Mielestäni mielenterveystyöstä puuttuu vastuullisuus. Olen itse kokenut monen muun ohella suljetulla osastolla hoidon olleen oireita ja hankaluuksia aihuttavaksi tekijäksi eikä suinkaan hyväksi ja hoitavaksi asiaksi.
Tässäkohtaa mietin kovasti lakia jolla pakkohoito olisi oikeutettu ja menettelytapaa jonka itse kohtasin hoidon aikana. Edelleen tänäpäivänä olen kovasti harmissani kun en saanut edes asiallista mahdollisuutta valittaa tumioistuimeen vaikka laki antaa tämänkin mahdollisuuden.
Joitain aikoja sitten kerrottiin tutkimuksesta jonka mukaan yli 80% suomalaisten suljettujen osastojen potilaista olisi voinut kotiuttaa välittömästi. Käytännössä tämäkin jo kertoo siitä, että pakkohoidossa pitäminen oli tuolloin esimerkki-ihmisten osalta laitonta, koska lääkärit itse myönsivät, että sairaalahoidossa pitämiselle ei löytynyt riittäviä perusteita.
Pohdiskeltuani olen tullut siihen tulokseen, että pakkohoitojen osalta pitäisi saada hyvinkin selkeämpi laki jossa nimetään selkokielellä ne seikait kohta kohdalta joidenka mukaan "potilas" olisi velvoitettu pakkohoitoon. Lääkärin tulisi antaa joka potilaasta erikseen selkeä raportti jossa mainitaan selkokielellä se lakikohta jonka mukaan pakkohoito olisi oikeutettu ja esittää oikeudenkäyntikelpoiset todisteensa. Raportissa pitää mainita selkokielellä, että mitä sairautta lääkäri olettaa potilaan sairastavan ja miten lääkäri odottaan hoidon auttavan potilasta. Raportti tulisi palauttaa lääkäreiden toimintaa valvovalle taholle ja kopioda potilaalle selkeillä ohjeilla miten saada vapaudenriisto tuomioistyuimen käsiteltäväksi mikäli potilas näin haluaa toimia.
Tämän päivän mielenterveyden hoito perustuu paljolti keljuiluun, rankaisemiseen ja kostamiseen. Ihmettelen miten kukaan voi puhuakkaan mielenterveyden hoidosta, onhan käytäntö mielenhäiriön aiheuttamista. Eiköhän olisi jo aika palauttaa rauha maahan ja antaa terveiden pysyä terveinä ja laittaa nämä kiihkoilijat jotka muille vaikeuksia järjestävät lukkojen taakse.
Tässäkohtaa mietin kovasti lakia jolla pakkohoito olisi oikeutettu ja menettelytapaa jonka itse kohtasin hoidon aikana. Edelleen tänäpäivänä olen kovasti harmissani kun en saanut edes asiallista mahdollisuutta valittaa tumioistuimeen vaikka laki antaa tämänkin mahdollisuuden.
Joitain aikoja sitten kerrottiin tutkimuksesta jonka mukaan yli 80% suomalaisten suljettujen osastojen potilaista olisi voinut kotiuttaa välittömästi. Käytännössä tämäkin jo kertoo siitä, että pakkohoidossa pitäminen oli tuolloin esimerkki-ihmisten osalta laitonta, koska lääkärit itse myönsivät, että sairaalahoidossa pitämiselle ei löytynyt riittäviä perusteita.
Pohdiskeltuani olen tullut siihen tulokseen, että pakkohoitojen osalta pitäisi saada hyvinkin selkeämpi laki jossa nimetään selkokielellä ne seikait kohta kohdalta joidenka mukaan "potilas" olisi velvoitettu pakkohoitoon. Lääkärin tulisi antaa joka potilaasta erikseen selkeä raportti jossa mainitaan selkokielellä se lakikohta jonka mukaan pakkohoito olisi oikeutettu ja esittää oikeudenkäyntikelpoiset todisteensa. Raportissa pitää mainita selkokielellä, että mitä sairautta lääkäri olettaa potilaan sairastavan ja miten lääkäri odottaan hoidon auttavan potilasta. Raportti tulisi palauttaa lääkäreiden toimintaa valvovalle taholle ja kopioda potilaalle selkeillä ohjeilla miten saada vapaudenriisto tuomioistyuimen käsiteltäväksi mikäli potilas näin haluaa toimia.
