Vuorten takana

BlackRose kirjoitti:

Vanha mies kävelee horjahdellen eteenpäin, mies on pitkä ja hontelo, nälkiintyneen näköinen.
Hänen vierellään kävelee nuori ja lyhyt tyttö, melkein huomaamattomana. He tukevat toisiaan, mutta matka taittuu hitaasti. Kumpikaan ei sano sanaakaan.
He seuraavat valjakkojen jättämiä jälkiä hiekkaisessa ja kuivassa maassa. He ovat karkotettuja, jälkeen jääneitä. Paahtava aurinko on pian laskemassa, heidän onnekseen, sillä yöllä matkanteko sujuu paremmin.

Tyttö horjahtaa ja jää maahan polvilleen. Vanha mies jatkaa matkaansa jättäen nuorempansa yksin.
Mies on heikko ja vanha, mutta ilme hänen kasvoillaan on voimakas ja kova.
Lopulta mies kääntyy, nähdäkseen tytön poskilla kimaltelevat kyyneleet.
"Celine, matka on pitkä, tule." miehen ääni on itsevarma ja kylmä, kuin hänellä ei olisi tunteita ollenkaan.
"Mutta isoisä, teidänkin täytyy välillä levätä, vai ettekö tunne nälkää ja väsymystä laisinkaan."
Tyttö puhuttelee varovasti matkatoveriaan.
Mies tulee hänen luokseen ja auttaa hänet ylös tomuisesta maasta.
"Celine, minä en ole isoisäsi, enkä halua minua puhuteltavan kuin heikkoa ja sairasta. Jatkamme vielä tuonne kukkulan laelle, vassta siellä lepäämme ja syömme." mies heilauttaa kättään kohti läntistä taivaanrantaa, siellä häämöttävät kylmät, lumihuippuiset vuoret.

Mies kulkee pitkin askelin, matkasauvaansa nojaten. Hän näyttää pitävän silmiään puoliksi kiinni, maasta nousevan pölyn tai kirkkaan valon takia, mutta hän tarkkailee silti ympäristöään tarkkaavaisesti.
Kohta hän huomaa jotain, pöly nousee sakeana pilvenä läheisen harjanteen takaa.
"Celine!" mies huutaa käheällä äänellä. Celine kiirehtii hänen luokseen.
"Katso tuonne harjanteen taakse, tarkasti, näetkö siellä mitään?"
Celine nostaa harmaan viittansa hupun pois kasvoiltaa, antaen kuparinpunaisten hiusten liehua vapaana arolla puhaltavassa tuulessa.
"Näen tomupilven, se merkitsee varmaankin sitä, että meitä lähestyy karavaani."
"Väärä vastaus. Rauhallisesti matkaava karavaani ei ikinä saisi nostatetua tuollasta pilveä. Kohtaamme luultavasti ratsastajia, heitä on paljon, ruskeita isoja hevosia ja vahvoja miehiä."
Mies kääntyy taas katsomaan menosuuntaan.
"Lähdemmakö pois heidän tieltään?" Celine kysyi arasti.
"Emme. Siihen kuluisi paljon enemmän aikaa kuin meillä on, kohtaamme heidät ennemmin tai myöhemmin." Celine horjahtelee ettenpäin, autuaan tietämätömänä käärmeenpesästä pienen kivan alla.
Käärme luikertelee esiin piilostaan, se eo ole iso eikä räikeän värinen, silti se on aron myrkyllisin eläin.
Celine säikähtää ja kavahtaa taaksepäin. Käärme iskee ja puree häntä nilkkaan. Terävät, neulanohuet hampaat työntyvät läpi paksuista matkasaappaista ja ihon läpi. Celine kaatuu maahan huutaen ja vanha mies havahtuu.
Hän käänyy kohti käärmettä, joka on juuri irroitanut ottensa Celinen jalasta. Tarvitaan vain kunnon heilautus puisesta matkasauvasta ja käärme lentää ilman halki, tömähtäen maahan vasta kahdeksankymmenen metrin päässä.
Celine ojentaa oikan kätensä peittämään kaksi pientä, mutta kohtalokkaan vaarallista reikää. Myrkkyä valuu ulos rei`istä ja Celine pyyhkii sen pois nopeasti.
Vanha mies hoippuu hänen luokseen, eikä edes ilme muutu hänen tutkiessaan puremaa.
"Isoisä, kuolenko minä?" Celine nyyhkyttää hädissään.
"Sitä ei koskaan voi tietää, mutta ole nyt ihan hiljaa paikoillasi, niin myrkky ei pääse pahemmin leviämään." mies repäisee viittansa helmasta paksua kangasta, jonka hän sitoo kiristyssiteeksi pureman yläpuolelle.
Celinen maailma alkaa mustua pikkuhiljaa, kyyneleet kastelevat hänen hiuksiaan ja poskiaan.
Ratsastajien ja yön lähestyessä vaaroja oli paljon, mutta oliko jokin pelastuskeino.
Vanhan miehen mielessä liikkuivat ajatukset huimaa vauhtia, harvoin hän sai käyttää tervettä järkeään ongelmien ratkaisuun.
Nyt oli tosi kyseessä, mutta vaarantaisiko jo muutenkin voimiaan menettänyt vanha mies terveytensä, jopa henkensä nuoremman tytön puolesta?

Pyydän kommentteja! =)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä