Muistatko miltä tuntuu olla ihastunut? Minä olen kovin, hyvin ihastunut, enkä voi jakaa tunnetta kenenkään kanssa tai puhua siitä kenellekkään. Perhoset lentelee vatsassa, hymyilyttää, nautin hänen seurastaan... Ihastuksen kohteeni on varattu, perheellinen mies enkä siis aio millään tavoin osoittaa hänelle ihastustani. Niin kauan kuin kykenen salaamaan tämän tunteeni voin hyvällä omalla tunnnolla olla tekemisissä hänen ja perheensä kanssa, kuten tähänkin asti. Mutta... tämä tunne on jotakin, mitä en ole tuntenut aikoihin. Tämä tunne saa elämän näyttämään paljon valoisammalta. Ehkä jostakin, kun tästä ihastuksestani pääsen joskus yli, löytyy prinssi minua varten ja hän saa minut samalla tavoin leijailemaan pilvissä, pelastaa päiväni pienellä hymyllä, vitsillä tai kiusoittelulla. Ehkä joskus, jossain...
Aikuisen naisen ihastus
Maire
4971
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen itse samassa tilanteessa, ja tätä on jatkunut jo pitkän aikaan. On se sitten kumma, miten pienistä eleistä ja keskusteluista voi tulla niin suunnattoman onnelliseksi ja toisaalta se ikäväntuskan konkreettisuus. Järjissäni ollessani tajuan, että suurimmaksi osaksi vain elän omien kuvitelmien varassa. Kuinka kauan tällainen teinityylinen ihastuminen voi kestää ? Energiaa tässä ainakin kuluu.
Sama vika täällä :-(. Ihastukseni kohde varattu, odottavat ensimmäistä lastaan. Minä alainen ja hän esimies, eli olemme jatkuvasti töissä yhdessä. Minullakin jo ikää, enkä uskonut ikinä tällaista kokevani. Tätä on jatkunut jo toista vuotta, saan suunnatonta ystävällisyyttä häneltä, voin sanoa hänelle suoraan hyvin paljon asioita, ainoastaan en sitä kuinka paljon rakastan. Eli esitän (ja olenkin)erittäin hyvää ystävää ja siinä mielessä olen jo päässyt suhteessa niin läheisiksi, että voin jo luonnollisesti halatakin häntä, kun on aihetta. Kuitenkin kaikki tämä läheisyys onnistuu vain näin kun olemme ystäviä
Eivät edes teinit puhu prinsseistä, ne ovat pikkutyttöjen satuhommaa. Kun oikein ihastuu, joku voi tietenkin tuntea ja ajatella noin. Itse en kiihkeistä ihastuksistani huolimatta ole lähtenyt noihin idealisoiviin prinssihommiin.
Mutta ei noin voi elää satuttamatta itseään pahasti. Itse olin kaikennielevästi ihastunut mieheen, josta sain myöhemmin kuulla että hän onkin varattu. Niin, olisi pitänyt heti selvittää asia alussa, niin olisin voinut unohtaa hänet kivuttomammin. Nyt sattuu niin hirveästi ja pää on täynnä tuskaisia ajatuksia.
Maire, leikit tulella - samoin teette te muut naiset samassa tilanteessa. Se on hetken hauskaa ja tuntuu siltä että menee lujaa, elämä hymyilee ja kaiki on upeaa. Mutta pian tulee betoniseinä vastaan ja jälki on sen mukaista. Itse en enää ikinä päästä itseäni tähän tilanteeseen, koska tuo hymyilytys vaihtuu helvetiksi jahka aikaa kuluu eikä se todellakaan ole sen arvoista.
Perheen rikkominen on aina väärin, vaikka se olisi oman edun mukaista.Tietenkään, ei omille tunteilleen mitään voi, mutta jäitä hattuun,jos on tullakseen ,niin tulee.