Tämän päivän mielenterveyden hoito perustuu paljolti keljuiluun, rankaisemiseen ja kostamiseen. Ihmettelen miten kukaan voi puhuakkaan mielenterveyden hoidosta, onhan käytäntö mielenhäiriön aiheuttamista. Eiköhän olisi jo aika palauttaa rauha maahan ja antaa terveiden pysyä terveinä ja laittaa nämä kiihkoilijat jotka muille vaikeuksia järjestävät lukkojen taakse.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mielestäni mielenterveys työstä puuttuu järki,eli organisointi järjestelmällisyys,mielenterveystyöntekijät ovat kuin muurahais pesä,edes taas kulkeviA henkilöitä,kai on niin että järjestely kykyinen johtamistaitoinen ei lähde siihen työhön.
Mielenterveystyössä suurin ongelma lienee tällä hetkellä toivoton resurssipula. Potilasjonot kasvavat kaiken aikaa. Nuorten ja jopa lasten mielenterveysongelmat ovat olleet rajussa kasvussa 90-luvun alusta lähtien ja samaan aikaan massatyöttömyyden mukanaan tuomat ongelmat ovat kasaantuneet mielenterveystoimistojen ja psykiatrien ja muun hoitohenkilökunnan niskaan. Valtio on toisaalla supistanut kuntien valtionosuuksia toisaalla taas sälyttänyt vastuuta sosiaali- ja terveystoimen hoitamisesta enenevässä määrin köyhtyneille kunnille. Tästä seurauksena on syntynyt tilanne, jossa resurssien puutteessa yritetään priorisoida hoidon tarve ja niinikään yritetään kohdentaa hoitoja siten, että akuuteista tilanteista kyetään jotenkin selviytymään. Mielenterveystyö vaatisi kuitenkin toimiakseen paljon pitkäjännitteisempää työskentelyä, koska monesti hoitoperiodit pakostakin muodostuvat hyvin pitkiksi. Ulospäin potilaille nämä tilanteet näkyvät sitten juuri tuollaisena sekavana, linjattomana toimintana, mikä on omiaan ruokkimaan luottamuspulaa niin hoitohenkilökuntaa kuin järjestelmääkin kohtaan.
Siellä työssä olleena myönnän presussi pulan pahempi on organisointi pula.
sekopäiset kusipäät vetää lääkettä kaikille ketä sinne tuodaan, suurin osa sinne tuodoista on ihan ok, mutta joku on tehnyt ilmoituksen joka ei ole totta, sitten kusipäät käytännössä tappaa ne lääkkeillä (tosin keskimäärin 20 vuodessa jotta ei heti huomaisi, mutta kärsivät siinä sen ajan, ampua pitäisi kaikki ne murhaajat)
Melko omituista resurssipulaa kun nimenomaan nuorille pyritään järjestämään hoita. Juuri-ikään oli uutisissa, että tarvittaisiin 450 uutta mielenterveydenhoitajaa hoitamaan alaikäisiä potilaita joidenka hoidontarve katsotaan melkosuureksi. Sehän on totta,m että jos ihminen on vähänkään järjissään, niin ei se lanttumaakarille halua, joten kysymyksessä on jälleen ulkopuolinen vakuuttelu siitä, etä kaikki ei ole kohdallaan ja että asia korjaantuisi hoidolla, vaikka sitten pakostakin.
Itse tulkitsen tilanteenb siten, että lääkärit taikka edes poliist eivät uskalla ahdistella täysi-ikäistä hoidon vastustajaa.
