivä toisen jälkeen vaikka nukkuisi kunnolla.
Ja tämänkaltainen väsymys synnyttää itsetuhoisuutta,surua,ahdistusta jms...
Mitä voi jatkua lähes tauotta vuosia.
Itselläni näin.
Itse saattaisin joutua itsemurhan partaalle tekstistäsi,joten vihjeenä: varo töksäyttelyäsi,masennus on sairaus,jolle ei mitään itse mahda ilman apua.
Kukaan ei iloitse masennuksesta.
miksi kirjoitit tuon viimeisen lauseen?
Se nyt vielä puuttuis että joku tekis niin.
Itselleni ei ole tullut moinen edes mieleen.
Ja vielä:jos et ole normaalisti väsynyt niin miten voit tietää millasta se on?
Muisto vuosien takaa ?
Parempina päivinä kyllä huomaa,kun on väsynyt ja milloin masentunut. Kyllä sen itse huomaa. Masentuneena on väsymys sellaista alakuloista ja hajoaa pienestäkin vaikeasta asiasta,mutta väsymys on enemmänkin vain rasitusta erillaisista asioista,mistä taas masentuneena ei ehkä edes välitä.
Eih,ei niitä voi edes verrata.
Täysin erillaisia tunteita.
Ja sen viimeisen lauseen kirjoitin,koska halusin vaan vastauksellani selittää että tuskin kukaan turhaan kirjoittaa palstalle masennuksestaan,ellei sitä ole jo jonkin aikaa jatkunut. Tuskin se on tekosyy,mitä tämä eräs nimeltämainitsematon henkilö väitti ja sai minut raivoon. Mutta jooh,voimia kaikille!
En ole koskaan pystynyt hyväksymään itseäni sellaisena, kuin olen. Minua on kehuttu kauniiksi, voisin kelvata jopa malliksi.
Olen kärsinyt vuosia koulukiusaamisesta, joka tuhosi itsetuntoni. Sen jälkeen en ole pystynyt näkemään itsessäni mitään hyvää.
Myös parisuhde on kärsinyt huonosta itsetunnostani. Tunnen olevani riittämätön. Minulla on jatkuvasti tunne, etten ole tarpeeksi hyvä miehelleni. En ole kaunis, hoikka enkä hauska. En ymmärrä, mitä hän näkee minussa. Kuinka hän on jaksanut olla kanssani jo lähes vuoden?
Jos haluat jakaa tuskaa kanssani, kirjoita :)
[email protected]
Yritä kestää siihen asti, että pääset ammatti-auttajalle. Puhu ystävillesi, kirjoita kirje vaikka itsellesi. Uupumus ei mene pois nukkumalla ja silloin on vain annettava itselleen aikaa. Älä syyllistä itseäsi. Masennus on sairaus joka voi kohdata kenet vaan.
Kauniit ihmiset ärsyttävät sinua, koska et itse jaksa panostaa ehkä omaan kauneuteesi. Ei Sinun silti tarvitse tuntea olevasi huonompi.
Pelkäät olevasi maanis-debressiivinen. Se selviää kun pääset lääkärille. Itse olen maanis-debressiivinen. Ei se niin kauheaa ole. Hoito auttaa debisvaiheessa.
Koita kestää apua saat kun olet osannut jo sitä hakea.
Minua jäi häiritsemään mitä tuo Seija sanoi. Eli siis kun kirjotin ongelmakseni sen, että tekee pahaa katsoa kauniita ihmisiä ja se että en osaa hyväksyä itseäni. Niin Seija kirjoitti jotain, että en ehkä siksi kestä katsella kauniita ihmisiä koska en panosta omaan ulkonäkööni tarpeeksi. Haluan korjata tämän väärinkäsityksen sillä minä itseasiassa yritän koko aika näyttää täydelliseltä ja en osaa olla päivääkään ilman meikkiä. Korjailen kotonakin meikkejäni, vaihdan vaatteet koska ne rupeavat näyttämään hirveiltä päälläni, korjailen hiuksiani jatkuvasti. Mutta kun huomaan, että vaikka kuinka yritän laittaa itseäni kauniiksi en koskaan ole tyytyväinen lopputulokseen ja masennun..toivon, että olisinpa minä yhtä kaunis kuin se ja se ihminen. Tämä kaikki on hyvin loppuun kuluttavaa enkä vieläkään ole päässyt psykiatrin vastaanotolle. Ei jaksaisi koko aika olla masentunut mutta kun ei mitään mahda...
Hyvä kun korjasit tuon väärinkäsityksen. Siis panostat omaan kauneuteesi, etkä kuitenkaan hyväksy tulosta. Oletkohan liian kriittinen itsesi suhteen? Meillä kaikilla on elämässä vaiheita, kun emme voi hyväksyä omaa ulkonäköä.
Haluamme näyttää milloin keneltäkin ja matkia muita, vaihtaa usein vaatteita.
Voin vakuuttaa että se normalisoituu iän myötä. Mutta jos se aiheuttaa masennusta silloin on kyse jostain aivan muusta. Sitä Sinun pitää kysyä lääkäriltä.