Se mihin sinä pyrit on se, että potilas pelotellaan hiljaiseksi väitteillä, että hoito ei ole ollut riitävän pitkä tuottakseen mielekästä tulosta. Annat ymmärtää, että lisäpäivät vapaudenriistossa tukkisi kyllä negatiivisen palautteen.
Samaa mieltä kanssasi. Tilanne on aina ollut se, että vastuuta ei oteta kunhan vaan asenne...Jos on rahaa niin saa hoitoa mahdollisesti sekin on kyseenalaista minkälaista ammattiapua.
Laitoshoidoista en tiedä itse mitään, mutta voisin uskoa niiden ainakin olleen sellaisia aikoinaan, että sinne vaan heitettiin...Tänä päivänähän tilanne on kiristynyt ei vaan heitetä, joten ne jotka tarvitsisivat puolestaan todella laitoshoitoa eivät sinne pääse.
Olen aina sanonut, että lääkärit vannovat valan elämän puolesta. Olen nähnyt läheisen ihmisen menehtyvän huonon hoitotason johdosta. Miksi vannoa vala, jos ei työtä tehdä ihmiselämän ja arvon kunnioittamiseksi ? money talks sanon minä..
Ymmärrän toki, että hoitohenkilökuntaa ja varoja on minimaalisesti mutta eikö silloin pitäisi boikotoida ja tehdä asioille jotain vielä suuremman julkisuuden saamiseksi enemminkuin antaa ihmisten kärsiä ?
..Tänä päivänähän tilanne on kiristynyt ei vaan heitetä, joten ne jotka tarvitsisivat puolestaan todella laitoshoitoa eivät sinne pääse.
---
rahalla mut ainakin sinne laitettiin; yksikään tuttu ei mua hulluna pitänyt mutta kun poliisi saa parikybää taskuun ne vie kenet vaan
Häntä on turha yrittää herättää järkiinsä puhumalla laitosväkivallasta ja viranomaismielivallasta, kyllä hän ne asiat tietää jo ennestään ja varsin hyvin, usein jopa omakohtaisesti, häntä vain ei ne asiat tosiasiassa liikuta tippaakaan, vaikka hän muuta sanookin. Jos hän moittisikin sairaalaa, hän aina jättää takaportin auki ja sanoo että se on "ainut mahdollinen vaihtoehto" (jatkaisin: jonka hän hyväksyy).
Mikäli (entinen) mielisairaalan potilas kertoo hänelle kauhutarinoitaan, hän pitää tarinoita mielisairauden oireina eli "aivojen tuotteena" (psykologia on kai varmaan sitten löydetty kivenkolosta vai olisikohan se tippunut ulkoavaruudesta? :D).
Sossumielinen ei kuuntele puheenvuorosta kuin muutaman satunnaisen sanan koska hän on aatteellisesti hyvin epävarma ja toisaalta kyseinen puheenvuoro voisi levitessään puhkaista hänen hyveellisyyden kuplansa, siksi hän ehdottaa "hullulle" että tämä kertoisi tarinaansa vain terapiassa neljän seinän sisällä.
Toinen tapa ylläpitää hyveellisyyden kuplaa on häpeätyrkytys. Keneltä psykologiset väittämät ovatkaan lähtöisin? Miksi he sellaista väittävät? Psykologian (sairaskertomukset) mukaan potilas on itse syyllinen kohteluunsa ja muita huonompi. Siksi jotkut ent. potilaat pyrkivät salaamaan reissunsa, vaikka avoin ja asiallinen reissun kertominen varmasti veisi ihmisten epäluulot mennessään (kun salailun luoma tietotyhjiö ei täyttyisi psykologisella sonnanheitolla) ja vesittäisi samalla psykologiset väitteet.
Mistähän ko. tutkimuksen saisi luettavaksi ?
Minä en uskalla sanoa mitään.